Tarvitsisn hiukan mielipiteitä.Asun avoliitossa jossa miehelläni 3 lasta.Omat lapseni jo omillaan.Lapsilla yhteishuolto,jota äiti ei noudata.Mieheni matkustelee työkseen ja minä itse teen työtä joka on epäsäännöllistä.Olen kiinteistövälittäjä,pitkiä päiviä,työviikko 6 pvä jne.Kun mieheni on matkoilla,ex ei pystykkään hoitamaan lapsia ( ei halua hoitaa),jää lapset minun vastuulleni.Asian tekee vielä hankalaksi se että kaksi lapsista on aktiiviharrastajaa,siis heitä kuljettaan päivittäin harrastuksiin,oma työni on melko iltapainotteista ja kun mieheni on pois stressaannun hänen lastensa kuljetuksista koska oma työni vie niin paljon aikaa.Kysymys siis kuuluukin,onko minun velvollisuus hoitaa näitä asioita vai onko lastenhoito tässä tapauksessa lasten vanhempien ongelma?Järjestäkööt hoidon miten parhaammaksi näkevät.Jos emme asuisi yhdessä voisin hyvillä mielin jättäytyä tästä kunniasta,mutta kun osoite on sama niin kuinkas sitten toimitaan?Kertokaa mielipiteitänne.
Uusioperhe
velvollisuudet
202541
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
"Lasten vanhempien ongelma. Järjestäkööt hoidon miten parhaammaksi näkevät."
Näin minäkin ajattelen asian, mutta avopuolisoni on sitä mieltä, että kun asumme yhdessä hoidamme myös velvollisuudet yhdessä.Kun hän joutuu olemaan pois,eikä ex-vaimo syystä tai toisesta hoida on luonnollista ? että minä hoidan.Minä taas ajattelen, ettei minun velollisuuteni ole tässä hoitaa vaan hoitakoot ex-vaimo vaikka taksikuljetukset harrastuksiin jos ei itse pysty viemään.Paras uutinen oli että ex-vaimo lähtee opiskelemaan koko kesäksi siis 2,5kk jolloin lapset ovat meillä.Raivostuin siitä miehelleni,ettei näin voi lasten äiti toimia,mutta mieheni vain totesi että sellainen paska se on aina ollut.
Mieheshän niiden lasten vanhempi on vai mitä.
Hänen eksänsä asioihin et voi nyt millään tavalla vaikuttaa eikä tarvitsekaan. Olet ottanut ukon jolla on lapsia, joista hän on vastuussa. Se että hänen lastensa äiti ei ole maailman toimivin äiti ei suinkaan vähennä miehen vastuuta lasten suhteen.
Mielestäni miehesi pitäisi järjestää asiansa niin, että pystyy olemaan lapsilleen täysipainoisesti vanhempi. Ehkä näiden muksujen pitäisi muuttaa teille kokonaan, jos kerran äiti ei heidän kanssaan pärjää.
Sinun "velvollisuutesi" miehen lapsia kohtaan riippuvat vähän lasten iästäkin, mielestäni. Et kerro minkä ikäisistä lapsista on kyse, mutta tulkitsen tekstistäsi, että he eivät ole ihan pieniä.
Ajattelen niin, että uusioperheeseen sisään muuttava aikuinen ottaa siinä perheessä sen puuttuvan aikuisen / vanhemman roolin. Jos lapset ovat pieniä, se on aika väistämätöntä: lapset antavat aikuiselle vanhemman roolin ihan pyytämättä. Jos sitä roolia ei ota vastaan, ei se uusioperhe ala toimia perheenä, siitä tulee jotain muuta. Jos lapset ovat isompia, ei heillä ole ehkä tarvettakaan muodostaa lapsi-vanhempi-suhdetta uuteen aikuiseen, kaverisuhde saattaa riittää heillekin.
Uusioperhe on kuitenkin perhe. Mun mielestä siinä ei voi olla vapaamatkustajia, jotka ottavat perheen elämästä itselle sopivat palat ja jättävät sopimattomat palaset muiden huolehdittaviksi.
Etävanhemman rooli on aina ongelmallinen kaikkien kannalta. Hän on kuitenkin lasten vanhempi ja roolia määrittää ensisijaisesti lasten oikeus molempiin vanhempiinsa. Etävanhemman työnä ei ole olla varavanhempi tai lastenhoitaja lähivanhemman tarpeiden mukaan. Lähivanhemman mielestä se tietysti on mukavaa ja luonnollista: "ottakoon lapset ensi viikoksi, kun mulla on menoa. Tulee ne tapaamisetkin samalla hoidettua". Mutta se on vain toisen vanhemman näkökulma asiaan, etävanhemmalla voi olla ihan eri käsitys siitä, miten lasten tapaamiset ja koko suhde lapsiin on järjestettävä.
Sun kirjoituksen perusteella teillä on tilanne, jossa kukaan ei tahdo tai voi tinkiä työkiireistään lasten vuoksi: ei isä, ei etä-äiti, eikä uusioäiti. Jokaisella on oma perustelunsa sille, miksi asiat ovat jonkun toisen vastuulla? Uusioäitinä olet ehkä tullut keskelle tilannetta, jossa exien roolit etä- ja löähivanhempana ovat jo roolittuneet. Sinun on vaikea sitä roolijakoa muuttaa, ainakaan nopeasti.
Minun käsitys on siis se, että sinulla on perheen jäsenenä velvollisuuksia perheen koko elämässä. Ota ne vastaan. Älkää sysätkö etä-äidille baby-sitterin velvoitteita, koske hänellä ei sellaista velvoitetta ole. Olkoon muuten paska tahi ei.
Yhteishuoltajuus-käsite perustuu lakiin, ja se on määritelty aika väljästi. Se ei sisällä sellaista määrittelyä, että yhteishuoltajat suorittavat kaiken huollon yhdessä, yhteisesti tai puoliksi. Yhteishuoltajuus lähinnä turvaa lapsen oikeuksia, mutta ei määrittele yhteishuoltajan velvollisuuksia, mitä kuuluu tehdä, paitsi toimia lapsen edun mukaan. Vähimmillään yhteishuoltajuus sisältää rutiininomaiset viikonlopputapaamiset ja pakollisia yhteisiä lupamenettelyjä esim. passin saamiseksi lapselle. Yhteishuoltajuuteen ei siis voi vedota siten, että etävanhemman sen perusteella olisi hoidettava lasten asioita lähiperheen aikuisten tarpeiden mukaisesti.
Uskon, että teilläkin lasten etu toteutuu parhaiten niin, että alatte toimia kokonaisvaltaisesti perheenä. Uskon myös, että se parantaa parisuhteenne kestoa ja laatua enemmän kuin velvollisuuksien laskeminen.
Hyvä kirjoitus ja sait minut ajattelemaan.Oma tarkoitukseni ei toki ole olla salamatkustajana tässä perheessä.Se mitä kritisoin on lasten äidin tapa toimia.Katson kuitenkin, että lasten vanhemmilla on se päävastuu lapsistaan.Minä en voi ymmärtää äitiä joka ilmoitusluontoisena asiana ilmoittaa olevansa pois seuraavan kesän lastensa elämästä.Lapset ovat 11,13 ja 15v.
Ymmärrän että minullakin velvotteita näitä lapsia kohtaan, mutta myös omaa työtäni kohtaan.Ei kai minun pidä lopettaa työtäni jotta pysty hoitamaan lasten kuljetukset koska äiti ei niistä huolehdi.Kun omat lapseni olivat samanikäisiä en koskaan olisi voinut toimia tässä työssäni.Tein sellaista työtä,että pystyin yksinhuoltajaperheeni pitämään kasassa.Tässä tapauksessa äiti,lasten vastuullisena huoltajana,pitää omaa uraansa tärkeämpänä kun omia lapsiaan ja tietäen ex-miehensä työn sysää vastuun minulle lapsista.
Nämä on vaikeit asioita ja kuten sanoit kiristää tämä myös meidän välejämme.
Meillä ei koskaan ole sellaista tilannetta, että lapset kaikki kolme olissivat äitinsä luona vaan aina on yksi tai kaksi lasta meillä.Äiti ei todellakaan sua meille yhtään päivää jolloin voisimme vetää happea, mutta hän itse kyllä pitää "oman hoitoviikkonsa" lapsista vapaana.Kun ehdotan että jospa äiti veisi lapset harrastuksiin edes silloin kun lapset ovat hänen kanssaan,eli kaksi harrastajaa,niin äidin mielestä lapset voivat lopettaa harrastuksen koska hän ei kuljeta lapsia.Niimpä meidän "perhe" hakee harrastajat exältään ,vie treeneihin ja palauttaa äidille.
Minun oikeudentajuni tässä on todellakin koetuksella.
että teidän perhe haluaa lasten harrastavan, niin kantakoon myös vastuun toteuttamisesta.
Lähinnä tuntuu että miehesi on se vapaamatkustaja perheessänne, jolle vastuu ei kuulu. Halut kyllä kuuluu.
Lasten vanhemmilla on siis sopimus, että lapset ovat kokonaisia viikkoja aina toisen vanhemman luona? Ilmeisesti jokatoinen viikko äidin ja joka toinen isän luona? Silloinhan varsinaista etä- / lähivanhempaa ei ole, vaan yhteishuoltajuus toteutuu todellisuudessakin tasan. Teoriassa.
Edellinen vastaukseni sovi tuohon tilanteeseen, koska käsitin, että äiti on etävanhempi yhteishuoltajuudesta riippumatta. Koska näin ei ole, sinunkin roolisi on erilainen kuin aluksi hahmottelin.
Kirjoitit: "Kun omat lapseni olivat samanikäisiä en koskaan olisi voinut toimia tässä työssäni.Tein sellaista työtä,että pystyin yksinhuoltajaperheeni pitämään kasassa.Tässä tapauksessa äiti,lasten vastuullisena huoltajana,pitää omaa uraansa tärkeämpänä kun omia lapsiaan ja tietäen ex-miehensä työn sysää vastuun minulle lapsista."
Minun ajatuksissa tämän asian kärki kohdistuu kyllä mieheesi. Lasten äitin uraan ja työkiireisiin eivät lasten harrastukset sovi - mutta eivät sovi miehesikään uraan. He pallottelevat asiaa keskenään ja vastuu kaatuu enemmän tai vähemmän sinulle?
Vastaan alkuperäiseen kysymykseesi uudestaan: kyllä, vanhempien kuuluu järjestää tuolla tasolla lasten hoito keskenään. Se ei voi olaa sinun asia. Kysehän ei ole lasten "hoidosta", vaan siitä, miten yhteishuoltajuus ja lasten asuminen kahdessa kodissa toteutetaan. Sun velvollisuus olisi ehkä pakottaa nuo kaksi muuta aikuista tekemään asiasta pitävä sopimus, mutta ethän sinä siihen pysty, jos he molemmat eivät halua.
Mulla ei siis ole vastausta, miten asia pitäisi hoitaa: se ei hoidu, jos vanhemmat eivät löydä yksimielisyyttä.
Voisi olla yksinkertaisempaa pitkän päälle, että kahden kodin järjestelmä purettaisiin: lapset asuvat teillä ja lasten harrastukset järjestetään teidän resurssien mukaan. Äiti alkaa maksaa elareita ja lapsille taataan hyvät tapaamismahdollisuudet äitiin. Exien välinen neuvottelu jää minimiin ja sinäkin kykenet hallitsemaan arkea paremmin. Tuo vain saattaa muuttua nopeasti valtataisteluksi lapsista. Lasten etu ja aikuisten etu kun menevät helposti sekaisin.
Semmoinenkin ajatus tulee mieleen, että jos lapsille on jossain toisessa todellisuudessa järjestetty (vanhempien toimesta) harrastuksia, joita ei uudessa todellisuudessa kyetä pitämään yllä, niin lasten harrastuksistakin voi kyllä tinkiä: nehän ovat harrastuksia, siis vapaa-ajan hupia. Sen ei pitäisi ajaa muiden realiteettien yli.
Tässä on sellainen ongelma, että sinua harmittaa miehesi exän toiminta ja yrität korjata sitä. Oikeasti miehesi pitäisi keskustella lastensa asiat heidän äitinsä kanssa ja sinun pitäisi neuvotella miehesi kanssa, miten teillä toimitaan.
Niin kauan kuin et hoksaa tätä, miehesi luumuilee pois vastuusta ja sinä saat kärsiä.
Ajattelin aluksi pysyä anonyyminä,ettei meitä tunnistettaisi näistä kirjoituksista.Nyt joudun kuitenkin tarkentamaan eräitä asioita jotta puolisoni ei joutuisi negatiiviseen valoon.Siis yhteishuoltosopimus on ja sovittu lastenvalvonnassa että lapset asuvat viikko äidin ja viikko isän luona.Tämä ei siis toteudu,koska isän vuorolla kaikki 3 lasta ovat meillä, mutta äidin vuorolla 1 tai kaksi lasta on siellä muut meillä.Lapset ovat jo pienestä harrastaneet varsin kalliita harrastuksia jotka ulottuvat ulkomaille asti.Nämä harrastukset eivät ole taloudellinen este.Kun kirjoitin, että mieheni työkseen matkustaa ulkomailla,korjaan nyt että mieheni matkustaa ulkomailla vanhimman lapsensa harrastuksen takia ja samalla hoitaa omia bisneksiään.Siis vanhin lapsi on matkoilla aina mukana.Äiti ei näitä matkoja kustanna saati sitten ole lapsensa mukana tässä autourheiluharrastuksessa.Toinen lapsi harrastaa myös aktiivisesti ratsastuksen parissa.Oma poni ja kilpailut.Tässäkään harrastuksessa äiti ei ole mukana koska ei kuulemma tykkää hevosista, mutta isä hoitaa tämänkin harrastuksen,siis kilpailukuljeukset,joka päiväiset tallikeikat.Kun äidiltä pyytää että hoitaisi edes tämän toisen harrastuksen on vastaus,lopettakoot harrastuksen.Äiti ei kumpaakaan harrastusta maksa.Milloin on minun roolini astua kuvaan, no silloin kun mieheni on poikansa autoharrastuksessa kiinni.Loppuvetona täytyy todeta, että se kuka laistaa velvollisuuksistaan on äiti,pitipä hepoista tai ei.Tämä on sitä äidin itsekkyyttä jota tarkoitan.Eihän lapsilta voi evätä harrastusta yks kaks pois.Se olisi sama kun ottaisi tikkarin suusta.Minäkin olen ajatellut että mieheni purkaisi yhteishuollon ja ottaisi lapset kokonaan meidän kanssamme,koska äiti ei kykene/halua hoitaa omaa osuuttaan tästä pestistä.Äidille on vain se oma työ ja ura,lapset tulee sitten joskus perässä kun itselle sopii ja mielellään vain yksi tai korkeintaan kaksi kerrallaan.Peräänkuulutan siis äidin velvollisuuksia ja kysynkin mitkä ovat min un velvollisuudet tässä heidän lapsiensa harrastuksia kohtaan ?
lasten harrastukset ovat kiinteä osa perheen elämäntapaa, sen verran massiiviselta tuo tuntuu, kilpailuineen, omine poneineen jne. Omaa ponia ei oikein voi panna myyntiin, emotionaalisesti ajatellen.
Kyllä musta kuulostaa siltä, että jos ja kun tahdot tuossa perheessä elää, sun on vaan hoidettava niitä kuljetuksia. Kun musta kuulostaa juuri siltä, että ne eivät ole yksittäisiä harrastuksia, vaan osa sitä varakasta elämäntapaa. Teillähän on kolmas lapsi vielä ilman omaa harrastusta? Parin vuoden kuluttua hän ehkä vaatii "osansa" tuosta, oman harrastuksen. Vaikea on kieltääkään, kun isommat sisaret ovat saaneet poneja ja kilpa-autoja. Sen harrastuksen käynnistämisessä saat itse olla mukana.
En nyt tiedä mitkä ovat kenenkin velvollisuudet. Mutta tuntuu siltä, että nuo harrasteet kerta kaikkiaan ovat osa koko pakettia, minkä sait miehesi mukana. Kertomasi perusteella en näe sellaista vaihtoehtoa, että harrasteet lopetettaisiin liian raskaina. Isän ja pojan suhteetkin ovat kietoutuneet yhteen: harrastukset, työnteko ja matkustelu ovat kaikki yhdessä isä-poika-vyyhdissä.
Sielullisesti olisi ehkä helpompaa vain pelata se exä ulos tuosta harrastusasiasta ja hoidella itse? Ei kysymyksiä, ei pyytelyjä, ei turhautumista.
Asumisasiassa ex-vaimo taitaa käyttää teitä hyväkseen: ettehän voi tunkea postilaatikosta hänelle niitä lapsia, joita hän ei halua. Hän ottaa äitiydestä sen määrän iloa ja vastuuta, kuin kulloinkin tuntuu kivalta? Toisaalta, jos teillä on sellaiseen halua ja tarvetta, niin sitä korttia voi tietysti käyttää. Hän ei täytä sopimusvelvoitteitaan. Sopimuksen purkamisella voi uhata, mikäli asiat eivät ala sujua. Tarkoitan noita lasten asumisia. En kehota rettelöimään, eikä uhkailu paranna kenenkään välejä, mutta jos normaali keskustelu ja sopiminen ei toimi, voi pieni pakko toimia. Hän saa nyt sopivan määrän äititunnetta tarpeen mukaan, mutta sopimuksen purkamisen ehdottaminen saisi ehkä hänet miettimään äitirooliaan vakavammin.
Lasten etu on tietysti se, minkä pitäisi ohjata tuotakin asiaa. Onko lasten edun mukaista pitää edes jonkinlaista yhteyttä äitiin? (Yleensä on). Mutta jos äiti esim. suosii jotakuta lasta tapaamisissa muiden kustannuksella, niin onko se yhdenkään lapsen edun mukaista? Yleensä joku lapsista on vanhemman sydäntä lähempänä kuin toiset (vaikka niin ei saisi edes sanoa). Jos asumisjärjestelyt tuovat tuon totuuden näkyväksi, se voi olla tuhoisaa kaikkien lasten mielelle.
Nämä on irtoajatuksia tuntemattomien ihmisten elämästä. Älä ota liian vakavasti. Palsta-ajatukset ampuvat kuitenkin aiheesta ohi, kun vieraita asioita käsitellään.
Lasten kuskaaminen on vanhempien homma. Miehesi on hoitanut asian ulkoistamalla sen sinulle. Ihan näppärää.
Keskustelu käy kiivaana ja keskustelun edetessä kuviokin avautuu.... niin olithan "alkuperäinen" tietoinen uuden miehesi lasten aikaa vievistä harrastuksista? Voihan yksi syy eroon olla juuri se että ex-vaimo ei jaksanut kiinnostua tai olla mukana moisessa harrastemaailmassa. Asia on kuitenkin noin viikko ja viikko huoltajuudessa vanhempien sovittavissa, tai sitten sopimukset on tehtävä uudelleen. Myös äidille kuuluu vastuu lasten hyvinvoinnista ja harrasteista. Sinä tai te yhdessä teette väärin myös itsenne kohtaan kun kuskaatte lapsia harrasteisiin "äidin" viikolla. Äidin vastuu on myös kokonaisvaltaista, sopikoon lasten kanssa suoraan (ovathan he jo aika isoja) ettei mennä harrastuksiin, vaan ollaan äidin kanssa..... toimiiko se jäänee äidin ja lasten väliseksi ongelmaksi.
Lapsilla on vaativia harrastuksia, jotka vaativat kuljetuksia ym. Yksi asia, joka nousi mieleen on se, että jos miehesi ja sinä ette pysty niitä normaalisti työvuorojenne takia hoitamaan, niin eikö harrastuspiirissä löytyisi muita vanhempia, joiden kanssa voisitte sopia yhteiskuljetuksista vuoron perään?
Toinen juttu on tietysti, että jollei lapsilla ole mitään keinoa päästä harrastuksiin, voisiko ajatella, että osa harrastuksista karsittaisiin?
Kiitos monista mietteistä teille kaikille jotka olette vastanneet tähän "ketjuun".Ajatuksia ja ratkaisuja olen saanut moniakin tähän meidän perheen ongelmaan, mutta edelleen peräänkuulutan lasten vanhempien,eritoten nyt äidin velvollisuuksia lapsiansa kohtaan niin säännöllisten tapaamisten (kaikki lapset )järjestämiseksi sekä myöskin lasten harrastuksien hoitamiseksi yhdessä meidän kanssamme.Oman oikeudentajuni mukaan ensisijaisesti vanhemmat hoitavat lapsensa,kuten minäkin aikoinaan olen hoitanut omani.Oma roolini on toki tässä perheessä omalta osaltani olla "vanhempi" lapsille, mutta ei huoltaja siinä roolissa,että äiti voi omaa velvollisuuttaan siirtää minulle.Mielestäni on mieheni ja hänen asia ratkaista lastenhoitoasiat jos puolisoni on poikansa kanssa kilpailumatkoilla.Aina ei lasten äiti voi olla poissa kuvioista ja kahden lapsen hoito näin langeta minulle toisen lapsen harrastuksineen.Välillä toki voi olla tilanne ettei äiti pysty hoitamaan kotiin jääviä lapsia ja silloin toki olen käytettävissä kun siitä edes etukäteen keskusteltaisiin.Mikään automaatio se ei mielestäni kuitenkaan voi olla.
Kuten ei myöskään sekään, että äiti ilmoittaa olevansa 2,5kk pois lasten kesäloma-ajan edes neuvottelematta siitä meidän kanssamme.Joko minulla on päässä vikaa etten ymmärrä tätä käytäntöä tai sitten äiti on täysin vailla vastuuta omista lapsistaan ja on äiti silloin kun itselle parhaiten sopii.Mieheni on todella onneton keskustelemaan tästä exänsä kanssa vaikka minä täältä painostankin tekemään pelisäännöt selviksi jotta meillä kaikilla olisi helpompaa,myös lapsilla selkeä rytmi missä osoitteessa milloinkin asutaan.Lapsien äiti asuu samassa kaupungissa ja välimatkamme on n 500 metriä.
faktaa on se, että lasten harrastuskuljetukset estävät omaa työtäsi.
toisekseen lasten äiti olisi voinut viedä, mutta pääsääntöisesti ei halua.
se kumman pitäisi joustaa lasten takia on äiti.
isähän oli laatuaikaa viettämässä yhden lapsensa kanssa.
ehdotukseni on:
kirjaa ylös ( 1 - 3 kk) kaikki oharit mitä äiti tekee. ja kaikki, mitä hän tekee sopimuksen vastaisesti.
sen jälkeen hakemaan lasten lähihuoltajuutta teidän perheellenne. äidille tapaamisviikonloput (tai viikonpäivät jotka sopivat harrastuksiin) ja näkee silloin lapsia jos kykenee.
eihän siinä oli mitään mieltä, että äiti kieltäytyy viemästä lasta harrastukseen, jos on hänen vuoronsa hoitaa. ei hän hevosia hoida vaan omaa lastaan viemällä hänet talleille.
tuo satuttaa jo lastakin henkisesti ja silloin voisi olla parempi, että hänellä ei ole noin suurta osaa lasten elämässä.
miten lapset viihtyvät äitinsä luona?
onko heitä kunnolla kuunneltu?
harrastuksiin he sieltä kulkevat kumminkin päivittäin. onko bussi mahdoton vaihtoehto?
sinä:
kiva kun kysyit neuvoa ja olet yrittänyt ja ilmeisesti joustanutkin tähän asti.
kiva, että on vielä sellaisiakin ihmisiä, jotka kuitenkin ajattelee lasten etua. aidosti.
lasten kuljetusongelmat eivät kuulu sinulle. isän pitäisi ne sopia äidin kanssa tai hoitaa varajärjestely, jos sinä et ole lastenhoitaja.
tai muuten voisitte sopia asiasta sinun aikataulujesi puitteissa, jos haluat osallistua kuljetuksiin. sinulla on oma työsi ja miehesi tulisi arvostaa sitä ja sinua myös. olethan sinäkin suuri osa lasten elämää.
nopea ratkaisu:
lapset jo isoja ja pärjää itsekseen ilmeisen hyvin myös talleilla ja muissa harrastuksissaan.
jos raha ei ole ongelma, niin taksikyyti joka kerta tai autoileva lastenkuljettaja / kodinhoitaja taloon.
sillä saataisiin akuutit haitat poistettua ja äidin temppuilut ei niin paljoa vaikuttaisi lasten tai sinunkaan elämään.
toivon sinulle ja lapsille onnea matkaan! :)
ilmeisesti isäkin pitää lapsia tärkeysasteikon kärjessä. ymmärrän, että ulkomailta ei toista lasta talleille viedä... mutta varajärjestely pitäisi hoitaa ennalta, kun äiti on tuollainen.
Olipa kiva lukea tämä vieti.Kuten kirjoitin on mieheni onneton pistämään ex:ää "järjestykseen".Kun asiasta sanon,että jotain täytyy tapahtua,siis parannusta,niin mieheni vain toteaa, että tollainen paska se on aina ollut,aina omaetu ensimmäisenä ja vasta sitten lapset/perhe.Miksi luulet että erosin hänestä. varmasti kaikki totta, mutta saada mies tekemään asioille jotakin onkin sitten toinen juttu.Huokaus....
Kyllä se kuskaus on kai ikuinen ongelma, meillä ainakin ex ilmoitti juuri noin, että lopettakoon harrastuksensa. Mutta kun yksi lapsista harrastaa ihan huippu-urheilijan tyyliin vähintään 6 päivänä viikossa ja porukkaan kuuluu aikamoinen lauma muitakin :) niin kyllä minä yksinkertaisesti joudun välillä sanomaan 13-vuotiaalle huippu-urheilijalleni , että soita kavereille jos pääsee kyydissä tai mene bussilla.. se tosin välillä on enemmän kuin hankalaa kun sopivaa kulkuyhteyttä yksinkertaisesti ei ole. Mutta vuorokuljetuksilla kaikki on järjestynyt, kieltämättä olen ikuisessa kiitollisuudenvelassa siitä yhden urheilukaverin isälle, joka kuskaa tyttöjä ja paljon. Mutta seitsemän muksun kanssa ei aina ehdi kaikkialle, sitä se tekee kun kummallakin on monta lasta:) Kaksi isointa kyllä on jo omillaan kuljetusten suhteen, pakottavista syistä, ei heillä autoa ole, mutta saavat sompailla ihan itse. Saa nähdä kuin sujuu, mutta kumpikin kyllä tietää mihin on ryhtymässä. Kokemukseni on kyllä että 13-vuotias harrastaja pääsee harrastukseensa vaikka sitä ei kuskaisi, talleillekin, vaikka matkaan menisi yli tunti yhteen suuntaan, kun haluja riittää. Yleensä kuitenkin tekin ehditte kuskaamaan, joten lopeta kärsiminen siitä, että et joka kerta ehdi tai jaksa. Lapset ovat sinnikkäitä, jos he jotain oikeasti haluavat jo tuossa iässä. Ja jopa yllättävän ymmärtäväisiä sen suhteen, että toisen harrastus vaatii enemmän aikaa vanhemmilta kuin toisen. Joskus ainakin minun omaatuntoni vaivaa kun tuntuu , että vietän enemmän aikaa yhden kanssa kuin muiden, mutta kun olen keskustelut siitä toisten kanssa, he toteavat, ettei sisko voi yksinkään kilpailumatkalle lähteä, joka kerta ainakaan.
, koska lapset eivät ole sinun velvollisuuksia. Itse olen uudelleen naimisissa ja odotan 3 lastani eli edellisestä liitosta 2 poikaa, 10v ja 8.v. Molemmat harrastavat sekä jalkapalloa että jääkiekkoa ja treenejä paljon.
Kun tapasin nykyisen mieheni sanoin jo alkumetreillä etten hae lapsilleni uutta isää vaan itselleni kumpania, koska lapsilla on jo hyvä isä. Meidän arki pyörii siten, että hoidamme poikien isän kanssa viemiset yhdessä, harvoin uusi mieheni "joutuu/tarvitsee" kuskailla poikia. Poikkeuksia tietenkin on, mutta sumpliminen kuuluu minulle ja poikien isälle ja tarvittaessa uusi mieheni vie jos vain pystyy. Kun lapset minulla ja minun velvollisuus hoitaa lasten kuljetuksen hoidan ne, mutta jos käy esim. siten että mieheni on töissä ja( tarvitsee siihen autoa,) kysyn ensi sijaisesti poikien isältä onnistuuko kuljetus (tekee paljon työmatkoja myös), jos ei kuljetus onnistu kyselen kimppakyytiä joukkuekavereilta. Viime aikoina on käynyt jopa niin , että poikien isä on jättänyt oman auton minun käyttöön, kun itse reissussa ja mieheni töissä, jotta saan hoidettua poikien kuljetukset!! Jos käy niin, että poikien tapaaminen isän kanssa osuu juuri työmatkan päälle vaihdamme tapaamiselle pviä tai itse joudun olemaan yö-tai vkonloppuja töissä (uusi mieheni ravintola alalla) ja pojat joutuisivat olemaan yksin, vaihdamme silloinkin päiviä, niin ettei vastuu jää uudelle puolisolle, vaikkakin mielellään uusi puoliso poikien kanssa viettääkin aikaa. Halusin antaa pojille ja uudelle puolisolleni mahdollisuuden ystävystyä ilman, että kenenkään ei ole "pakko elää velvollisuusineen ja oikeuksineen" vaan kummatkin voivat olla toisiinsa nähden ystäviä ilman pakotteita!! Hyvin on onnistunut! Äiti ja isä vastaa lapsistaan, m utta kenenkään lapsen elämässä ei ole liikaa hyviä aikuisia, johon puolisoni lasken.
Mutta tälläiset järjestelyt tarvitsevat hyviä välejä ex-puolisoon ja uuden puolison suurta ymmärrystä, että ex-puolisot ovat joka pväisessä elämässä mukana...lasten takia. Eron tultua vanhemmuus ei lopu. Eli voit hyvällä omalla tunnolla sanoa miehellesi, että hoida asiat ex-vaimosi kanssa ja autat rakastasi tarvittaessa, mutta ei ole sinun velvollisuus vaan vanhempien. Tässä minun mielipiteeni asiasta!! =) Hyvää kevättä kaikille uusioperheolle!!
Nyt tein sen. Kirjoitin sähköpostin sekä ex:lle että puolisolleni.Ilmoitin että päävastuu lasten hoidosta on ja tulee olemaan teillä vanhemmilla.Teidän on keskenänne soviteltava aikataulut siten ettette ole yhä aikaa pois maisemista.Kerroin myös että minun päävastuullani on omat lapseni vaikkikin jo aikuiset.Oma roolini tässä parisuhteessa on olla yksi aikuinen lisää lapsille ja miehelleni puoliso.Hätätapauksessa toki hoidan lapsia vanhempien poissaollessa,mutta en automaattisesti.Toki annan oman panokseni kun lapset ovat luonamme.Teen työtä joka hyvin pitkälle sanelee vapaa-aikani joten en enään ota lisää paineita lasten päähoidosta joka mielestäni kuuluu siis vanhemmille. Täytyy sanoa , että on hyvin helpottava olotila kun sain suuni puhtaaksi.Tietysti mielenkiinnolla odotan kuinka tämä käytännössä tulee toimimaan