Äitini tuntuu jakaneen lapsensa. Yksi on toista parempi, kauniimpi jne..
Olen nuorin ja mulla on kaksi isosiskoa. Musta tuntuu että koko elämäni ajan äitini on nostanut siskoni jalustalle. Hän aina kehuu kuinka siskoni on kaunis, kuin missi ja hänen pitäisi mennä malliksi. Kun kysyn häneltä esim. miltä näytän niin vastaus on vaan että: Ihan hyvältä. Tunnen olevani huonompi ja ilmeisesti olen sitten ihan tavallisen näköinenkin.
Olen kyllä jo 20-vuotias, mutta tämä asia silti häiritsee todella paljon. Mulla on tosi huono itsetunto ja tää asia vaikuttaa kaikkeen mitä teen. Kerran kuulin äitini puhelun, jossa hän kehui siskoni olevan niin suosittu ja samalla mainitsi että kukaan ei huoli mua. Olin silloin 12-vuotias ja vieläkin tämä asia kummittelee mielessäni. Tuntuu että en ikinä kelpaa vaikka tekisin mitä. Äitini kommentit satuttavat todella paljon. Sisareni myös sulkevat mut ulkopuolelle kaikesta. Ne käy ostoksilla yhdessä ja sitten sanoo että ei tullut mieleen soittaa, ku tuli niin nopea lähtö. Asun vielä kotona, koska opiskelen eikä ole varaa asuntoon. Sisareni myös puhuvat äidilleni, että miksi saan asua vielä kotona ja miksi en muuta pois. Yhdessä vaiheessa masennuin todella paljon ja laihduin 5 kiloa; sydämeni hakkasi aamuisin niin paljon että oksensin. Kävin lääkärissäkin, mutta en saanut mitään apua. Jotenkin sain itseni nostettua siitä suosta ja lihoin takas normaalipainoseks. Kuitenkin nämä asiat painaa mieltä päivittäin ja ahdistaa todella paljon.
Olen nuorin ja mulla on kaksi isosiskoa. Musta tuntuu että koko elämäni ajan äitini on nostanut siskoni jalustalle. Hän aina kehuu kuinka siskoni on kaunis, kuin missi ja hänen pitäisi mennä malliksi. Kun kysyn häneltä esim. miltä näytän niin vastaus on vaan että: Ihan hyvältä. Tunnen olevani huonompi ja ilmeisesti olen sitten ihan tavallisen näköinenkin.
Olen kyllä jo 20-vuotias, mutta tämä asia silti häiritsee todella paljon. Mulla on tosi huono itsetunto ja tää asia vaikuttaa kaikkeen mitä teen. Kerran kuulin äitini puhelun, jossa hän kehui siskoni olevan niin suosittu ja samalla mainitsi että kukaan ei huoli mua. Olin silloin 12-vuotias ja vieläkin tämä asia kummittelee mielessäni. Tuntuu että en ikinä kelpaa vaikka tekisin mitä. Äitini kommentit satuttavat todella paljon. Sisareni myös sulkevat mut ulkopuolelle kaikesta. Ne käy ostoksilla yhdessä ja sitten sanoo että ei tullut mieleen soittaa, ku tuli niin nopea lähtö. Asun vielä kotona, koska opiskelen eikä ole varaa asuntoon. Sisareni myös puhuvat äidilleni, että miksi saan asua vielä kotona ja miksi en muuta pois. Yhdessä vaiheessa masennuin todella paljon ja laihduin 5 kiloa; sydämeni hakkasi aamuisin niin paljon että oksensin. Kävin lääkärissäkin, mutta en saanut mitään apua. Jotenkin sain itseni nostettua siitä suosta ja lihoin takas normaalipainoseks. Kuitenkin nämä asiat painaa mieltä päivittäin ja ahdistaa todella paljon.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mikset juttelisi äitisi kanssa. Ei voi olla liian iso kynnys ylitettäväksi, onhan kyse mielenterveydestäsi. Kerro muistikuvastasi ja siitä miten huonoksi tunnet itsesi äitisi silmissä.
Itselläni tulee myös auttamattomasti mieleen että olet vain jollakin lailla erityisen kaunis tai lahjakas, kuin tuhkimo ilkeiden perheenjäseniensä syrjimänä. Taustalla voi myös olla hienoinen kateus jotain ominaisuuttasi kohtaan.
Älä kanna enään taakkasi tai et pääse koskaan nauttimaan varhaisista aikuisvuosistasi. Jos et saa äidiltäsi sitä tukea ja apua mitä haet, käy juttelemassa esim. koulusi terveydenhoitajalle. Hän ohjaa sinut matkalle parempaan henkiseen hyvinvointiin.
On todella ikävää että sinulla on noin tyhmä äiti!
Hyväksy vain tuo asia ja jatka olemalla oma itsesi. Ala tekemään jotain josta saat innostusta, oli se sitten käsinäppäryyttä vaativaa, kirjoittamista, lukemista, elokuvia, retkeilyä, aivan mitä tahaansa. Mutta oikein tietoisesti panosta mieleesi että sinä olet Luojan luoma, oma arvokas yksilö. Sinulla on velvollisuus itseäsi kohtaan kehittää itsestäsi arvoka ja kunnioitettu.
Saattaa olla helpompaa turvautua marttyyrimaisuuteen ajattelutapaan: äiti ei hyväksy, minä olen huono, en ole minkään arvoinen jne. Tuo on tuttua ja turvallista ajattelua, niin masentavaa kuin se onkin.
MUTTA treenamalla ajatuksesi päinvastaiseen, voit kohottaa mielessi ylös tutusta ja tuhoavasta alemmuuskompleksista. Pakota itsesi hyväksymään ajatustapa:" Minä olen arvokas, Minulla on paikka elämässä, Minä osaan rakentaa itselleni positiivisen itsetunnon, Minä en anna äitini typerien huomautusten vaikuttaa itseeni - Minulla on teflon pinta- nuo ilkeydet eivät yksinkertaisesti pysy, Minä kelpaan itselleni ja muille: ellen tuolle naiselle joka on "äitini" -kuka välittää!! Hoidan kouluni loppuun ja sitten Minä olen valmis työelämään ja omilleni.
Keskittäydy nyt kaikella painolla opintoihisi että saat ne kunnolla loppuun ja sitten voit painaa kotisi oven kiinn ja jättää ilkeät siskosi ja äitisi omiin oloihinsa!