2005 keväällä lähdin silloisen tyttöystäväni luota, etäisyyttä muutama sata kilometriä. Halattiin pitkään ja sanottiin että nähdään kohta. Tippakin oli linssissä. Kävelin juna-asemalle katse maahan ja teki mieli jäädä pidemmäksi aikaa, muttei voinut. Viikko kului ja tyttöystäväni ilmoitti ettei voi jatkaa enää, koska sattuu liikaa. Suutuin itselleni, mutta purin sen tarkoittamattani häneen. Pyysin anteeksi liian monta kertaa. Lähtöni jälkeen en ole nähnyt häntä enää koskaan. Tunteeni jäivät kuitenkin siihen hetkeen kun lähdin, eivätkä ole vieläkään hävinneet. Aina silloin tällöin hän ilmestyy uniini ja sen jälkeen iskee lievä ohimenevä masennus. Nykyään on vaikea rakastua muihin vaikka olen yrittänyt. Ei vain onnistu, koska aina jostain pienestä asiasta tai hetkestä tulee mieleen entinen tyttöystäväni. Elämä jatkuu mutta muistot ja tunteet pysyvät.
Ei näin...
Kovaaelämää
2878
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on ollut samanlaisia tuntemuksia. Me erottiin reilu pari kuukautta sitten. Meillä molemmilla oli myös edelleen tunteet toisiamme kohtaan ja vuorotellen olemme nyt niitä uudelleen tunnustaneet.
Minäkään en pystynyt rakastumaan toiseen tai edes ihastumaan. Ja treffeillä olin pettynyt kun ajattelin vaan koko ajan kuinka mun tämä entinen, jota vielä rakastan, olisi ollut komeampi ja olisi näyttänyt hyvältä siinä ja siinä paidassa ja ihanat silmät oli, hänen kätensä tuntui niin hyviltä mun omissa, halaus tuntui ihanan lämpöiseltä ym.. Kiva sitten siinä istua vieraan ihmisen kanssa treffeillä ja ajatella entistä..
Nyt aiomme jutella uudelleen mahdollisuudesta palata yhteen. Varmaankin täytyy ainakin tehdä päätökset lopettaa kaukosuhteilu ja aloittaa alusta ihan samassa paikassa asuen. Kaukosuhteet voi olla niin rankkoja, että ei edes todella suuri rakkaus toista kohtaan riitä. Siihen vielä vähän itsepäisyyttä niin molemmat vaan yrittää olla ilman toista vaikka kuinka omilla tahoillaan suree eroa ja miettii ja kaipaa toista jatkuvasti.
Yritä joko ottaa uudelleen yhteys entiseen tyttöystävään tai jos se tuntuu mahdottomalta, sitten on vaan parasta unohtaa menneet ja katsoa tulevaisuuteen. Älä ainakaan vertaa uusia kumppaneita vanhaan, se vaan pahentaa oloasi, varsinkin jos tämä menetetty rakkaus tuntui siis siltä oikealta. Tsemppiä sulle!
Näitä miehiä olen minäkin tavannut. Roikkuvat tunnetasolla entisessä vaimossa, vaikka suhteesta olisi vuosikausia, kymmenenkin vuotta. Eivätkä ole rakastuneet koskaan uudelleen. Nämä miehet ovat jättäneet minuun isot haavat. He muistavat naisensa sellaisina kuin he olivat parikymppisinä ja vertaavat sitten muihin naisiin :(...jättävät sitten naisen yhden toisensa perään ja tuottavat monelle suurta murhetta. Minusta tuossa on kyseessä jo riippuvuussuhde. Olenhan minäkin ollut rakastunut. Rakastin esim tällaista vaimossaan roikkuvaa tunnekylmää miestä ihan järjettömästi...silti päästin hänestä irti heti kun hän sitä pyysi, enkä jäänyt häneen kiinni. Tottahan oli että hän oli kuin unelma, kuin uni...mutta uneksihan se jäikin. Mieluummin otan miehen, jonka kanssa rakentaa todellisuutta, kuin jään uneen, josta ei ole muuta kuin haittaa. Mitä iloa on siitä, vaikka toinen olisi miten ihana katsella, vaikka hän olisi pukeutunut siten kuin vain hän voi...mutta lopulta tuotaa vain surua. Mitä se silmänilo silloin palvelee? Kyllä uudessakin suhteessa voi löytää rakkauden, lämmön, ihailun...jos vain antaa siihen mahdollisuuden.