jos mies on täys nolla luuseri ilman mitään iteluottamusta niin voisitteko antaa säälistä? Vai tunnetteko yleensä sääliä?
Vai nauratteko vaan tai muuten halveksitte?
Vai nauratteko vaan tai muuten halveksitte?
annatteko koskaan säälistä?
zeroman
191907
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Silloin pitää olla kyllä ihan uitetun koiran näköinen jka ihan remppakunnossa reppana mukkelipökkeis;)
eiköhän säälipimppa ole varattu niille, jotka ovat muutenkin mahdollisia seksi- tai seurustelukumpaneita. Eli kemian pitää löytyä, vaikka säälistä antaisikin.
Jos näin ei olisi ja säälillä olisi helpoo saada, niin minähän menisin heti näiden romanialaiskerjäläisten messiin kerjäämään. He voisivat kerjätä rahaa, minä lihallisia suorituksia.
joskus on niin tehtävä parisuhteessakin.
Oletteko muuten koskaan nauraneet kesken aktin?
Juu. Annetaan. Säälistä.
No jos se jotenkin vaikuttaisi siltä, että se miehen elämä siitä muuttuis paremmaksi, niin mikä ettei. Mutta jos tuohon luuseriuteen ja huonoon itsetuntoon yhdistyy avoin tai huonosti salattu naisviha, antamatta jäisi. "En saa, koska naiset rakastuvat renttuihin" -tyyppisellä vinetyksellä ei tippuis :)
katson vaikka suomalaista potkupalloa (joka on jo kärsimystä sinänsä).
Yritätkö kenties aina kapakassa olla mahdollisimman säälittävän näköinen? Ja toivot että joku nainen tulisi sanomaan sinulle että "minä voin antaa sinulle kun sinä olet noin säälittävä".
Ei poikaseni. Ei toimi. Saat vaikka itkeä vollottaa mutta sitä haluamaasi et saa.
En käy kapakoissa. Sairastan masennusta ja muita mielenterveysongelmia ja ajattelin että voisiko netistä löytyy joku hyväsydäminen nainen.
Antaaha monet rahaa keräyksiinkin köyhien tai sairaiden hyväksi.
Eikö sääli ole empatiaa.
Joo, ei tollasille kyllä irtoo, multa ainakaan yhtikäs mittään. Sori, vaikka kuinka sairastasit masennusta.
Noin suurta empatiaa ei voi antaa kuin itsekin sitten sairaat yksilöt.
Jumalattoman ITSEKÄS IHMINEN olet kun edes tollaisa ehdottelet, ja valmis hyväksikäyttämään muiden sairautta siis.
Kummalla siis lohkeaa helpommin, säälillä vai arvostuksella/kunnioituksella...? :)
Säälistä voisin antaa kerran, joskus, jollekin. Arvostuksesta ja kunnioituksesta voisin lähteä rakentamaan suhdetta, ja antaa siis useammankin kerran. Eikä sitä ensimmäistä kertaakaan tarvitsis siinä kovin kauan odotella, kas kun tämmöset vanhemmat eukot ei välttämättä osaa enää pitää seksiä niiiin kummallisena juttuna, että sitä pitäis seitsemänsiin treffeihin säästellä :-)
En tosin kyllä naura enkä halveksikaan.
En tiedä säälin tunteista, tuskin säälin ketään. Sääli on sairautta, sanotaan.
En ole myöskään mikään hyväntekijä, joten säälistä antaminen tuntuu aivan typerältä ajatukselta.
Eikä kukaan "ole täysi nolla luuseri".
Jos tuntee sellainen olevansa, asian eteen tulee tehdä jotain. Pitää ottaa itse itseään niskasta kiinni ja lopettaa säälissä rypeminen.
tosiaankaan anna säälistä. En anna luusereille. Ihme kysymys:)
Seurustelin aikaisemmin miehen kanssa, joka oli minua vanhempi, sairas ja ruma. Seurustelin hänen kanssaan, koska olin tutustunut ensin häneen ystävänä ja sitten lähemmin ja tajusin, että meissä on paljon yhteistä. Noin vuoden seurusteltuamme suhde alkoi rakoilla, koska hän ei luottanut minuun. Jos olin esimerkiksi jutellut jonkun miehen kanssa enkä tullut maininneeksi että olen varattu, hän murjotti loppupäivän. Muutenkin hän saattoi raivostua minulle mitä tyhmimmistä pikkuasioista.
Suhdetta kesti toinenkin vuosi, enkä tiedä oliko se sääli vai pelko mikä esti minua jättämästä häntä. Pelkäsin, että jos jätän hänet, hänen maailmansa murtuu ja hän tekee jotain pahaa joko minulle tai itselleen. Jopa itsemurhan. Olin hänen elämänsä, mutta hän ei ollut minun. Ihastuin toiseen mieheen ja jätin tämän ensimmäisen lopulta, enkä tiedä mitä hänelle nyt kuuluu.
Ehe ehe vai säälistä, sääli on sairaus.. ja sitähän sais mennä puskabaariin jalatlevälleen makaan jos säälipanoksi rupeis... Nou Way.. Aina on vara valita...
sääli on sairautta!
Joko naidaan yhdessä, toisillemme tarjoten, tai sitten mä otan :) ei oo mies pannut pahakseen, että otan vaikka yhtäkkiä sohvalla istuessa tuntumaa haarojen väliin. Emmä ymmärrä koko "antaa" käsitettä.
t.Female
> sääli on sairautta!
...hittoa tämä vastenmielinen hokema tarkoittaa, en ole ikinä tajunnut?
Samaa kuin että myötätunto on sairautta? Empatia? Omantunnon olemassaolo? Sairas maailma, jos näin on.
Antamiseen tai saamiseen tämä kommentti ei sitten liity.
Kai se tähän menestymisen pakkoon jotenkin liittyy.
Mitä antamiseen ja saamiseen tulee, kyllä tässä maailmassa moni nainen - ja varmasti mieskin - on antanut myötätunnosta. Siksi, että se toinen tarvii sitä. On antanut aikaansa, teetä ja keksejä, olkapäätä, seksiä, mitä nyt milloinkin.