Moi
Olemme seurustelleet 5vuotta.. Aloitimme seurustelemaan 15vuotiaana, ja kaikki on ollut ihanaa siitä asti (mitä nyt pienet riidat). Hän tuntui olevan "se oikea" kenen kanssa viettää loppuelämä, saada lapsia ja olla onnellisesti naimisissa koko loppu elämän. Mutta nyt kuin salama kirkkaalta taivaalta eräänä päivänä tuli sellainen olo, että onkohan hän sittenkään se oikea. Onko se oikeana olemista jos alkaa tuntumaan siltä että pakkko saada tilaa hengittää ja olla yksin. jos tällainen ajatus tulee mieleen ja halu mennä ettei menetä nuoruus valu ohi niin onko hän sitten se oikea vai onko se vain se ensi rakkaus ja kiintymys seurusteluun joka on jäänyt jonka takia hän tuntuu oikealta? Ei ole muista kokomuksia niin miten voi tietää. Jos kyseessä tosi rakkaus niin luulisi sen erossa olo ajan kestävän jos joku päivä tajuaa sen että hän se oli. Mutta jos jompikumpi ei enän yhtäkkiä rakasta toista niin kertooko se että toinen ei ollutkaan toiselle se oikea. Tämän nuoren pää on todella sekkaisin mitä tehdä. Ystävien kanssa keskustelu ei tuota kuin hetkellisesti helpoitusta mutta aina kun on yksin niin tuntuu että on tehnyt elämänsä virheen ja 5min tuommoisesta ajatuksesta tulevat päinvastaiset ajatukset mieleen.. Mitä jos tekikin oikeen ja mitä taas jos ei tehnykkään.. Se on se vuosisadan kysymys...
Olemme seurustelleet 5vuotta.. Aloitimme seurustelemaan 15vuotiaana, ja kaikki on ollut ihanaa siitä asti (mitä nyt pienet riidat). Hän tuntui olevan "se oikea" kenen kanssa viettää loppuelämä, saada lapsia ja olla onnellisesti naimisissa koko loppu elämän. Mutta nyt kuin salama kirkkaalta taivaalta eräänä päivänä tuli sellainen olo, että onkohan hän sittenkään se oikea. Onko se oikeana olemista jos alkaa tuntumaan siltä että pakkko saada tilaa hengittää ja olla yksin. jos tällainen ajatus tulee mieleen ja halu mennä ettei menetä nuoruus valu ohi niin onko hän sitten se oikea vai onko se vain se ensi rakkaus ja kiintymys seurusteluun joka on jäänyt jonka takia hän tuntuu oikealta? Ei ole muista kokomuksia niin miten voi tietää. Jos kyseessä tosi rakkaus niin luulisi sen erossa olo ajan kestävän jos joku päivä tajuaa sen että hän se oli. Mutta jos jompikumpi ei enän yhtäkkiä rakasta toista niin kertooko se että toinen ei ollutkaan toiselle se oikea. Tämän nuoren pää on todella sekkaisin mitä tehdä. Ystävien kanssa keskustelu ei tuota kuin hetkellisesti helpoitusta mutta aina kun on yksin niin tuntuu että on tehnyt elämänsä virheen ja 5min tuommoisesta ajatuksesta tulevat päinvastaiset ajatukset mieleen.. Mitä jos tekikin oikeen ja mitä taas jos ei tehnykkään.. Se on se vuosisadan kysymys...
Vastaukset 5
Vanhimmat
että on oikea, mut kun nuorena on aloittaa seurustelun niin voi olla että, jossain vaiheessa haluu kokea jotain muuta... sanon ihan omasta kokemuksesta.Asiahan on kumminkin kokonaan sinun päätettävissä ja kuuntele sydämesi ääntä.
Heippa, jatka ihmeessä sitä seurustelua. Tutustukaan maailmaan yhdessä ja erikseen. Mikään ei ole sen hienompaa, itse kumppania useaan kertaan vaihtaneena, kun jakaa asioita tutun ja turvallisen ihmisen kanssa. Elämässäsi tulee varmasti hetkiä, että kaipaatte uusia ihmisiä/tuttavuuksia elämäänne. Antakaa toisen mennä, sopikaa yhdessä rajat..Ja antakaa anteeksi paljon..
Luin tekstisi ja samoja asioita minäkin mietin aikoinani ja nyt niihin olen saanyt vastauksen. Eikä ole helppoa.
Aloin seurustella 15- vuotiaana pojan kanssa. Mutta jätin hänet useaan otteeseen, syitä oli monia. Enimmäkseen kärsin siihen aikaan paniikkihäiriöistä, enkä voinut olla hänen kanssaan. Myös oman tilan kaipuu ja miltä tuntuu olla yksin?
Ihastuin koko ajan uusiin ja uusiin ihmisiin ja käsittelin häntä kuin jotain jojoa. Rakastin poikaystävääni, mutta kaipasin koko ajan jotain uutta. Jätin hänet, mutta huomasin että haluan hänet takaisin. Hän otti, koska rakasti myös minua paljon.
Olimme jälleen yhdessä, kaksi tai kolme eroa takana. Ei, ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella.
Olin 23- vuotias, kun jätin hänet viimeisen kerran. Syitä monia, mutta jälleen ihastus toiseen ihmiseen. Siitä ei tietenkään tullut mitään. Ja me olimme poikaystäväni kanssa melkein taas yhdessä, kunnes minä lähdin kauas reissuun kuukausiksi.
Matkalla ihastuin, rakastuin ja kun tulin Suomeen oli minulla jo liput takaisin.
Saimme lapsen , joka on minulle tärkeintä elämässäni. Mutta on minulla myös hyvin vaikea suhde uuden mieheni kanssa. Välimatkat pitkät ja kulttuurierot suuret. Rakastan miestäni, mutta kuinka paljon?
Elän siellä ja täällä. Kyllä, seikkailua kerrakseen ja moni varmaan kateellisena kuuntelee reissujani ja kokemaani. Mutta onko se ehjän perheen arvoista?
Me olemme niin yksin kuitenkin lapseni kanssa? Ei ehjää perhe elämää.
Tässä ihan vasta näin myös ex-poikaystäväni pitkästä aikaa ja kuin vanhat albumit olisi avattu jälleen. Muistoja, niin paljon muistoja. Hyviä ja huonoja!
Ajatuksissa vain nyt, olivatko niin huonoja???
Miksi kaipasin niin paljon jännitystä???
Mieti sitä, ennen kuin lähdet suimpäin eteen päin...
Aloitimme seurustelemaan yli 11 vuotta sitten ja minä sotkin kaiken. Meillä voisi olla hieno elämä. Minä pilasin! Älä sinä tee samoin!
Tuttu ja turvallinenkin voi olla oikein, ei aina vain pelkät seikkailut...
Voimia sinulle... Anna ajan kulua...
Vanhempana viisastuu!
Otapa etäisyyttä esin lyhyen reissun verran, matkusta sukuloimaan tai vaikka vaan viikonlopuksi shoppailemaan toiselle paikkakunnalle. Kyllä sä kotiin palatessasi tiedät, oletko oikean ihmisen kanssa. Jos ei ollu yhtään ikävä, niin tuskin tulee vaikka uutta lähtisitkin etsimään. Vaihtelu houkuttaa mut ei välttämättä ruoho ole sen vihreämpää aidan toisella puolella. Mieti tarkkaan, viiden vuoden suhteessa on kuitenkin jo kuumin vaihe ohitettu ja eletään tasaisempaa arkea. Älä lähde hetken mielijohteesta vaan pohdi asioita jokaiselta kantilta ja kysy myös miehesi mielipidettä. Tsemppiä teille!
Itsehän sinä sen päätät, haluatko olla hänen kanssa loppuelämäsi vai et. Jos suhteen halutaan kestävän, tulee teidän yhdessä "päättää" niin ja nähdä vaivaa sen eteen. Jos hän on mukava, sinun ihannemiehesi, ja ottaa sinut hyvin huomioon, mikäs sinulla on ollessa. Kyllä se on vaan turvallista palata kotiin oman rakkaan luo. Ajattele, millaista elämäsi olisi, jos eroaisitte. Oletko nyt onnellinen? Lakkaa haihattelemasta sitä mitä olet voinut muka menettää. Ajattele ennemminkin sitä, mitä sinulla on tai voisi olla nyt. Niin kauan kun olet suhteessa onnellinen, en näe mitään syytä lopettaa sitä. Tosin jos nämä ajatukset alkavat vaivata liikaa, tuskin olet onnellinen.
Onko sinulla omia harrastuksia? On tärkeää saada tehdä asioita ja viettää aikaa myös yksin. Käydä töissä/opiskella yksin, käydä vaikka kuntosalilla tai kerätä vaikka postimerkkejä tai ihan mikä sinua kiinnostaa. Koko ajan ei tarvitse eikä saakaan olla toisessa kiinni, silloin koko touhusta menee maku ennemmin tai myöhemmin. Jättäkää kuitenkin aikaa myös toisillenne.