"Siitä Oikeasta" voi puhua lähinnä, jos uskoo jonkinlaiseen kohtaloon. Minä en usko, joten en ajattele sellaista olevan olemassakaan.
Maailmassa on n. 3 miljardia vastakkaisen sukupuolen edustajaa, ja jatkuvasti porukkaa syntyy ja kuolee. Jos kuvitellaan, että tässä joukossa on jokin "Se Oikea" tai vähemmän idealistisesti sellainen, joka parhaiten sopii Juuri minulle, niin Hänet on _melkoisen vaikeaa_ tavoittaa.
Suurin osan elämästäni vietän n. 2,5 miljoonan naisen (alle promille maailman naisista) Suomessa, todennäköinen puolisoni on suomalainen/Suomessa asuva. Miksi "Se Oikea" olisi juuri tämän alle promillen väestön joukossa?
Vaikka olisikin (kuvitellaan, että esim. yhteinen kieli ja kulttuuri olisivat tärkeitä ihannepuolisolle), niin tästä n. 2,5 miljoonasta hengestä samojen kaupunkien/kuntien katuja talloo kanssani vain pieni osa. Vielä pienempään osaan törmään missään. Minimaalisen osan kanssa vaihdan edes yhden sanan. Naurettavan pienen osan kanssa tutustun, ystävystyn tai käyn treffeillä.
Miksi ihmeessä kaikista mahdollisista ihanteellisin puolisoehdokas sattuisi koskaan silmieni eteen tai edes tulisin koskaan tietämään hänen olemassaolostaan? En koskaan tule edes näkemään suurimman osan kotikaupunkini naisista kasvoja, saati sitten että juttelisin heistä edes kohtuulliselle osalle.
Jos joskus (tuskin) törmäisinkin kadulla tähän "kaikista parhaaseen", niin todennäköisesti vain kävelisin hänen ohitseen ihmisvilinässä. On varsin pieni todennäköisyys, että hän sattuisi vaikkapa samalle työpaikalle tai samaan harrastusryhmään ja hoksaisin kiinnittää häneen huomiota.
En siis usko mihinkään "Siihen Oikeaan". Mutta voin silti löytää "Elämäni Naisen", johon rakastun ja jonka kanssa tahdon jakaa elämäni. "Sitä Oikeaa" ei ole olemassakaan, mutta maailmaan mahtuu varmasti lukemattomia minun kriteereissäni ihania naisia, joista jostakusta voisi tulla puolisoni, mikäli vain sattuisin törmäämään häneen.
Maailmassa on n. 3 miljardia vastakkaisen sukupuolen edustajaa, ja jatkuvasti porukkaa syntyy ja kuolee. Jos kuvitellaan, että tässä joukossa on jokin "Se Oikea" tai vähemmän idealistisesti sellainen, joka parhaiten sopii Juuri minulle, niin Hänet on _melkoisen vaikeaa_ tavoittaa.
Suurin osan elämästäni vietän n. 2,5 miljoonan naisen (alle promille maailman naisista) Suomessa, todennäköinen puolisoni on suomalainen/Suomessa asuva. Miksi "Se Oikea" olisi juuri tämän alle promillen väestön joukossa?
Vaikka olisikin (kuvitellaan, että esim. yhteinen kieli ja kulttuuri olisivat tärkeitä ihannepuolisolle), niin tästä n. 2,5 miljoonasta hengestä samojen kaupunkien/kuntien katuja talloo kanssani vain pieni osa. Vielä pienempään osaan törmään missään. Minimaalisen osan kanssa vaihdan edes yhden sanan. Naurettavan pienen osan kanssa tutustun, ystävystyn tai käyn treffeillä.
Miksi ihmeessä kaikista mahdollisista ihanteellisin puolisoehdokas sattuisi koskaan silmieni eteen tai edes tulisin koskaan tietämään hänen olemassaolostaan? En koskaan tule edes näkemään suurimman osan kotikaupunkini naisista kasvoja, saati sitten että juttelisin heistä edes kohtuulliselle osalle.
Jos joskus (tuskin) törmäisinkin kadulla tähän "kaikista parhaaseen", niin todennäköisesti vain kävelisin hänen ohitseen ihmisvilinässä. On varsin pieni todennäköisyys, että hän sattuisi vaikkapa samalle työpaikalle tai samaan harrastusryhmään ja hoksaisin kiinnittää häneen huomiota.
En siis usko mihinkään "Siihen Oikeaan". Mutta voin silti löytää "Elämäni Naisen", johon rakastun ja jonka kanssa tahdon jakaa elämäni. "Sitä Oikeaa" ei ole olemassakaan, mutta maailmaan mahtuu varmasti lukemattomia minun kriteereissäni ihania naisia, joista jostakusta voisi tulla puolisoni, mikäli vain sattuisin törmäämään häneen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En usko myöskään. Suhteita tulee ja menee meillä kaikilla, mutta "sitä oikeaa" ei ole olemassakaan.
T: Nainen 44v
Siis tämä on jo hämmentävää että joku miettii tuota asiaa juuri samalla tavalla kuin minäkin.
Yleensä kun olen itse tästä aiheesta jossain uskaltautunut avautumaan, olen saanut vastalauseita ja kyräileviä katseita.
"Se Oikea" on käsitteenä naivismin huipentuma, sen miettiminen sopii ihmisille, jotka eivät kykene miettimään vaikeita asioita ja kohtaamaan todellisuutta.
Onhan se varmaan lohdullista kuvitella että "se Oikea" läytyi juuri oman kylän raitilta eikä tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.
Itse en vain kykene kusettamaan itseäni uskomalla moiseen hömppään. Osaan kyllä asettua aloilleni kun löydän riittävän kivan ihmisen, mutta en helvetissä kuvittele, että hän on se optimaalisin kumppani minulle tässä universumissa.
Ei minun edes tarvitse saada parasta, ihaninta tai optimaalisinta. Riittää jos ja kun olen tyytyväinen.
Aivan. Ja jos vielä satut olemaan sitä sorttia että
1) ihastut äärimmäisen harvoin ja
2) vain sellaisiin naisiin, jotka poikkeavat valtavirrasta
niin todennäköisyydet löytää nainen, joka olisi sekä henkisesti että vartalotyypiltään haluamani nainen, on melkoisen pieni. En vaadi naisen vartalolta mitään mallinmittoja, mutta sopivan poikamainen vartalo vetoaa, tosin rinnatkin täytyy olla. En siis kiinnostu erityisen naisellisista naisista ja niitähän on juuri suurin osa! Poikamaisia naisia on selvästi vähemmän ja niistä vielä pois ne jotka on laumasieluja... olisko mun mahdollisuudet jossain parin promillen paikkeilla??
esim. näyttelijä Ashley Juddilla on juuri sellainen vartalo ja kasvot mistä tykkään.
Nyt tietysti joku tulee heti sanomaan ettei sillä ole poikamaista vartaloa, mutta ei hänellä kyllä mitään selvän naisellista vartaloa ole, vaan enemmän sellainen kiinteä, jäntevä, dynaaminen.. liian leveät muodot ei kiinnosta mua yhtään.
Naisella täytyy olla kasvoissa luonnostaan muotoa. Korkeat poskipäät, erottuvat silmät, erottuvat huulet ja kasvojen perusilmeen täytyy olla luonnostaan ilmeikäs. Myös pyöreät, lapsenomaiset kasvot on kauniit ja Ashley Juddilla juurin on sellaiset. Esim. paljon kehutut(?) Jennifer Aniston, Pamela Anderson, Britney Spears, Marilyn Monroe jne.. on esimerkkejä kasvoista joihin suhtaudun täysin neutraalisti. Paljon meikkiä ja vähän synnynäisiä muotoja.
Tuon "oikean" lisäksi olen kuullut liian monta kertaa, että jokaiselle muka on joku. Ikää on yli 40, eikä ole näkynyt oikeita eikä joitakuita, ei lähellekään. "Kun lakkaa etsimästä, löytää sen oikean," on myös iso valhe - minä lakkasin etsimästä tosi monta vuotta sitten, eikä siltikään ole ketään löytynyt. ;)
Tai oikeastaan yksi mies oli mielestäni Melkein Se Oikea, mutta hän perskules oli jo löytänyt Sen Oman Oikeansa. :C
joku, toisille on ja toisille ei, ja toisille "Se joku" on jopa "Se oikea".
Toihan nyt on ihan itsestään selvää, pitkän analysoinnin jaksoit turhasta tehdä. "Se oikea" nyt on vain sellainen sanonta niin kuin "elämän nainenkin". Todella harva siihen yhteen ainoaam täydelliseen vastakappaleeseen oikeasti uskoo.
yhden tutkimuksen mukaan keskivertoisesti,jos kaikki ihmiset asetettaisiin riviin, joka 60:s olisi optimaalinen kumppani.
Kyllä nyt luulis jokaisen aikuisen ihmisen tajuavan että mikään suhde ei kasva itsestään, vaam se vaatii työtä, siis sen jälkeen kun on tavannut YHDEN NIISTÄ MONISTA jotka kolahtaa.
Päätöshän se on, että tässä on itselleni joku jonka kanssa haluan olla TIEDOSTAEN että joku toinenkin voisi kolahtaa yhtä paljon.
Itse olen rakastanut elämäni aikana kolmea miestä ja tiedän että se tunne tulee taas :)
Kummallisesti se vaan se sattuma järjestää asioita.
Se on niin helppo sanoo kaikki sattumaks ku mitään ei osaa sanoo etukäteen tapahtuvaks, mut sit ku miettii mitkä mahdollisuudet siihen sattumaan oikeestaan on.
Itte joskus aikanaan tapasin tytön tuolla suuressa maailmassa. Se oli luokkaa ihan kiva, tai oikeestaan me tultiin juttuun ihan hyvin. (Sattuma nro1) Vaikka meidän välillä ei syntyny mitään maata kaatavaa niin tapailtiin lomilla jos satuttiin sinnepäin olee matkalla. Kävi sit niin että kaveri eros tyttökaveristaan keväällä.. (tääkää ei nyt oo mikään ihmeellinen tapahtuma) ja se poika muutti äkäpäissään pois paikkakunnalta. No sit meni muutama kuukaus ja loppukesästä se tyttö sattu suuntimaan tänne samaan aikaan ku se poika oli täällä päin käymässä vanhempiensa luona.
Eli sattumat 3 ja 4. Tietty siinä sit kaveriporukalla järkättiin jonkilaiset kinkerit pystyyn ja Nää esiteltiin toisilleen ja juttu tais lähtee luistaa ku paljastu että ne asustaa muutaman sadan metrin päässä toisistaan. (sattuma 5) Noh... lopputuloksena on nyt sellanen pieni sinappikone joka taitaa ollakki melkonen "sattumien summa"...
Jotenki sitä vaan miettii sit että mimmonenka kasa sattumia voi sit olla jotain muuta. Nehän ois voinu tavata vaik lähipubissa tms...