Hei kertokaa nyt vähän miten teillä on tämä odottaminen mennyt? olisi kiva kuulla muitten tarinoita myös. :) jaksamista kaikille :)
Äijä Lusimassa
+++
142573
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
...pasianssia pelatessa.
Linnasta päästyään mies voi toivoa sinulta lähinnä että panet häntä strap-on dildolla. Hän varmasti tykkää nimittää sinua Artoksi tai Peteksi. Hän tulee sanomaan sinulle, "Oi Pete, tee se mulle!"
joskus ex-miestäni useilta tuomioilta-pitemmiltä ja lyhyemmiltä.. Välillä oli tosi raskasta ja tuntui ettei jaksa enää.. Rakkaus silti piti tiiviisti yhdessä. Perhetapaamiset antoi voimaa selvitä taas seuraavaan tapaamiseen.. toivon sinulle voimia tälle ajalle. älä anna tuomion kasvattaa teitä erilleen.
..että aina vaan jaksat vaikka tuomioita tulee. On rakkaus vaan aika ihmeellistä. Mutta ei varmaan ole aina helppoa, otan osaa. Onnea valitsemallesi tielle.
linnakundien kanssa vehtaavat.
Go ahead, pilatkaa elämänne. Me normaalit, kunnolliset ihmiset katsomme teitä säälin ja halveksunnan sekaisin tuntein.
Tapaamiset pelastaa pahimman ikävän. puoli vuotta olen nyt odottanut, ja tiedän että jossain vaiheessä on tulossa lisää, mut nyt hän pääsee kotio hetkeks:) luottamus ongelmaa meillä ei ole kumma kyllä ollut.pehetapaamisissä on saanut sitten tyydyttää halut. eihän tämä aika edes niin paha ole,jotkut jaksavat toosi pitkiä tuomioita. Rakkaus tässä ratkaisee.
En mä meitä mitenkään idiootteina pidä,enkä pidä meitä epänormaaleina. tässä on vain joku jolla taitaa ehkä olla ongelmia omassa suhteessa tai ehkä haluisi sellaisen, niin täytyy vähän kritisoida. millä tavalla me olemme erilaisia?
on tehneet? Kerran olette niiden kanssa useammankin tuomion jälkeen, ettekö jätä lakia rikkovaa?
jotkut pystyvät todellakin muuttumaan, uskokaa pois. mun mies on muuttunut, ei enään käytä päihteitä ja yrittää käyttäytyä... joskus voi olla niin että jos vaikka istuu nyt jotain tuomiota, niin voi olla että on vaikka hoviin vienyt jonku jutun, niin sithän ne käsittelee sen sielä uusiks ja voi tulla istumista.riippuu kuinka pitkä jono hovissa ja voi olla vuoden takainen juttu, että toi hoviin valittaminen ei kannata omasta mielestä.
..kyllähän sen jotenkin ymmärtää jos Lasse Linnakundilla on edes jotain yritystä muuhunkin kuin linnassa istumiseen. Ja ei ole perhettään kohtaan väkivaltainen / täys-alkoholisti / nisti.
Toisaalta vakka kantensa löytää, osalla naisista voi olla noita samoja ongelmia itselläänkin. Vaikea silloin on "taviksen" kanssa seurustella. Ja mulla on kyllä teoria että ihmisellä on näitä alitajuisia motiiveita. Siis vaikka ns. normi-yhteiskunta halveksii / tulee käytännön ongelmia niin silti lainrikkojalla on joitain viehätysvoimaa juurikin lainrikkomisen takia. Se on sitä hörhö-romantiikkaa.
Mut se että fanittaa vaikka sitä poliisisurmaajaa tms. kovan luokan hörhöä, se on kyllä jo vähintään persoonallisuushäiriö / vakava hoivavietin vinoutuma tms. Ja moisella voi olla ikävät seuraukset, niikuin olemme lehdistä saaneet tässä hiljattain lukea.
En ymmärrä tuota asennettasi. Se on todella epäempaattinen ja epäinhimillinen. Minä en ainakaan halveksu enkä salli itseni halveksua niitä, jotka ovat vankiloissa tai sairaaloissa. Eräs filosofi/tutkija sanoi Maon kulttuurivallankumouksesta näin: ne, jotka eivät näe itsessään tuota siementä pahaan, ovat niitä, jotka mahdollisuuden tullen tekevät suuria julmuuksia. Kulttuurivallankumouksessahan juuri ns. viattomat (= lapset) tappoivat ja ilmiantoivat, myös omia vanhempiaan ja opettajiaan ja sukulaisiaan. Olen sitä mieltä, että ei ole meitä "normaaleja" ja "kunnollisia" vaan me saatamme olla ehkä vain onnekkaampia tässä elämässä, jos olemme kyenneet elämään yhteiskunnan normien mukaan. Muistaisin, että amarikkalaisten psykiatrien mukaan jopa 15% väkivaltavangeista olisi eräs fyysinen (aineenvaihdunnallinen) sairaus, joka aiheuttaa tuon väkivaltaisuuden...ja kyse oli vain yhdestä aineenvaihduntasairaudesta...mukana arviossa ei ollut mitään muita häiriötiloja. Kyllä sitä voi elämänsä yhtä hyvin pilata "kunnollisen" miehen kanssa. Pahuutta on monenlaista...kaikkea vain ei tuomita vankilaan...esim. tuota pahuutta, jota osoitat lausunnollasi. "Linnakundi" käsittää sitä paitsi hyvin monenlaisia tarinoita...monella varmasti hyvin surullisiakin. Etkä sinäkään loppujen lopuksi ole "turvassa" tuon kunnollisuutesi takana...sinuakin voi kohdata päivä, jolloin menetät itsehillintäsi tai teet teon, jota et nyt voisi kuvitellakaan tekeväsi... Sitä kuvaa kertomus eräästä munkista. Hän itki nähdessään miehen tekevän pahoin ja hänen oppilaansa kysyi, itkikö hän miehen vuoksi vai pahan teon vuoksi. Mutta munkki sanoi itkevänsä itsensä vuoksi, koska tuo mies muistutti häntä siitä, että jonain päivänä hän itse voi langeta.
tosi hyvin kirjotettu :)
...en halveksu. Myös tuossa sairaushommassa / aivomuutoksissa voi myös olla perää. Ja ehdottomasti maailmassa on paljon pahuutta systeemissä itsessään tai niin piilossa / ylhäällä ettei siitä koskaan ketään rangaista. Vakilathan ovat olemassa käytännön syistä, mutta tietysti ensisijassa "kunnollisia" ihmisiä varten (siis pelotteena / että olisi joku huonompi).
Mutta lopulta tullaan kysymykseen pahuuden olemuksesta ja siihen missä määrin meistä jokainen on vastuussa omista tekemisistämme? Missä määrin esim. lapsuutemme vaikuttaa? Mikä on sairautta ja mikä pahuutta? Jokaisessa meissä on toki olemassa pimeä puoli, miksi se ei sitten kaikissa tule esille? Eipä ole niin kovin yksinkertaista.
Mutta rakkaus taitaa voittaa rationaalisuuden... Oletko varma muuten siitäkään että tämä hirvittävä empaattisuuden aalto jotain murhaajaa kohtaan etteikö sekin olisi jokin aivomuutos / sairaus? Tavallaan kolikon toinen puoli sille mikä on "vialla" tuossa murhaajassa. Kuka määrittää kuka on "hullu" ja kuka ei? Onko se alitajuinen seksuaalinen parafilia? Hoivavietin vinoutuma? Miten se määritellään? Mistä se johtuu? Lopulta jää vain kysymyksiä tai veteen piirrettyjä viivoja.
Toivottavasti selventi asiaa.
kuolemantuomiot pitäisi ottaa käytäntöön että edes jonkin verran kansan geenit pysyisi terveenä.
Jatkanpa tähän omia ajatuksiani, vaikka vanha ketju jo onkin...
Itse en mene koskaan arvostelemaan ihmistä vaikka hän on/olisi ollut lusimassa. Itse olin ennen naimisissa kiltin perheen pojan kanssa, ja hän pahoinpiteli niin minua kuin lastamme tosi pahasti, asiasta ei tietenkään koskaan niissä piireissä puhuttu..itse en sairaalaan siltä hulluluta päässyt koskaan. Havahduin siihen kun lapsemme itki vieressä, että miksi äidiltä tulee noin paljon verta..karkasin seuraavan tilaisuuden tullen lapsen kanssa.Nuoruuden tyhmyyttä syytin, kun en sitä aikaisemmin tehnyt..
Jatkoin elämääni lapsen kanssa kahdestaan muutaman vuoden ja löysin itselleni taas ihanan kiltin insinöörimiehen. Edellinen kuvio miltei toisti itseään..
Nyt olen saanut olla rakastavassa avioliitossa ihanan "hörhö" mieheni kanssa jo vuosikausia. Hän on tehnyt meille oman ihanan kodin ja on ottanut adoptoinut lapseni omakseen, ja voisinpa väittää että en minä eikä lapseni ole koskaan saanut näin paljon rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa osakseen.
Ja vaikka mieheni on minua kahdeksan vuotta nuorempi, voisin vaikka vannoa että hän ymmärtää tätä elämää paljon enemmän kuin moni esim.minun ikäiseni..
En silti halua puolusetella mitään lapsen raiskaajia ym.esim:pelson vartijan tappaneita, (jotka kylläkin ovat molemmat minulle lapsuudentakaisia tuttuja )
Mieheni lusii toista, mutta ei viimeistä tuomiotaaan. Nämä ovat jo vanhoja juttuja jotka ovat tulleet hovista alas, ja tottakait uskon siihen että se kolmas kerta toden sanoo ja lusimiset on mieheni kohdalta lusittu.
Sillä ei koskaan rakkauteni ole ollut näin puhdasta eikä aitoa, niinkuin tätä ihmistä kohtaan, vaikka venkula onkin.ja kukaan ihminen tässä elämässä ei ole pitänyt lupauksiaan vuosien varrella minua kohtaan kuin mieheni.
Tiedän että teiltä ns.paremmilta ihmisiltä alkaa tulla paskaa niskaan oikein urakalla, mutta en voi muuta sanoa kuin EVVK! Olen oppinut olemaan välittämättä siitä, mitä joku minulle täysin merkityksetön ihminen sanoo minun mielipiteistäni.