kun mieheltä loppuu kiinnostus

apua!!!! kirjoitti:

mä en enää tiedä mitä teen =( puolivuotta on oltu miehen kanssa yhdessä ja on ollu vaikeuksia mutta niinhän on varmasti kaikilla ja on ollu myös paljon hyviä asioia.
välillä on meinannut usko loppua.. ei rakkaus mutta usko suhteeseen. mutta mieheni on sanonut aina on ollut riitaa, kinaa tai mitä tahansa vataavaa että kaikki järjestyy koska asioilla on tapana järjestyä,ei kannata luovuttaa. ja kälkeenpäin aina kun olen ajatellut mieheni on ollut aivan oikeassa. ja kaikko on mennyt taas jonkin aikaa hyvin =) sovittiin että vaikeuksista huolimatta yritetään,mennään ajn kanssa ja päivä kerrallaan että ei mitään koko elämän suunnitelmia. ja se toimi hyvin,molemmat ollaan taysin uskollisia,luotettavia ja rehellisiä. mutta nyt.. =( ihan yhtäkkiä taas miessanoo että ei,antaa olla. ja kaikkeni olen yrittänyt. Molemmat ollaan vuorotyössä ja viime kesä oltiin todella tiiviisti yhdessä.. ihan päivittäin jopa vuorokautta putkeen,ja meillää oli aivan ihania hetkiä ja on ollut sen jalkeenkin kun palattii taas töihin.kun hän itse aina sanoo että kaikki järjestyy loppujen lopuksi vaikka se veisi aikaa,ja mä olen aivan samaa mieltä.kun mun mielestä puoli vuotta yhdessä on joo kyllä tietyllä tavalla pitkä aika mutta loppujen lopuksi se on lyhyt aika ja se että me ei läheeskään päivittäin nähdä töiden takia mutta muuten kyllä yhteyttä pidetään mutta minusta puoli vuotta on sen verran lyhyt aika että kun uskon meidän onnistuvan tässä ajan kanssa niin sitä puoltakaan vuotta ei toki kannata heittää hukkaan ja kun puolessa vuodessa ei voi vielä tuntea ihmistä niin täysin hyvin että voi sanoa takuu varmaksi että tästä ei tule mitään.. ja heti ku tulee pieni ongelma. ja näin mieheni minulle kokoajn sanoo =( ketokaa ja auttakaa joku jos vaan voi että mitä mä teen etten menetä miestäni. hän on kuitenki mulle kaikki kaikessa. ja koskaanhan ei tietenkän tiedä miä elämässä tapahtuu ei edes seuravaa päivää eikä mitään voi sanoa varmaksi mutta puhui just sitäkin että mitäs jos mieheni ajattelee eri tavoin myöhemmin ja hän vastasi että niin.ja sit että jos hän ajattelee vaika vuoden päästä samoin kun nyt niin pahalta tuntuu kyllä mutta sanoinki että sit se ei tunnu läheskään niin pahalta koska silloin aikaa olisi mennyt jo lähes puoltoista vuotta ja sitten minunkin on ymmärrettävä ja ymmärränkin sen että sit sit jos mies ajattelee samoin kuin nyt niin sit mun täytyy luovuttaa koska siitä ei todella sit tule mitään tuntu miten pahalta tahansa mutta en halua omastakaan elmästä hukkaan taas seuraavaa puoltatoista vuotta. mutta kaikki on aina maihdollista ja juuri tuon opin joskus mieltäni. mä uskon koko sydämestäni että me päivä kerrallaan onnistutaan ja että tämä todella kanttaa mutta kertikaa ihmeessä miten saan mieheni sen ymmärtämään ja uskomaan =( kiitos etukäteen jos joku voi auttaa siitä on varmaisti hyötyä

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä