Eräässä suuressa maakuntalehdessä on tätä nykyä ainakin pari nuorta ja räväkkää naistoimittajaa. He ovat ottaneet vässykät maalitaulukseen. Molemmille on nimittäin käynyt niin, että baarissa on vässykäksi määritelty mies (joka heidän mukaansa on siis arka naisseurassa, ujo, ei pukeudu viimeisen muodin mukaan eikä ole mikään parkettien partaveitsi) jostain syystä tullut juttelemaan heille (on siis osoittanut kiinnostusta heitä kohtaan) ja he ovat kokeneet tilanteen niin kiusalliseksi, että purkavat lehdessä tuntojaan tämän "trauman" osalta (alanurkkakolumnissa, jossa aihe on melko vapaa).
Toimittajaneitokaisten viesti oli selvä. Jos olet minun mielestäni vässykkä, niin et saa tulla minulle juttelemaan, et baarissa etkä muuallakaan, tanssimisesta nyt puhumattakaan. Minä olen sellainen prinsessa, että minulle kelpaa vaan joku "unelmien poikamies" tai muu vastaava. Tavisten kanssa en halua edes puhua.
Nyt kysyisinkin, edustavatko nämä neitokaiset yleisesti 25-30 vuotiaiden naisten mielipidettä?
Voi vaan kuvitella, miltä noista "vässyköistä" on tuntunut: olet ensin kerännyt koko rohkeutesi ja sitten toinen on sinua kohtaan kylmä kuin jää (ja parin viikon kuluttua saat lukea mokaamisesi lehdestä). Tietenkään ei pidä luvata toiselle mitään, jos toinen ei yhtään kiinnosta, mutta jotkut käytöstavat olisi kai silti hyvä omata (kun nämä vässykät eivät siis olleet kännissä tai muuten aggressiivisia). Tuskinpa neidot niin diplomaattisia itse tilanteessakaan osasivat olla, kun kerran lehdessäkin täytyi haukkua "röyhkeä vässykkä, joka uskalsi tulla minulle juttelemaan" maan rakoon.
Toimittajat antoivat lisäksi ymmärtää, että miehellä pitää olla kokemusta naisista, jos aikoo heille baarissa jutella. Aika outo käsitys. Miten voi koskaan saada kokemusta jos aina torjutaan sen takia, ettei ole kokemusta? Noinhan töissäkin käy nykyisin. Et saa ekaa työpaikkaa, jos ei ole työkokemusta. Ja miten sitä voi saada, kun ei tarjota tilaisuutta? Joko alkaa työelämän kova laki vaikuttaa myös ihmissuhteissa? Toivottavasti ei sentään.
Niin, mitä mieltä olette, ovatko kaikki nuoret naiset nykyään noin itsetietoisia ja vaativia? Jos ovat, niin eipä meille vässyköille (joksi minunkin täytyy toimittajien mukaan itseni lukea) hyvä heilu. Vastauksia, olkaa hyvä!
Toimittajaneitokaisten viesti oli selvä. Jos olet minun mielestäni vässykkä, niin et saa tulla minulle juttelemaan, et baarissa etkä muuallakaan, tanssimisesta nyt puhumattakaan. Minä olen sellainen prinsessa, että minulle kelpaa vaan joku "unelmien poikamies" tai muu vastaava. Tavisten kanssa en halua edes puhua.
Nyt kysyisinkin, edustavatko nämä neitokaiset yleisesti 25-30 vuotiaiden naisten mielipidettä?
Voi vaan kuvitella, miltä noista "vässyköistä" on tuntunut: olet ensin kerännyt koko rohkeutesi ja sitten toinen on sinua kohtaan kylmä kuin jää (ja parin viikon kuluttua saat lukea mokaamisesi lehdestä). Tietenkään ei pidä luvata toiselle mitään, jos toinen ei yhtään kiinnosta, mutta jotkut käytöstavat olisi kai silti hyvä omata (kun nämä vässykät eivät siis olleet kännissä tai muuten aggressiivisia). Tuskinpa neidot niin diplomaattisia itse tilanteessakaan osasivat olla, kun kerran lehdessäkin täytyi haukkua "röyhkeä vässykkä, joka uskalsi tulla minulle juttelemaan" maan rakoon.
Toimittajat antoivat lisäksi ymmärtää, että miehellä pitää olla kokemusta naisista, jos aikoo heille baarissa jutella. Aika outo käsitys. Miten voi koskaan saada kokemusta jos aina torjutaan sen takia, ettei ole kokemusta? Noinhan töissäkin käy nykyisin. Et saa ekaa työpaikkaa, jos ei ole työkokemusta. Ja miten sitä voi saada, kun ei tarjota tilaisuutta? Joko alkaa työelämän kova laki vaikuttaa myös ihmissuhteissa? Toivottavasti ei sentään.
Niin, mitä mieltä olette, ovatko kaikki nuoret naiset nykyään noin itsetietoisia ja vaativia? Jos ovat, niin eipä meille vässyköille (joksi minunkin täytyy toimittajien mukaan itseni lukea) hyvä heilu. Vastauksia, olkaa hyvä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olisipa kiva lukea ne jutut. Ei sattuisi löytymään mistään nettiversioista?
Kuulostaa kyllä todella kovalta. Minulle ei tulisi mieleenkään ruveta mollaamaan jotain minua lähestyvää miestä (edes selän takana), jos tämä tekee sen asiallisesti. Tarkoitan lähinnä sitä että ymmärtää mahdolliset pakit eikä jää jankkaamaan ja edelleen vittuilemaan, tätä on sattunut muutaman kerran. Todennäköisesti en lämpenisi iskuyrityksille, koska en etsi baareista sattumanvaraista seuraa, mutta en minä pahaksenikaan pistäisi.
Muutenkaan en kyllä ymmärrä mm. vaatetuksen perusteella arvostelua. Ko. naiset kuulostavat aika typeriltä tapauksilta.
Mielelläni olisin laittanut myös varsinaiset jututkin täälle palstalle. Niiden julkaisusta on kuitenkin jo sen verran aikaa (useampi kuukausi), että ne ovat arkistossa, joka on maksullinen ja vaatii rekisteröitymisen. En aio tätä rekisteröitymistä tehdä, joten ne jäävät nyt linkittämättä.
Enkä muutenkaan tiedä, löytäisinkö niitä juttuja enää. Otsikot, tarkat päivämäärät, sivunumerot jne. ovat kadonneet jonnekin bittiavaruuteen, sen verran julkaisusta on aikaa (enkä ole ihan satavarma edes toimittajien nimistä, pätkätöiden aikana porukkaa kun tulee ja menee edestakaisin).
Mutta keskustelun pääpointtina olikin lähinnä se, vastaako toimittajien kuva vässyköistä yleistä mielipidettä. Mielestäni ei ja sinulta saan tukea, joten kiitokset vaan siitä.
Joo, ei kenestäkään ole pakko kiinnostua, jos tyyppi ei kolahda. Hassua vaan on se, jos juttelukaveri lyödään maan rakoon vaan sen vuoksi, ettei hän ole mikään flirtin mestari tai muotiguru. Sellainen on kovin pinnallista mielestäni. Mutta jokainen taaplatkoon tyylillään. Toivottavasti toimittajienkin tielle sitten joskus osuu sellainen alfauros, jota ei tarvitse selän takana (eli lehden palstalla) haukkua, vaan jolle voi sanoa ihan suoraan, mitä ajattelee.
Itse en ainakaan voisi toimia noin. Mutta luultavasti nuo naiset ovat liian tietoisia omasta ulkonäöstään (tai ainakin luulevat olevansa), ja ajattelevat sitten, ettei heille kelpaa muu kuin joku scandinavian hunk, joka vastaa heidän "omaa tasoaan".
Minulla itselläni on puolestaan juuri tuollainen ujo, ei mikään lihaskimppu-mies, joka käyttää ihan normaaleja vaatteita, eikä tahdo olla mikään muodin orja. Ja minä rakastan häntä sydämeni kyllyydestä! Juuri nuo piirteet olivat yksi ihastumiseni syy. Mielestäni itse olen suht normaalin näköinen (ei miss suomi, muttei rumakaan), enkä ajattele että mieheni olisi jotenkin eri sarjassa kuin itse olen. Minä siis itse seuraan muotia melko paljon, meikkaan, huolehdin kampauksestani jne. Enkä tosiaan halua, että mieheni muuttuisi sellaiseksi. Hän on juuri paras tuollaisenaan! Olkoon sitten "vässykkä" tai ei. Mutta onpahan ainakin minun vässykkäni =)