Voisitko olllla/oisitko ystävä exäs kanssa joka pettäs sua kuukausia ja sitten vaihtas siihen uuteen jos se kovasti sitä haluais?! En tarvii neuvoja vaan ihan mielipiteitä kyllä vai nej
leikkisitkö ystävää???
jaaakko vaikka
111099
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tuo edes vastausta?
1. Ystävää ei voi leikkiä
2. Jos sinua on petetty, miten voisit olla ystävä pettäjälle?
Eli itse en todellakaan pystyisi olemaan ystävä pitkäaikaiselle pettäjälle. Pystyssä olevassa parisuhteessa voisin ehkä jotenkin päin jossain tilanteessa antaa anteeksi satunnaisen pettämisen ja saada ajatukseni järestykseen sekä suhteen jatkumaan omalta osaltani. Mutta pitkällinen pettäminen päätyisi eroon, eikä eron jälkeen ole mitään velvotteita exää kohtaan.
Heräsi vielä kysymys, että miten ihmeessä hän edes kehtaa pyytää tai haluta sinua ystäväkseen? Luulisi luikkivan häntä koipien välissä karkuun syyllisyyttään, ellette sitten ole niin pitkällä keskusteluissa pettämisestä, että se ei hänen mielestään enää ole kynnyskysymys... Outoa joka tapauksessa.
On hänellä pokkaa ainakin heh heh. Siis sen takia kyselenkin täältä onks tää ihan normaalia mitä mulle nyt syötetään ilmeisesti ei.
No nyt on tullut semmosta leikittyä, kun on tuo naikkonen parisataa euroa velkaa, niin ei uskalla olla suoraan ilkeä.
No mulla nyt ei muutenkaan ole ystäviä, mutta jos olis ja jos nainen ei olis velkaa, niin missään yhteyksissä en olis.
Suosittelen neutraalia suhtautumista, eli ole passiivinen, mutta älä loukkaava.
eli minkälainen suhde on ollut.
Mä kyllä pystyin. Erehdyttiin melkein pilaamaan tosi hyvä ystävyys menemällä yhteen. Eihän siitä mitään tullut. Eikä munkaan maailma siitä kaatunut kun miehellä oli toinen muija. Itseasiassa ero helpotti riitaisaa tilannetta ja paransi ystävyyttä eron jälkeen.
Totta kai voisin olla ystävä.pieni kiusa uudelle ihastukselle .
Ja sehän merkitsee sitä ,et kamu välittää tavallaan minusta,aina voi olla ystävä kuin viha pirulainen.
se et ansaitseeko hän ystävyyttäni onkin toinen asia ja sitä jokainen kohdallaan miettiköön.
Itsekkään en ymmärrä sitä että mikä järki on seurustella ihmisen kanssa joka ei voi olla edes ystävän/kaverin arvoinen? Itse en ainakaan elämänkumppaniksi valitsisi ääliötä. Enkä ymmärrä teidän toispuoleisia mielipiteitä.
ystävyys kannattaa mutta mikä on ystävyyttä. sekö että ex käyttää hyväksi sen minkä annan periksi. jos ei puutu ruokaa puuttuu muuta ja kun on niin yksinäistä. miehet ovat eron jälkeen tosi lapsia jotka ruikuttavat vaikka mistä jos ei muusta nin on niin kurjaa ja kun itse kurjuuden aiheuttanut. ystävä voi olla jos ei se mene toisen ihmisen alistamiseen ja kaiken kyteksimiseen. no lopputulos se että valta minulla miten sitä käytän mutta todellisuus karimpi
en todellakaan...=) ja ei pysty
Olen ystävä eksäni kanssa, joka petti minua suhteen lopussa. Pyöritti kumpaakin.
Itse laitoin lopullisen pisteen touhulle ja eksä otti tämän uuden.
Kummatkin seurustellaan tahoillamme ja hyvä näin (kummankin mielestä). Suhde oli lopussa ihan helvettiä, mutta se ei tarkoita sitä, että ihmisessä henkilönä olisi mitään vikaa. Yhteiselo ei vain sujunut.
Ystäväni (eksäni) uusi ei käsittääkseni ole kauhean tyytyväinen tilanteeseen, minkä ymmärrän toisaalta täysin... tilanteen huomioon ottaen.
Kumpikaan ei todellakaan halua toista takaisin, mutta kun tunnemme toisemme läpikotaisin, on asioista helppo jutella. Toinen on ollut pitkään osa elämää, joten en näe syytä miksi pistäisin välit poikki. En ole itsekään ollut mikään enkeli.
Toivoisin todella, että ystäväni uusi hyväksyisi tilanteen, sillä minusta olisi mukavaa oppia tuntemaan hänetkin. Samalla tavalla, kuin tunnen muiden ystävieni puolisot. Voin kuvitella, että moni epäilee, mutta näin vain on. En usko, että kumpikaan meistä ottais takaisin, vaikka maksettais :) Itse en ainakaan huoli. Yhdessä asuminen ei vain toimi, sillä olemme niin erilaisia. Oma nykyiseni tietää, että olemme väleissä ja soitellaan ja tavataan. Kysyin häneltä suoraan, että häiritseekö tämä ja vastasi, että ei, kun tietää että haluan olla hänen kanssaan, enkä ottais eksää takaisin missään tilanteessa.
Ystäväni rakastaa nykyistänsä ja suunnittelee kihlaavansa tämän. Minä rakastan nykyistäni ja toivon yhteiselämää hänen kanssaan.
Eli vastaus kysymykseesi... Ei, en leikkisi ystävää. Olen oikeasti ystävä.
Tosi ihailtavaa, että olette molemmat pystyneet hyväksymään tilanteen tilanteena ja ajattelemaan asiat noin järkevästi. Onnittelut!!
Toivonpa sydämestäni, että meillä onnistuu myös... Siihen suuntaan ollaan menossa, mutta vielä on matkaa tilanteen tasaantumiseen. Vihan kantaminen kun ei auta ketään, ja tosiaan... Miksi sitä pitäisi kokonaan menettää ihana ihminen vain sen takia, että yhteiselo ei suju? Tämä antoi toivoa. :) Aina kuulee vain tarinoita miten ystävyys eron jälkeen ei voi onnistua, eikä ainakaan olla aitoa... Kiitos!