Rukkaset kolmannelta

Tapasimme ja rakastuin häneen. Olimme ystäviä mutta emme siis varsinaisesti koskaan seurustelleet. Tapailimme, kävimme lenkillä, syömässä jne. Joskus kampasin hänen
hiuksiaan, kannoin häntä sylissäni. Kaikki kävi nopeasti. Näytin hänelle, että
ainakin minä välitin hänestä. Mutta sitä kesti vain muutaman viikon ja kaikki
loppui kurjasti. Tiesin että hän rakasti toista. He olivat tuntenet jo kauan,
mutta asia ei ollut edistynyt.

Ehkä sitten soitin huonoon aikaan. Emme olleet nähneet viikkoon. Saimme
kuitenkin sovittua, että näkisimme illalla. Odotin häntä mutta hän ei
kuitenkaan koskaan tullut, vaan luokseni saapui yllättäen vain hänen uusi
poikakaverinsa. Juuri hän, jota hänen vaistosin kaipaavan. He olivat sittenkin
saaneet toisensa. Sain kuulla vian vain muutaman ilkeän sanan ja hän lähti.

Kun soitin ja kysyin häneltä, miksi hän teki tämän minulle, sain vain
vastaukseksi ettei hänellä ollut muuta mahdollisuutta. Enempää en häneen ole yhteyttä saanut. En ymmärrä. Miksi? Ehkä he ovat nyt onnellisempia, mutta miksi juuri minun pitää tämä kaikki kestää?
7672
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Ei kukaan normaali ihminen tee toiselle noin. Koeta ajatella asiaa niin, ettei tuo ihminen todellakaan ole ollut sinun kiintymyksesi arvoinen.

Äänestä
  • Ja kaipaan varmasti niin kauan kuin rakastun joskus johonkin toiseen. Niin se vain on.

    Äänestä

Koska ette olleet seurustelusuhteessa, hänellä ei mielestään ollut asiassa mitään salaista ja salattavaa. Ehkä hän tunsi olevansa heikoilla saatuaan sen oman kultansa ja hänellä oli tarvetta näyttää hänelle, että hän välittää tästä, ei sinusta. Luultavasti se hänen asiansakin ratkesi vuoksesi nopeammin - tällä kertaa hänen onnekseen ja sinun tappioksesi. Ehkä hän oli piirittänyt sitä uuttansa ties kuinka kauan ja laihoin tuloksin, mutta sai kuin saikin lopulta haluamansa.

Ymmärrän tuskasi. Ei kukaan saisi koskaan päättää mitään suhdetta tai kaveruutta tuolla tavalla.

Äänestä

nainen nauttisi hiustensa kampaamisesta, tai sylissä pitämisestä, jos on RAKASTUNUT toiseen mieheen. Lähinnä ne tuntuisivat tunkeilulta. Ehkäpä siinä syy.

Äänestä
  • ja siksi hän ei ole uskaltanut tavata sinua enää uudelleen.

    Et ole kyennyt kuuntelemaan hänen tunteitaan, ja kunnioittamaan niitä, johtuen omasta tunnekuohustasi.

    Henkisesti olet "raiskannut" hänet. Tollasesta jää paha maku suuhun. Olen sen myös joskus kokenut.
    Liian innokas mies, josta ei ole ystäväksi.

    Äänestä

  • edelliseen... kirjoitti:

    ja siksi hän ei ole uskaltanut tavata sinua enää uudelleen.

    Et ole kyennyt kuuntelemaan hänen tunteitaan, ja kunnioittamaan niitä, johtuen omasta tunnekuohustasi.

    Henkisesti olet "raiskannut" hänet. Tollasesta jää paha maku suuhun. Olen sen myös joskus kokenut.
    Liian innokas mies, josta ei ole ystäväksi.

    Totta kai sitä olisi kuka tahansa täysillä mukana, jos toisesta kerran tykkää.

    On kyllä aika ala-arvoista laittaa toinen asialle rukkasia antamaan. Eikös tuollaiset sentää yleensä hoideta itse henkilökohtaisesti.
    Niin että kun löytyy uusi ja vähän mieleisempi niin entinen kaveri vaan tieltä pois ja "puukko" selkään ja vielä vähän pyöritetään että tuntuu! Voi helvetti!

    Mutta hauska nähdä, että täällä liikkuu myös niitä ketkä niitä sydämiä särkevät eikä pelkästään niitä, keneltä kaikki on jo murusina.

    Äänestä

Useimmat eivät varmaan olisi moiseen edes suostuneet. En minä ainakaan.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Täytyykö kaikkea kestää ? kirjoitti:

Tapasimme ja rakastuin häneen. Olimme ystäviä mutta emme siis varsinaisesti koskaan seurustelleet. Tapailimme, kävimme lenkillä, syömässä jne. Joskus kampasin hänen
hiuksiaan, kannoin häntä sylissäni. Kaikki kävi nopeasti. Näytin hänelle, että
ainakin minä välitin hänestä. Mutta sitä kesti vain muutaman viikon ja kaikki
loppui kurjasti. Tiesin että hän rakasti toista. He olivat tuntenet jo kauan,
mutta asia ei ollut edistynyt.

Ehkä sitten soitin huonoon aikaan. Emme olleet nähneet viikkoon. Saimme
kuitenkin sovittua, että näkisimme illalla. Odotin häntä mutta hän ei
kuitenkaan koskaan tullut, vaan luokseni saapui yllättäen vain hänen uusi
poikakaverinsa. Juuri hän, jota hänen vaistosin kaipaavan. He olivat sittenkin
saaneet toisensa. Sain kuulla vian vain muutaman ilkeän sanan ja hän lähti.

Kun soitin ja kysyin häneltä, miksi hän teki tämän minulle, sain vain
vastaukseksi ettei hänellä ollut muuta mahdollisuutta. Enempää en häneen ole yhteyttä saanut. En ymmärrä. Miksi? Ehkä he ovat nyt onnellisempia, mutta miksi juuri minun pitää tämä kaikki kestää?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu