* Miksi olisi pakko pysyä yhdessä, jos suhde ei enää toimi?
* Miksi pitäisi olla uskollinen, jos toinen osapuoli kylmenee, mutta ei eroa halua?
* Miksi puhutaan niin paljon lapsen eduista ja oikeuksista, mihin unohtui aikuinen?
* Miksi aikuista, joka haluaa huolehtia myös omasta hyvinvoinnistaan pidetään itsekkäänä?
* Miksi lapset pitäisi kasvattaa pumpulissa, eikö heidänkin pidä oppia kohtaamaan vaikeuksia?
* Eikö vanhempien velvollisuus ole auttaa lapsia kohtaamaan ja käsittelemään vastoinkäymiset?
* Kuinka hyväksi lapselle on vain silitella tämän tietä, kun ongelmat piilotetaan niitä ei ole, mutta auttaako tämä?
Omat eron jälkeiset periaatteet: Rehellisyys, selkeys miten asiat hoidetaan, tietyt säännöt joiden mukaan toimitaan, varmuus siitä milloin ovat äidin milloin isän luona, tieto siitä, että heistä välitetään ja huolehditaan, heidän "kuuntelua".
Tulokset: Kaksi empaattista, asiansa huolehtivaa nuorta, ei ongelmakäyttäytymistä, kiva kaveripiiri, avoimuus, keskusteluja, kivoja yhteishetkiä....
* Miksi pitäisi olla uskollinen, jos toinen osapuoli kylmenee, mutta ei eroa halua?
* Miksi puhutaan niin paljon lapsen eduista ja oikeuksista, mihin unohtui aikuinen?
* Miksi aikuista, joka haluaa huolehtia myös omasta hyvinvoinnistaan pidetään itsekkäänä?
* Miksi lapset pitäisi kasvattaa pumpulissa, eikö heidänkin pidä oppia kohtaamaan vaikeuksia?
* Eikö vanhempien velvollisuus ole auttaa lapsia kohtaamaan ja käsittelemään vastoinkäymiset?
* Kuinka hyväksi lapselle on vain silitella tämän tietä, kun ongelmat piilotetaan niitä ei ole, mutta auttaako tämä?
Omat eron jälkeiset periaatteet: Rehellisyys, selkeys miten asiat hoidetaan, tietyt säännöt joiden mukaan toimitaan, varmuus siitä milloin ovat äidin milloin isän luona, tieto siitä, että heistä välitetään ja huolehditaan, heidän "kuuntelua".
Tulokset: Kaksi empaattista, asiansa huolehtivaa nuorta, ei ongelmakäyttäytymistä, kiva kaveripiiri, avoimuus, keskusteluja, kivoja yhteishetkiä....
Vastaukset 34
Vanhimmat
Ihmisyyteen kuuluu inhimillisyys, sinulla sitä ei näy olevan.
...voisitko perustella?
tämä koskee nyt tuota kolmatta miksi kysymystä:laissa puhutaan LASTEN EDUSTA JA OIKEUKSISTA vanhemmilla on sitten VELVOLLISUUDET.
...väittänytkään... mutta lapsillekkin kuuluu tiettyjä velvollisuuksia perheen sisällä. Ja todellakin ei vanhempana olo ole pelkkää velvollisuuksista huolehtimista. Jokaisen yksilön velvollisuus on huolehtia myös ITSESTÄÄN.
Tää mussuttajien ja lepertelijöitten yhteiskunta on kyllä välillä aika syvältä. Millaista pullamössöporukkaa lapsistakin tulee....
Valitettavasti meille vanhemmille kuuluu vastuu lapsesta, lapsen tulee saada olla lapsi. Jos aikuinen haluaa lapsen kantavan vastuun siitä että äidillä ja isällä ei mene hyvin, niin metsään taidetaan mennä. Nyky-yhteiskunta osoittaa jo liian selvästi tämän, että lapset ovat joutuneet kasvamaan aikuisen maailmaan, liian aikaisin. Kotona opituthan näkyvät tulevaisuudessa.
Lapsi saa olla lapsi oli koteja yksi tai kaksi, mutta tietyt vastuut täytyy lapsellekin kotona opettaa,tietty iän myötä. Ei olekkaan kyse vastuun kantamisesta aikuisten ongelmissa vaan ihan omissa pienissä päivittäisissä asioissa oli se sitten huoneen siivoaminen tai muut pienet kotitehtävät.
Vaikka vanhemmat eroaisivat on silti lapselle muistettava osoittaa miten tärkeä hän on, mutta ei antamalla periksi joka asiassa, vaan näyttämällä, että se "normaali" elämä jatkuu silti.
jotka elävät kodeissa missä vanhemmilla ei ole positiivisia tunteita toisiaan kohtaan. Lapsi ei saa mallia kuinka parisuhteessa tulee kunnioittaa toisiaan, tulee osoittaa hellyyttä toisilleen, tulee näyttää rakkautensa kumppaniinsa, tulee yhdessä sopia asioista.
Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus kotiin, jossa voi oppia rakastamisen mallin, vaikka niitä koteja tarvittaisiin sitten kaksi.
Oppiiko lapsi myös tällä ajattelulla, että kun on ongelmia, lähdetään pois, niinhän siitä päästään. Eikö meidän aikuisten pitäisi oppia rakastamaan toisiamme niin että lapsi näkee että ongelmat pitää yrittää selvittää kuin paeta niitä? En tiedä?
Koska uskon, ettei kenenkään avioliitto ole ainaista onnen auvolaa. Jos vanhemmat arvostavat keskinäistä suhdettaan ja todella TAHTOVAT rakastaa toisiaan niin paljon, että myös vastamäessä etsivät ongelmiinsa ratkaisun, on se mielestäni myös lapsille parasta ihmissuhdeoppia. Mutta nykymenossa ei tästä juuri jälkiä näy - kun toisen naama ei enää miellytä, etsitään tilalle uusi ja selitetään aina asia itselle parhain päin - miten suhde ei toiminut, seksi ei pelannut ja lasten kannalta parempi erota kun ei enää rakasteta. Nykyihminen osaa kyllä rakastua, mutta rakastaminen ei niin helppoa olekaan.........
TAHDON asia, voiko sellaiseen mieltänsä pakottaa, jos voit olet kyllä aikamoinen fakiiri. Rakastuminen ja rakkaudentunne on kemiallinen TAHDOSTA riippumaton reaktio, eli tietoisesti et todellakaan sitä säätele. Jos se loppuu se loppuu, tietty jonkinlaista "rakkauden" tunnetta voi ylläpittää vaikka valtaan, tai rahaan, tai asemaan...mutta onko se enään todellista.
rakastuminen ja rakkaus. Rakastuminen on tunnetila, rakkaus tahtotila. Siinä vain pitää harkita ja tietää, mitä voi hyväksyä, mutta on hyväksyttävä, että täydellistä kumppania ei ole (eikä tule, vaikka kuinka monta kertaa rakastuisi).
"Rakkaus ei ole yksi tunne vaan se käsittää monia eri tunteita. Esimerkiksi kahden rakastavaisen välisessä rakkaudessa keskeistä on seksuaalisuus, kun taas vanhempien jälkeläisiään kohtaan tuntemassa rakkaudessa biologinen huoltamisvaisto".
Eli RAKKAUS nimenomaan on tunnetila, joka koostuu useista eri tunteista...kiintymyksestä seksuaalisuueen. Jos esimerkiksi fyysinen vetovoima toiseen hiipuu se on jo iso särö juuri siihen RAKKAUDEN TUNNETILAAN.
Täydellinen tuskin on kukaan, mutta ei täydellinen tarvitsekaan olla suhteessa jossa on läheisyyttä, kemiaa, harmoniaa ja toisen hyväksymistä sellaisena kuin tämä on.
Rakkaus on tahdon asia. Rakastuminen on todellakin monesti myös kemiallinen reaktio ja tahdosta riippumatonkin. Jos sen sijaan joku on riittävän hassu, että kuvittelee sellaisen huuman, jota suhteen alku tavallisesti on, jatkuvan parisuhteessa ikuisesti ja menee sen vuoksi naimisiin, niin kyllä taas rapisee usko ihmiseen.
Rakkaudenhuuma laantuu ja tasaantuu aina ennenpitkää ja pitkässä ihmissuhteessa voi tulla jopa tilanteita, että naapurin ukko tai eukko näyttäisikin omaa puolisoa kiintoisammalta. Ihmisen erinomaisuutta eläimiin nähden perustellaan usein kyvyllä tehdä valintoja. Ei se, että alkuhuuma on laantunut ja jalka vähän vipattaisi naapurin suuntaan tarkoita, että sinne aidan toiselle puolelle pitäisi juosta tukka suorana ihmeellisiin rakkaudentunteisiinsa vedoten. Haihtuisi nimittäin sekin alkuhuuma taas. Silloin voi aivan maltillisesti kääntää katseensa omaan puolisoon ja miettiä, mitä kaikkea hyvää hänessä onkaan ja tahtoa edelleenkin elää hänen kanssaan uskollisena ja kunnioittaen.
Jos sen sijaan lähtee juoksemaan aina sen rakkaudenhuuman perässä, tulee kyllä normaalielämän mittaan juoksukuntoilua riittämiin. Silti voi käydä niin, että siellä lopputaipaleella saa kulkea yksin, koska ei malttanut antaa rakkaudelle mahdollisuutta missään vaiheessa - ja ne toiset, jotka jättivät huumat juoksematta, köpöttelevät yhteiseen keppiinsä nojaten ja loistaen semmoista rakkautta, jota vain aika on voinut tuoda mukanaan.
Että valintoja vaan, elämä on.
ole koeteltu, eikä hänen rakkauttaan. Luulin itsekin tahdon auttavan, vaan yli 30 vuoden tahtomisen jälkeen tajusin lopettaa. Minun tahtoni oli läheisriippuvaisuutta, ymmärrän sen nyt, kun aikaa on kulunut ja pystyn katsomaan tapahtuneita asioita tavallaan ulkopuolelta.
Ethän toki lähde tekemään oletuksia siitä, millaista elämää myös rakkauden osalta tai muutenkin joku toinen on elänyt, tai mitä joutunut kokemaan? Se tie ei pitkälle vie. Enimmäkseen vastauksessani vertasin edellisen kirjoittajan käsitystä rakkaudesta, joka mielestäni oli kuitenkin vain rakkaudenhuumaa, ja sitä, mitä pidän todellisena rakkautena.
On hyvä, että huomasit, että sinun tapauksessasi tahtominen ei ollutkaan rakkautta, vaan läheisriippuvuutta, joka aina on jonkinlainen ongelmatilanne. Rakkaus sen sijaan on tahtoa ja auttaa tahtomaan, mutta ehkä yksi perusedellytys on rehellisyys itselle ja puolisolle. Rakkauden toinen tärkeä edellytys on kyetä rakastamaan ja arvostamaan itseään, sitä läheisriippuvainen ei aina kykene.
"Rakkauden toinen tärkeä edellytys on kyetä rakastamaan ja arvostamaan itseään, sitä läheisriippuvainen ei aina kykene."
Nykyään on paljon riippuvaisia, jotka roikkuvat puolisossaan, vaikka sisimmässään tietävät, ettei toinen rakasta tai hänellä on toinen, jota rakastaa.
Se jos mikä on itsensä arvostuksen puutetta.
.. läheisriippuvuus sotketaan monesti rakastamiseen, ts pakkomielle olla toisen kanssa.. mielestäni lapset eivät oikeasti ole peruste olla naimisissa, eikä aina se ydinperhe-ajatus ole se paras mahdollinen. Erästä parisuhdeterapeuttia lainatakseni, perhe ja lasten hyvinvointi perustuu nimenomaan vanhempien parisuhteeseen, ja millainen on sellainen parisuhde, jossa täytyy esim käydä vieraissa?? Asiat eivät ainakaan kunnossa ole tuolloin. Tai että perhettä pidetään pystyssä parisuhteen kustannuksella, tyyliin kun toinen on töissä, toinen kotona jne... Kuten myös läheisriippuvuus, pakkomielle perheilluusiosta on sairasta!!!! Herätkää hyvät ihmiset!!!!
Toivotaan myös sinulle. Herää unestasi ja jatka elämääsi. Tai ainakin sitä, mitä siitä on jäljellä.
...on epämiellyttävä, häädetään pihalle pilaamasta ilmaa.....
Ei vaan onnistunut.
jaa a mitähän tuolla minun herättämiselläni oikein tarkoitat...? meinaan vaan, että mun elämässä ei ole mitään heräämistä, elän sitä täysillä, toisin kuin eräät... =)
ulos vaan tuollaiset ääliöt, jotka kuvittelee tietävänsä aina kaiken paremmin... ulos vaan koiperho, ulos.. ainakin on hienosti nikkinsä valkannu....
... mitäs sinä vielä täällä eropalstalla lueskelet.. eikö onni ja elo olekaan niin auvoisaa kun kuvitella saattaa... =))
Täältä saa mainioita lainopillisia neuvoja. Tottakai selusta on turvattava kaikkien mahdollisuuksien varalta.
Uskottomuus palstalla vierailen myös ja lähinnä haukun selkärangattomia kakkosia antaen taustatukea monille muille. Nyt kun on kokemusta sellaisista loisista...
Elämä on mukavaa pitkästä aikaa, se on totta. Mukava tehdä yhdessä ihan arkisiakin juttuja. Et sinä pelkkää pahaa saanut aikaan. Pelastit avioliittomme. Kiitos siitä.
Tiedätkö, ei tuollainen ole vaivan arvoinen. Nikkinsä on sopivasti valinnut, omassa kaapissani ei koit loisi.
Unohtui kertoa, että mukavaa herätä toisen kainalosta...:)
...ihmettä yrität todistella, itsellesikö vai muille?
On ihana herätä ja nukahtaa kainaloon myönnetään, on ihana kun uneenkin tuntee toisen kosketuksen, on ihana herätä iloisena nauraen, on ihana, kun intohimo vetovoima ja halu olla yhdessä vain tuntuu kasvavan vuosi vuodelta. On ihana nauraa silmät kyynelissä, hassutella, lähettää sanattomia viestejä, tutkia, etsiä, löytää, ihmetellä, jopa lukea toisen ajatuksia. Luuletko olevasi jotenkin muita onnekkaampi, voin lohduttaa..et ole.
jaahas... mikäs itte olet, jos et selkärangaton loinen =), loiseksi en taatusti itseäni tituleeraa.. enhän ollut ensimmäinen toinen naisesi..olisi niin nannaa kertoa tässä julkisesti asioista, mutta antaa olla.. ei jaksa nähdä vaivaa.. ja muuten olet oikeassa, on ihanaa herätä toisen kainalosta, tulla kotiin väsyneenä, kun toinen on kotona. Ja kuulla oikealta MIEHELTÄ että rakastaa ja on rakastettu.. et sinäkään pelkkää pahaa saanut aikaiseksi.. minun uusi elämäni on erittäin ihanaa ja KAIKIN PUOLIN tyydyttävää..
sait minutkin katselemaan elämää avoimin silmin.. kiitos siitä! Elämä hymyilee, vihdoinkin.. on se vaan tämä arki ihanaa oman kullan kainalossa...
.. vielä sen haluan sulle sanoa, että oikeasti silmäni avautuivat.. löysin tämän ihanan miehen jo ennenkuin meidän suhteemme oli ohi, niinkuin muistat.. onneksi en häntä menettänyt kaiken paskan keskellä vaan hän jaksoi olla tukenani.. ja jo nyt voi sanoa, että rakastan tätä ihmistä, kuten hänkin minua, ja hän muuttaa luokseni tässä ihan pian.. harvoin tosiaan näin rankasti kolahtaa.. kolahti vielä enemmän kuin sinun kanssasi ikinä.. onneksi meidän jutusta ei tullut enempää, muutoin en olisi niin onnellinen kuin nyt.. enkä olisi tavannut tätä miestä.. harmi vaan tuottaa sinulle pettymys, nyt elämäni todella on täysinäistä, ei todellakaan mitään rippeitä, kuten annoit ymmärtää jossain aiemmassa viestissä. Hän on olemassa minua varten ja minä vain ja ainoastaan häntä varten.. Ihanaa kun elämä hymyilee oikein tosissaan!!
Sittenhän voimme toivottaa toisillemme hyvästit.
Kaikesta oppii jotain. Tai ainakin pitäisi...
Se kai tässä niinkuin ideana on ollutkin koko ajan.. en aio muistella sinua hyvällä enkä pahalla.. olet/olit ja olet ollut jo jonkin aikaa minulle vain pahaa unta, josta onnekseni olen herännyt.. Ja vielä niinkuin muistutukseksi oman kullan kainalossa, onnellisena.. myös lapseni on hyväksyneet loistavasti uuden isäpuolen, tulevat hyvin toimeen keskenään, samoin toisinpäin.. joten vielä kerran ISO KIITOS sinulle, sait silmäni avautumaan..
"Miksi olisi pakko pysyä yhdessä, jos suhde ei enää toimi?"
Ei miksikään, ei kukaan pakota, jos itse ei halua.
"Miksi pitäisi olla uskollinen, jos toinen osapuoli kylmenee, mutta ei eroa halua?"
Siksi, että on sellaista tullut luvanneeksi. Jos ei pysty sitä pitämään, nykyään on vapaus erota ilman, että siihen tarvitsee sen "kylmenneen" suostumusta.
"Miksi puhutaan niin paljon lapsen eduista ja oikeuksista, mihin unohtui aikuinen?"
Siksi, että lapsi ei voi valita. Aikuinen voi valita ja aikuisuuden merkki on kyky seistä valintojensa takana.
"Miksi aikuista, joka haluaa huolehtia myös omasta hyvinvoinnistaan pidetään itsekkäänä?"
Ei pidetä, jos omasta hyvinvoinnista ei huolehdi jonkun muun kustannuksella.
"Miksi lapset pitäisi kasvattaa pumpulissa, eikö heidänkin pidä oppia kohtaamaan vaikeuksia?"
Ei pitäisikään. Siksi monet aikuiset nykyään ovat kykenemättömiä kestämään vaikeuksia, että heidät on kasvatettu pumpulissa.
"Eikö vanhempien velvollisuus ole auttaa lapsia kohtaamaan ja käsittelemään vastoinkäymiset?"
Kyllä.
"Kuinka hyväksi lapselle on vain silitella tämän tietä, kun ongelmat piilotetaan niitä ei ole, mutta auttaako tämä?"
Ei auta, eikä ole hyväksi.
Vastakysymys: jos olet omassa suhteessasi tullut molempia puolisoja tyydyttävään ratkaisuun ja mahdolliset lapsennekin ovat asian kanssa sinut tai heitä ainakin tuetaan siinä, miksi tunnet epävarmuutta?
Monesti nykyään puolisot eroavat hyvin hatarin perustein, avioeroluvut ovat korkeat. Kaikilla ei ole ollut järkiperusteita naimisiinmenoon eikä eroamiseen. Sellaista pääkköilyä monet arvostelevat, koska se tuntuu yhdeltä muodolta kertakäyttöyhteiskuntaa, ihmissuhteiden hylkäämiseltä heti, kun "ei enää huvita". Monesti tuntuu, että pitkäjänteisyyden harjoitteleminen olisi tarpeen. Mutta jos sinä olet oman ratkaisusi tehnyt - ja varmasti hyvin perustein - miksi muut eivät saisi kommentoida kovin yleistä tapaa, jossa järkeä ei käytetä sen paremmin ennen avioliittoa kuin sen aikanakaan?
Tottapuhuen en tunne minkäänlaista epävarmuutta omista ratkaisuistani saatika elämäntilanteestani.
On mielenkiintoista herättää erilaisia keskusteluja ja saada ihmisten näkökantoja, ehkä saada ihmisiä myös laajentamaan omia näkemyksiään...... Itse tarkastelen asioita hyvinkin erilaisista kulmista myös kyseenalaistaen varsinkin, jos joku on ehdoton mielipiteissään tai luulee tietävänsä kaiken...
Aikuisuuteen kuuluu myös ikäviä asioita, vastuuta ja velvollisuuksia. Parisuhde on molemminpuolinen sopimus, jota odottaa kummankin puolen kunnioittavan. Miksi pitää parisuhteesta lähteä salaa, ja näin saada joskus melkoistakin tuhoa aikaan. Osoittamalla edes hituista kunnioitusta toista kohtaan, myös erot voisivat olla helpompia koko perheelle.