Onko muita, jotka uskaltavat aivan rehellisesti myöntää sen tosiasian, että sinkkuus johtuu vain ja ainoastaan sitoutumiskammosta?
Sitoutumiskammo
timppa 36
121392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyse ei kuitenkaan ole omasta kammosta, vaan siitä, että seurustelun kääntyessä "vakavammaksi", naiset lähtevät pakoon. Nelikymppisiä naisia risoo niin liikaa taustalla kummittelevat epäonnistuneet suhteet, että ei riitä rohkeutta muuhun kuin kaveeraukseen tai "vakipanoon ilman sitoumuksia".
Liekö ihan yleispätevä trendi, vai olenkohan vain sattumalta osunut kiinnostumaan naisista, jotka eivät kykene vakiintumaan?
Olen vasta 35, mutta olen huomannut, jos 40 naisten kanssa juttelee, että eivät enää miestä halua. Sanovat, etteivät jaksa miestä passata ja lapsetkin on jo tehty. Eli taitaa syynä olla myös tämä sukupuoliroolien muuttuminen. Naiset ei jaksa enää hoitaa 40 miehiä (ja nuorempia fiksumpia ei ehkä niin vain saa).
30 naiset sentään, jos lapsia ei monta ole, haluavat sitoutua, mutta vähän kiire edetä suhteessa heillä taitaa joskus olla, joten se luonnollisesti vieroksuttaa, vaikka itsekin sitoutua haluaisi.
heh..täällä yhtä huono säkä, mutta kysymyksessä "sitoutumiskammoiset" miehet... itse asiassa en olisi kovin innostunut "sukanpesijä" minäkään, mutta jotain enemmän kuin pelkkä "vakipano".
en muuten ole tavannut yhtään ikäistäni naista jolla ei olisi lapsia. jos sellaista mahdollisuutta tarkoitit tuolla 'jos monta ei ole'
mielelläni juuri tuollaisen kiirettä pitävän tapaisin.
missä niitä on ? niinjuu helsingissä tietysti.
Juu täällähän niitä on paljon :)
Samaa mieltä olen kanssasi minäkin. En halua pyykkääjäksi/vakipanoksi vaan täytyy miehellä olla muutakin intressiä ollakseen kanssani. Tuntuu vaan, että olen oikea "idioottimagneetti".
heh.. joopa, ota se "sikamangneetti" pois taskusta, jospa vaikka auttais...
Sitoutumiskammo on yleinen psyykinen häiriö (noin 20% miehestä kärsii siitä) joka vaatii hoitoa, ainakin psyykeanalisointia (vaikka tuskin se paljon auttaa, mutta voi silti antaa ymmärtämystä). se joituu yleensä lapsuuden traumoista noin 3-8 v välissä ( äiti ei osaa rakastaa joka olenkaan tai välillä hellä, välillä yllätäen kova/julma). Hyvin kuvattu sitoitumiskammo M. Lermontavin teoksesa "Aikamme sankari", Pechorin hahmo.
Eiköhän siellä myös takana "kummittele" yli 30-vuotta kestänyt "eltaantunut" avioliitto. Joka sopivasti jarruttelee intoa uudelleen pariutumiseen.
Tosiaan on helppotuus tietää että en ole ainoa jolla on sitoutumiskammos.
Niin, mutta mitä me saavutamme tuolla kun "uskaltamme aivan rehellisesti myöntää sen"? Mitä meidän
pitäsi tehdä sen vuoksi, että muuttaa sen? Kun joku tiedä sen retseptin niin halusin tietää.
Ja ei ole apua tuosta kun kovasti yritämme tulla toimeen kammon kanssa.
annan jokaiselle miehelle alussa kuvan, että en ole kiinnostunut pitempiaikaisesta seurasta. Kuitenkin olen tavannut sellaisia tapauksia silloin tällöin, että voisin mieluusti viettää kanssaan loppuelämäni. Sen tosin saa selville vasta useammalla tapaamisella.
Toisaalta ei ole pienintä hinkua joutua uudelleen samaan jamaan, josta olen itseni pois saanut. Kilteimmätkin miehet voivat muuttua todellisiksi paskakasoiksi, milloin mistäkin syystä.
Ja naisessako ei voi olla mitään vikaa??!??
Painmuodostushan on kuitenkin kahden ihmisen välistä vuorovaikutusta.