Hei miehet (ja naisetkin), tässä olisi kysymys teille, joka aika pahasti askarruttaa: voiko miehen "iskeä" sanomalla hänelle suoraan, että on ihastunut?
Itselläni on päällä tilanne, jossa olen jo jonkin aikaa ollut ihastunut eräseen tuttavamieheen mutten oikein osannut ilmaista todellisia tunteitani. Usein tuntuu, että myös kyseinen mies on kiinnostunut minusta, mutta homma ei ole edennyt mihinkään puhetta pidemmälle. Luulen, että yhtenä syynä saattaa olla liian kipeä ero exästä, mutta myös se, että olen tosi huono flirttailemaan tai antamaan minkäänlaista rohkaisua. Luin juuri kommentteja toisesta keskustelusta, jossa oltiin aika pitkälti sitä mieltä, että mies ei ymmärrä tai edes halua ymmärtää naisen kiinnostusta, ellei sitä suoraan sanota tai esim. eleillä osoiteta. Olenko siis mennyt mokaamaan koko jutun? Olen alkanut hiljalleen miettiä, että kertoisin ihastuksestani, mutta olisiko se vähän liian rajua - etenkin, kun olen ollut niin ujona aiemmin?
Miten te miehet suhtautuisitte, jos teidän mielestänne todella kiva nainen äkkiä tulisi luoksenne ja sanoisi, että on ihastunut? Että ei vaadi mitään naimisiinmenoa tai muuta, mutta asia nyt vain on näin? Kävisikö se ikään kuin iskusta, jossette olisi huomannut naista "siinä mielessä" aikaisemmin? Vai pelästyisittekö?
Paljon kysymyksiä! Kiitti vastauksista!
Itselläni on päällä tilanne, jossa olen jo jonkin aikaa ollut ihastunut eräseen tuttavamieheen mutten oikein osannut ilmaista todellisia tunteitani. Usein tuntuu, että myös kyseinen mies on kiinnostunut minusta, mutta homma ei ole edennyt mihinkään puhetta pidemmälle. Luulen, että yhtenä syynä saattaa olla liian kipeä ero exästä, mutta myös se, että olen tosi huono flirttailemaan tai antamaan minkäänlaista rohkaisua. Luin juuri kommentteja toisesta keskustelusta, jossa oltiin aika pitkälti sitä mieltä, että mies ei ymmärrä tai edes halua ymmärtää naisen kiinnostusta, ellei sitä suoraan sanota tai esim. eleillä osoiteta. Olenko siis mennyt mokaamaan koko jutun? Olen alkanut hiljalleen miettiä, että kertoisin ihastuksestani, mutta olisiko se vähän liian rajua - etenkin, kun olen ollut niin ujona aiemmin?
Miten te miehet suhtautuisitte, jos teidän mielestänne todella kiva nainen äkkiä tulisi luoksenne ja sanoisi, että on ihastunut? Että ei vaadi mitään naimisiinmenoa tai muuta, mutta asia nyt vain on näin? Kävisikö se ikään kuin iskusta, jossette olisi huomannut naista "siinä mielessä" aikaisemmin? Vai pelästyisittekö?
Paljon kysymyksiä! Kiitti vastauksista!
Vastaukset 31
Vanhimmat
Tekisit suuren vaikutuksen ainakin minuun. Tutustusin ehdottomasti ja vakavasti jos muutenkin olisit sopivan oloinen. Jos et olisi "kelpoisa" niin antaisin pakit mutta taatusti morkkaamatta ja pehmeästi. Kunnioitan aina suoruutta, oli kyseessä nainen tai mies ja asia mikä tahansa.
vaan suoraan, mutta tee se hyvin.
Ei mitään, yhden kahden sanan juttuja
tai kännisiä löpertelyjä.
Miehet tietää miten kova juttu tollanen on
niin tulet kyllä jäämään mieleen.
Tekisi meikäläiseenki vaikutuksen.
Kerran on niin käynytkin ja vaikka aikaa on siitä jo 10vuotta niin vieläkin muistan sen kuin eilisen :)
toipua entisestä. Muuten teidän juttu ei tule toimimaan..Keskeneräset asiat täytyy ensin hoitaa..
Miten anntetaan pakit "pehmeästi"? Onko se sitä, että "Olet kyllä kiinnostava, mutta mulla on nyt sellainen elämäntilanne, että... on kiireitä jne"
... että oot kyllä periaatteessa ihan oikeassa. Vaikka ihastukseni suhde exäänsä on jo puolisen vuotta ollut aika hyvin katkolla ja sitäkin ennen todella onoff-tyylinen, en voi sille mitään, että toisinaan tuntuu, ettei mies siltikään ole päässyt yli. Tosin saattaahan tunteeni johtua vain omasta epävarmuudestani.
Mutta mistä sen sitten tietää, kun toinen on päässyt yli?
Huh huh. Hitto tällasta.
Anna aikaa hänelle..Anna hänen ottaa sinuun
"yhteyttä"..Jos on kiinnostuntu sinusta niin
kyllä hän antaa siitä merkkejä.. Ehkä hän edelleen rakastaa ex.nsä.. On vaikea aloittaa uutta jos vanha on vielä kesken..
juu kannattaa vaan vaan kerätä kaikki rohkeus ja sanoa suoraan että ihailen sua. ja tosiaan niinkuin olit ajatellut se kannattaa sanoa samantien ettei se sitä tarkoita että olisin sulta vapautta viemässä.
mitä suurimmalla todennäkösyydellä mies tykkää,mä ainakin tykkäisin.
kaikki menee hyvin,täältä turusta tulee kannustusta.
Minä voisin pelästyä naisen tuollaista suoruutta, kun en ole ennen ollut suhteessa. Eikä naiset muutenkaan ole huomiotaan - ainakaan näkyvästi - minuun kiinnittäneet, niin saattaisin ajatella, että haluaako tämä hyötyä minusta jotenkin.
... eikö toi nyt ole enemmän sun oma vika kuin naisen? Eli eihän nainen siinä edelleenkään tee mitään väärää tai edes kummallista, jos sä vaan satut olemaan epävarma tai kokematon tai jotain. Tietty paskaahan se, jos sitten sen takia et voi vastata toisen tunteisiin. Mutta tuskin toinen ainakaan hyötyä haluaa, jos ei edes sitoutumaan välttis pyydä.
Ja ehkä kuitenkin pohjimmiltasi oisit myös utelias, eikö? Eikö? ;)
"niin saattaisin ajatella, että haluaako tämä hyötyä minusta jotenkin."
Tottakai se nainen haluaa hyötyä sinusta, mikäli tuollaista menee möläytelemään. Pahimmassa tapauksessahan haluaa hyödyntää sinua sängyssäan ;)
Varmasti tuossa on useampiakin vaihtoehtoja miten tuollaisen ottaa, miehestä riippuen.
Ehkä itsekin menisin hämilleen suorasta "mä olen ihastunut suhun" -paljastuksesta. Siinä on se vaara, että tulee hätäpäissään kakistettua ulos joku totaalisen kökkelö vastaus, joka on riittävän epämääräinen tappamaan kaiken romantiikan.
Jos mies ei saa itse ehdotusta aikaiseksi niin voithan myös vähän auttaa tyyliin vaikkapa...
"Sä oot kyllä aika löytö mieheksi, tiedätkö?"
-Ai?
-"Ihan totta, ei tarvis kahta kertaa miettiä lähtisinkö vaikka juhlimaan sun kanssa"
Kiitos ehdotuksesta! Mutta taidan vaan olla ihmiskunnan historian ujoin tapaus, sillä jopa tuollainenkin vihjailu tuntuu mielestäni pelottavalta idealta... En vaan osaa. Olen aikamoinen suorasuu muutenkin - arkuudestani huolimatta - joten todennäköisesti itselleni uskollisinta olisi vaan mennä suoraan asiaan.
Mutta, vaikka tiedän myös ihastukseni kohteen pitävän kyseisestä ominaisuudesta minussa, tajuan kyllä, että ehkä voisin esittää asiani hieman pehmeämmin kuin pläjäyttämällä päin pläsiä. Siis jotain esimerkkisi ja karun faktan välimaastosta... jotain siltä väliltä. Mutta: jos en muuta keksi, niin väkisinkin se taitaa mennä sinne faktalinjalle - jos ei muuten, niin viimeistään siinä vaiheessa, kun sekoan hienoissa sanoissani.
Mutta pistetään harkintaan, siis.
Yksi hyvä tapa ilmaista kiinnostuksensa hienovaraisesti ilman riskiä kasvonsa menettämisestä, on flirttailla! Jos toinen vastaa flirttailemalla, niin pikkuhiljaa voi tehdä kiinnostuksensa selväksi ilman että tarvitsee nolostua tai nolostuttaa toista.
Flirttailemaan kevyesti (ei siis seksuaalisesti) voi opetella myös muiden kanssa, niin ei sitten mene kipsiin sen oikean ihastuksensa kanssa. Siinä voi sivuvaikutuksena jopa päästä eroon ujoudestaan, ja saada itseluottamusta muutenkin.
Nykyäänhän on olemassa jopa flirttikursseja, ja netistä löytää pilvin pimein vinkkejä...
Ja ainahan voi jutella mukavia, ystävystyä, ja rakentaa ihan tavallista oikeaa ihmissuhdetta vähän kerrallaan. Hakeutua samoihin tilanteisiin ja tiloihin kuin ihastuksen kohde. Luulen nimittäin, että äkisti ja yllätyksenä tulevat ihastuksenosoitukset voivat pelästyttää ja ajaa pakosalle sen toisen, vaikka hän olisikin periaatteessa kiinnostunut. Riippu tietysti tapauksesta.
Niin, kuten otsikosta näkyy, niin me itse asiassa jo ollaan ihan hyviä kavereita ihastukseni kanssa... Ystävyydestä ei ainakaan vielä voi puhua, mutta toivottavasti jonakin päivänä voi. Jo nyt välillämme on mielestäni tietynlaista luottamusta, kunnioitusta ja lämpöä. Niinpä antamistasi vinkeistä - kiitos, oikein aisiallisen kuuloisia! - tuo viimeinen on ehkä se minulle sopivin. Tai niin päätin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että ollaan nyt ainakin kavereita, jos ei muuta... Mutta sitten samaan aikaan on pakottava tarve kertoa.
Tosin sen verran täytyy flirttailusta vielä sanoa, että olen sitä kyllä jonkin verran muiden miesten kanssa kokeillut... hyvin viatonta ja kaverillista sellaista, mutta kuitenkin. Mutta muiden kanssa se on tietysti ollut aika helppoa, koska ei ole mitään tunnelastia hidastamassa.
Tuo menee vielä ihan puhtaasti kaveriläpän puolelle.
Oma suositukseni on, että pyydät suoraan miestä mukaan bilettämään. Jos se ei lähde, sitä ei kyllä varmasti kiinnosta (ellei kyseessä ole oikeasti painavat syyt ja jos on, se kyllä itse kysyy seuraavan kerran).
Sitten kun olette menossa ulos, otatte ensin pohjia jomman kumman tykönä. Siitä sitten jonkin sopivan pystybaarin kautta yökerhoon, jossa talutat sen tanssimaan.
Jos jotain on ilmassa, tässä vaiheessa homman pitäisi alkaa jo etenemään omalla painollaan.
Eli kun kerran kummatkin olette sinkkuja, niin miksette lähtisi kahdestaan ulos juhlimaan? Tätä voi pyytää ihan hyvin kaveripohjaltakin ilman että joutuu suoraan kysymään että kiinnostaako vai ei.
(se suoraan kysyminen toimii kyllä kaikkein nopeiten ja parhaiten, mikäli kiinnostusta on, mutta mikäli ei ole, tuntuu melko nololta kun se on kaveri tms)
Kiitosta oikein asiallisista vinkeistä!
Itse asiassa, juttuhan menee tai meni niin, että oon jo kerran ehtinyt miekkosta juhlimaan kysyä, mutta kyse ei ollut varsinaisesti kahdestaan ulos menemisestä, vaan oli olemassa mahdollisuus, että muitakin tulisi... Joten en tiedä, kelpuutetaanko tuo. Mutta ihastukselleni ei nyt joka tapauksessa käynyt, joten se siitä. Tosin myöhemmin puolestaan pyysi minua mukaansa, joten hitto, ei taas tiedä, mitä pitäisi ajatella.
Mutta alkoholista sen verran, että sitä tulee nautittua aika usein samassa seurassa (toki nähdään muutenkin). Eli - niin ärsyttävää kuin toisinaan onkin, että suomalainen mies puhuu vasta jurrissa - olen kyllä huomannut, että viinalla on oma tenhonsa asioihin. Siis, jos myös pientä hiprakkaa yritit tuossa samalla suositella - mikä onkin ihan jees kohtuudella käytettynä, sillä ainakin meikäläistä se rentouttaa... nähdäkseni myös ihastustani.
ja tuli selväksi ettei mies ole kiinnostunut. No eipähän tarttenut enää "unelmoida". Molemmilla kerroilla oli mies olikin kiinnostunut jostain toisesta.
Musta oli hyvä tietää ettei mitään suhdetta ikinä tule. Sitten vaan uusia miehiä katselemaan.
Yleensä jos molemmmat on olleet toisista kiinnostuneet on juttu lähtenyt käyntiin aika nopeasti...
... tuon takia itsekin haluaisin asiasta sanoa, jotten ehtisi turhaan unelmoida kaikkea tyhmää. Pettymys olisi ehkä vähän pienempi. Ei ole kivaa, kun sattuu (vaikka minkä sille sitten toisaalta voi - that's life).
Ootpa ollut rohkea tyyppi!
Olen nainen, mutta laitan tässä nyt kuitenkin yhden pointin..
Jos mulle tultaisiin sanomaan noin, niin minulle vaikeus piilisi siinä että kuinka asiassa nyt edetään. Jos siis olisin myöskin kiinnostunut, niin mitä minun pitäisi sanoa / tehdä? Kun on tottunut siihen että asiat etenevät jotenkin itsestään, eikä asioista tarvitse sen kummemmin keskustella.
Mieti siis miten etenisit jos mies vaikka sanoisi että tykkää susta myös.
Tuo ei oikeastaan ole mitään sellaista, jota hermoilisin. Vaikka ihastukseni vastaisikin tunteisiini, luulisin molempien tarvitsevan sen jälkeen pientä hengähdystaukoa toisesta ja mietintäaikaa. Kuulostaa ehkä hieman hullulta, mutta sellaisia me ollaan - molemmat, uskoisin.
En nyt varsinaisesti vastaa kysymyksiisi mutta oli pakko jotain kirjoittaa, koska häkellyin niin kirjoituksestasi. Itselläni on täsmälleen sama tilanne, miehen exää ja meidän tämänhetkistä kaverisuhdettamme myöten! Luettuani ongelmastasi piti jo vähän aikaa miettiä, että "Hetkinen, enhän minä ole itse tätä kirjoittanut", niin identtiseltä se kuulosti. :D Eli ainakin sympatiaa saat tältä suunnalta.. Tiedän todellakin, miltä sinusta tuntuu!
Minä myös olen harkinnut kertovani miehelle suoraan ja iskemällä faktat pöytään, mutta jotenkin en vain saa aikaiseksi. Pelottaa, koska olen jonkin verran ujo näissä asioissa, kuten sinäkin. Kaikesta muusta kyllä juttelen tälle miehelle avoimesti ja pystyn kertomaan hänelle mitä vain. Mutta jostain syystä tietyt sanat eivät vain tule ulos suusta vaikka tilaisuuksiakin olisi ollut jo useita.
Rohkaisevaa oli lukea saamiasi vastauksia, että suoraan puhuminen tekee ainakin joihinkin miehiin vaikutuksen. Ehkä mekin tästä uskaltaisimme? Ja vaikkei mies vastaisikaan tunteisiin, niin sellaiseen ei ole kukaan vielä kuollut. Tuskin siis mekään.. (Tätäkin yritän itselleni toistella lähes mantran tavoin)
Kerrothan miten tilanteenne edistyy. Tsemppiä! :)
Heippa, kohtalonsisar! Onpa huojentavaa kuulla, etten ole Suomen maan ainoa "tunnevammainen" (uusi kiva lempinimeni, kun menee tämän ujouden kanssa hermot).
On se kummallista, kuinka vaikeaa on aikuisen ihmisen tehdä asioita selväksi... "Mutta jostain syystä tietyt sanat eivät vain tule ulos suusta vaikka tilaisuuksiakin olisi ollut jo useita." Niinpä, niiiiinpä. Ja miten voikin pelottaa... Itselleni on viime aikoina myös iskenyt hemmetinmoinen paniikki päälle, että jossen kohta tee jotain, on lopulta liian myöhäistä. Tuo lähestulkoon voittaa torjutuksi tulemisen pelon nykyään. Eli ehkä tässä kohta alkaa tapahtua jotain... TOIVOTTAVASTI.
Kiitos sinulle sympaattisesta viestistä! Olisi kyllä tosi kivaa kuulla tarkemmin myös sinun tilanteestasi, jos vain haluat kertoa. Miksi luulet, että pelkäät kertoa ihastuksellesi tunteistasi? Minkälainen ihminen hän oikein on? Vai johtuuko tilanne sinusta? Mutta, joka tapauksessa, oikein paljon tsemppiä ja rohkeutta myös sinne!
Jos ne miehet vaan tietäisivät...
Niinpä niin, jos ne vaan tietäisivät...
Koko pelko lähtee ihan omasta päästäni enkä todellakaan osaa sanoa siihen mitään järjellistä syytä. Ihastukseni on kiltein ja sydämellisin mies jonka koskaan olen tavannut, joten pelkoon ei pitäisi edes olla mitään aihetta. Luulen, että eniten pelkään muutosta, joka tunteiden paljastamisesta aiheutuisi. Olipa se muutos sitten hyvä tai huono... Ja ehkä sitä, että mitäs sitten kun olen sanonut ne maagiset sanat? Pitäisi varmaan osata jatkaa siitä jotenkin ja selittää jotain lisää. Enhän voi vain sanoa "Olen ihastunut suhun" ja poistua sen jälkeen kiireesti paikalta. Pelkään sitä keskustelua, joka siitä syntyy.
Myös minä pelkään koko ajan, että jospa onkin jo liian myöhäistä. Jos mies juuri tänä aamuna tapasi unelmiensa naisen? Yritän vähän väliä tiedustella kierrellen ja kaarrellen yhteisiltä tutuiltamme, onko mies vielä sinkku. Ja vaikka tuttavat vakuuttavat, että on, pelkään silti että mies itse on jo tässä vaiheessa ihastunut johonkin naiseen. Ja siltikään en saa suutani auki!
Ja niitä tekosyitä, joita keksin ettei vaan "tarvitsisi" kertoa! Itseäkin aina jälkeenpäin naurattaa. Niin huonoja perusteluja ja järkeilyjä ei voi keksiä muut kuin paniikissa olevat ihmiset!
Nyt olen päättänyt, että viikon sisällä saan jotain aikaiseksi. Viimeistään ystävänpäivänä. Tai ainakin heti sen jälkeen... Eihän tästä muuten tule mitään!
Sulle! Ja oikein paljon kanssa. Tulethan sitten viimeistään ystävänpäivän jälkeen tänne kertomaan, miten meni.
Aika jännä tuo sinun pelkosi siitä, mitä sitten kaiken jälkeen tapahtuu... Siis siitä syystä, koska itselläni ei juuri tuota pelkoa ole - kaikki muut tyypilliset kauhukuvat sitten löytyykin päästä! En tiedä - olen sen jotenkin sillä tavalla päässäni järkeillyt, että totuus on aina totuus. Se ei voi tehdä pahaa. Eli, jos ihastukseni on todella minun arvoiseni ihminen, me tulemme selviämään siitä, kun kaikki revitään auki - vastaa hän sitten tunteisiin tai ei. Mutta, jos taas totuus saa hänet häviämään kuvioista ikiajoiksi, niin siitä sitten vaan.
Ja sitten tuo pelko, että kohta on liian myöhäistä... en tiedä, ehkä jotenkin ansaitsen sen, kun vitkuttelen. Että ehkä se vaan tekee minulle hyvää. Muutenhan en saisi mitään koskaan aikaiseksi! Ja, totuus on, että ihastukseni on nuori hyvännäköinen mies. Olisi hirveää aliarvioimista ajatella, ettei muut naiset pitäisi häntä viehättävänä myös ja tuudittautua tyhmiin ehkäsittenjoskus-unelmiin... Ei, pieni paniikki tekee ainakin minulle hyvää! Niin paskaa kuin se onkin.
No mutta, toivottavasti palaillaan asiaan. Ja, ihan pieneksi vinkiksi ja muutenkin: kannattaa lukea tuo alempi kirjoitus. Erittäinkin hyviä vinkkejä siinä naisen näkökulmasta!
En oikein nyt tiedä, mitä pitäisi ajatella... Vieläkö yritän kertoa tunteistani vai pitäisikö antaa vain olla? Miestä ei todennäköisesti kiinnosta, mutta yritän silti vielä epätoivoisesti elätellä toivetta, että hän ajattelee asian erillä tavalla kuin minä.
Juttu meni nyt sitten loppujen lopuksi näin: Lähetin eilen miehelle tekstiviestin, jossa toivotin hyvää ystävänpäivää ja pienen miettimisen jälkeen lisäsin perään vielä: "Lähdetäänkö käymään viikonloppuna jossain?" Kysymys siis on tuttavapiirissämme hyvinkin yleinen ja tarkoittaa lähinnä "yksillä" käymistä, mutta kuulostaa lievemmältä. :D Minkäänlaista vastausta ei kuulunut takaisin. Ensin olin närkästynyt, että voisi nyt edes vastata ystävänpäivätoivotukseen... Sitten aloin jo syyttämään itseäni, että olisinhan voinut soittaa, niin olisin saanut heti vastauksen kysymykseeni. Mietin myös, että voisinko soittaa vielä perään ja tivata vastausta, mutta se alkoi tuntumaan jotenkin jo liialta painostamiselta ja "roikkumiselta". En tiedä, ajattelisiko mies sitä niin, mutta omassa päässäni se olisi liikaa.
Nyt sitten olen yrittänyt lohdutella itseäni, että mies on ehkä unohtanut vastata tai ajatellut, ettei vastaaminen ole aivan niin päivän päälle, koska kyse oli kuitenkin viikonlopusta. Mutta eikös se osoita, ettei mies ole kiinnostunut? Itse ainakin ajattelen asian niin, että jos olen kiinnostunut jostain, niin vastaan kyllä mahdollisimman pian. Eli nämä keksimällä keksityt "tekosyyt" siihen, miksei mies vastaa, ovat aika turhia. Samaa luokkaa, kuin "hukannut kännykkänsä"...
Tai kuulostiko kysymys vain liian kaverilliselta? Nyt kun luin tähän kirjoittamaani tekstiä, minusta alkoi tuntua siltä. Olisinko saanut vastauksen, jos kysymys olisi ollut jotenkin intiimimpi tai romanttisempi? Yleensäkin jonkin vastauksen; ihan sama vaikka olisikin tullut pakit. Äh, en tiedä! Ärsyttää, kun en saa yhtään minkäänlaista vastausta. Olisin uskonut, että tämä kyseinen mies on sen verran herrasmies, että olisi vastannut edes jotain, mutta eipä näköjään... Ehkei miekkonen sitten ollutkaan sellainen, jollaiseksi luulin.
Kai se on uskottava, että miestä ei kiinnosta ja piste. Enpä päässyt sitä edes koskaan suoraan kysymään. Vai pitäisikö ehkä vielä yrittää..? Huoh...
Mutta vaikka olo on nyt surullinen ja maahan lyöty, niin opinpahan ainakin sen, ettei siihen kuole vaikkei mies vastaisikaan tunteisiin. Eräästä tv-sarjasta jäi mieleeni hyvin sopiva lause samantyyppisestä tilanteesta: "Et sie siihen kuole. Voit jäädä joksiki aikaa kitumaan, mutta ihan varmasti et kuole."
Toivottavasti sinulla, Faktafemme, on parempi onni!
Kylläpäs taas on allekirjoittaneella ollut pää ihan tuuliajolla - pahoitteluni!
En nyt tiedä, tuleeko kommenttini täysin myöhässä, mutta joka tapauksessa: vähän kurja juttu tuo, miten sinulle kävi. Mietin vaan, mahtaako tilanne olla vielä sama... Jos se ei tuosta parantunut, niin toivottavasti et ole jäänyt asiaa vatkaamaan, vaan mennyt eteenpäin. Todellakin, taisi ihastuksesi kohde sitten olla hieman erilainen kuin ensin luulit. Mutta mielipiteeni spekulointiisi siitä, oliko viestisi liian kaverillinen tai päinvastoin, on se, että ihan sama. Kyllä mielestäni viestiin pitää vastata, kun se päättyy kysymysmerkkiin. Ja, mitä pitempi aika vastaamiseen menee, sen vähäisempää taitaa myös kiinnostus olla... Tosin, en panisi päätäni pantiksi kuitenkaan. Saattaahan joskus olla, että vastaamisen vaikeus johtuu myös jostain ihan muusta. Mutta, niin. Eihän tuo kertomasi nyt kiihkeästi rakastuneen miehen toiminnalta kuulostanut.
Harmi, että ystävänpäiväsi meni tuolla tavoin mönkään! Toivottavasti olo on jo parempi!
Ja niin... omasta tilanteestani voin sanoa sen verran, että samassa kusessa ollaan kuin ennenkin. Pientä lähentymistä on tainnut tapahtua, mutta periaatteessa asiat ovat entisellään. Tosin ehdoton deadline on jo asetettu, hah hah. Eli aion toimia, siis.
Varmasti toimii suoraan puhuminen jos sanot sen leikkisasti, flirttaillen ja hienovaraisesti. Mutta jos ihminen, joka ei osaa flirttailla, tokaisee "olen kiinnostunut sinusta" samanlaisena faktana toissa kun tokaisisi "palaveri alkaa 30min kuluttua" tai "onko sinulla kirjeita postitukseen vietavaksi", niin phuuh, siina on kylla romantiikka kaukana!
En nyt muista oliko kyseinen mies tyotoverisi, mutta annanpa esimerkin: Edellisessa tyopaikassani aloitti uusi mies johon iskin silmani heti katellessamme. Teimme kuitenkin hieman poikkeavia hommia joten toissa emme paljon paasseet juttusille tyohon liittyvista asioista. Olin tulla hulluksi. Niinpa aloin esim menna tulostimelle "samaan aikaan vahingossa" hanen kanssaan (ennakoin tilanteen aina) ja aina vastaan tullessa pakotin itseni sanomaan jotakin (edes hakeltynyt "hei" ja pieni hymy oli sata kertaa parempi kuin ei mitaan). Aloimme siis kaverustua, tottakai, koska "tormasimme" usein. En kuitenkaan keksinyt mitaan, yksinkertaisesti mitaan, keinoa nayttaa hanelle kunnolla kiinnostustani, vaikka olin pudota tuolilta aina kun nain hanet.
Kunnes kerran yhtena tyopaivana olin tekemassa lahtoa mutta nain kaukaa hanen olevan lahdossa myos parin minuutin paasta. Vitkutin lahtoani niin kauan etta lahdimme ovesta "sattumoisin samaan aikaan" :))) ja tietysti rupattelimme matkalla ulos. Sattumoisin han asui samassa suunnassa joten lahdimme kavelemaan samaan suuntaan. Puhuimme tyostressista ja paineista, ja samaan aikaan eteen ilmaantui pubi. Niinpa han kysyi haluaisinko menna tuopille. Ja meninhan mina :)
Kun sii tarpeeksi kauan hoslasin ymparilla kuin ampiainen niin sain vihdoinkin kaksinkeskisen hetken hanen kanssaan - pyytamatta itse!
Meilla alkoi luistaa juttu todella hyvin baarissa ja paadyimme ottamaan toiset, kolmannet, ja siita monen vitsin kautta paadyimme yokerhoon ja suutelimme. Ja siita se sitten lahti. Vahitellen. Nyt emme tosin ole enaa yhdessa, mutta siihen onkin sitten eri syynsa. Kun myohemmin juttelimme "alkuajoista" toissa, han sanoi etta oli kylla alusta asti kiinnostunut minusta mutta ei ajatellut etta olisin kiinnostunut hanesta. Niin huvittavaa! Kun itse samaan aikaan tutisutin polviani aina hanet nahdessani. Han kuitenkin sanoi myos etta koska olin nii mukavan rento hanelle ja juttelin aina kaikkea, hanenkin olo rentoutui ja han uskalsi pyytaa minua drinkille, nolaamatta itseaan - koska olimmehan jo ystavystyneet ja se olisi yhta hyvin voinut olla kaveridrinkki.
Anna vastakohtaisen esimerkin 27v ystavattarestani joka on sita mielta etta suorapuheisuus on kaiken a ja o. Jos han tapaa (taas esim toissa) uuden miehen ja he tutustuvat toisiinsa ja ilmassa saattaa olla pienta flirttia ensimmaisina paivina (pitkia katseita, hymya, sen sellaista). Kaikki nayttaa hyvalta. Tassa vaiheesa ystavani ei enaa jaksa "vetkutella" vaan han aina viestittaa miehelle ja pyytaa miesta drinkille ja sanoo etta haluaa keskustella jostakin tarkeasta. Mies tietysti suistuu, hamillaan asiasta. Baarissa nainen ostaa aina miehelle drinkin, "onhan han pyytanyt miehen sinne". Ja sitten kysyy suoraan etta "kuule, halusin vaan tietaa etta mika tama tilanne on, kun meidan valilla on selvastikin flirttia, mutta oletko sa etsimassa suhdetta vai et? Koska mulla ei ole aikaa leikkimiseen."
Arvaatte mihin tama paattyy Joka Ikinen Kerta. Mies on yleensa edelleen hienovarainen ja alkaa vahitellen seuraavana paivana keksia tekosyita miksi eivat tapaisi enaa. Ja nainen ihmettelee etta mika meni vikaan. Ja joudun taas kuuntelemaan kaksi viikkoa analysointia tilanteesta.
Jos yritan sanoa etta ehka olit liian suorapuheinen, han sanoo etta mina itse olen vain liian hienovarainen.
Ehka niin, en tuomitse ketaan, mutta annoin vain oman kantani asiaan :)
Onnea!
... kuinka ihana vastaus! Kerrassaan upeaa - kiiitos!
Ja, itse asiassa, nyt taisin ekaa kertaa tajuta, mitä varmasti myös monet muut ovat täällä yrittäneet minulle sanoa. Loistavia esimerkkejä sulla! Eli siis flirttailun ei tarvitse välttämättä merkata hirveetä vonkaamista, kulmien nostelua ja seksikästä vihjailua, vaan "iskeminen" voi tapahtua myös ihan rennon ja ystävällisen tutustumisen myötä... Ja tuo toinen esimerkkisi taas kuulosti aika hirveeltä, tyrkyltä suorastaan! Itsekin pelästyisin moista.
No, onneksi voin kyllä sen verran sanoa, että tähän mennessä olen ehdottomasti toiminut enemmän ekan kuin toisen tapauksesi mukaisesti... Nyt vaan pitäisi saada asiat jotenkin rullaamaan eteenpäin. Minunkin tarvitsisi rohkaistua sen verran, etten pelkäisi heti olevani läpinäkyvän typerä, jos ihan vaan ehdotan jotain mukavaa. Oli hienoa, mitä kerroit exäsi alkuajan ajatuksista... Tuli heti rohkeampi fiilis!
Joo, olen jo jonkin aikaa mietiskellyt, että pieni avautuminen olisi paikallaan - vaikka sitten se pakollinen mätykkäänsustatosipaljonhei lipsahtaisi suusta jossain vaiheessa. Nyt täytyy vaan toivoa, etten ole ehtinyt ihan täysin jo pelästyttää toista tiehensä!
... avautumisella tarkoitin vain hieman avoimempaa käytöstä. Hymyilyä, jutustelua. En siis ajatellut mennä mitään möläyttämään - sen aika ei ole vielä, jos koskaan.
enkä kertoisi muillekkaan asiasta. Vaikea sanoa mitä sanoisin kun riippuu niin monesta asiasta... mutta jos olisin edes vähänkään kiinnostanut niin kyllä haluiasin käydä keskustelun kahden kesken jossain rauhassa.
Itse olen juuri huomannut että yksi nainen taitaa olla ihastunut minuun mutta olen kahden vailla onko hän, tosin käyttäytyminen minun suhteen on muuttunut hänellä hiukan hermostunaisuudemmaksi lisäksi muutama muu juttu mikä vahvistaa että saattaa olla kiinnostusta ilmassa. Tosin pitää ottaa itse selvää lisää... itsellä meni jotain kaksi viikkoa ennen kuin tajusin että sillä saattaa olla jotain ihastumista minuun... saatan tietenkin olla väärässä.