Hei!
Mitkä ovat minun oikeudet? Olen käynyt 40 haastattelussa, ja saan aina kielteinen vastaus tai huomaan parin viikon kuluttua että sama paikkailmoitus on uudestaan netissä.
Jos olen pätevä hakija jolla on sopiva koulutus, niin onko minulla oikeus valittaa?
Mitkä ovat minun oikeudet? Olen käynyt 40 haastattelussa, ja saan aina kielteinen vastaus tai huomaan parin viikon kuluttua että sama paikkailmoitus on uudestaan netissä.
Jos olen pätevä hakija jolla on sopiva koulutus, niin onko minulla oikeus valittaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
tosta valittamisesta, mutta ainakin sulla on oikeus kysyä millä perusteella eivät sinua valinneet ja niitten täytyy siihen vastata.
Ensinnäkin. Vaikka sinulla olisi täydellinen työhistoria ja juuri oikeanlainen koulutus, sinua ei välttämättä valita tehtävään persoonallisuutesi vuoksi. Voihan olla että kyseiseen paikkaan on tullut satoja hakemuksia ja yhtään niistä ei ole valittu koska sopivaa tyyppiä ei ole löytynyt.
Pieni vinkki muuten: Älkää tuijottako sitä koulutusta. Se on täysin toissijainen juttu työnsaantiin. Laittakaa työhistorianne kuntoon ensin ja käykää monissa haastatteluissa(oppikaa tilanne) niin loppuen lopuksi varmasti pääsee johonkin. 40 haastattelua on varsin vähän jos ei osaa tippaakaan myydä itseään haastattelijalle.
toissijainen juttu työnsaantiin; ehkä myyntitöihin, siivoustyö yms. sellaiseen tarvitaan tiettyä persoonallisuutta eikä painoteta juurikaan koulutusta, mutta suurimmaksi osaksi tiettyihin tehtäviin tarvitaan/edellytetään aina alan koulutus.
Ja siitä ei kannata työnhakijoiden loukkaantua, jos tunnin haastattelun aikana ei ole saanut itseään "myydyksi" jollekin rekrytoijalle, sillä niissäkin on sellaisia putkiaivoja, etteivät ymmärrä ihmisen käyttäytymisestä mitään. Harva hakija käyttäytyy haastattelussa samoin kuin työssään, sillä haastattelutilanne on usein kuitenkin erilainen tilanne kuin ko. työssäolotilanne.
Ei takaa että osaat ajaa autoa, mutta on lupa ajaa. Koulutuskaan ei takaa, että hakija osaa tai tietää mitään, mutta voidaan olettaa osaavan ja tietävän. Persoonallisuutta useimmin painotetaan, eli halutaan hyvää tyyppiä. Yleensä työyhteisö kaipaa henkilöä, jonka kanssa voi tehdä töitä ja tulla toimeen. Muut pikku puutteet voidaan opettaa sitten paikan päälläkin.
Sanon vaan sen että työhaastattelu tilanne on ihan idiootti juttu koska se on nykyään niin pinnallisnen ja absurdi koska haastattelija ei yleensä tajua sitä että henkilö ei vältämättä ole parasmahdolinen jos
kriteereinä on saada halpa hyvä koulutuksinen nuori ja nätti ihminen halvalla töihin jota pääsis puksimaan omassa huoneessaan.
Moni on saanut sen karvaasti kokea ja sitten kun on sitä yrittänyt se palkattu onkin jättänyt työpaikan tai hakeutunut äitiyslomalla
ja taas on paikka auki
terveydenhuolossa on näin ja ei todellakaan nuorilla ole esm vaikavammaisten kanssa sitä kokemusta ja elämänkatsomusta ja ennen kaikkea henkistä kanttia ja katsos taas on paikka auki,
mutta jos halvalla saa palkatuksi se ei ole kestävä ratkaisu kunnon ammattalaiselle kunnnon palkka
"jotain" mm. lääkäriksi, juristiksi, laborantiksi, kokiksi, lentäjäksi, fyysikoksi, sairaanhoitajaksi jne. ei ole mitää asiaa pelkällä persoonallisuudella, jos ei ole koulutus alalta hankittu. Varastomieheksi, siivojaksi, myyjäksi, postiin lajittelijaksi jne. kyllä pääsee "reipas" henkilö.
Olipa kerran 10 juristia/lääkäriä/laboranttia/lentäjää tms. hakemassa työtä. Heillä kaikilla oli juuri samanlainen cv, koska koulussa oli opetettu tekemään se juuri niinkuin kirjassa sanotaan. Työhistoriakin kaikilla em. henkilöillä oli samanlainen.
Työpaikassa rekrytoija mietti kuumeisesti. On vain yksi paikka ja joku näistä 10:stä on otettava haastatteluun, mutta kuka. Rekrytoija päätti panostaa ja haastatteli kaikki 10.
Haastattelu tilanne oli hyvin mielenkiintoinen hakijoiden kohdalta. Kaikki toimivat kuten koulussa oli opetettu. Kukaan ei uskaltanut laittaa itseään likoon koska luuli saavansa paikan. Olihan hänellä loistava koulutus.
Rekrytoija pettyi hakijoiden tasoon. Kaikki käyttäytyivät samalla tavalla, kaikilla oli samanlaiset paperit ja kukaan ei edes kysynyt milloin voisi aloittaa työn. Tuskimpa he edes halusivat työskennellä kyseisessä yrityksessä.
Mitä tästä opimme. Loppupeleissä persoonallisuus ratkaisee. Se mitä sinulla on paperilla ei paina haastatteluvaiheessa enää mitään.
Koska näin koulutettuna voin sanoa, että koulussa EI opeteta mitään työnhausta! Ei yhtään mitään! Kyllä sen jokainen örveltää ihan omaan tyyliin.
olevansa todella niitä henkilöitä, jotka tunnin haastattelussa näkevät ja osaavat aavistaa millainen toinen henkilö on työssään ja työyhteisössään.
Rekrytointihaastattelut testeineen eivät raapaise kuin pintaa ihmisestä, minkä vuoksi tulee myös yrityksille kalliita virherekrytointeja, ja erityisen kalliita silloin, kun rekrytointi ulkoistetaan henkilötestausyrityksille.
Mm. eräässä tapauksessa vakuuttavasti käyttäytynyt ja hyvät sosiaaliset taidot omaava henkilö ei sitten varsinaisessa työssään osannutkaan, sitä mitä odotettiin, joten henkilö siirrettiin pois niistä tehtävistä, joihin oli palkattu, ja lopuksi kokonaan yhtiöstä pois. Yritykselle lasku oli kallis henkilötestaukset, palkanmaksu osaamattomalle, ja sitten vielä uusi yhitön oma rekrytointi täytyi tehdä heti perään.
Mutta tosiaan henkilö oli saanut rekrytoijat hämättyä totaalisesti persoonallisuudellaan testejä myöten.
Summa summarum virheitä sattuu kaikessa rekrytoinnissa, ja suuriakin virehitä, ja todellakaan asiat eivät ole niin mustavalkoisia koskaan kuin luullaan, että voitaisi jotain päätellä sen perusteella, että "kysyykö koska työt voi alkaa?" tai jotain muita kysymyksiä, ja aina senkään perusteella mitä "suosittelija" sanoo.
Täytyy myös muistaa, että rekrytointihaastattelut testeineen on tilanteena monelle hakijalle erikoinen, vastenmielinen, outo, tylsä, lapsellinen, pakkotilanne, ja välttämättä siihen ei asennoiduta täydellä vakavuudella, minkä vuoksi analyysiä ko. henkilöstä pitää harkita vain suuntaa antavana.