En ole minkään arvoinen. Näin ajattelee exkin, ja - totisesti - hän on oikeaasa. Juuri tänään näin hänet ja erään hänelle tärkeän muijan, joka on kaunis, lahjakas ja mukava. Ex katsoi minua inhoten, aivan kuin olisin pilannut hänen päivänsä, eikä se jäänyt hänen naispuolisesta ystävältään huomaamatta. Olen vitun mustasukkainen muijalle, joka on arvokas, toisin kuin minä.
Ex olisi vain tyytyväinen, jos vaikka palaisin kuoliaaksi.
Tuhkakasa on hajuton, mauton ja väritön. Minäkin voin olla olemassa tuhkakasana, sillä ihmisenä vain häiritsen exää ja hänen ihania naistuttavuuksiaan. Tuhkakasa ei häiritse, sillä ei ole tahtoa eikä tunteita, se ei voi häiritä.
Exän mielestä olen lahjaton, ja hän on tyytyväinen kun nyt voi työskennellä luovien ja lahjakkaiden kanssa. Tällaiset lahjattomat antitaiteelliset idiootit kun vain tuppautuvat joka paikkaan ja kuvittelevat osaavansa jotakin, vaikkeivät oikeasti osaa. Luovat haasteet kannattaa antaa lahjakkaille. Tietysti exkin on mielellään lahjakkaiden tyyppien kanssa tekemisissä.
Vihaan itseäni niin paljon, että voisin vain viillellä ja lyödä päätäni seinään. Tänäänkin olisin halunnut lyödä itseäni kämmenelle päähän vain osoittaakseni itselleni raivoa. Aivan kuin jotkut miehet lyövät vaimoaan, koska inhoavat tätä (no joo toimii toisinpäinkin), niin lyön minäkin itseäni. Toivon usein, että ex vaikka vetäisi minua turpaan, sillä sen jälkeen olisi kyvyt ja hyvä olo, kaikki olisi eksplikoitu, ei tarvittaisi enää tyhjiä katseita.
Usein itken öitäni, sillä tahtoisin jonkun olevan lähelläni. Toivoin aina löytäväni jonkun, joka pitäisi minua hyvänä, ja jota minäkin voisin helliä. Mutta ei, turhat toiveet täyttävät elämää vain hetken, kunnes ne ovat valuneet tyhjiin. Sisälläni on vain suunnaton kipu, ja tahtoisin tehdä jotakin kamalaa itselleni. Olen niin puutteessa, etten enää jaksa elää omien fyysisten tarpeitteni kanssa.
Ex olisi vain tyytyväinen, jos vaikka palaisin kuoliaaksi.
Tuhkakasa on hajuton, mauton ja väritön. Minäkin voin olla olemassa tuhkakasana, sillä ihmisenä vain häiritsen exää ja hänen ihania naistuttavuuksiaan. Tuhkakasa ei häiritse, sillä ei ole tahtoa eikä tunteita, se ei voi häiritä.
Exän mielestä olen lahjaton, ja hän on tyytyväinen kun nyt voi työskennellä luovien ja lahjakkaiden kanssa. Tällaiset lahjattomat antitaiteelliset idiootit kun vain tuppautuvat joka paikkaan ja kuvittelevat osaavansa jotakin, vaikkeivät oikeasti osaa. Luovat haasteet kannattaa antaa lahjakkaille. Tietysti exkin on mielellään lahjakkaiden tyyppien kanssa tekemisissä.
Vihaan itseäni niin paljon, että voisin vain viillellä ja lyödä päätäni seinään. Tänäänkin olisin halunnut lyödä itseäni kämmenelle päähän vain osoittaakseni itselleni raivoa. Aivan kuin jotkut miehet lyövät vaimoaan, koska inhoavat tätä (no joo toimii toisinpäinkin), niin lyön minäkin itseäni. Toivon usein, että ex vaikka vetäisi minua turpaan, sillä sen jälkeen olisi kyvyt ja hyvä olo, kaikki olisi eksplikoitu, ei tarvittaisi enää tyhjiä katseita.
Usein itken öitäni, sillä tahtoisin jonkun olevan lähelläni. Toivoin aina löytäväni jonkun, joka pitäisi minua hyvänä, ja jota minäkin voisin helliä. Mutta ei, turhat toiveet täyttävät elämää vain hetken, kunnes ne ovat valuneet tyhjiin. Sisälläni on vain suunnaton kipu, ja tahtoisin tehdä jotakin kamalaa itselleni. Olen niin puutteessa, etten enää jaksa elää omien fyysisten tarpeitteni kanssa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
..ihan itsenäsi. Et exäsi arvostuksen kautta. Sinun pitää itse arvostaa itseäsi ja sitä, mitä sinussa on. Et voi elää muiden mielipiteillä tai heidän tahtonsa mukaan. Jos exäsi ei sinua arvosta, anna sen olla hänen ongelmansa. Miksi sinäkään arvostisit häntä, jos jokin sellainen kuin taiteellinen lahjakkuus on hänelle ihmisarvon mitta tai hyvä persoonan määritelmä. Älä enää huomioi hänen katseitaan tai mitään muutakaan. Hakeudu sellaisten ihmisten seuraan, joille sinä olet se tärkein - ei se, mitä osaat, mltä näytät tms. Äläkä hyvä ihminen itseäsi vahingoita exäsi takia. Elämä on ainutkertainen. Etsi asioita, jotka tekevät siitä nautittavan. Exäsi ei ole sellainen - hän on exä, mennyttä, historiaa. Tee tulevaisuudestasi jotain muuta.
Olet arvokas.
Exäsi on lantaa itse koska kohtelee sua arvostamatta. Ei se oikeasti tunne vahvuuksiasi ja taitojasi, jokaisessa ihmisessä ne on, sinussakin -jos et ole vielä huomannut. Sun arvo ei määrity sen ukon mukaan, mitä se ehkäpä kukkivassa narsismissaan ja arvostuksissaan sekoilee. Sä olet paras ja paljon enemmän.
Kohtaan joka päivä inhoa itseäni kohtaa eräältä ja ilkeyttä. Mut se on sen ongelma, ei mun. Mä teen itsestäni hyvän luomuksen, ihmisen ja mulla on puhdas omatunto muutenkin -en leiki kenelläkään ja se riittä mulle. Älä välitä, sen miehen ajatuksista, se ei tiedä kuka sun sisällä oikeasti on -kuinka hyvä olet. Voit säilyttää aarteesi aina, tiesi se tai ei. Voisi miettiä että miehessä itsessään voi olla vikoja, ehkä kaikenlaisia -asenne on sellainen sillä. Ja varmaan lapsellinen mies lisänä joka leikkii aikuista. Mä oon sun puolella, älä luovuta.
...itsekin vihaan toisinaan itseäni niin paljon että haluaisin vain hakata ja tuhota itseäni ja ruumistani. Kyllä minä sitä teenkin. Ja toisinaan suren, sillä ei elävä olento ansaitsisi tällaista kohtelua. Yritän tehdä asioita joista pidän ja pitää itseni liikkeellä jotta tyhjää ja yksinäistä aikaa ajatella olisi mahdollisimman vähän, mutta aina ei jaksa juosta, ja kun pysähtyy nuo ajatukset saavat kiinni...
Onko exäsi sanonut sinulle kaiken tuon päin naamaa? Jos, niin kuulostaa siltä että ongelma on hänellä (narsismi on mielen sairaus) eikä niinkään sinulla. Sinun ongelmasi on vain se, että uskot häntä ja ruoskit ja halveksit itseäsi.
Voimia. Muista että kaikkien ei tarvitse olla ns. luovia ihmisiä, on muutakin lahjakkuutta, ja että ns. luovat ihmiset saattavat olla jossain muussa ihan heikkolahjaisia tai sietämättömän täynnä itsejään.
Niin..
Exän pitäisi todellakin olla historiaa, jos aion kuolla vähemmän puutteessa olevana. Joskus viime keväänä jo vähän toivoinkin, että olisin saanut exän haamun haudattua. Olen yrittänyt löytää jonkun sydänystäväkseni, mutten ole löytänyt ketään. Olen fyysisesti todella yksin. Tänä talvena on tuntunut siltä, etten jaksa enää toisen ihmisen fyysistä puutettani. Enkä mielellään tietysti henkisestikään... Ei minua ole kutsuttu elämään yksin; tahdon antaa itseni kumppaniksi jollekulle ja ottaa tämän jonkun vastaan.
Tuo muija, joka eilen oli exän seurassa saa olla tämän ystävä ja voi viettää exän kanssa romanttisia hetkiä. Exällä kun ei naisseurasta ole puutetta, toisin kuin minulla miesseurasta. Viime kesänä ex oli eräällä saarireissulla, ja olen tänään pohtinut, miten he olivat eilisen muijan kanssa rannalla. Nuorinainen on sitä paitsi kaunis ja puoleensavetävä, ex pitää häntä arvokkaana. Kaiken lisäksi muija tietää exän inhoavan minua, ja usein koulussa saan häneltä vahingoniloisia katseita. Kuulin myös eräältä tuttavaltani, että ex oli haukkunut kyvyttömyyttäni jollekin toverilleen, ja pohdin mielessäni, kenelle; muijalleko? Toisaalta ne voivat olla vain juttuja, joita kloulussani liikkuu.
Exäni haamun kuoppaamista puoltaa se, ettei ex ole sellainen mies, jonka tahdon: ex ei olisi uskollinen, ei arvosta minua, eikä kohtele minua (enää) hyvin. Joskus ex tosin piti minusta, vaikka hän muille kaiken kieltääkin toivoen heidän pitävän minua hölmönä. Vaikka varmasti he pitävätkin, enhän pysty käyttäytymään exän läsnäollessa.
Sä olet vähän liian täynnä itsesääliä just nyt. Älä nyt yhden äijän kommenttien ja valintojen anna vaikuttaa suhun noin paljon. Kusipäähän se on. Lopeta kaikki yhteydenpito siihen ja ala parantelemaan sitä sydäntäsi pikkuhiljaa.
Aikaa myöten sä varmasti löydät vielä ihmisen joka sustakin aidosti välittää. Sun pitäisi nyt vaan yrittää parannella itseäsi ensin alkuun.
En jaksa enää tätä hiton yksinäisyyttä. Toivon vain, että joku voisi olla lähelläni.
Tänään sattui exän kanssa eräs episodi. Myöhemmin näin exän ja erään muijan. Tuo muija saa olla paljon exän kanssa ja on tälle tärkeä. Hän on exän mielestä lahjakas ja mukava; he saavat olla lähekkäin jne.jne. En voi kirjoittaa tähän ajatuksiani muijasta, sillä en tahdo lähimmäisenrakkauden periaatteiden takia kirjoittaa kenestäkään kuten hänestä nyt kirjoittaisin.
olen täysin surkea, mutta olen harkinnut hakevani keväällä toiseen kouluun. En voi olla koulussamme, en pysty näkemään exää. Minun on, keinolla millä hyvänsä, unohdettava hänet. Parhaiten se onnistuu toisella paikkakunnalla, missä voin jopa kahdata Elämäntoverini. Fyysisesti olen niin lopussa...
Pääsen kotikaupunkini akuuttipolille sairaala-arvioon. Toivon kovasti, että voisin löytää itselleni sairaalasta elämäntoverin.