meillä poika 1v 3kk . vain minä töissä ( vuorotyö) äiti valittaa että raskasta hänellä olla kotona lapsen kanssa.. kun pitää juosta perässä ja kantaa koko ajan.. olen sanonut ettei joka pikku inahduksesta tarvi syliin ottaa ja kantaa ympäri kämppää.. äiti ei voi muka ruokaa tehdä ja ei mitään muutakaan kun koko aika muka pitää kantaa lasta ( itkee muuten ) PASKAT !!! kun olen kotona lapsi leikkii iloisesti ja jos vaikka tiskaan niin poika tulee katsomaan ja sanon sille ettei isi ota syliin että isi tiskaa tai tekee ruokaa, niin ei lapsi rupea sen enempää minulle vänkäämään.. mutta äitiä pyörittää näköjään miten haluaa.. sitten äiti on muka koko ajan poikki..ja isä ei tee mitään.. kyllä tommoinen vuorotyö väsyttää... ja sitten muka vaan maataan sohvalla jne.. Vittu mitä touhua !!!!
Miehessäkö vika
ukonsaasta
152439
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
ollan yritetty puhua asiallisesti... heti tulee että minähän tämän lapsen hoidan että pidä turpa kiinni.suuttuu heti jos ehdottaa jotain kasvatukseen liittyvää. ei oikeastaan enään puhuta mistään ja muutenkin suhde aikalailla päin persettä. jos mulla vapaapäivä niin heti se edellisenä päivänä sanoo että vapaa päivänä olet sitten koko ajan pojan kanssa jne. vietän kyllä aikaa lapseni kanssa ( voisin kyllä olla enemmänkin, on vikaa minussakin) ja yleensä äidin asiat alkaa valituksella minulle tai sitten joku muu asia on huonosti.. ei enään ikinä tule asiallista tai mukavaa sanottavaa tuon akan suusta.. saatanan kummallinen akka. taidan paiskata kummatkin helvettiin talosta!!! vaikka rakastankin poikaani yli kaiken, mutta en ole enään varma tunteistani äitiä kohtaan.. tämä nyt oli tämmöinen vuodatus tänne anonyyminä että jollekin voi kertoa, kun tuo "nainen joka asuu meillä" ei osaa / tahdo keskustella, en kyllä enään itsekään jaksa tuommoisen kanssa keskustella asiallisesti. tätä on jatkunut jo syntymästä lähtien...
mut oot paiskaamas sitä helvettiin talosta? Noh, ota poika mukaas ja mee päiväks vaikka oman äitis lua..Saa akka olla rauhas ja keskusteluki sitte sujuu. Toimi ainaki meillä :)
osittain kuulostaa tutulta. tosin mieheni ei puhu tuohon sävyyyn,vaikka haluaisikin. meillä kumpikin käy töissä jo ja aminä valitin väsymystäni kun kävi 3 vuorotyössä ja en jaksanut oikeesti vappa aikoinani poikamme kaa kun oli aika tiukka työrytmi. poika on helppo tappaus,tosin herää aamuisin aikas aikaseen ja iltavuoron jälkeen ol aikas tiukkaa herätä 5 tai 6.lta. meillä meni kans sukset ristiin mieheni kaa ja eräs päivä ilmoitin,että olin saanut toisenlaisen työn ja elo helpotti. tosin olen kuuleemma vieläkin se nainen,jota ei jaksa...elikkä meitä on muitakin ja ei kannata oitis lannistua, t. yks ikävä akka. ps. tosin kai mäkin sit lennän tästä poikaneni tai sit yksin. tosin anopilla ei oo niin paljon rahhaa,että sais mut pois omasta talostani/puolikkaasta mieheni kaa.
Kun kirjoitit, että äidin pitää koko ajan kantaa lastaan eikä saa mitään tehtyä ja sinun kanssasi ei ole tätä ongelmaa jne...
meillä oli myös samanlainen ongelma kun lapsi oli pienempi. Minä olin kokopäiväisesti lapsen kanssa ja isä kävi töissä. Minulle poika kiukutteli ja riiteli vähän väliä, ei suostunut syömään kunnolla mutta isän kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Lapsi teki tätä myös isän kotona ollessa...
Eli älä siitä ainakaan puolisollesi suutu koska lapsen kanssa voi todellakin olla raskasta pyöriä koko päivä ja joka päivä kotona. Itsekin olisin mieluusti töissä jos vain töitä olisi tarjolla.
olen kait epänormaali koska olin iloinen että sain aikoinani lasten ollessa pieniä "olla vain " kotona ja pyörittää sitä arkea, mies oli töissä usein työmatkoilla mutta viikonloput kotona. Minusta olisi ollut paljon raskaampaa lähteä aamulla töihin ja viedä lapset hoitoon illalla hakea lapset tehdä kotityöt yms.
Nyt hoidin lapset kotona, käytin kerhossa, tein kotityöt, kävimme kylässä lapsiperheissä yms. ja viikonloput saimme viettää koko perheen kanssa ollen tai tehden mikä tuntui hyvältä.
Tiedän joku teistä hihkasee että eikö mies osallistunut mitenkään - osallistui hän hankki jotta miellä olli asunto, leipää, kulkuneuvo yms.
Se oli meidän työnjako. Enkä kadu olen ehtinyt olla töissä ja omaisuus on aina hankittu yhteisiin nimiin.
Anteeksi vain mutta ihmettelen aina henkilöitä ( naisia) jotka eivät jaksa "olla " kotona vaan heidän mielestä on helpompaa työ-lastenharja rumpa.
Aloittajalle kysyppä " siltä naiselta joka teillä asuu" ( et ole ensimmäinen jolta tuon kuulin) että vaihdetaan osia, kevenee rouvan arki.
Meilläkin mies tuo leivän pöytään sekä pitää autot sun muut pelit kunnossa ja minä puolestani hoidan lapset, koirat ja kodin. Meilläkään ei mieheni ollessa vapaalla tehdä kotitöitä, vaan silloin nautitaan yhdessäolosta ja mies osallistuu lapsiin 100-prosenttisesti.
Tottakai näistä meidänkin rutiineista poiketaan silloin tällöin, mutta pääsääntöisesti meillä mennään näin ja jokaikinen on tyytyväinen :)
Aloittajalle tiedoksi, että meidän esikoisemme käyttäytyi minua kohtaan samoin, kuin oma poikasi äitiään kohtaan. Tämä johtuu siitä, että äidille, joka on aina saatavilla, on helpointa ja turvallisinta kiukutella. Sinun kanssasi poikanne ei vietä yhtä paljon aikaa, joten olet tavallaan vieraampi hänelle.
Jos puhuminen ei auta tai edes onnistu, kirjoita vaimollesi kirje, jossa kerrot tunteistasi ja halustasi keskustella. Hommaa sitten lapselle hoitaja pariksi tunniksi, että saatte keskustella kaikessa rauhassa. Keskustelun aikana ei tietenkään kannata sortua syyttämään toista, siitä saa vain ison riidan aikaan.
Ps. Tuollaista se elämä on monessakin pikkulapsiperheessä
...on mielipidettä kuin on ihmisiä, eli toiset tykkää olla lapsen kanssa kotona, toiset töissä.
Minusta oli kiva olla kotiäiti mutta kiva oli myös palata töihin. Toi vaihtelua sekä minun että lapsen elämään. Olen kuitenkin lapsen kanssa illat ja viikonloput. Ja meillä hoidellaan ne autoremontitkin tasapuolisesti ;)
Ei jaotella että isä tekee miesten työt ja äiti naisten...
Nyt teidän on molempien aika vetää syvään henkeä, ja todeta että teidän kriisinne on selvitettävissä, kun niin haluatte. Selkeästi ongelmanne ei ole se, mitä toinen tekee tai ei tee, tai miten toinen asiansa hoitaa. Ongelma on siinä, että te ette näe asioita toistenne näkövinkkelistä!
Olisikos mahdollista, että sinä jäisit joksikin aikaa hoitovapaalle ja lapsen äiti menisi töihin? Toki ajatus ensin voi tuntua mahdottomalta, mutta kun laitatte asiat arvojärjestykseen, niin huomaatte varmasti, että eipä elämässänne ole perhettä tärkeämpää asiaa... Olkaa siis valmiita muutoksiin. Eihän muutoksen tarvitse olla lopullinen, mutta pari kuukauttakin olisi hyvä, jotta opitte näkemään ja kokemaan elämää eri suunnalta. Voisi tehdä molemmille hyvää, vaikka alkuun pelottaisi.
Alkuun jättäkää kiroilut, nimittelyt ja ennen kaikkea syyttelyt pois. Se ei hyödytä ketään. Tärkeintä on parantaa tilannetta, eikä osoitella sormilla.
Uskokaa pois, kokemusta kriisistä on, ja hienosti selvittiin, kun asenteita muutettiin!:)
Äidin ongelma kun tuossa tapauskessa ons e että hän ei pääse työpaiakltaan pois :D olla kotona töissä, kaiki tehty ja tekemätön nenän edess KOKO AJAN, ja mitä tahansa aloitat tekemään, minuutin päästä se kakara kitisee jotain, mitä milloinkin. Tiedän kyllä tunteen. Sitä raivostuu pienestäkin asiasta, ja kaikkein eniten siitä että se jonka Pitäisi ymmärtää kuinka rankkaa ympärivuorokautinen työ on, on sitä mieltäe ttä viak on sinussa, kasvatustavassasi... en ihmettele että teitä molempia vituttaa. Mutta arvaa auttaako syyttely yhtään? Nii-i. Jonkun on otettava lusikka akuniiseen käteen, mietittävä mitä kumoikin teistä tarvitsee ollakseen tyytyväinen ja sitten aletaan miettiä mitne ne asiat toteutetaan. Muu ei yksinkertaisesti auta.
Tiedäthän että vaikka työ ei olisi fyysisesti rankkaa (juu ei tartte kantaa vettä kaivolta ja pestä autoa joka päivä :D), kun et saa lomaa, et taukoja, vaan koko ajan on oltava valmiudessa pudottaa kaikki ja lähteä hätiin, tuntuu että heti kun istut persiillesi edes hetkeksi, joku hyppyyttää tekemään.
Ja vaikka joka inahdukseen ei reagoisikaan, arvaa kuka haluaa jäädä kuuntelemaan sitä ulvontaa joka sitä kitinää seuraa kun kitinän syytä ei selvitetä ja korjata?
Nimimerkillä kaksi pientä kakaraa ja hermot menneet vaikka mies ymmärtää aj soallistuu. Kuvitella että olisi vielä kitisijä talossa lapsen lisäksi!!
***
Hyviä vastauksia tullut sulle.
Jäi mietityttämään et oletko perheesi parissa vapaa-ajalla kuinka paljon ja onko äidillä joku ihan oma harrastus? Minusta KUMPIKIN vanhempi tarvitsee jonkun oman jutun! Meillä se on urheilu. Itse suosittelen äidille reipasta kävelyä tai jopa juoksua.Kun itse pääsen lenkille olen kuin uudestisyntynyt!:)
Ja sitten.. Tuntui tosi pahalta toi "heitän kummatki pihalle".
Vaikka heittäisitkin niin isä olet silti!!
Se ei muuta sitä VASTUUTA joka perheestä pitää kantaa!
Lapsi on yhteinen projekti ja monta kertaa saa laskea kymmeneen...ja hermoja koitellaan!
Lapsi MUUTTAA parisuhdetta.
Hyväksykää se.
Sitä paitsi teillä on lapsi vielä niin pieni,
usko pois että elämä lapsen kanssa helpottuu!!
Nyt kunnioitusta toisianne kohtaan ja keskustelua! Ja se kirjeen kirjottaminen oli hyvä idea.
Kaivakaa yhdessä kuvat teistä ja lapsenne ensihetkistä esiin ja miettikää mikä elämässä on tärkeää.
Jos rakkautta löytyy niin kyllä te selviätte!
Lapsiperheen elämä ei vaan aina ole herkkua.
Koittakaa selvittäkää asiat ja sopikaa uudet tavat kunnioittaa toista!
Itse olen kotona 1v4kk tytön kanssa ja kyllä saan HELPOSTI tehtyä kotityöt. Siivoukset, ruoanlaitot ym. onnistuu kyllä kun käyttää vähän mielikuvitusta. Lapsi voi "osallistua" hommiin omalla tavallaan ja näin ei itke ulkopuoliseksi jäämistään.
Mikäli vaimosi jatkaa tuota turhanpäiväistä kanniskelua, tilanne vain pahenee. Eikä hänellä ole oikeutta tehdä sinusta kotiorjaa joka hoitaa kaiken arjen pyörityksen. Jos sinä teet töitä 8 tuntia päivässä, niin voisi tehdä hänkin (eikä tavallisen kokoisessa asunnossa kotitöihin saa kulumaan edes murto-osaa tuosta ajasta). Illat ja viikonloput voitte sitten yhdessä perheenä rentoutua ja tehdä jotain hauskaa ja vuorotellen käydä omissa menoissakin, esim. harrastuksissa tai muuten vaan rentoutumassa.
olet minunkin mielestäni saanut. uusimpia tutkimuksia on, että eniten lapsen kehitykseen vaikuttaa vanhempien parisuhde, joten alkakaa tilanteen korjaaminen parisuhteen elvyttämisestä. kun teillä itsellänne on hyvä olla ei ole tarvetta syytellä toista osapuolta ja koko perheellä, lapsellakin on hyvä olla, eikä kitise huonoa oloaan koko ajan äidin helmoissa.
muihin harrastuksiin...tai lähtekää yhdessä harrastamaan.Vauva mukaan tietenkin.
Kyllä se naisen arki tuollaista saattaa ensimmäisen lapsen kanssa ollakkin..muistan sen itsestäni.
Väsytti koko ajan,ja tuntui etten saa mitään aikaseks.
Kaikki muuttui toisen lapsen syntymiseen 11 kuukautta esikoisen jälkeen.Silloin oli paljon energisempi olo ja sai enemmän aikaseks vaikka pieniä lapsia olikin yhden sijasta kaksi.
Ei pidä tuomita toista,vaan pitää selvittää ne syyt sieltä taustalta...mietippä millainen vaimosi oli ennen raskauttaa,ja synnytystä?Jos muutos on huomattava jotain on vialla.
Tokihan se lapsi ain enempi äidille kiukkuaa,etenkin jos hän pääasiassa lapsen kanssa aikaa viettää...isä saa kotiin tullessaan sitten ne hymyt,ja hyväksynnän..ei oo äidin osa helppo.
Miten teillä menee,onko tilanne helpottunut mitenkään?!
vastaa nyt että miten teillä menee!??