mitä teen

...the bitch!

Hän taitaa olla melkoisen riippuvainen huomiostasi. Ymmärrettävää, mutta ei hyväksyttävää. Sinulla on täysi oikeus rakastaa tytärtäsi. Hänellä taas ei mitään oikeutta tuomita isä-tytär suhdettasi. Jos se ei hänelle sovi niin parempi kai tässä vaihessa purkaa suhde kun olette olleet kihloissa vasta vähän aikaa.

Itse olen ollut sairaalloisen mustasukkainen aina siihen saakka kunnes ymmärsin syy-yhteyden vaikeaan isäsuhteeseeni. En ollut saanut mielestäni koskaan häneltä hyväksyvää huomiota enkä kokenut että minua olisi lapsuudessa rakastettu. Ymmärrän mahdottomuuteni aiemmassa käytöksessäni enkä hyväksy sitä enää itselleni vaikka välillä herääkin perusteettomia mustasukkaisuus oloja. En kuitenkaan enää ilmaise niitä vaan yritän miettiä syitä tunteisiini.

Jos et halua häntä jättää niin tee ainakin hyvissä ajoin selväksi hänelle että tuommoinen peli ei vetele. Muuten hänen tunteensa voi alkaa kohdistumaan tyttäreesi selkäsi takana.

naisesi ei voi kieltää sinua tapaamasta tytärtäsi sinulla on siihen 100% oikeus. en tiedä kuinka vanha tyttäresi on tai onko hän sinulla vai kenellä vai asuuko yksin, mutta kihlattusi ei saa kieltää sinua tapaamasta. tuo on todella ikävä tilanne, mutta jos naisesi vihaa tytärtäsi, hän vihaa osaa sinussakin.
ehkä naisesi pelkää että tyttäresi kuvastaa hänen äitiään tai jotain. hän ehkä näkee tyttäressäsi yhteyden hänen äitiinsä. itse olen uusio perheestä, ja miehelläni oli kaksi lasta. rakastan heitä yhtäpaljon kun nykyistä yhteistämme. älä jätä tytästäsim hän tarvitsee kuitenkin sinua.
älä päästä suhdettanne eteenpäin enenkuin tämä asia on selvitetty. mieluiten ota takapakkia, mutta älä vain etene ennekuin tiedät mitä kihlattusi haluaa.

Vaikka varmaan pidät hänestä, mutta mieti tätä.

20v päästä lapsesi edelleen kuuluu elämääsi ja rakastaa /tarvii sua, voitko sanoa samaa naisesta?



Tsemppiä!

Olen katsellut vierestä samanlaisen tilanteen lapsen näkökulmasta. Parhaan ystäväni äiti meni uusiin naimisiin itseään yli puolet nuoremman miehen kanssa (uusi mies oli jopa nuorempi kuin ystäväni...). Alkuun kaikki näytti kukoistavan, ystäväni päätti hyväksyä äitinsä uuden liiton, vaikkei ikäeroa oikein tahtonut ymmärtää.

No, asiat alkoivat muuttua, kun "uusioperheen" yhteiseloa oli kestänyt n. kaksi kuukautta. Mies alkoi riitelemään enemmän ja enemmän ystäväni kanssa, milloin mistäkin asiasta, mutta mikä pahinta, riidoissa äiti otti aina miehensä puolen. Ei koskaan puolustellut omaa tytärtään miehelleen. Tämä jatkui ja jatkui, kunnes tytär ei kestänyt enää, ja muutti lopullisesti pois.

Nyt äidin ja tyttären välit eivät ole enää ennallaan, tuskin koskaan tulevat olemaan. Ystäväni halveksii äitiään, koska on niin sokeasti rakastunut uuteen mieheensä, eikä huomioi omaa tytärtään enää lainkaan. Viimeinen tikki äiti-tytär suhteeseen oli, kun uusi mies vaati äitiä valitsemaan joko hänet tai tyttärensä. Vaikkei äiti sitä suoraan sanonut, selväksi tuli että hän oli valinnut miehensä. Nyt ystäväni sanoo, ettei hänellä enää ole äitiä. Ja vaikka äiti on viime aikoina ilmoittanut haluavansa yrittää korjata asian, on jo liian myöhäistä.

Mieti siis tarkkaan, kuinka suuresta asiasta on kyse. Tyttäresi kärsii varmasti paljon enemmän ilman isäänsä kuin kihlattusi tyttäresi tapaamisesta.