Miten paljon avoimeen suhteeseen voi odottaa sitoutumista jopa rakkautta...
Olin nk avoimessa suhteessa: hän asui tahollaan ja minä omallani lasten kanssa. Erojemme jälkeen kumpikin halusimme vapauden, mutta ei totaalista yksinäisyyttä/seksittömyyttä ja tylsyyttä. Mulla suht. pienet lapset, hän mies ei niin vastuussa omistaan (etä, joka tapas lapsosiaan joka toinen vkloppu) ja olivat jo teinejä muutenkin, No minä rakastin,ja luulin että hänkin... Meillä oli hyva olla, silloin kun oltiin kahdestaan - tosin minä olen aika sidottu lapsiin. Nauruakin riitti ja hellyyttä. Siksi tuntuu uskomattomalta, että hän lähti heti kun nätimpi hameenhelma heilahti. Tuli vain semmoinen varaventtiilimäinen olo, olin vain paremman puutteessa siinä kuviossa mukana, sittenkin. Tai tiedä häntä, lapseton sinkku on kuitenkin sopivampi tykättävä. Pientä sitoutumisen haiventa olisin toivonut - toisaalta hän ei tainnut sietää lapsianikaan...Välittiköhän sitten minustakaan oikeastaan.
Aika toivoton kuitenkin jo olen, kuka tämmöistä kuviota haluaa, ja jossain kohdassa se vapaus muuttuu vastuuttomuudeksi ja sen jälkeen helposti hyväksikäytöksi. Rehtiä/tasavertaista vapautta on vaikea toteuttaa... oikeesti. toinen on vapaampi ja toinen on heikompi jne...
No, vapauden antaisin vieläkin, ja pitäisin omani. Suoruutta ja yrittämistä sekin kuitenkin kysyy.
Olin nk avoimessa suhteessa: hän asui tahollaan ja minä omallani lasten kanssa. Erojemme jälkeen kumpikin halusimme vapauden, mutta ei totaalista yksinäisyyttä/seksittömyyttä ja tylsyyttä. Mulla suht. pienet lapset, hän mies ei niin vastuussa omistaan (etä, joka tapas lapsosiaan joka toinen vkloppu) ja olivat jo teinejä muutenkin, No minä rakastin,ja luulin että hänkin... Meillä oli hyva olla, silloin kun oltiin kahdestaan - tosin minä olen aika sidottu lapsiin. Nauruakin riitti ja hellyyttä. Siksi tuntuu uskomattomalta, että hän lähti heti kun nätimpi hameenhelma heilahti. Tuli vain semmoinen varaventtiilimäinen olo, olin vain paremman puutteessa siinä kuviossa mukana, sittenkin. Tai tiedä häntä, lapseton sinkku on kuitenkin sopivampi tykättävä. Pientä sitoutumisen haiventa olisin toivonut - toisaalta hän ei tainnut sietää lapsianikaan...Välittiköhän sitten minustakaan oikeastaan.
Aika toivoton kuitenkin jo olen, kuka tämmöistä kuviota haluaa, ja jossain kohdassa se vapaus muuttuu vastuuttomuudeksi ja sen jälkeen helposti hyväksikäytöksi. Rehtiä/tasavertaista vapautta on vaikea toteuttaa... oikeesti. toinen on vapaampi ja toinen on heikompi jne...
No, vapauden antaisin vieläkin, ja pitäisin omani. Suoruutta ja yrittämistä sekin kuitenkin kysyy.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ikävä todeta että sinulle on tapahtunut moista. Valitettavasti tänä pikaruokakulttuurin kyllästämässä yhteiskunnassa moinen toiminta ei ole mitenkään tavatonta, voi väittää että päinvastoin.
Ilman että tekstissäsi olisit maininnut vastapuolesi sukupuolta, olisin tiennyt sinun olevasi nainen. Juuri nainen kirjoittaa ja pohdiskelee tällaisia asioita parisuhteesta tai sen puuttumisesta, äläkä nyt ajattele siinä olevan mitään pahaa. Me miehet ja naiset vain olemme eri puusta ja emme voi sille mitään. Totta kai eri variaatioita meissä kaikissa on, mutta tuskin kukaan nainen haluaisi naismaista miestä itselleen..???
Te naiset olette (kuten aiemmin olen sanonut) meitä miehiä valovuoden edellä näissä henkisissä asioissa. Me miehet toimimme ja koemme asiat konkreettisemmin. Nainen haluaa henkisen tasopainon lisäksi turvaa suhteessa (toki mieskin, mutta erilaista...) ja parhaiten saa sitä miehen fyysisestä läheisyydestä. Kun tämä läheisyys poistuu kuvioista, alkaa nainen voimaan pahoin. Kun nainen kokee asiat enemmän henkisellä tasolla, hän pettyy suhteessa enemmän siihen, että mies on rakastunut toiseen naiseen kuin että mies olisi harrastanut toisen naisen kanssa seksiä ja jakaisi parisuhteen henkisen "pääoman" oman naisen kanssa. Uskonkin että olisit vahvemmassa tilassa jos mies olisi vain suorittanut syrjähypyn, mutta antaisi tukea, turvaa ja henkistä pohjaa olemalla oma miehesi. Sitä en voi siis sanoa onko tämä miehesi rakastanut vai vaan "rakastanut" sinua. Vaikuttaa jälkimmäiseltä.
Puhuit Avoimesta suhteesta... En halua olla vedenjakaja, mutta tuntuu jotenkin tärkeältä romuttaa käsityksesi asiasta. Et ole ollut avoimessa suhteessa missään vaiheessa. Olet yh-äitinä asunut eri osoitteessa ja tapaillut miestäsi enemmän tai vähemmän. Vaikka olisitkin viikkoja asunut miehen luona on teillä ollut SEURUSTELUSUHDE, ei yhtään enempää. Vaikka seurustelu voi olla suhteen muoto (lähinnä nimeltään), se ei saavuta samaa kumppanuuden tasoa kuin avoliitto, avioliitto, avoin suhde jne. Avoin suhde voi tulla AINOASTAAN suhteeseen jossa ollaan 24/7 yhdessä, asutaan saman katon alla ja tarvittaessa syödään samasta lautasesta ruokaa. Monet ihmiset kuvittelevat asuvansa Avoimessa suhteessa kun antavat "vapautta" toisille asumalla eri osoitteissa. Suhde on side, jossa molempien pitää tietää ettei suhteesta pääse noin vain lähtemään -ei ainakaan ilman tavaroiden, rahan, sosiaalisen verkoston, asunnon jne. käsittelyä ennen suhteesta irtautumista. Seurustelusta pääsee kumpainenkin (tai ainakin toinen), jos ei nyt henkistä kolausta huomioida, niin hyvin helposti irti. Avoimessa suhteessa on TODELLAKIN yhtä paljon sitoutumista kuin normaalissakin avo- tai avioliitossa. Se että olisit seurustellut naistennaurattajan kanssa -en usko siihen. Et tekstin perusteella ainakaan sanonut moista, vaan tuntuu pikemminkin siltä että hän ei pitänyt suhdettanne seurustelua vakavampana mitä taasen sinä pidit. Lopuksi yleisesti KAIKILLE (ei siis vain sinulle)...
Tuntuu jotenkin äärimmäisen vaikealta ja samalla lohduttomalta yrittää sanoa toisille sanoa että AVOIMESSA suhteessa on kyse muustakin kuin seksisuhteesta. Tuntuu samalla niin käsittämättömältä että tässä nyky-yhteiskunnan pari- ja ihmissuhdeviidakossa ihmiset yrittävät tolkuttaa itselleen tai muille olevansa AVOIMESSA suhteessa, vaikka suhde on vasta seurusteluasteella tai parhaassa tapauksessa kyseessä on selkeä (naisen/miehen) hyväksikäyttö. Parhaiten TE ihmiset itse, teette palveluksen itsellenne kun otatte asioista selvää ennen kuin alatte pyytämään apua (olettamaanne) Avoimeen suhteeseenne. Myöskin ne ihmiset jättävät huutelut vähemmälle joilla EI OLE TODELLISTA käsitystä tai ymmärrystä niin Avoimesta suhteesta, vapaasta suhteesta tai suhteesta yleensäkään. Totta kai olen valmis väittelemäänkin (tarvittaessa) asioista ja hyväksymään toistenkin ajatukset. Mutta oltaisiin edes samalla viivalla, tarvitsee muidenkin avata silmänsä ja katsella muitakin viestejä tällä palstalla kuin vaan NE OMAT ja kenties "väärän johtopäätöksen" viestit.
No, ehkä tämä on minun pelkää toiveajatusta...
Vaikka olenkin Tasavertaisen kanssa samoilla linjoilla monessa asiassa, en näe oleellisena jakaa avointa seurustelusuhdetta ja avointa suhdetta noin tiukasti. Lähinnä on enemmän kyse ajankäytöstä ja suhdesopimuksen luonteesta, kuin siitä asutaanko samassa osoitteessa. Minusta tuo on enemmän sanoilla neppailua, kuin avoimen suhteen kannalta oleellisten asioiden etsimistä.
Oleellisempaa on, että ollaan aidosti sitouduttu olemaan toisen kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että tämä pääkumppani ei vaihdu. Toisaalta jos mennään ihannetilanteeseen avoimessa suhteessa, eivät myöskään nuo sivusuhteet vaihdu. Siinä mielessä olen samalla linjalla Tasavertaisen kanssa siitä, että avoimen suhteen ideologia vastustaa ihmissuhteiden kertakäyttöideologiaa.
Ihannetilanteessa, tämä on siis minun näkemykseni, sekä pääsuhde, että sivusuhteet kestävät hautaan saakka. Toki aina tulee mutkia matkaan, joten tämä ihanne on vaikeasti tavoitettavissa.
Tuosta miehen ja naisen erilaisuudesta olen Tasavertaisen kanssa eri mieltä. Toki sukupuolet ovat erilaisia, mutta mikään ei estä sitä, etteikö mies osaisi sitoutua ja ajatella suhteitaan syvälläkin tasolla. Liiallinen sukupuolirooleihin tuijottaminen on mielestäni vanhanaikaista. Tämä koskee etenkin henkisyyttä. Niin naisista kuin miehistäkin löytyy pinnallisia tai henkisiä. Ei se sukupuolta katso.
Miehen on useiden tutkimuksien mukaan katsottu myös kärsivän usein enemmän erosta. Eli siinä mielessä miesten voisi jopa katsoa hakevan enemmän turvaa parisuhteesta kuin naisten, ja kiinnittyvän siihen voimakkaammin. Osin tämä miesten kärsimys eron jälkeen tosin johtuu siitä, että miehellä ei ole ollut niin hyvää sosiaalista turvaverkkoa kuin naisella.
Eroja toki on, mutta voin kääntää ne hyvin toisenlaisiksi kuin Tasavertainen väittää. Tämä koskee myös väitettä siitä, että etteikö mies ymmärtäisi tätä suhteen henkistä "pääomaa". Mies saattaa pystyä jopa paremmin luokittelemaan asiat niihin kuuluviin lokeroihin. Eli jättämään vaikka tunteita sivuun, jos se ei asiaan kuulu. Naiselle kokonaisvaltainen tunteminen on usein oleellisempaa.
Tosin, kuten mainitsin asian pyöritteleminen sukupuolten eroista ei ole mielestäni mitenkään antoisaa. Tiukka sukupuoliroolittelu naisten tai miesten tapaan katsoa asioita menee helposti liioittelun ja näennäistotuuksien puolelle.
Tunnen naisia, jotka haluavat miehiltä pelkästään seksiä ja miehiä jotka haluavat suhteelta hellyyttä ja läheisyyttä ja kokonaisvaltaista kumppanuutta. Eivätkä nämä ihmiset ole sen mies- tai naismaisempia kuin tuntemani muutkaan ihmiset.
...sinulle, Kodiac, hyvistä huomioista ja mielenkiintoisesta näkökulmasta. Olen pitkälti kanssasi samaa mieltä näistä "suurista linjoista", joten en ala kanssasi missään tapauksessa väittelemään asioista. Tai muuten voi käydä kuten...
http://www.youtube.com/watch?v=tixjTSwjfaw
Sen sijaan pariin kohtaan antaisin tarkennusta ja omaa näkemystäni (näkemyksistä tässä kuitenkin on vain kyse!!). En ala huutelemaan asioita "kokemuksen" rintaäänellä, koska vain TERMEISTÄ kuitenkin on kyse. Se että onko joku mielestään Avoimessa seurustelusuhteessa vai ns. vain seurustelusuhteessa, ei todellakaan ole tärkeää vaan SE, että molemmat tässä "suhteessa" ymmärtävät mikä niiden ero on (kuten sinäkin sanoit). On totta ettei termit ole muutakuin "neppailua", mutta katson että KESKUSTELUN ylläpitämisen vuoksi on tärkeää kaikkien ymmärtää mitä kukin termi OIKEASTI tarkoittaa. Ihmisen historia kun valitettavasti on osoittanut että termeillä "kikkailemalla" on huonot esimerkit ja siksi tärkeää selvittää erot...
Minun selkeä mielipide kuitenkin on, ettei tällaista "avointa seurustelusuhdetta" ole vaan ON seurustelusuhde, sinkkuus ja parisuhde (viimeisin voidaan jakaa lähinnä sen takia, ettei polygamia ole mahdollista yhteiskunnassamme). Jos me sen sijaan aletaan viljelemään uusia termejä yksinelämisen, seurustelun ja parisuhteen välille käy kuten nyt on käymässä- Avoin suhde ja Vapaa suhde termeille, jotka sekoitetaan... tulee käymään kuin sanalle Chauvinismi (suom. sovinismi) joka ymmärretään ainoastaan naisten alistamisena miesten puolelta, vaikka alkuperäinen ja OIKEA termi tarkoittaa yltiöisänmaallisuutta, muttei nationalismia. Avoin suhde alunperin tarkoittaa sitä normaalin parisuhteen avoimuutta jota monogamiassa tulisi ylläpitää, jotta parisuhde toimisi mahdollisimman tasapainoisesti ja tehokkaasti, siis -kuin avonuotio (=tarvitsee polttopuiden lisäksi ilmaa ja enemmän ilmaa saa, sitä kovempi on tuli).
Kuten sanoin, niin avoin suhde ja vapaa suhde sekoitetaan, tarkoittaa sinun Avoin suhde (mikäli olen ymmärtänyt??) todellisesti Polygamiaa (=moniavioisuutta), jossa voisi joko asua tai elää enemmän kuin yhden ihmisen kanssa. Tätä kun ei voi laillisesti tehdä, pitää se ns. verhota Avoimeksi suhteeksi. Uskonkin, että sinä olet polygamian kannattaja etkä niinkään perinteisen avoimen suhteen kannattaja. Itse pidättäydyn lähinnä "perhesyistä" perinteisessä Avoimessa suhteessa, mutta en todellakaan panisi pahaksi jos sellainen ihminen (=nainen) löytyisi, joka haluaisi elää kanssani monisuhdetta ja vaimonikin asian hyväksyisi. Avoin suhde siis riittäköön toistaiseksi... 8(
Mitä tulee sitten miesten ja naisten eroon... On totta,ettei kaikkia sukupuolen edustajat voida luokitella samaan "muottiin". Meitä IHMISIÄ on moneen junaan ja osa jää laiturille, kuten olen sanonut. En pyrkinytkään erottelemaan miehiä ja naisia sosiologisten sukupuoliroolien vuoksi, vaan sen että meissä sukupuolten edustajissa on biologiasta johtuvia käyttäytymiseroja. Tätä käyttäytymiseroa on tutkittu tieteellisesti ja havaittu että tytöt leikkivät nukeilla ja pojat sotaleluilla ihan biologisesta (kenties geneettisestä??) taustasta johtuen. Meissä (naisissa ja miehissä) todellakin on eroa, ei pelkästään fyysisesti vaan myös henkisesti ja se ei johdu pelkästään "rooleista". Otin asian vain esille siksi että kykenin TÄLLÄ kertaa tunnistaa kirjoittajan naiseksi, ensi kerralla ehkä en ... ;)
Muun viestisi perusteella olen samalla linjalla kanssasi. Ja olen tyytyväinen siihen että sinä kykenet (poikkeuksellisesti) keskustelemaan asioista, kun muut huutelevat kommenttejansa ilman tarkempaa selvitystä. Tarkoitukseni EI ole alkaa vuoropuheluun kanssasi -kiitos kuitenkin. Olen muutenkin kyllästynyt koko palstan köyhään tarjontaan ja ajatellut tulevaisuudessa ettei "harrastus" kovinkaan pitkäaikaiseksi jää kohdallani. Toki kommentteja vielä annan siihen asti (tällä palstalla) kun vain kiinnostusta löytyy, ei yhtään sen enempää. Aika siis näyttää kuinka kauan minua näkyy täällä ja onhan minulla todella muutakin elämää kuin netti...ja hyvä niin!
... nuo teidän suhteenne pelisäännöt selvästi sovittu, tai olivatko ne liian tiukat? Kirjoituksesta olisi jotenkin aistittavissa, ettei joko kumpikaan tai ainakaan toinen, ollut ehkä miettinyt avoimen suhteen ideologiaa kovin pitkälle.
Periaatteen tasolla kun avoimessa suhteessa hyväksytään rakastuminen johonkin kolmanteen osapuoleen. Tämän vapauden salliminen on varmasti usein se vaikein pala nieltäväksi. Kun rakastamisen tunnetta voi olla vaikea estää. Joten se pitäisi mielestäni sallia. Jos nimittäin halutaan aidosti elää avoimessa suhteessa. Vaikuttaisi siltä, että kirjoittaja ei olisi tätä sallinut? Jolloin miehelle on mielestäni jäänyt pakollisen valinnan paikka.
Toisaalta vaikuttaa juuri siltä, kuten kirjoittaja toteaa ettei mies halunnut sitoutua häneen. Ainakaan "pääsuhteen" tasolla. Eli pelisäännöt olivat kummallakin omat, toinen halusi toisen sitoutuvan toiseen tiukasti, toinen taas piti suhdetta enemmän väliaikaisena hauskanpitona ennen varsinaista suhdetta. Olisiko sitten rehellinen keskustelu asiasta tuonut asiaan selvyyttä, vai olisiko se johtanut eroon? Eli olisitko ollut valmis "sivusuhteeseen", kun vaikuttaa vahvasti siltä että mies halusi "pääsuhteeltaan" jotakin muuta kuin kirjoittaja olisi tarjonnut.
Jos roolit eivät avoimessa suhteessa ole selkeästi jaotellut tai niistä ei olla rehellisesti sovittu, on ero jossain vaiheessa varma.
Avoin suhde vaatii sen harjoittajilta erittäin hyvää itsetuntemusta ja kykyä eläytyä toisen tilanteeseen. Toisaalta se vaatii toimiakseen melkein inhottavuutta lähentelevää rehellisyyttä itselle ja toiselle. Sitoutumiskyvyn pitää myös olla erinomainen.
Leikkiin ei saisi lähteä, jos ei ole varma siitä, että pystyy myös sen kestämään. Koska ihannetilanteessa (tämä on minun näkemykseni) sekä pääsuhde että sivusuhteet ovat hautaan asti meneviä. Toki enimmäkseen mennään pääsuhteen ehdoilla, jolloin sivusuhteet saattavat kadota muuton tai muun seurauksena. Ihanteena kuitenkin pidän avoimessa suhteessa sitä, että ihmistä ei nähdä sivuun paiskattavana objektina vaan tuntevana ja ajattelevana ihmisenä.
Tämä on siis vain näkemykseni avoimen suhteen ihanteesta. Käytännössä avoimia suhteita on varmasti laidasta laitaan, eikä selkeätä ohjekirjaa voi kirjoittaa!
Mutta eettisenä mallina avoin suhde, juuri tämän ihmisuhteiden pysyvyysajattelun kannalta, on kestävämmällä pohjalla kuin nykyisin pääsääntönä oleva romanttisen rakkauden malli. Emotionaalinen rakkaus on katoavaa, ihmissuhteen ei sitä tarvitse olla. Kyllä parhaat ystävät koko elämän ajan tukevat. Miksi näin ei voisi olla myös parisuhteessa?
... vielä sen verran huomauttamatta, että olet huomannut juuri sen mikä avoimessa suhteessa on oleellista. Eli suoruus ja rehtiys. Siihen ei tuo toinen tainnut kyetä.
Sitoutumista avoin suhde vaatii todella paljon. Mitä täällä vierailevat eivät aina ymmärrä. On vaikea ymmärtää sitä, että sitoudutaan aidosti toiseen ihmiseen senkin jälkeen kun emotionaalinen rakkaus lakkaa. Tai kun rakastuu johonkin kolmanteen. Sitä ei myöskään varmaan tämä miehesi ymmärtänyt, eikä varmaan kaivannutkaan, jos oikein ymmärsin. Aidossa avoimessa suhteessa sitoutuminen on vahvaa, sitä eivät saa heilauttaa kovatkaan tuulet tai tunteet.
Minulla oli suhde kaveriin joka asuu kaukana n.200 km päässä.Hän käy paljon muissa asioissa täällä missä minä asun.Ja yks kerta vaan törmättiin.Se oli heti tyyliin osu ja uppos.
Suhde alkoi harvoilla näkemisillä,mutta muuttui sovittuihin näkemisiin.Kävin hänen luonaan yhden kerran ja totesin että olen rakastumassa häneen.
Silloin otin asian "pöydälle" ja kerroin että tarvitsen selkeät säännöt suhteelle.Kerroin hänelle eräästä vastaavasta suhteesta ja siitä että hän käyttäytyy samalla tavalla.En jaksa odottaa ja toivoa jos se kaikki onkin ihan turhaa.
Tiedän ja tiesin jo alussa että hänellä on ollut toisiakin.Olin itsekin kerran jonkun muun kanssa,mutta menen sekaisin sellaisesta ja päätin että keskityn nyt tähän yhteen vaan.
Ja pyysin häntä tekemään samoin.
Nyt sitten odotan pienellä toivolla että hän tulee luokseni oikealla asenteella,mutta en kuitenkaan ole rikki jos ei tulekkaan.Olen ainakin saanut sanottua tunteistani ja siitä mitä itse suhteelta haluan.
Hän haluaa luultavasti viettää vapaita suhteita jatkossakin,kun on sitä tehnyt jo niin monta vuotta.Ketään ei voi pakottaa......
On tämä ihmeellistä elämää...