Tulipahan tuossa aiheita selatessani mieleen että onko se jotenkin hyväksyttävämpää että nainen antaa kenkää miehelle koska mies ei anna, kuin että jos mies antaa naiselle samasta syystä kenkää?
En ole välttämättä itse asiasta mitään mieltä, joten turha sotkea omaa motivaatiotani tähän aiheeseen mukaan. Kysmykseni on teoreettinen.
En ole välttämättä itse asiasta mitään mieltä, joten turha sotkea omaa motivaatiotani tähän aiheeseen mukaan. Kysmykseni on teoreettinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Kykenemättömys sairauden, masennuksen tai jonkun muun syyn vuoksi olisi vain hyväksyttävä. Mutta jos kumppanin tarpeita ei edes yritettäisi tyydyttää kykyjen mukaan, niin monoa vaan persuksiin. Eikä tämä vain seksiin päde vaan kaikkeen muuhunkin suhteessa.
Eikä tämä mikään sukupuolisidonnainen asia ole.
Miten musta tuntuu, että sä Rattis oot mun kauan sitten kadonnut identtinen kaksoisveli?
*kaunis lapsi?*
Huh huh...
No sitä en tiedä, mutta mä en ainakaan ollut. Siis kenenkään muun kuin vanhempieni mielestä :D
Sovitaan niin! ;-)
Muista mutta mun mielestä on yhtä hyväksyttävää kummallekkin sukupuolelle antaa monoa puolisolle, jos ei kerran seksuaaliset halut ole (edes sinnepäin) samalla tasolla.
totta kai on, jos ottaa lähtökohdaksi ilkeämielisyden tai sen että pyrkii seksillä valtaan tai hallitsemaan toista.
Mutta jos nainen kieltäytyy syystä X ja mies syystä X, niin uskallan julkeasti väittää että miehen syytä pihtaamiseen kummastellaan enemmän ja kenkä heilahtaa myös nopeammin.
Siis että jos mies kieltäytyy seksistä ilman kunnollista syytä esim. suhteen rakentamisvaiheessa, niin luulen että kenkä' heiluu suoraan ja nopeammin kuin naiselleö.
Miehellä ei luullakseni (ja tässä voin olla täysin väärässäkin) voi olla samanlaista mahdollisuutta seksistä kieltäytymiseen kuin naisella, oli syy sitten mikä tahansa. Sitä ei varmaankaan pitkään katsella tai siedetä.
Teoreettista teoreettista.
Pohjautuu tuohon yhteen aloitukseen jossa ihmeteltiin että mikäs siinä nyt on kun ei seksi miestä kiinnosta. Jos nainen kieltäytyy tutustumisvaiheessa, niin ei kukaan sitä ihmettele.
vaiheessa suhdetta pihtaa ja mikä sen syy on. Mulla ei ole tapana avata haarojani ensimmäisillä treffeillä tuntemattomalle miehelle, enkä pidä suhteen alkuaikaa muutenkaan vielä varsinaisena suhteena.
Mutta vastauksena sanon, että tottakai se on hyväksyttävämpää naisen pihdata nimenomaan siinä vaiheessa, kun varsinainen seurustelu ei ole vielä edes alkanut. Sillä tavalla saa melko hyvin testattua, että mikä mies on miehiään. Mutta jos mies puolestaan pihtaa, niin tuskinpa hän sillä naista testaa, vaan kyse on siitä että vehkeessä on jotakin vikaa. Vai testaako mies silloin pihtaamalla, että oisko tuosta naisesta seksiongelmaiseen parisuhteeseen hänen kanssaan?
Jos mies pihtaa vaikkapa kokemattomuuden vuoksi, niin sekään ei ole oikein kunnon syy. Mitäs sitten hengaa semmoisen naisen kanssa, jolta ei halua kokemuksia?
Parisuhteessa pihtaaminen on erittäin huono tapa osoittaa mieltään toiselle. Asiat tulee selvittää muulla tavoin.
Entä jos miestä muuten vain jännittää? Eikö miestä saa jännittää?
Vaikka aihe kumpusi muusta kuin omasta kokemuksesta, niin voin kyllä sanoa, että kyllä minua petipuuhat jännittävät naisen kanssa, jos oikeasti olen hänestä kiinnostunut.
mutta mitä se pihtaaminen siihen auttaa?
No ehkä mies, kuten nainenkin haluaa tuntea olonsa "turvalliseksi" ennenkuin alkaa petipuuhiin? Voi olla hieman varmempi siitä että jos homma ei ihan menekään kiitettävin arvosanoin, niin ainakin voi olla varma siitä että ei pää joudu siksi pölkylle.
Jotenkin hassua että miestä sekä arvostellaan seksuaaliviertistä, mutta jos se seksuaalivietti ei toimikan kliseiden mukaan, niin sitten se on huono asia.
jos pihtaa aikansa, niin se nainen ei sitten jätäkään, jos homma kusee kun viimein päästään asiaan? Ei se kyllä ihan noin mene. Nainen saattaa siinä vaiheessa ajatella, että mies pihtasi pitkään, koska pilissä on vikaa, vaikka kaikki olisi pelkästä jännityksestä johtuvaa.
Kai jokainen tietää, että se ensimmäinen kerta uuden ihmisen kanssa on jännittävää ja siitä syystä ei ehkä onnistu kiitettävin arvosanoin. Aika jännä ilmaisumuoto tuokin, ikään kuin seksistä annettaisiin arvosana. Mutta ehkä miehet ajattelevat niin.
mutta tuo vähän ärsyttää minua.
Siis ajattelutapa että nainen saa olla joko seksuaalinen tai ei, halukas suoraan tai ei. Ja se on normaalia, kummin päin tahansa. Miehen on sopeuduttava, koska oli kysymyksessä kumpi tahansa asia ja oli naisen syy siihen mikä tahansa maan ja taivaan väliltä, niin sen ei pidä yleisestiottaen haitata.
Mutta jos mies ei ole helo-hetivalmis kun nainen vinkkaa siihen suuntaan, niin sitten on piru merrassa. Asiaa ei tarvitse yhtään ymmärtää ja kaikki syyt moiseen käytökseen on pakko olla jotenkin vääriä.
Enkä minä todellakaan tarkoita mitään arvosanoja.
Minä tarkoitan ihmisten hyväksymistä ja ennalta-tuomitsemattomuutta. Minä hyväksyn helposti naisen kieltäytymisen, jos hänestä oikeasti pidän. En jaksa edes päätäni vaivata asialla, koska se on hänen valintansa. Odotan samanlaista suhtautumista myös naiselta. En minä ole mikään panokone, jos minua jännittää ja tuntuu että juuri nyt en halua, niin sen verran pitää naisella olla ymmärtäväisyyttä että hyväksyy sen eikä ala tekemään siitä elämää suurempaa asiaa.
Onko se liikaa vaadittu? Tämä ei pohjaudu tällä hetkellä minun todellisuuteeni, mutta se saattaisi hyvin pohjautua, jos "neiti oikea" astelisi kuviin mukaan.
Aloitin itse tuon edellisen viestiketjun, josta tämä keskustelu näköjään on alkanut.
En tarkoittanut kysymykselläni sitä, että miksi mies kieltäytyi. Vaan että mitä miesystäväni tarkoitti sanoessaan, että haluaa selvittää pari asiaa. Sanoi "kyse ei ole sinusta." Olen hyväksynyt asian, että hän ei halua seksiä ja tyydyn siihen, hänellä on oikeus siihen. Hänen ystävyytensä ja läheisyytensä riittää minulle, enkä enää painosta häntä siihen, sillä se ei olisi reilua.
kyllä, sain kimmokkeen kirjoitukseeni siitä postauksesta.
Mutta se oli vain kimmoke. siitä tuli mieleen että olen lukenut mielipiteitä joissa kovasti kumastellaan miehen "pihtaamista".
eli kyse ei ole varsinaisesti sinun aloituksestasi tai sen sisältämästä nimenomaisesta asiasta.
Kyllä nainen on seksuaalinen, vaikka ei heti menekään sänkyyn miehen kanssa. Se, miksi nainen pihtaa johtuu eri syystä kuin se, miksi mies pihtaa. Nainen ei pihtaa siksi, että hänessä olisi jotakin vikaa, vaan siksi että hän testaa onko miehessä jotakin vikaa. Jos mies pihtaa, hänessä on joko ala- tai yläpäässä jotakin vikaa. Miksikö, siksi että miehet haluavat tai ainakin ajattelevat seksiä huomattavasti enemmän kuin naiset. Siksi on vähintäänkin epänormaalia mieheltä, ettei hän viehättävän naisen seurassa halua seksiä, jos kerran molemmat ovat kiinnostuneita toisistaan.
Jännityksestä sen verran, että jos mies pihtaisi jännityksen takia, eikä kertoisi syytä mulle, niin mä en vois mitenkään tietää syytä hänen toiminnalleen. Kyllä mä voisin ymmärtää miehen jännitystä ja antaa hänelle aikaa tai ohjata jollekin seksiterapeutille, jos ongelma on vakava. Yleensäkin jos mies tuntee tarvetta pihdata, niin ois aika varata aika joko ylä- tai alapäälääkärille.
Tällä tavalla sitä sitten eletään.
Tosia ei tarvitse ymmärtää, vaan se on sil saletti sit, jos toimitaan vastoin ennakko-odotuksia.
Tiedätkö että miehelle ei välttämättä ole yhtään helppo myöntää saati sanoa naiselle sitä että saattaa jännittää?
Enkä minä tarkoita mitään kroonista pihtausta, vaan sitä että ei välttämättä ole ihan ensimmäisten tapaamisten tai treffien jälkeen valmis. Onhan se nyt naurettavaa, että jos ajattelee että voi vetää samaa tyyliä monta viikkoa putkeen. Kyllä siinä vaiheessa pitää uskaltaa jo lähteä petiin tai ainakin sanoa syy sille miksi ei mahdollisesti uskalla, tai että jännittää.
Mutta se mitä tässä nyt peräänkuulutan on se, että oli kysymyksessä ihan mikä syy tahansa, niin ei ihan heti alussa pitäisi tuomita kauhean jyrkästi. Tai ensimmäisen kieltäytymisen jälkeen.
ihmiset ovat kovin erilaisia ja jos toisesta oikeasti tykkää, niin minusta tiettyjä kaavoista poikkeaviakin juttuja tulisi voida sietää. Että ei suorilta tuomittaisi, mies tai nainen.
ensimmäisen kerran voi "antaa anteeksi" useimmissa asioissa, ja koska en itsekään hyppää ensimmäisillä treffeillä sänkyyn, niin en vaadi mieheltäkään sitä. Mutta jos seurustellaan ja mies ei osoita seksihaluja, niin kyllähän siinä tulee mieleen kaikenlaista. Kuinka pitkälle ihmisiä tulee ymmärtää, varsinkin suhteen alkuvaiheessa? Ei kai tarkoitus kuitenkaan ole se, että toimimme toistemme terapeutteina?
Sinä sallit itsellesi ja sukupuolellesi jotain, mitä et salli miehille. Se olisi jo lähtökohtaisesti totaalinen turn-off tällaiselle intomieliselle tasa-arvomiehelle.
Ei sillä, ettäkö mikään harvinaisuus olisit. Minäkin muistan, kun yhtenä päivänä entisen heilani kanssa minua ei huvittanutkaan ryhtyä petipuuhiin. Nainen tunsi naiseutensa ja viehätysvoimansa niin loukatuksi, että nakkasi minut kadulle. Sanomattakin selvää, etten minä jäänyt ovea raapimaan. Seuraavana päivänä nainen aneli minua hartaasti takasin ja pyyteli anteeksi käytöstään. Laihoin tuloksin.
Höh, no ei titenkään ole trakoitus että toisen pitää loputtomasti ymmärtää tai toimia toisen terapeuttina.
Jos ymmärrät, niin peränkuulutan pientä ymmärtäväisyyttä myös miehiä kohtaan. Että jos mie spoikkeaa kaavasta jossain yksittäisessä asiassa, niin siitä ei tule tehdä mitään helvetin isoa kynnyskysymystä joka pilaa koko mahdollisesti hyvän jutun.
Kai nyt kaikki normaalilla järjellä varustetut ihmiset ymmärtävät, että ei voi kroonisesti toimia "oudosti" ilman että se haittaa yleistä tunnelmaa. Mutta se, jos mies esim. ei osoita seksihaluja heti alussa ei välttämättä ole vakavaa, vaan voi johtua esim. jännityksestä.
Jos suhde perustuu fyysiselle vetovoimalle, eikä mukana ole vielä kummankaanpuolista surta ihastumista, niin samahan se minulle on jos sen takia joku jonkun lemppaa. Mutta jos seksistä ja varsinkin yhdestä kieltäytymisestä tulkitaan miehelle luonnehäiriö, niin minusta se on aika kohtuutonta.
Tämä menee nyt hieman kärjistetyksi, valittelut siitä jo etukäteen, mutta minusta tuntuu että naiset välillä haluavat rusinat pullasta. Miehen pitää olla seksuaalinen ja hetivalmis, mutta samalla hänen pitää olla seksuaalinen vain tiettyä naista kohtaan.
Miehen seksuaalisuus on paha asia silloin kun se toimii kliseisesti niin että kaikki panettaa ja on kaikkien kanssa heti valmis. Mutta jos mies kieltäytyy seksistä, niin sekin on huono.
Eli miehen pitää olla kliseinen mies, mutta vain silloin kun nainen haluaa ja sillä tavalla kun nainen haluaa. Miehen seksuaalisuudesta halutaan rusinat. Halutaan että mies ei jännitä, että hän on valmis, mutta sitten kun mukaan tulevat nämä muut miehen seksuaalisuuden osatekijät, eli se että hän voi olla samanlainen kaikkien naisten kanssa, niin se onkin huono asia.
Miehen tulee olla himokas ja aina halukas panokone, mutta sen on kohdistuttava vain yhteen naiseen.
Sitä on kuski pihdannut parisuhteessa. Pata kattilaa soimaa...
mitä ihmettä sä sitten haluat saada vapaasti olla? Tuntea panetusta kaikkia naisia kohtaan, mutta pihdata jännityksen vuoksi siltä yhdeltä, joka susta välittäisi? Kuulostaako tuo nyt sitten naisen kannalta kovinkaan houkuttelevalta vaihtoehdolta, varsinkaan pidempää suhdetta ajatellen?
En puhunut itsestäni, vaan siitä että tuosta sinun tekstistäsi saa sen kuvan että miehen pitää olla kliseinen mies, mutta vain niissä raameissa kun nainen katsoo hyväksi.
Eli kliseinen mies kelpaa kyllä panoksi, hänen pitää kliseisesti olla hetivalmis.
Mutta sitten unohdetaan muut miehen seksuaaliset kliseet, kuten himo kaikkea liikkuvaa naisolentoa kohtaan. Se katsotaan vääräksi.
Ei voi haluta rusinoita pullasta, että yhdessä asiassa toivottaa kliseen tervetulleeksi, mutta hylkää kliseisen mieskuvan muut osa-alueet. Mitä järkeä siinä on.
omalta kohdaltani en ole puhunut muusta kuin tapauskohtaisesta ymmärtämisestä. Siitä että ei käydä tuomitsemaan kliseiden tai kliseistä poikkeavan käyttäytymisen perusteella, suoraan.
On varmasti totta että mies ajattelee useammin seksiä kuin nainen. Ja on varmasti totta että mies haluaa useammin seksiä kuin nainen.
On myös totta että mies haluaa useampien kumppanien kanssa seksiä kuin nainen, on totta että mies haluaa tunteettomampaa seksiä kuin nainen.
Jos haluat kliseen, ole valmis ottamaan se kokonaan. Mussa tapauksessa suosittelen että käsittelet hieman ymmärtävämmin ja tapauskohtaisemmin.
on päässäsi. Ei mulle kelpaa kliseinen mies edes panoksi.
Ei ole minun päätettävissä ovatko miehet kliseisiä vai ovatko he jännittyneitä joita pitäisi ymmärtää. Jokainen mies on erilainen. Sen vain halusin sanoa, että jokainen on itse vastuussa omista jännityksistään. Tiettyyn rajaan asti niitä voi ymmärtää, mutta ei loputtomiin. Jos joku kiva mies jännittää valtavasti esim. seksiä, niin hänen oikea paikkansa on seksuaaliterapeutin luona, ei minun luonani. Ei voi omia ongelmiaan sysätä toisten ratkaistaviksi, vaan ne on ratkaistava itse. Jos siihen ei kykene, niin ympäristöllä on moraalinen velvollisuus ohjata henkilö hakemaan apua.
olemme olleet perimmältämme samaa mieltä aiheesta :D
Eli tiettyyn rajaan asti voi sietää, enpä minä muuta halunnutkaan.
Myönnän että olen nyt itse heittänyt bensaa liekkeihin. Pyydän siitä anteeksi.
Enkä liioin tarkoittanut että kenenkään pitää toisen seksuaaliterapeutti olla.
Turha väittely taisi olla, otan siitä kyllä itselleni kuuluvan (suurehkon) osan ja häivyn takavasemmalle.
kannattais rentoutua eikä kuvitella naisista niin kauheita. =)
Hyvää illanjatkoa.
no tämä nyt meni tällaiseksi jankkaamiseksi. Naisethan on ihania. Olen vain perso väittelylle.
Pieni nousukännikin ehkä vaikuttaa :D
Minä törmäsin joskus 80 luvun alkupuolella yhteen ihmiseen.. olin nuori, nätti, juuri ammatin saanut. Hän jonkin verran vanhempi, akateeminen ammatti, hyvä keskustelija. Ihastuin häneen melko lailla silloin.
Mies pyysi monet kerrat luokseen, nähtiin jossain baareissa, tanssipaikoissa lähinnä, hyvä tanssimaan, ei koskaan kovin tuiterissa. Soittelikin hän mulle, ja muistaakseni pyysi itse nimenomaan numeron.
Homma ei edennyt koskaan kovin pitkälle. Yöksi jäin hänen luokseen (pyysi), vaikka kämpillekään ei olisi kovin ollut matkaa. Hän ei ollut koskaan minun luonani.
Syötiin, rupateltiin TOSI paljon, sitten nukkumaan.
Aivan selvästi hän piti minusta mutta..
Niin, mikä mutta se lie oli. Ei koskaan selvinnyt.
Hänellä ns otti eteen, ja tottahan siinä tuli yhtä sun toista itsellä mieleen, ja tekoihinkin asti.. mutta hän esteli, sanoi että lopettaisin.
Syitä kyselin, vastausta ei tullut - ei siinä tilanteessa eikä päivän valon aikaankaan.
Sairaskaan ei liene.
Joskus näen sattumalta kaupungilla, jutellaan kuulumiset. Ei seurustele tietääkseni, ei näy kenenkään kanssa kulkevan. Ei miehen eikä naisen.
Silloin aikoinaan hän sanoi hällä olevan lapsen.
En tiedä mikä minussa oli vikana, tuskin mikään.
Loukkaannuin aika tavalla. Lopahtihan se "suhde", jos se nyt sitä olikaan. Jäi mysteerioksi.
Sen sijaan monoa persuksiin saa mies, jolla ei ole käytöstapoja. Kaikeksi onneksi en sellaisiin hatkahtaisi, ne tunnistaa jo kilometrien säteellä.
Jos mies ei anna, on kyseessä miehen kyvyttömyys.
Jos nainen ei anna, on kyseessä miehen osaamattomuus.
nih.
huoria, niin ei tarvitse tuollaista kuunnella. Naisellahan ei mies muuten tee yhtään mitään.
Oletko siis kanssani samaa vai eri mieltä?
Löytyykö sinulta kielellistä lahjakkuutta verbalisoida mielipidettäsi jotenkin ymmärrettävästi?
kanssa, annan vain seteleitä. Tarvitko?
tää oli hyvä..
hohohhohoo...
Älä pahastu, mutta odottelen nimimerkin "löytyy" vastausta ja sinulla ei selvästikään ole mitään sanottavaa aiheeseen liittyen, joten antanet aikuiten jutella. Hauskaa iltaa kuitenkin.
Naisen pieni pihtailu alkuvaiheessa on ymmärrettävää, joskus jopa suotavaa, mutta miehen pihtailu joissain tapauksissa ei.
Suhteen alkuvaiheessa ymmärtäisin kyllä, jos mies sanoisi ihan suoraan että haluaa odottaa. En ottaisi sitä mitenkään loukkauksena.
Valitettavasti minulla on myös omakohtainen kokemus miehen pihtailusta. Erään läheisen "säädön" kanssa harrastettiin säännöllisesti seksiä. Siis pelkkä seksisuhde, mutta kuitenkin oltiin läheisiä ystäviä. Ehkä olin miehelle vain helppo vakkari, toisaalta se toimi myös toisinpäin. kuitenkin illalla/yöllä harrastettiin seksiä pari kertaa. Aamulla kun tein alotteen, ei kiinnostanut pätkääkään.
Siis kun MINÄ halusin seksiä, miehen EI OLLUT pakko suostua. Kuitenkin MIES oli se, joka halusi mut luokseen. Mutta kuitenkaan ei halunnut seksiä silloin kun minä halusin.
Siis mussa oli joku vika?! Illalla kyllä kelpas mutta aamulla ei. Voin sanoa, että "keräsin rohkeutta" tuohon aloitteeseen aika kauan ja sitten tuli pakit.
Mies ei selitellyt mitään (on krapula/väsy/huono omatunto/veitikka rasittunut). Ei mitään.
Sanomattakin selvää että loukkaannuin tuosta eikä tehnyt yhtään hyvää itsetunnolle. Ehkä siksi en ole enää niin vapautunut seksin suhteen.. Joka kerta pelkään, että tulee pakit.