Heippa!
Täällä on varmaa helppo puhua,joku joka ymmärtää?
Olen ollut nyt 6 vuotta avopuolisoni kanssa yhdessä.
Suhteemme alkoi kaukosuhteena ja muutin hänen luo(mikä oli minulle lookista,koska itse olin kotoisin siitä läheltä)
Noh, suhteemme oli aivan ihanaa ensimmäiset 3 vuotta, kunnes joku paskiainen keksi nettirooli pelin ja hän jäi siihen koukkuun...hän pelaa siis sitä vieläkin...siis kolmas vuosi menossa.
Pelaaminen on ollut silloin tällöin satunnaista,etsin seuraani muualta siis sukulaisitani ja hän suuttuu kun en ole hänen kanssa kotona...en käsitä, miksi, koska istun vain sohvalla ja katson kun kone raksuttaa ja hän naureskelee kuullokkeitten kautta kaverilleen.
En ole ollut onnellinen aikoihin ja siksi välillä pahalla päällä, mutta hän kääntää kaiken syykseni, että MINÄ olen se pahis...hänessä ei ole muka mitään vikaa, että meillä menee päin persettä.
Sain viime viikolla tarpeekseni ja uhkasin lähteä..hän sai puhuttua minut ympäri ja keskustelimme koko yön tulevaisuudesta ja että jaetaan kotityöt yms.Tätä lupausta kesti viikon ja taas sama paska on alkanut :( En halua jättää häntä, hän on minulle liian tärkeä, Rakastan häntä, kun hän ei oo koneella, nyt pelkään että kun hän alottaa koulutuksen niin keksii verukkeen olla koneella sen pienenkin ajan kun näemme.
Olen vaan niin yksin! Nyt mietin että kun hän alotti kurssin niin hankinko toisen auton, jotta pääsen itse töihin vai muutanko samalle paikkakunnalle kun työpaikkani ja joko otan hänet mukaan tai en?
Ongelma on että olen niin hemmetin yksin tän kanssa!!!!
Täällä on varmaa helppo puhua,joku joka ymmärtää?
Olen ollut nyt 6 vuotta avopuolisoni kanssa yhdessä.
Suhteemme alkoi kaukosuhteena ja muutin hänen luo(mikä oli minulle lookista,koska itse olin kotoisin siitä läheltä)
Noh, suhteemme oli aivan ihanaa ensimmäiset 3 vuotta, kunnes joku paskiainen keksi nettirooli pelin ja hän jäi siihen koukkuun...hän pelaa siis sitä vieläkin...siis kolmas vuosi menossa.
Pelaaminen on ollut silloin tällöin satunnaista,etsin seuraani muualta siis sukulaisitani ja hän suuttuu kun en ole hänen kanssa kotona...en käsitä, miksi, koska istun vain sohvalla ja katson kun kone raksuttaa ja hän naureskelee kuullokkeitten kautta kaverilleen.
En ole ollut onnellinen aikoihin ja siksi välillä pahalla päällä, mutta hän kääntää kaiken syykseni, että MINÄ olen se pahis...hänessä ei ole muka mitään vikaa, että meillä menee päin persettä.
Sain viime viikolla tarpeekseni ja uhkasin lähteä..hän sai puhuttua minut ympäri ja keskustelimme koko yön tulevaisuudesta ja että jaetaan kotityöt yms.Tätä lupausta kesti viikon ja taas sama paska on alkanut :( En halua jättää häntä, hän on minulle liian tärkeä, Rakastan häntä, kun hän ei oo koneella, nyt pelkään että kun hän alottaa koulutuksen niin keksii verukkeen olla koneella sen pienenkin ajan kun näemme.
Olen vaan niin yksin! Nyt mietin että kun hän alotti kurssin niin hankinko toisen auton, jotta pääsen itse töihin vai muutanko samalle paikkakunnalle kun työpaikkani ja joko otan hänet mukaan tai en?
Ongelma on että olen niin hemmetin yksin tän kanssa!!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
No jollei ole hyvää ystävää jonka kanssa asioista keksutella niin yksinhän sitä tällaisten asioiden kanssa usein on. Sama se on täälläkin.
Jos oikeasti rakastat häntä niin tottakai sitä kannattaa yrittää. Jälkeenpäin miettisit kumminkin sitten että luvoutut liian helposti. Jossain vaiheessa toki sitten pakko luovuttaa jos ei tilanne muutu eli ei sitä nyt sentään vuosikausia kannata tuollaisessa tilaneessa kärsiä. Eli ota uudestaan puheeksi tunteesi ja mielellään tosi neutraalissa tilanteessa eli ei minkään tunnekuohun vallassa. Jos ei se tilanne siitä muutu kuin viikoksi niin näkisin että turhaan yrität. Toki viimeisenä keinona voisi sitten sanoa (jos se nettipelaaminen tosiaan on se suurin ongelmanne) että hänen täytyy valita joko se tai sinut. Eli että toinen poistuu hänen elämästään. Tässä toki riskinsä (jos se nettipelaaminen on hänen ainut huvinsa niin jos hän ei keksi mitään muuta tilalle niin saattaa katkeroitua) joten siksi näksiin että tuo on viimeinen hätävara vasta.
Mutta siis tärkeintä olisi että kunnolla puhut hänen kanssaan ja että hän todella ymmärtää sinun ajatuksesi asiassa. Tekstistäsi ei käy ilmi oletko hänen kanssaan puhunut kunnolla asiasta vai onko kaikki puhuminen jäänyt satunnaisen riitelyn tasolle ja tuohon viimeviikkoiseen yksittäiseen tapahtumaan.
Yhteisiä harrastuksiakin voisi kokeilla keksiä eli vaikka nyt ihan minimissään joku päivittäinen lyhyt kävelyreissu tms..
Jaksamisia.
Kassit kainaloon ja matkaan. Ei maksa mitään. Jos et lähde,niin hanki itsellesi vastaava harrastus että ukkos tuntee olonsa yksinäiseksi. Kutomakerho joka ilta kotona ja tupperin kutsut.Salille kuntoilemaan. Vaikka mitä löytyy.
vau mikä teksti ja et sulla kestää viikon noi herran lupaukset .heh mulla kestää kaksiviikkoo ja siksi, asun omassani erillään ja olemme ystäviä
etkö jo ole nähnyt herran tavat ,miksi se siitä muuttuu ,kun koko yön ootte puhuneet asiat halkipoikkipinoon. hehe. tajuu jo , kassiin kamat ja omaan kämppään ja olkaa ystäviä..ehdotan ja ehdota sä herrallesi ,koska rakastat häntä.
..hyvää päivää. Ole siis 3 vuotta jaksanut katsoa sitä kun mies pelaa jotain helvetin roolipeliä. Nostan hattua kärsivällisyyddellesi.
Mut ei toi ole kyllä kovin tervettä. Osta se toinen auto, tai tee jotain. Muuta pois, vaikka vähäksi aikaa. Tekisi mieli sanoa että kokonaan. Keksi ihan mitä vaan muuta kunhan et jää kattelemaan kun herra pelaa.
Kyllä se parisuhde on kahden kauppaa, syyllistäminen on vanhin temppu kirjassa. Elä mene siihen lankaan. Manipulointia.
Olet opettanut huonoille tavoille, elä passaa liikaa. Niin kauan kun luot puiteet moiselle käytökselle kiltisti, se tulee jatkumaan.
Eriskummaline....on tämä jutustelun (chat)maailma,sitä en lakkaa hämmästelemästä???En minä halua kirjoitella varatut ihmisen kanssa,koska itse ei halua,että mun selja takana mun mies hake naisseura tästä.:-(Sun pitas lopeta tä heti.Tä on tässä peli,mutta kuka pelaa omaan naisen seljaan takana,ei hän tästä mene pois.
menehtimisen jälkeen tilanne pitää kollata ja jätkaa ettenpäin...:-)Jos hän tekee tä kaikki sinun nähtään:-(((
Hei.
Tilanteesi on lähes pelottavan tuttu. Olen kihkoissa miehen kanssa, joka on riippuvainen varmaan samaan peliin kuin miehesikin.
Me vietämme kesät lähes erillään ja talvet lähekäin koululla. Kaksi vuotta on mennyt ihanasti, mutta nyt olen huomannut että jotain puuttuu. Yhteistä aikaa meillä on vain öisin, sillä koulun jälkeen hän tahtoo olla kavereiden kanssa ja viettää omaa aikaa eli pelata peliä. Kun peli ei toiminut, hän vain hankki toisen tilalle. Viereeni hän tulee myöhään yöllä nukkumaan ja sanoo sitä yhteiseksi ajaksi.
Tunnen olevani täysin yksin. Kun mainitsen ongelmasta, vika on minun. Eihän kukaan mies voi kyhnätä tytön vieressä koko päivää! Minun pitäisi hankkia tekemistä. Satuttaa koska minä vain pyysin että hän tulisi asuntooni syömän.
Olen jo kuukauden ajatellut lähtöä, mutta ajatus sattuu. En vain enää jaksa istua miehen selän takana kun hän pelaa ja nauraa kavereidensa kanssa. Pelkään, että lähden etsimään läheisyyttä jostain muualta.
Vähän sama juttu mulla. Peli vie turhan paljon mieheni aikaa, eikä sitä varsinaista aikaa juuri yhdessä ole. On tämä tilanne hieman parantunut sitkeällä yrityksellä, mut ei vielkään tarpeeksi. Kotona pystytään olemaan ihan kivasti ja tekemään jotain yhdessä. Viime aikoina on enemmän alkanut rassaa se, että peli kattaa miehen sosiaaliset suhteet lähes kokonaan. Emmekä ole käyneet ulkona yhdessä pitkään aikaan. Enkä tiiä, jaksanko tätä kotona olemista enää. Enkä myöskään haluaisi erota hänestä, vaan löytää jonkun ratkaisun tähän systeemiin. Odottaako, että peli vaan joku päivä häviää markkinoilta?
Minusta teidän kannattaisi kyllä erota vähäksi aikaa. Muuta toiselle paikkakunnalle missä on työpaikkasi. Voittehan te silti yhdessäkin olla, vaikka asuisit toisella paikkakunnalla. Minä asun toisella paikkakunnalla kuin mieheni ja ihan hyvin suhde toimii, nähään n. kerran kuukaudessa. Ei valittamista. Viihdyn yksinään.Eipä tartte aina huolehtia toisesta niinkuin silloin kun asuin mieheni kanssa. Tunsin itseni holhoojaksi...Mutta ollaan kuitenkin suhteessa vielä. Tykkään miehestäni paljon.