Kuinka välttää joutua sellaisen miehen pauloihin, joka ei olekaan oikeasti naisesta kiinnostunut seurustelumielessä, vaan hakee hetken hurmiota?
Mistä sellaisen miehen tunnistaa, siis voisi sanoa pelimiehen, aika kulunut käsite, mutta siitä vois olla kysymys?
Ps. olen sitten pulassa..
Mistä sellaisen miehen tunnistaa, siis voisi sanoa pelimiehen, aika kulunut käsite, mutta siitä vois olla kysymys?
Ps. olen sitten pulassa..
Vastaukset 44
Vanhimmat
seksiä, niin jos se on pelimies niin se ei enää kaipaa sen jälkeen sun seuraasi. Ellei se sitten piru vie ota susta vakipanokaveria... Voih, ei varmaan löydy mitään keinoa, se on menoa nyt vaan kuule.
Ja sitten kuuntele sydäntäsi enemmän kuin miehen sanoja.
Ehdotat juuri päinvastaista kuin minä.
Kysyppä siltä silleen... että jos meistä tulisi jotain, ja 5 vuoden päästä meillä olisi yhteinen koti ja pieni vauva tulossa... niin kuvaile millaisena näkisit meidän illan silloin?
Tossa vaiheessa pelimiehellä menee pasmat sekaisin. Se ei osaa eläytyä siihen koska se ei koe sitä "omaksi tulevaisuudekseen". Kun taas jokseenkin tosissaan oleva voi tarttua tohon ja kertoa ehkä unelmastaan tai muuta vastaavaa, irrottaa palan itsestään ja toiveistaan ja kertoa sen sinulle.
Näin, ehkä. Kannattaa harkita mun keinojani kuitenkin kahdesti aina :D
et tuo karkottaisi miehen kuin miehen, jos liian alussa jotain tommosia alkaa kyselemään. Emmä ainakaan kokis sitä luonnolliseksi... Toisaalta, riippuu kai ihmisistä..
Niin. No mun kokemukseni miesten kanssa treffaamisesta ja tutustumisesta on aika tasan tarkkaan 0. Että vähän suolan kanssa nää jutut sitten :D
ovat kaikki, silmiin ei passaa katsoa, ainakaan pitkään, se on menoa. Niihin taisin hurahtaakin, joten koitan vältellä juuri niitä.
Tosin tuntuu, että oikee pelimies(arvailua) pärjää tilanteessa kuin tilanteessa vetäen potin kotiin.
Vauvajuttuja vois koittaa, epäilisin, se vetäs hymyn naamalle..osaa se kehveliläinen hymyilläkin.
Mieti, millaisen suhteen haluat ja millaisen miehen kanssa. Jos et halua pelkkää hetken hurmiota, niin miksi olisit kiinnostunut miehestä, joka ei halua muuta tarjota?
Tunnistusta saattaisi auttaa vaikkapa keskusteminen. Ennen kaikkea kannattaa kuunnella tarkasti, mitä mies puhuu. Eikä tehdä omia turhalla toiveekkuudella höystettyjä johtopäätelmiä.
Pihtaa. Ainakin kolme- neljä viikkoa. Pelimies katsos saa pildee aina jostain muualta, ei se jaksa yhtä pildee kauaa odotella.
Jos on vientiä naisten keskuudessa, niin sitähän voi samaan aikaan tapailla useampaakin naista. Tapailu kun ei ole mitään seurustelua eikä uskollisuuden valoja ole vannottu.
Jos saa maanantaina Lotalta ja torstaina Mintulta, niin voihan sitä siitä huolimatta lähteä lauantaina Iidan kanssa liikenteeseen. Ja vaikkei se antaisikaan, niin onhan noita muitakin kierroksessa, joten odottelevan aika ei käy pitkäksi.
Niin että miksi ihmeesä joku pelimanni ei jaksaisi muutamaa viikkoa odotella?
se onkin pillupalkalla höpöttäjä? Sittenhän juttujen kuuntelemisesta on pelkästään haittaa. Ap:hän pyysi neuvoja juuri nimenomaan pelimiehen tunnistamiseen.
Sitten varmaan pitäisi vastata, ettei sellaista tunnista mistään. Muutenhan se ei pelimies olisikaan. Mutta en minä oikeasti mitään parempaakaan tapaa tiedä, miten toiseen ihmiseen voi tutustua kuin puhuminen. Tiedätkö sinä?
jutteleminen kannattaa mieluummin kuin sänkyyn hyppääminen. :)
Eli sä oot nyt sitä mieltä, että nainen ei voi pelastautua pelimieheltä, koska pelimiestä ei voi tunnistaa? Nainen on siis auttamatta pelimiehen uhri ja pelimies saa aina sulan hattuunsa? Onpas ne pelimiehet vallan mahtavia miehiä. Ei ihmekään, että moni mies haluaisi olla pelimies, jos se on noin eri mies.
Sitä paitsi mitä se jutteleminen kannattaisi, jos kerran pelimiehet ovat niin ovelia ja jos kerran oletusarvo on se, että naisen pitää antaa seksiä tai saa kengänkuvan persuksiinsa? Sitä nimittäin saattas mennä todella kauan aikaa ennen kuin pelimies jutuillaan paljastaisi itsensä. Siinä ehtii jo hyvinkin pyörähtämään monta kertaa sängyn pohjalla ja ihastumaan siihen mieheen oikein hurjasti. Ainoa keino on siis pihdata ja jutella siinä samalla. Eipähän ainakaan siten joudu hyväksikäyteksi. Jossakin vaiheessa pelimies paljastaa itsensä, kun sitä pillua ei ala irtoamaan. Katsos kun nainen odottaa, että kun suhde etenee niin silloin vietetään aikaa yhdessä paljon enemmän ja muutenkin tutustutaan miehen ystäviin, perheeseen jne. Tätähän pelimies ei voi tehdä.
Minä luulen, ettei miehen välttämättä edes tarvitse olla lipeväkielinen pillupalkallahöpöttäjä, jos nainen on jo koukussa. Ihastunut nainen tulkitsee tilannetta sydämellään, mitä Kukkomies jopa suositteli. Nainen siis haluaa uskoa omiin toiveisiinsa, mikä saattaa estää häntä näkemästä tosiasiat. Että miehen ei siten välttämättä edes tarvitse valehdella.
Hyvä esimerkki on yhdenyönsuhde, jonka jälkeen nainen uskoo sen olevan seurustelun alku, vaikkei koko asiasta ole puhuttu halaistua sanaakaan. Silti nainen tuntee itsensä petetyksi ja loukatuksi. Mutta onko se miehen vai naisen omien uskomusten vika?
Siis meinaat, että ensin tutustutaan perheeseen ennen kuin päästään edes lakanoiden väliin? Siis missä ja ketkä? Extreme-uskovaisetko?
noinhan se on. Mun mielestä se ei ole kummankaan vika, mutta mieshän siinä voittaa. Siksi naisen kannattaakin pihdata siihen asti, kun tietää että mies haluaa seurustella ja itsekin haluaa seurustella kyseisen miehen kanssa. Silloin ei tule pettymystä naiselle. Koska olen nainen, niin ajattelen tietysti naisen kannalta ensisijaisesti asioita. Mua ei häiritse se, että pillun perässä juokseva mies ei saakaan sitä pilluaan tai seurustelua haluava mies saa pillua vähän myöhemmin kuin mitä haluaisi. Ja jos käy niin, että nainen ei haluakaan seurustella miehen kanssa, niin onko se tapailuun mennyt aika sitten mieheltä hukkaan? Mun mielestä parisuhteeseen ei kannata lähteä ajatuksella, että jos tästä ei tulekaan sitä mitä itse haluaa, että se olisi hukkaan mennyttä aikaa.
Kun nainen kerran on parisuhdehakuinen, eikä välttämättä ymmärrä tai halua uskoa sitä että mies harrastaa ihan mielellään seksiä ilman parisuhdetta, niin silloin ei voi välttämättä syyttää naista siitä, että hän pahoittaa mielensä. Se on tietämättömyyttä, mutta sitä on liikkeellä ihmeen paljon.
joissa on tutustuttu sukuun jo parin viikon tapailun jälkeen ja ennen kuin on ollut seksiä. Mun mielestä noin sen kuuluukin mennä. Siinä on mies tosissaan naisen suhteen! :)
Ei mitään uskovaisia.
Kerrankin olen kanssasi samaa mieltä.
Äitini olisi saanut halvauksen, jos olisin vienyt kaikki tapailemani naiset näytille. Jälkeenpäin olisi ollut parempi, jos olisin jättänyt näyttämättä suurinta osaa niistäkään, joiden kanssa seurustelin.
Mielenkiintoista... kerro lisää... :)
alat kannattamaan naisten pihtaamista tapailuvaiheessa. Tämähän on työvoitto, otanpa sen kunniaksi kupin kaakaota. =)
Asiahan ei oikeassa elämässä ole minulle kovin ajankohtainen. Ja vaikka olisinkin sinkku, minä todennäköisesti tapailisin kaltaisiani ja sinä ja hengenheimolaisesi kaltaisianne.
Kyllähän minäkin niitä vonkaajia tapaan. Hyvä tapa erottaa jyvät akanoista on se, että mies joka on pelkän pillun perässä suuttuu siitä, jos ei saa sitä heti. Tai rupeaa anelemaan, mikä on vielä kuvottavampaa. Onneksi en ole kuin kerran joutunut kohtaamaan semmoisen surkuhupaisan tapauksen.
Minä en muista koskaan sortuneeni moiseen. Olen aina pyrkinyt olemaan herrasmies ja herrasmieshän ei koskaan vonkaan ensimmäisenä iltana. Asiat ovat vain tapahtuneet. Jos joku olisi kovaäänisesti julistanut puhtauksen jaloa aatetta, olisin kiittänyt seurasta ja jatkanut matkaani. Jos taasen joku juttu ei edennyt toivomallani aikataululla, käänsin katseeni kohti uusia seikkailuja. Minun aikani kun on aina ollut liian lyhyt turhanpäiväiseen odotteluun. Kaiken tämän hyvä puoli on ollut, ettei minun ole koskaan tarvinnut todeta, että tuhlasin aikaani johonkin naiseen.
Saadaksesi yliotteen Mangustista ja naisista ylipäätään, sinun kannattaa ehdottomasti alkaa pihdata rouva Ratikalta.
julista pihtauksen voimaa muualla kuin täällä. En myöskään tuhlaa omaa aikaani esim. vihaisiin tai ruikuttaviin vonkaajiin. Samoin en tuhlaisi aikaa mieheen, jolla menisi yletön määrä aikaa päättää haluaako seurustella vai ei, haluaako mennä naimisiin tai ei. Eli samoilla linjoilla siinä mielessä ollaan: oman aikataulun ja mieltymysten mukaan mennään. Niin onkin varmasti parasta.
ilmeisesti nainen ei ole nainen jos hän hakee pelkkää seksiä, eikä yhdenillanjuttuja harrastamaton mies ole mies ollenkaan!
heitä tarvikaan ajatella, koska he takuulla saavat mitä haluavat. Onnittelut! :)
vielä: pulleat kaveripojat ja kunnon miehet pois tuosta, ikävä kyllä. Mutta heille riittää täällä varmaan omat puolustajansa, toivottavasti. :)
:D Vanhempia pitää ehkä pikkaisen säästää...
tuota tarkoitin juuri..voi onnettomien onneton se ken sydämensä menettää tuollaiselle miehelle. Mutta jos on vapaa, saahan sitä tehdä mitä haluaa, mut jotenkin pitäs ainakin rehellisti vihjata, "ettet oo ainut"..
tuo juttelu ja sen pitkittäminen ei tosiaan kerro välttämättä, mikä mies on miehiään. Ihana, kiva, mukava, hauskakin...en halua missään nimessä lähtee häntä mustamaalaamaan.
Mutta miksi oon niin pirun epävarma. No sänkyynhän sitä voisi hypätä, mutta se ei oikein tunnu hyvälle ratkaisulle, en halua olla käsivarrelle voipuva nainen, jonka hän sai viimein saaliiksi.
Ja sitten seuraa kysymys ..miksi? Jos olen häneen tulenpalavasti ihastunut, eiks vois antaa mennä vaan.
Mulla taitaa olla painostuksen tunne päällä..mut jutellaan.
Näin on..nytkin kyseessä on naisen omat kuvitelmat, mutta miehen hyvin suuresti pohjustamat, katseilla, eleillä..
Ja sydämelläänhän nainen ajattelee, tai ainakin silloin, kun jää koukkuun.
Ei musta ole tähän, en halua...kaikki sitä pitää kokea elämän aikana näköjään. Ei tuollaiset miehet ole olleet minusta ikinä kiinnostuneitakaan, koskaan,...vain kiltit ja turvalliset, luotettavat ihannemiehet, mutta tylsät. Jos hän onkin sellainen täydellinen mies, kuin unelma.
Voisko mulla olla niin hyvä tuuri?
nyt ymmärrän, miksi minulla on ongelma. Te osaatte ottaa ja antaa tarvittaessa tai olla niin niin tekemättä. Liitelen välimaastossa osaamatta sitä tai tätä.
Ja ajan tuhlaaminen, sitähän tässä on tehtykin ihan riittävästi, joten siitä vois aloittaa purkaa vyyhtiä.
Mutta jos nainen ei ole oikein kiinnostunut, miksi mies tuntuu vaan enemmän käyvän kiinni. Tosi vaikeeta olla siinä välimaastossa, epätietoisuuden rajalla, ...joten kait sitten suu on aukaistava.
Että mitä jos erottaisit ajatuksissasi sen seksin ja rakkauden. Jos naiskentelet sen kanssa niin sitten naiskentelet naiskentelemisen ilosta. Jos se tuntuu toimivan ja mies välittää sinusta muutenkin ja haluaa oikeasti olla kaikilla tasoilla kanssasi niin sitten voit hissukseen alkaa myös luovuttamaan sitä sydäntäsi - eikä niin että ensin heität kehiin sydämesi ja sitten vasta ruumiisi ja sitten kun vain ruumis kelpaa niin oot ihan paskana = ei järkeä.
Jos mielesi tekee suhdetta ja sitä et saa vaan mies oli vaan hupailemassa niin suivaannu pikkuisen sekä häneen että itseesi ja säästä ne tunteesi sellaiselle joka ne ansaitsee haluamalla sinut kokonaan.
Eli...
Olemalla Rakastumatta Mieheen Joka Ei Ole Rakkautesi Arvoinen.
rakastumista sun mielestä säädellä niin että on vain rakastumatta toiseen? Jos se olis noin yksinkertaista niin silloinhan tuskin kukaan koskaan rakastuis väärään ihmiseen.
Tai omalla kohdallani ainakaan nuo järkiperustelut sydämenasioissa ei ole mennyt läpi kovinkaan tehokkaasti.
No jumankekka - en mä ainakaan rakastu kirveelläkään ennenkuin alan olla varma että se toinen ei oo pohjimmiltaan joku luonnevammainen tai hyväksikäyttäjä. Sellainen terve perusepäilys pitää mun syvimmät tunteeni aisoissa hyvin pitkään.
En mäkään järjellä niitä asioita kelaile... mutta jos se kumppani ei ole hyvä mulle ja sille mitä elämältä haluan yleensäkin niin kyllä mun tunteet viilenee.
En sano että se mikään täydellinen suoja olis, mutta millään perusperseenkeikuttamisella ei tän jätkän sydäntä avata vaikka sinänsä hauskaa voiskin pitää ja toisen kokea hyvinkin miellyttäväksi ja positiiviseksi tapaukseksi :)
Taitaa olla niin ettei mun sydäntä sytytä mikään muu kuin toinen palava sydän.
Uskon ymmärtäväni mitä tarkotat. Enhän minäkään rakastu, jos toinen kohtelee epäkunnioittavasti tms. koska se kohtelu on esteenä tunteiden syvenemiselle. Tuosta samasta syystä mä oon joskus ihmetellyt miten joku on voinut rakastua esim väkivaltaiseen mieheen tietäen miehen väkivaltaisista taipumuksista. Mulla se väkivaltaisuus olis jo alkujaankin sellainen piirre, ettei rakkaus olis mahdollista.
Joskus ihminen voi kuitenkin rakastua vaikkapa varattuun ihmiseen. Järki sanoo ettei kannata eikä saa, mutta silti se vain tapahtuu. Järjen avulla voi tietty estää tunteiden syvenemistä niin ettei ainakaan ruoki rakkautta mutta silti... Joskus ihminen on hiukan liikaa tunteidensa vietävissä. Joskus jopa ne järkevät ihmiset ;)
On se piirre että suhteita ei luoda siihen parisuhteeseen vaan siihen ihmiseen. Se on juuri paskamaisin tilanne jonka itsekin olen kokenut.
Siinä tilanteessa on mahdollista että toinen kuitenkin aidosti välittää minusta, vaikka tilanne on se mikä on... se vie multakin suojat. Se rakkaus on siinä ehkä aitoa, mutta ajalliselta jatkuvuudeltaan mahdotonta. Se on sellainen porsaanreikä suorastaan. (kirjaimellisesti porsaan)
Toisaalta juuri sen tapauksen takia mulla varmaan nää suojat toimiikin suhteellisen hyvin, nykyään en varattua (tai edes exäänsä vakavasti haikailevaa) huolisikaan. (koputtaa puuta)
Rakkaus voi olla mun mielestä aitoa olipa olosuhteet sitten kuinka mahdottomat tahansa, mutta jollei siitä saa sitä mitä itse rakkaudelta tarvitsee niin onhan se selvä, että ennemmin tai myöhemmin polttaa näppinsä. Ihan hyvä siis jos osaa pysytellä kaukana tilanteista, jotka vois viedä liian lähelle tulta... Kunpa tuonkin voisi tajuta polttamatta ensin näppejään. Jotkut onnekkaat ehkä tajuaakin. Tai fiksut. Miten sen nyt haluaa ajatella :)
Mitäpä olisi elämä ilman pientä ja vähän suurempaakin tuskaa. Tylsää. Ei sitä voi haluta. Jonkinlaisia onnistumiskokemuksiakin olisi tosin mukava saada aina välillä...
Kävin äsken sängyssä ja jopa nukahdinkin hetkeksi. Näin ranskankielistä unta vaikken edes osaa sitä kieltä... taidan mennä jatkamaan unia, jos tällä kertaa tulisi suomenkielistä lähetystä...
... muuten ...
Jos me vielä monenakin iltana päädytään keskusteleen niin mä alan laskeen tän sitten joko sun suunnalta tahalliseksi toiminnaksi tai sitten perustavaa laatua olevaksi sielujen sympatiaksi... :)
Ranska on kaunis kieli, joten kyllä siitä sopii nähdä uniakin. Joskus aikanaan hallitsin sen paremminkin, nyt osaan ehkä tilata lasin vettä...
Jätän sun itsesi arvioitavaks onko kyse sielujen sympatiasta vai tahallisesta toiminnasta. Taka-ajatuksia mulla harvoin tosin on, mä oon siihen liian epälaskelmoiva ihminen :)
Bonne nuit!
tuo kun vaan käytännössä toimisi noin lause lauseelta, oliskin hienoa. Oon mä tainut joskus hieman suutahtaa, niihin juttuihin..ja se on vaan tuonut lisäpotkua kehiin. Tai ei oikein tiedä, mitä minä ajattelen.
Vai naiskentelisin ilosta..no mistäpä muusta sitä tehään? Siihen mieheen ei ole ollut tarkoitus rakastua, mut niin on tainut jo käydä.
Kun miettii järjen kanssa, mä taidan olla vähän nipo :))..ja tämä mies ei ymmärrä, mikä on vialla, kun nainen ei kellahdakaan. Umpisolmussa ollaan..kumpikin omalaatuisia. Ja ei siis sovita toisillemme.