Takana 12 vuotta yhteistä elämää, yhteinen lapsikin. Miehellä ei ole aikaa perheelle, kaikki aika menee työssä tai omissa harrastuksissa.
Seksi on vähentynyt ja väljähtynyt, miehen omin sanoin - ei kiinnosta. Nettiporno ja porno kiinnostaa kuitenkin, mieluummin runkkaa kuin näkee sen vaivan että koskettaisi minua. Eli jos en minä tee aloitetta, ei ole seksiä. Ja usein vaikka teen aloitteen, hän on väsynyt ja hyvä ettei suutu...
Muutenkaan suhteessa ei ole hellyyttä eikä koskettelua ohimennen, mies ei kaipaa läheisyyttä. Olen totaalisen väsynyt ja kyllästynyt tilanteeseen, mutta eniten minua surettaa se, ettei miehellä ole aikaa edes lapselleen.
Viimeksi eilen lapseni sanoi isäänsä itsekkääksi. Pakkaanko kamat vai mitä teen, minulla on kuitenkin vielä tunteita miestäni kohtaan ja toivoisin että saisimme suhteemme kuntoon.
Olenko epärealistinen, kun odotan vuosia kestäneeltäkin suhteelta vielä asioita, kuten läheisyyttä ja hellyyttä.
En usko että mieheni pettää minua, olen kyllä tutkinut sitäkin mahdollisuutta, mutta ainoat möröt mitä olen löytänyt liittyy pornoon..
Neuvoja kiitos?
Seksi on vähentynyt ja väljähtynyt, miehen omin sanoin - ei kiinnosta. Nettiporno ja porno kiinnostaa kuitenkin, mieluummin runkkaa kuin näkee sen vaivan että koskettaisi minua. Eli jos en minä tee aloitetta, ei ole seksiä. Ja usein vaikka teen aloitteen, hän on väsynyt ja hyvä ettei suutu...
Muutenkaan suhteessa ei ole hellyyttä eikä koskettelua ohimennen, mies ei kaipaa läheisyyttä. Olen totaalisen väsynyt ja kyllästynyt tilanteeseen, mutta eniten minua surettaa se, ettei miehellä ole aikaa edes lapselleen.
Viimeksi eilen lapseni sanoi isäänsä itsekkääksi. Pakkaanko kamat vai mitä teen, minulla on kuitenkin vielä tunteita miestäni kohtaan ja toivoisin että saisimme suhteemme kuntoon.
Olenko epärealistinen, kun odotan vuosia kestäneeltäkin suhteelta vielä asioita, kuten läheisyyttä ja hellyyttä.
En usko että mieheni pettää minua, olen kyllä tutkinut sitäkin mahdollisuutta, mutta ainoat möröt mitä olen löytänyt liittyy pornoon..
Neuvoja kiitos?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Johan se on moneen kertaan näissä kirjoituksissa nähty,mitä nettiporno tekee parisuhteelle.Siis nimenomaan porno,jota miehet yksinään katsovat ja siinä ohella hoitavat itse itsensä.Jos se vielä menee pakkomielteen puolelle,niin eipä siinä silloin enää kumppania ajatella.Et todellakaan ole epärealistinen kun vaadit tunteillesi vastakaikua!Aivan sama kuinka pitkä historia teillä on takana,niin kyllähän se on selvä,että toista pitäisi huomioida sanoin ja teoin joka päivä.Itselläni on 17 vuosi menossa miehen kanssa ja seksielämä on edelleenkin vilkasta,koskaan ei ole tarvinnut seksiä kerjätä kummankaan.Jos joku asia joskus painaa mieltä,silloin puhutaan.Aina on toinen tehnyt parhaansa toisen vuoksi,oli asia mikä tahansa. Ehkäpä miehesi pitää sinua niin itsestäänselvänä,ettei enää välitä sinun toiveista ja haluista?Sinuna ottaisin etäisyyttä,muuttaisin ainakin vähäksi aikaa muualle.Sittenhän näkisit herääkö hän huomaamaan,mitä on menettämässä!Voimia sinulle,älä missään nimessä alistu kohtaloon/suhteeseen missä ei ole rakkautta!
Takana 14 vuotta yhteistä elämää, kaksi yhteistä lastakin. Minulla ei ole omaa aikaa eikä aikaa harrastuksille tai kavereille, kaikki aika jolloin en ole töissä on oltava lapsia ja kotia hoitamassa. Tai muuten vaan kotona koska hän ei itse koskaan halua mennä minnekään niin miksi minunkaan pitäisi? Eilen mm. vaimo veti herneet nokkaan kun olin muka liian kauan pihalla korjaamassa rikkinäistä postilaatikkoa ja vaihtamassa autoon rikkinäistä polttimoa.
Seksi on vähentynyt ja väljähtynyt. Mihinkäs sitä enää tarvitsee kun on jo papin aamenet kuunneltu, lapset tehty ja omakotitalokin ostettu? Seksi ei ole koskaan edes ollut hyvää mielestäni ja vaimo ei ole koskaan ollut siitä kiinnostunut, estoinen ja huonolla itsetunnolla varustettu kun sattuu olemaan.
Hellyyttä ja koskettelua ei ole kun vaimo ei halua. Ei myöskään suutelua. Vaimon aika kuluu mieluummin telkkarin reality-sarjojen ja netin äärellä kuin miehen tai lapsien seurassa.
Jos en olisi tyhmä ja saamaton tässä asiassa, olisin pakannut kamppeeni jo joskus 10 vuotta sitten ennen lasten syntymää. Sen sijaan olin tyhmä ja naiivi jne. ja kuvittelin vaimon pikku hiljaa muuttuvan parempaan suuntaan. En uskalla (vielä) edes pettää koska tod. näk. rakastuisin suin päin jos huomaisin että joku Nainen voi:
a) haluta saada ja antaa rakkautta,
b) nauttia seksistä, haluta sitä itsekin ja tehdä aloitteita
c) pitää hellyydestä ja läheisyydestä
d) kuunnella myös toista eikä vain nalkuttaa ja kertoa omia murheitaan
e) suhtautua elämään ja ihmisiin positiivisesti ja avoimesti eikä omaa oloaan surkutellen ja muita kyräillen ja
f) suoda kumppanilleen myös omaa aikaa, rauhaa, vapautta, harrastuksia ja ystäviä - ja haluta samaa myös itsekin.
Onneksi tuollaisia naisia ei edes ole olemassa. Tai älkää ainakaan kertoko jos on.
Nimim. 35-fyysisesti, henkisesti jo 100 ja saattohoidossa.
...meitä on. Mutta omalla kohdallani mies silti petti vuosia - sivusuhde. Syyksi sanoi, että halusi jotain omaa. Ei minä, minun rakkauteni,erilaiset harrastukset yhdessä ja erikseen, koti, yhdessä puuhailu (vahattiin autot yhdessä, tehtiin pihatyöt yhdessä jne. - ei siis roolitettu asioita) seksi, läheisyys jne.riittäneet. Sanoo kyllä nyt katuvansa ja kärsivänsä ja ikävöivänsä, kun on tajunnut, miten hyvin asiat olivatkin (teki sitten kasvutyönsäkin minun kustannuksellani). Mutta samalla uskoo, että on ihminen, joka ei koskaan ole täysin tyytyväinen. Eli sama miten päin sitä olisi, aina menee väärin:( Minä olin onnellinen, luotin ja rakastin, mutta elin myös omaa elämääni ja annoin hänelle vapauden tehdä samoin. Onneksi en siis elänyt mitenkään uhrautuen tämän ihmisen takia. Siksihän se koskeekin entistä kovemmin, kun sitä kaipaa niitä hyviä asioita. Ei nimittäin se sivusuhde arjessamme näkynyt mitenkään, jäi vain sattumalta kiinni. Mutta meni usko ihmisiin ja parisuhteeseen. Parempi yksin, vaikka olenkin "vasta" reilu kolmekymppinen. Olen väsynyt "pelaamaan", kun asiat voisivat olla yksinkertaisia ja mukavia jopa parisuhteessa...
Mutta hei, älä kuitenkaan petä, vaikka asiat mättäisi. MInä haluaisin kuvitella, että on vielä joitakin ihmisiä, jotka hoitavat asiat reilusti. Eli ensin erotaan ja vasta sitten etsitään muita. Ei tehdä omaa erotyötä selän takana tai pedata uutta suhdetta valmiiksi.Já asioista pitäisi voida ensin puhua ja katsoa, voiko niille jotain hyvää tapahtua. Jos ei, sitten vasta tavarat jakoon. En ihan vielä halua kuitenkaan menettää "sinisiä silmiäni"....