Täällä on paljon nähty selityksiä siitä, kuinka pettäminen voidaan selittää huonolla parisuhteella. Minusta selitys haisee. Tässä perustelut:
1. Pettäjä päättää itse teostaan. Pettäminen on nimensä mukainen teko ja rinnastettavissa henkiseen pahoinpitelyyn, joka koskettaa koko perhettä. Kyse on siis kaikkien osapuolien välisten sopimusten ja luottamuksen äärimmäinen rikkominen.
2. Olosuhteilla ei voi puolustella muitakaan tekemisiään. Äärimmäisyyksiin vietynä tämä on verrattavissa esim. siihen, saako naisen raískata, jos hän käyttäytyy tietyllä tavalla tai on pukeutunut viettelevästi. Vastauksen pitäisi olla terveelle ihmiselle itsestään selvää.
Murhaajallakin voi omasta mielestään olla ns. "hyvä syy" listiä toinen ihminen. Kuitenkaan esim. raha tai rakkausriidat eivät ole lieventävä asianhaara.
3. Asia on yksinkertainen. Pettäjä on tehnyt tekonsa; ei petetty. Monet yrittävät vääntää usein yksinkertaisen asian monimutkaisemmaksi kuin se onkaan saadakseen hyväksyntää teolleen.
4. Jokainen on vastuussa oman liittonsa onnellisuudesta, Jos yrityksistä huolimatta mättää, niin silloin erotaan, eikä pidetä usein vuosienkin sivusuhteita yllä. Se kertoo kyllä enemmän tekijänsä luonneviasta, kuin kumppanin "soveltuvuudesta" puolisoksi.
1. Pettäjä päättää itse teostaan. Pettäminen on nimensä mukainen teko ja rinnastettavissa henkiseen pahoinpitelyyn, joka koskettaa koko perhettä. Kyse on siis kaikkien osapuolien välisten sopimusten ja luottamuksen äärimmäinen rikkominen.
2. Olosuhteilla ei voi puolustella muitakaan tekemisiään. Äärimmäisyyksiin vietynä tämä on verrattavissa esim. siihen, saako naisen raískata, jos hän käyttäytyy tietyllä tavalla tai on pukeutunut viettelevästi. Vastauksen pitäisi olla terveelle ihmiselle itsestään selvää.
Murhaajallakin voi omasta mielestään olla ns. "hyvä syy" listiä toinen ihminen. Kuitenkaan esim. raha tai rakkausriidat eivät ole lieventävä asianhaara.
3. Asia on yksinkertainen. Pettäjä on tehnyt tekonsa; ei petetty. Monet yrittävät vääntää usein yksinkertaisen asian monimutkaisemmaksi kuin se onkaan saadakseen hyväksyntää teolleen.
4. Jokainen on vastuussa oman liittonsa onnellisuudesta, Jos yrityksistä huolimatta mättää, niin silloin erotaan, eikä pidetä usein vuosienkin sivusuhteita yllä. Se kertoo kyllä enemmän tekijänsä luonneviasta, kuin kumppanin "soveltuvuudesta" puolisoksi.
Vastaukset 30
Vanhimmat
pihtaaminen on toisen odotusten pettämistä. Pihtaamista voidaan selitellä ja syytellä toista osapuolta, kuitenkin ne on omat jalat jotka ovat ristissä ja itsestä pitää lähteä niiden avaaminen.
Pihtari pakottaa itse teollaan toisen hakemaan muualta sitä, mikä kuuluisi kotona tehtäväksi.
Pihtaamista voi rinnastaa sekä henkiseen. että fyysiseen pahoinpitelyyn, kyse on usein myös kiristyksestä ja lupausten rikkomisesta.
Auta armias kun sitten puutteessa elävä lähtee lääkitsemään itseään, mikä poru silloin alkaakaan. Syyttely, uhkailu, kiristys. Laitetaan lapset pelinappuloiksi, että saadaan taas takaisin se uhri sinne kotiin kaukuttavaksi ja piikiteltäväksi.
eroamalla. Tai sitten olet suoraselkäinen ja sanot hakevasi seksiä muualta, kun et sitä kotoa näemmä saa. Siinä on mielestäni selkeät a rehelliset vaihtoehdot joista valita.
Meillä seksiä saa aina, kun haluaa ja vielä vähän useamminkin, mutta muuta huomiota ja arvostusta ei, pelkkää kuttuilua ja mollaamista - terapiat ja keskustelut käyty asian tiimoilta miljoonasti. No, kun ei niin ei. Pihtaamista se on tämäkin, eipä ihme, jos töissä, harrastuksissa jne. saatu kunnioitus ja ihailu tuntuu v...tun hyvältä! Yksi loikka tästä, eikä seksiäkään tarvitse enää kotona harrastaa!
Siis mikä siinä on ettei voi toiselle ensin sanoa että nyt erotaan. Miksi ensin petetään ja sittenkö on parempi syy lähteä kun puoliso mostaa pihalle ja uikutetaan kun ei puoliso ymmärtänyt ja antanut, siksi minä vaan. Voi v..ttu. Tosi miehekästä/naisekasta. Tälläiset on oikeasti luusereita.
Miksi ihmeessä menit avioon pihtarin kaa,tiesit mitä sait olix vähä tyhmä.....
Kirjoitit minusta asiaa. Ikävää vain, etteivät kaikki näköjään ymmärrä, vaan jankkaavat seksistä, eivätkä ymmärrä lukemaansa. Jos ei sitä seksiä saa omasta mielestään tarpeeksi, niin sitten vaan ero ja sen jälkeen muhinoimaan!! Lukekaa nyt ensin kunnolla mitä alkuperäinen kirjoitti!
yksinkertaista, noin selkeän mustaa tai valkoista. Se vain ei valitettavasti mene tosielämässä noin. Teorioita ja moraalisaarnoja voi aina pitää, mutta todellisuus lyö usein korville. Varsinkin, kun tilanne osuu omalle kohdalle. Vasta sitten löytyy sävyjä ja ymmärrystä. Väittäisin jopa, että moni näistä pettämisistä on vain hankittu syy ja selitys sille erolle. Siksi ne pettämissuhteet ei kauan eron jälkeen kestäkään, vaan kaatuvat omaan mahdottomuuteensa. Onpa kuitenkin saatu selkeä syy sille, miksi erottiin. Ei tarvitse ulkopuolisille selitellä eron syitä. Ootteko kohdanneet eronneita pareja, joilla ei ole pettäminen eron syynä? Mulla on kokemusta ja sanonpa vain, että olisi ollut helpoin selitys todeta jommalla kummalla olleen uuden suhteen. Sitä uteliaitten kysymysten tulvaa ja ihmettelyä ei kestä erkkikään. "Miksi ihmeessä te erositte. Onko tuollainen nyt mikään syy erota. Oletko varma, ettei sillä exällä ollut toista." Voi saakeli teitä uteliaita ja toisten asioihin nokkaanne työntäviä törppöjä.
ja kun kukaan ei älyä että entäs jos on oikeasti
rakastunut....toiseen...sille oikealle tunteelle
ei mahda mitään vaikka kuinka järki sanoisi toista.......nähdään vaan se PETTÄMINEN.
Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Tuskinpa pettäjätkään kovin onnellisia ja tasapainoisia ihmisiä ovat, vai mitä?
Homma on periaatteessa yksinkertainen - kuten sanoit. Ellei yrityksistä huolimatta onnistu, niin erotaan. Mutta joskus siihen yrittämiseen kuluu aikaa, jopa vuosia. Pettäjät ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin petetyt - eivät tiedä missä mennään ja miten. Vasta kun vuosia on "langennut" uudelleen ja uudelleen, niin voi myöntää itselleen eron olevan paras vaihtoehto.
Kummallista muuten: "eikä pidetä usein vuosienkin sivusuhteita yllä. Se kertoo kyllä enemmän tekijänsä luonneviasta, kuin kumppanin "soveltuvuudesta" puolisoksi." Eli kovasti kuvittelet, että pettävä puoliso on se luonnevikainen ja hänen pettämisensä takia pitäisi erota. Eihän se niin käytännössä mene läheskään aina. Erityisesti nuo vuosien sivusuhteet ovat kyllä petetynkin tiedossa, mutta HÄN ei halua erota.
On olemassa esim. naisia, jotka tietävät miestensä sivusuhteet, mutteivät ole moksiskaan, kunhan saavat pitää kodin ja kulissit. Eivät nimenomaan halua erota. Voi olla, että seksi ei enää kiinnosta eikä muunkaanlainen miehen ja naisen välinen läheisyys. Riittää, kun on tuttua ja turvallista, ehkä varallisuutta, ehkä perheyritys, sosiaaliset ympyrät, rouvan rooli jne.
paljon miehiä, jotka ns. antavat anteeksi vaimon sivusuhteen tai syrjähypyt. Vuosiakin kestäneet. Itse en kyllä nimittäisi tällaista toimintaa enää anteeksiantamiseksi. Ihan välinpitämättömyydeksi tai ripustautumiseksi vain. Yhtäkaikki olisi vain terveellistä katsella asioita kokonaisuuksina, objektiivisesti eikä ainoastaan omasta autuaaksitekevästä näkövinkkelistään.
Eli mielestänne on siis ihan ok toistuvasti valehdella ja pettää puolisoa jopa vuosia. "Mitäs on niin hölmö, että uskoo???...Taitaa olla niitä ripustautujia."
Kyllä minua ei vieläkään vakuuta nämä "kyllä pitäisi osata vetää johtopäätökset siitä, kun minä käyn salaa n*ssimassa puolen kaupungin kanssa"-stoorit. Uskokaa tai älkää, niin sellaisia ihmisiä on olemassa vaikka kuinka paljon, jotka osaavat lopettaa parisuhteen muutenkin kuin kusettamalla ja nöyryyttämällä toista ihmistä. Tai jopa työskennellä sen kestämiseksi ilman kieroilua.
En henkilökohtaisesti usko, että ihminen, joka on empatiakyvyltään noinkin vajavainen, tulee onnistumaan tai olemaan onnellinen missään muussakaan suhteessa. Tai ainakin se vaati todellista muutosta oman pään sisällä. Rakkaus on antamista ja saamista; enkä tarkoita tätä nyt yksinomaan seksuaalisena viitteenä.
Ihastuminen on aivan eri asia kuin rakastaminen. Monet etsivätkin sitoutumisen(ja kestävän rakkauden sijaan) jotain herttasarjatyylistä ikuista intohimoa. Mielestäni tämä on median täysin ylläpitämä harha.
Sellaista parisuhdetta ei ole eikä tule, jossa olisi lopunikäänsä aina joka hetki onnellinen; etenkään ilman omaa sitoutumista siihen. Jos sanotaan, että onnettomat vanhemmat ovat huono malli lapsille, niin heikosti ovat asiat silloinkin, jollei pystytä sitoutumaan ja tekemään rehellisesti töitä perheen eteen.
Rakkaus on antamista ja saamista. Aivan.
Toista ei tarvitse kusettaa tai nöyryyttää. Tiedän puolestani lukuisia parisuhteita, jotka ovat alkaneet ns. lennosta... eli molemmat tai toinen on ollut vielä tahollaan parisuhteessa. Eli sitten on erottu ennemmin tai myöhemmin. Empatiakykyä on silti ollut sekä uudessa että vanhassa suhteessa.
Viittaan tuohon alkulauseeseen. Antamista ja saamista. Jos parisuhteessa vain (ja yleensä) toinen tuntee, ettei saa mitään vastineeksi itselleen koko suhteesta, vaikka kaikkensa yrittää, niin suhde on tuhoon tuomittu. Sitä on kovin hyvin vaikeaa myöntää edes itselleen saati toiselle.
Kas, lähipiirissäni oli eräs nainen. Aviovaimo. Hällä mies ja kolme lasta.
Emme ulkopuoliset heidän makuuhuoneessan käyneet. Noin 40-ikäisenä nainen alkoi muiden ihmisten läsnäollessa parjata miestään. Aluksi se oli mitätöntä mutta vuosien mittaan kasvoi melko hävyttömäksi.
Moitti miestään liiallisesta työnteosta, moitti miestä asioiden huonosta hoidosta, moitti miestään kun ei ollut tarpeeksi kotona, uhkasi erollakin. Vähätteli miehen pätevyyttä työssään sekä työn merkitystä. Toki näissä oli usein mukana tilkka alkoholia. Mitä enemmän sen pahempi suustaan.
Mies oli älyttömän kiltti mies. Kaiken tehnyt perheensä eteen. Työ oli vaativaa ja raskasta mutta sen lisäksi miehellä oli vain perhe. Omat harrastukset jäivät ja kaveritkin. Jossain vaiheessa mies rakensi perheelleen talonkin, työn ohessa. Vaimoa ei sillä työmaalla nähty kuin napisemassa että voisi mies joskus lapsiakin huomioida. Ei ymmärtänyt mitä talon rakentaminen on, mutta talo piti saada.
Usein oli meillä ulkopuolisilla paha olo miehen puolesta. Koskaan hän ei puolustautunut. Otti vastaan kaiken mitä vaimo lateli. Oli surumielisen oloinen. Mies lihoi muutamassa vuodessa yli satakiloiseksi. Onnellinen hän ei ollut. Ei ollut hänen vaimonsakaan.
Silloin tällöin mies lähti vanhalle koulukaverilleen iltaa istumaan. Jutustelemaan ja sellaista. Vaimo soitteli perään ja naputti. Mies sopi kaverinsa kanssa etteivät vastaa puhelimeen. Mies halusi omaa rauhaa, vaimo ei ymmärtänyt eikä hyväksynyt.
Kaiken keskellä vaimo vaati mieheltä parempia tuloja, matkoja ym. ylellisyyttä.
Mies katosi. Ei toki kokonaan, vaan alkoi viettää aikaansa jossain muualla. Vaimo alkoi tentata lähipiiriä onko miehellä toinen nainen. Väitti tutkineensa miehen puhelintakin, vaimon oikeudella. Pian vaimo jo syytti miestä toisesta naisesta. Tämä tapahtui erään lapsen lakkiaisissa. Kuulijoina pari meitä ystäviä ja mies. Mies oli vaiti ja kysyi: entä jos onkin, olisiko se ihme? Vaimo uhkasi erinäisillä avioeroilla ja toimenpiteillä kuin myös sillä ettei myönnä avioeroa vaikka mies haluaisi.
Aikaa kului ja mies teki eroa. Vaimo syytti toista naista erosta. Valjasti lapsetkin tähän hommaan. Ja niin he siten erosivat.
Kuusi vuotta eron jälkeen vaimo edelleen syyttää toista naista heidän erostaan, haukkuu miestä munattomaksi ja selkärangattomaksi joka lähtee kaikenmaailman naisten mukaan. Eihän hän, vaimo olisi niistä välittänyt jollei olisi pitänyt eroamaan alkaa. Minkälainen vaimo muka napisematta hyväksyy miehensä syrjähypyt kunhan mies pysyy kotona??! Napisematta tämä vaimo ei olisi hyväksynyt kyllä mitään.
Miehen nykyisenä ja vaimon entisenä ystävänä voin sanoa: olisi vaimo miettinyt vähän. Hän oli se joka miehestä ei välittänyt. Ei kukaan kestä julkisia nöyryytyksiä. Rakkauttako? Paskat. Mies on edelleen naimisissa silloisen rakkautensa kanssa. Heidän suhteensa on kaiken kaikkiaan harmoninen. Olen jopa kade.
Voi sinua onnetonta, otsikkosi ja tekstisi ovat pahasti ristiriidassa. Ymmärtäminen ja hyväksyminen on ihan eri asioita; jonkun teon voi ymmärtää vaikkei sitä hyväksy.
Esimerkiksi jos nainen lyö miestä, niin sen voi ymmärtää jos mies on aukonut naiselle päätään: siksi nainen löi. Mutta siltikään sitä ei tarvitse ymmärtää.
Arkikielessä "ymmärtäminen" ja "hyväksyminen" on synonyymeja keskenään, mutta se ei ole hyvä juttu kun pohditaan erilaisten ilmiöiden syitä ja seurauksia.
"Voi sinua onnetonta, otsikkosi ja tekstisi ovat pahasti ristiriidassa. Ymmärtäminen ja hyväksyminen on ihan eri asioita; jonkun teon voi ymmärtää vaikkei sitä hyväksy."
Mistä sinä oikein puhut. Koko jutun juurihan oli juuri siinä, että ne ovat eri asioita. Jonkun teon taustat´voi ymmärtää, mutta ei se silti oikeuta tekoon tai ansaitse (välttämättä) hyväksyntää...got it?
Vaikka olen itse kuulunut myös tähän surullisen kuuluisaan pettäjien ryhmään, niin en minä silti alennu syyttämään OMISTA TEOISTANI jotain muuta ihmistä tyyliin: "onneton avioliitto" tai "minut vieteltiin". Jeesus, mitä luuseri-meininkiä. Pahinta on, jos sitä ei pysty edes itselle myöntämään.
Täälläkin minua(?)syytettiin jopa ripustautujaksi. Olisikohan pienen itsetutkiskelun paikka, jos tuosta kirjoituksesta hikeentyy.
Tämä hertta-sarja osasto, jossa "rakkaus vie kaiken kontrollikyvyn", alkaa olla jo aika koomista touhua. Tai sitten minä olen vain liian vanha tälle palstalle, jossa näitä henkisiä teini-ikäisiä tuntuisi riittävän. Toivottavasti teillä ei ole lapsia, jos vastuunkantokyky omista tekemisistä on noin puutteellinen.
Ja se oikkohan oli muuten: "Ymmärtäminen ja hyväksyminen-eri asioita"
Alkuperäisessä viestissä kirjoittelet, että selitykset "haisevat", vaikka otsikossa annat ymmärtää, että käsittelet ymmärtämisen ja hyväksymisen eron.
Huono parisuhde selittää pettämisen. Se tekee pettämisen ymmärrettäväksi, muttei välttämättä yhtään hyväksyttävämmäksi. Miten selitys silloin "haisee"?
Selittely kun tahtoo olla usein oman vastuun kiertämistä ja toisen syyttelyä. Kyllä kai lähes kaikki ihmiset pystyvät hallitsemaan mitä tekevät tai mitä eivät tee. Ei kai kukaan niin vastustuskyvytön ole, vaikka "kuinka ihastuisi".
Ymmärrän monia, jotka listivät mielenkuohussa esim. puolisonsa, mutta en hyväksy sitä. Vaikka pettäminen ei yhtä vakava teko olekaan, niin periaate on sama. Toista on satutettu pettämisessäkin aika vakavalla tavalla. Puoliso on toiminut toisen seläntakana vastenmielisellä tavalla. Vai oletko tästä eri mieltä?
Sellainen ei ole häävi puolustus, että "ei rakasta" puolisoaan tms. Enhän minä rakasta välttämättä esim. ystäviäniäkään, mutta tiettyjen pelisääntöjen mukaan silti kuljetaan. EI osoita kovinkaan luottamusta herättävää persoonallisuutta kusettaa kavereitakaan, vai mitä? Avioliitto on sitäkin vakavampi sitoumus.
Useinhan selittely on oman vastuun pakoilua ja toisten syyttelyä, vähintäänkin toiset ymmärtävät asian niin.
Toimivaan parisuhteeseen ei mahdu pettämistä väliin. Näin se oli omalla kohdallani, toki olisin toivonut että asiat olisivat menneet niin, että olisin eronnut ensin. Vaan elämä on: aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.
Vieläkään minulla ei ole huono omatunto itse pettämisestä, en kadu enkä häpeä sitä yhtään. Puolisoni luottamuksen pettämisestä kyllä tunnen piston omassatunnossani, sitä olen häneltä anteeksi pyytänytkin, sitä luottamuksen pettämistä. Pettämistä itseään en ole anteeksi pyytänyt, kun en sitä aidosti kadu.
Siis asian voi tiivistää näin:
- Pettäminen oli täysin oma valintasi. Huono parisuhde ei siis pakottanut sinua siihen tai intohimo vienyt täysin kontrolliasi.
- Tiesit, että se satuttaa ja loukkaa puolisoasi, mutta päätit siitä huolimatta tehdä sen.
- Sinulla ei ollut avioeroprosessi käynnissä tai et ollut ilmoittanut puolisolle, että "nyt saa riittää, minä lähden pettämään". Salailitko mahdollisesti tekoasi? Jos salailit, oliko se puolisosi syytä vai mahdollisesti omaa "kaksilla korteilla pelaamistasi"?
- Sinua ei hävetä avioliittolupauksen ja luottamuksen pettäminen, jos et kadu tai häpeä itse tekoakaan. Ne kun vaan sattuvat liittymään toisiinsa. Ei voi todella katua seurauksia, jos ei kadu tekoa, joka ne on aiheuttanut. Silloin katuu itseasiassa kiinnijäämistään.
Kun puoliso kieltää kaiken läheisyyden, täytyy puolison ymmärtää mihin se (voi) johtaa:
- eroon siltä seisomalta
- avioliiton jatkumiseen, mutta puolison satunnaisiin irtosuhteisiin
-- kiinnijäämiseen ja eroon
- avioliiton jatkumiseen, mutta puolison rakastumiseen jossain vaiheessa johonkin toiseen
-- kiinnijäämiseen/-jättäytymiseen ja eroon
Joten kieltämällä läheisyyden yrittää siirtää vastuun avioliitosta ja erosta toisen niskaan. Ennemminkin se on yksipuolinen ilmoitus siitä ettei halua avioliiton jatkuvan, mutta ei aio eroakaan hakea. Siinä vaiheessa on tuhrha itkeä jos puolisolla onkin toinen tai useampia toisia.
Näitä akkoja on ihan riittämiin. Mikä saa ne sulkemaan silmät omilta teoiltaan, unohtamaan oma osuutensa avioliitossa? Jos ei vielä kaiken päälle miehelleen selvitä miksi on tyytymätön, vaan pistää jalat ristiin, kääntää selän ja ravistaa halaukset pois. Eikä mieheltä mikään auta. Vähitellen vaimon käytöksen hyväksyy ja alkaa elämän omaa elämää.
1. Niin päättää. Miksi päättäisi pettää jos avioliitto olisi kunnossa ja itse voi hyvin.
Muita vastauksia et tarvitse. Olet joko provoilija tai säälittävä takertuja. Päätä itse, mutta jälkimmäisessä tapauksessa hae ammattilaisen apua.
"1. Niin päättää. Miksi päättäisi pettää jos avioliitto olisi kunnossa ja itse voi hyvin.
Muita vastauksia et tarvitse. Olet joko provoilija tai säälittävä takertuja. Päätä itse, mutta jälkimmäisessä tapauksessa hae ammattilaisen apua. "
Eli jos mies/nainen päättää viedä puolison rahat, polttaa kodin tai vetää turpaan, niin se on ihan ok, koska hän päätti tehdä niin huonon avioliiton vuoksi? Ei se ihan noinkaan mene.
Normaalit ihmiset osaavat hoitaa asiat myös toisella tavalla.
Kusettamista ja hyväksikäyttämistä ei tee sen hyväksyttävämmäksi, että on sattunut antamaan joskus aviolittolupauksen; pikemminkin päinvastoin. Jos perhe ei tätä hyväksy, niin miten helvetissä se tekee heistä riippuvaisia. Erikoinen ja jopa hivenen säälittävä tuo sinun logiikkasi.
Petos on petos, riippumatta siitä toimiiko avioliitto vai ei. Mikä tässä paketissa on niin vaikeata ymmärtää. Avioliitto on vähintään kahden ihmisen luottamukseen perustuva "sopimus".
On outo ajattelumalli syyttää toista osapuolta omasta kusettamisestaan ja pettämisestä. Erota voi aina reilustikin, jos vain on tarpeeksi suoraselkäinen. Siitä on turha kiermurrella irti toista syyttämällä.
Täytyy sanoa, että on sinulla outo asenne.
"Eli jos mies/nainen päättää viedä puolison rahat, polttaa kodin tai vetää turpaan, niin se on ihan ok, koska hän päätti tehdä niin huonon avioliiton vuoksi"
Ei kyllä mene noinkaan, miksi liioittelet?
Liioittelen siksi, että ihmiset ymmärtäisivät sen, että pettäminen on pettämistä ja eroaminen on eroamista. Ensimmäinen on tietoista loukkaamista ja henkistä pahoinpitelyä, jälkimmäinen taas usein välttämätöntä.
Olosuhteita ei voi käyttää tekosyynä omille tekemisilleen, ei pettämisessä kuten ei "laittomisissakaan" teoissa. Tosin turpaan saaminen voi sattua vähemmän kuin se, että toinen vie yhteisen historian petoksen myötä mennessään. On varmasti helvetin hienoa, että on perustanut avioliittonsa ja perheensä rakkaudelle, jota ei ole ollut oikeasti olemassakaan...misään vaiheessa.
Jos avioliitto on perseestä, niin se lopetetaan, eikä pelata ns. "kaksilla korteilla". Sellainen pelailu on äärimmäisen itsekeskeistä.
Pettäminen on täysin suorittajansa vastuulla olevaa tekemistä, jota on turha puolustella huonolla avioliitolla, jos ei ole ollut itse avoin toimissaan. Ei omista tekemisistään voi vastuuta sälyttää muille.
Aikuisen tavoin ajattelevat puolisot ja vanhemmat yrittävät ensin parantaa liittoaan. Jollei tuo onnistu, niin siiten voi avoimesti ilmoittaa lähtevänsä n*ssimaan muiden kanssa ja erota. Tuollainen lapsellinen piilottelu on äärimmäisen säälittävää ja raukkamaista, eikä anna ainakaan mahdollisille lapsille luotettavaa vanhemmuuden mallia. Piilotellaan ongelmia ja petetään salassa, niin eiköhän se siitä. Jos puoliso on sattunut ostamaan talon kanssasi ja tekemään vielä lapsiakin, niin johan se on kumma ripustautuja, jos siitä vuosien pettäminen tuntuu pahalta.
Tuntuu tällainen ajattelu olevan aika tyypillistä nykypäivän hedonismille. V*tun kylmää meininkiä. Kaikki on ok, jos siitä ei jää kiinni ja saa rangaistusta.
"Liioittelen siksi, että ihmiset ymmärtäisivät sen, että pettäminen on pettämistä ja eroaminen on eroamista. Ensimmäinen on tietoista loukkaamista ja henkistä pahoinpitelyä, jälkimmäinen taas usein välttämätöntä."
Miten niin pettäminen on "tietoista loukkaamista ja henkistä pahoinpitelyä"? Siis että tarkoitushakuisesti muka petetään, motiivina vain se, että halutaan loukata omaa puolisoa?
Et kai sinäkään väitä, että pettäminen olisi tekijänsä omasta tahdosta riippumatonta toimintaa. Sellainen ajatusmaailma kuuluu kyllä lähinnä tuonne iltapäivälehtien kaksikymppisten harjoittelijoiden kirjoittamiin "parisuhdeartikkeleihin".
Kun on parisuhteessa/avioliitossa sitoutunut uskollisuuteen, niin kyllä muiden kanssa vehtaaminen on silloin "tietoista loukkaamista". Salailu on sitä myös. Ei se tietenkään tarkoita, että se on ainut "motiivi", vaan hyvin ilmeinen seuraus.
Motiiviksi käy hyvin myös lyhytjännitteisyys, itsekkyys ja epäluotettavuus. Haetaan jännitystä ja kokemuksia "harmaaseen" elämään, kun ei viitsitä joko erota tai satsata itse parisuhteen toimimiseen. Sehän vaatisikin jo paljon enemmän kuin uuden "back up"-suhteen kehittäminen. Hotellihuoneessa se arki kun ei helposti yllätä.
Sanotaan, että se niin ihana ihastuminen muuttuu arjeksi noin kahden vuoden yhteiselämän jälkeen. Sen jälkeen suhde muuttuu haastavammaksi. Se on valitettavasti sitä "normaalielämää", joka voi olla palkitsevampaakin, jos sen niin osaa ottaa. Jos ei osaa, niin sitten suosittelen eroamista ja sinkkuelämän viettämistä kunnes on kasvanut aikuiseksi.
Pettäminen ei ole pettäjän omasta tahdosta riippumatonta toimintaa, ja aikuisella ihmisellä on vastuu teoistansa, olivatpa syyt tekoon mitkä tahansa.
Varmasti on sellaisia tapauksia, jotka pettämällä kostavat puolisolleen tai muuten vaan ilkeyttään haluavat pettämällä satuttaa toista. Tällöin pettämisen tarkoitus on satuttaa.
Omalta kohdaltani voin kyllä sanoa, että tietoisen&harkitun pettämisen tarkoitus ei todellakaan ollut puolison satuttaminen. Tiedän kyllä, että se häntä satuttaa, se on vääjäämäötön seuraus teostani... mutta en siihen teollani pyrkinyt. Näin ollen voidaan kyllä sanoa, että toimintani oli "tietoista loukkaamista" koska tiesin tekoni seurauksen. MUTTA asettamalla sanat noin, tulee lukijalle käsitys, että olisin tarkoitushakuisesti nimenomaisesti halunnut loukata pettämisellä puolisoani - eli viesti on juuri päinvastoin.
"Motiiviksi käy hyvin myös lyhytjännitteisyys, itsekkyys ja epäluotettavuus. Haetaan jännitystä ja kokemuksia "harmaaseen" elämään, kun ei viitsitä joko erota tai satsata itse parisuhteen toimimiseen."
No termeistä haluan edelleen pilkkuaviilata: tarkoitit termillä "motiivi" varmaan syytä ja selitystä (ei puoluolustusta) pettämiselle.
Jokatapauksesessa varmasti monen pettämisen takana on kick'sien hakeminen arkiharmaaseen elämään. Sitä ei kuitenkaan pidä yleistää, kysymys lienee samanlaisesta pettäjien marginaaliryhmästä kuin mitä patologiset tapapettäjät ovat: ei edusta enemmistöä mutta kuitenkin näkyvinta ja helpoiten havaittaa vähemmistöä.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että mikään noista ei pidä paikkansa. En ole lyhytjännitteinen, en itsekäs, en epäluotettava. En hakenut jännitystä, en kokemuksia. Satsasin aika paljonkin parisuhteeseeen ja lopulta "viitsin" erota. Pettäminen oli minulla seurausta parisuhteeni tilasta, ei syy eroon: toimivaan parisuhteeseen ei mahdu pettämistä.
Olitte siis puolisosi kanssa todenneet parisuhteenne huonon tilan. Ja päättäneet ehkä erotakin tai ainakin molemmat olivat tietoisia pettämisen mahdollisuudesta ja uusien kumppanien etsimisestä. Eihän silloin kyse ole edes pettämisestä.
Vai olitko todennut mahdollisesti tilanteen vain oman pääsi sisällä ja päättänyt toimia tuolla tavoin "oma-aloitteisesti"? Jos näin oli, niin sitten et ollut tehnyt parastasi parisuhteen jatkumiseksi.
Parisuhteen hoitaminen vaatii molempien puolisoiden keskustelua ja ajatasalla pysymistä. Jos valehtelee tunteistaan ja esittää "hyvin menemistä" samaan aikaan kun pettää, niin silloin ei voi todellakaan vedota "huonoon parisuhteeseen". Kyse on tuolloin pitkälti ihan ikiomasta kykenemättömyydestä parisuhteeseen. Noin ei varmasti suhde tule toimimaan kenenkään kanssa.