Menimme mieheni kanssa kihloihin jouluna. Suhteeemme on ollut intohimoinen, on riidelty mutta rakastettu sitäkin enemmän. Kihlautumisen jälkeen elämämme on muuttunut, huonompaan suuntaan. Mieheni on muuttunut ihan omituiseksi. Hän on kokoajan huonolla tuulella, mielialat vaihtelevat aivan hulluna. Hän nalkuttaa minulle joka asiasta, en osaa tehdä mitään hänen mielestään oikein. Hän on jopa myöntänyt että ajattelee niin etten minä osaa tehdä mitään oikein. Seksiä ei ole ollut kertaakaan reiluun kolmeen viikkoon. Häntä ei vain kiinnosta enää. Hän saattaa kadota omille teilleen ihan yhtäkkiä kesken vapaa päivän (kuten äsken) ja syyttää minua siitä että olen ärsyttävä, laiska, huolimaton ja tyhmä ja siksi menee mielummin töihin hetkeksi kuin katselee minua.
Ennen tätä muutosta hän oli AIVAN IHANA. Parasta mitä minulle on koskaan sattunut. Kiltti, huomaavainen, rakastava. Toki hän napisi monista asioista ennenkin, mutta ei todellakaan siinä mittakaavassa kuin nyt.. Nykyäään hänen sanomisensa ovat täynnä raivoa. Hän kokee minut täysin surkeaksi ja epäonnistuneeksi ihmiseksi ja itsensä yli-ihmiseksi joka osaa kaiken. Hän on sanonutkin monesti että minä olisin varmaan kuollut ilman häntä, koska olen niin avuton ja hölmö.
Yritykset puhua tästä valuvat hukkaan. Hän syyttää automaattisesti minua. Olen kuulemma itse syyllinen hänen pahaan oloonsa, suutun liian pienistä. Yritän parhaani, jotta saisin hänen pahaaoloaan purettua, mutta mikään ei auta. Koska hän ei suostu keskustelemaan, olen harkinnut jopa muuttamista hetkeksi pois yhteisestä kodistamme jotta hän saisi päänsä selvitettyä. En tiedä mitä muuta tekisin.
Auttakaa joku kokeneempi ihminen kertomaan mistä tässä voisi olla kysymys. Olen onneton ja itken nykyään yksinäni todella usein koska tuntuu että teen oikeasti mieheni onnettomaksi olemalla niin surkea kaikessa.
Ennen tätä muutosta hän oli AIVAN IHANA. Parasta mitä minulle on koskaan sattunut. Kiltti, huomaavainen, rakastava. Toki hän napisi monista asioista ennenkin, mutta ei todellakaan siinä mittakaavassa kuin nyt.. Nykyäään hänen sanomisensa ovat täynnä raivoa. Hän kokee minut täysin surkeaksi ja epäonnistuneeksi ihmiseksi ja itsensä yli-ihmiseksi joka osaa kaiken. Hän on sanonutkin monesti että minä olisin varmaan kuollut ilman häntä, koska olen niin avuton ja hölmö.
Yritykset puhua tästä valuvat hukkaan. Hän syyttää automaattisesti minua. Olen kuulemma itse syyllinen hänen pahaan oloonsa, suutun liian pienistä. Yritän parhaani, jotta saisin hänen pahaaoloaan purettua, mutta mikään ei auta. Koska hän ei suostu keskustelemaan, olen harkinnut jopa muuttamista hetkeksi pois yhteisestä kodistamme jotta hän saisi päänsä selvitettyä. En tiedä mitä muuta tekisin.
Auttakaa joku kokeneempi ihminen kertomaan mistä tässä voisi olla kysymys. Olen onneton ja itken nykyään yksinäni todella usein koska tuntuu että teen oikeasti mieheni onnettomaksi olemalla niin surkea kaikessa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Saatat hyvinkin olla tekemisissä narsistin kanssa,joka alkaa paljastaa todellisen luonteensa kun pitää sinua jo "varmana nakkina" kun olette kihloissa.
Noin se toimii joillakin miehillä.
Kihloihin tai naimisiin meno on joillekin miehille merkki siitä, että olet hänen omaisuuttaan, jota voi kohdella kuinka tahansa.
Ole onnellinen, ettet ole naimisissa vaan vasta kihloissa.
Haluatko olla tuon miehen roskasanko? Luuletko, ettei tuo käytös pahene tulevaisuudessa?
Tuollainenko on niin hyvä ja turvallinen parisuhde, että mahdollisesti haluat jatkaa?
Minä siirtyisin hiljaa takavasemmalle ja poistuisin tuollaisen miehen elämästä kauas.
narsistilta vaikuttaa..varo.. itsetuntoasi ollaan oltu tuhoamassa jo hyvän tovin..näin on käynyt parille ystävälleni..narsisti jättää ikuiset arvet ja osaa kääntää asiat aina niin että juuri hän on uhri!älä mene tähän lankaan!pyristele irti!
... selvältä narsistilta.
Kts. esim. http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=180&valikko=2
Kärjistäen sanottuna, sinulla on 2 mahdollisuutta:
joko uhraat elämäsi narsistin pelinappulaksi (siihen asti kunnes löytää uusia leluja) tai jätät miehen jatkat elämääsi.
Jos kyseessä on narsisti (kuten vaikuttaa), mikään mitä teet, ei auta / riitä. Tilanne vain pahenee.
Tässä vaiheessa on vielä "helppo" tehdä pesäero kun ei ole yhteisiä lapsia jne.
Olen pahoillani jos ym. teksti on kovaa, mutta jokainen elää vain kerran - ole oikealla tavalla "itsekäs", älä uhraa elämääsi...
Ajatuksesi pois muuttamisesta kertoo, että haluat välimatkaa tilanteeseen. Se on erittäin hyvä idea ja antaa sekä sinulle että miehellesi aikaa ajatella tilannetta.
Jos minä olisin sinä, tekisin sen mahdollisimman pian ja kertoisin myös miehelle selvästi, miksi niin teen. Jos hän ei kuuntele, jätä kirje tai lähetä sähköposti. Varmista, että hän lukee sen.
En myöskään palaisi yhteiseen kotiin ihan ensimmäisestä yhteydenotosta. Jos miehen käytös johtuu psyykkisistä ongelmista, hänen pitää hakea apua. Se pitää tehdä ennen paluutasi, muuten se voi jäädä.
Miehen pitäisi pystyä esittämään jonkinlainen ajatus siitä, miksi hänen käytöksensä on muuttunut. Kumpi on oikea hän, se ihana vai se omituinen. Kumpi hän aikoo jatkossa olla.
Kannattaa myös yksi asia: parisuhteen tarkoitus ei ole se, että toinen puolisoista yrittää koko ajan olla mieliksi toiselle moitteiden, raivon ja yksinjäämisen pelossa.
Pakkaa hyvä ihminen kassisi ja sassiin ! Olen itse elänyt jatkuvan nalkutuksen ympäröimänä ihan liian monta vuotta ja tiedän ettei se tuosta parane. Tosin ukkosi lupailee kauniita siinä vaiheessa kun ilmoitat lähteväsi. Ne lupaukset on tyhjääkin tyhjempiä. Miehesi ei aio muuttaa tapojaan, hän ei vaan kestä sitä, että hänen omistajuus ja samalla määräysvaltansa sinuun päättyy. Ja mitähän muutkin mahtavat sanoa jos hänet jätetään ! Ensin tulee siis kauniita lupauksia ja sitten kiukkuista uhkailua, mutta ei se kauan jatku. Voimia sinulle tehdä elämääsi huomattavasti parantava päätös ! Itse olen saman päätöksen tehnyt ja etsiskelen juuri uutta asuntoa. Eikä yhtään itketä, päinvastoin !
Niin, onko miehesi ulkomaalinen
Välillä joutuu laittamaan suhteen tiukalle.
Itse hain eroa miehestäni. Ensin mies alkoi vähätellä itseään ja eikö naama kelpaa ja sitä kiukuttelua oli pari pv. Sitten naama oli vakavana ja puhe alkoi luistaa.
Pidin pääni kylmänä enkä lähtenyt mukaan "riitaan"
mies aikansa yritteli ja sanoin ettei seksi korvaa puhumattomuutta. Seksi tulee vasta keskustelujen jälkeen. Mies pelkäsi olenko kertonut jollekin meidän suhteesta ja sanoin ettei meidän suhde kuulu muille.
Pikku hiljaa puheet parani ja mies ilmoittelee jopa minulle jos menee jossakin käumään töiden jälkeen.
sinussa ei ole mitään vikaa, mista se.
Paitsi se, että vielä olet jatkanut shdetta persoonallisuushäiriöisen kanssa.
Miehen käyttäytyminen on 100% samaa kuin yleensä persoonallisuushäiriöisillä.
Tiedän itse koska itse olen mies ja ennen kärsin samasta ongelmasta. Olen päässyt siitä terapian ja lääkityksen avulla eroon, mikä sekin on harvinaista.
suurin osa ystvistä on naisia, ja monella heitsä kokemusta vastaavanlaisista yli-ihmisistä. Ainoa ohjeeni on että PAKENE ÄKKIÄ, niin nopeasti kun vielä voit!!!!
PAKENE!!!
Se on ainoa ratkaisu.
Parisuhteen tarkoitus on tukea toista ihmistä. Korostaa toisen hyvä puolia, olla turvana kaikessa mitä etten tuleekin. Se on rakkautta.
Miksi olet suhteessa jossa kärsit?
Mies tarvitsee vain sinua oman itsetuntonsa korostamiseen, koska hänell' se on todella huono, vaikka muuta esittääkin, sairas kun on.
- J
kuulostaa tutulta. elin itse pari vuotta
narsistin kanssa.
alkuun aivan ihanaa, tuntui että olen toiselle ihmiselle jotain aivan todella erityistä. hän oli minulle sitä. nosti mut melkein jumalten joukkoon.
pikkuhiljaa lisääntyivät ne alistavat ja nöyryyttävät kommentit siitä kuinka osaamaton, tyhmä ja epänormaali olen.
luulin hänen olevan masentunut. jep jep.
siinä vaiheessa kun sain tietää luottotietojeni
menneen, ymmärsin lähteä.
tsemppiä sulle. jos sattuu pahasti,
niin koita ajatella tapahtumaa kuin
auto-onnettomuutena, jolle ei vain voinut mitään.