Olen keski-ikäinen nainen, lapsi aikuinen ja elää omillaan - olen yrittänyt useamman vuoden päästä eroon väkivaltaisesta (pääasiassa henkisesti, turhan usein myös fyysisesti) avioliitosta, mutta olen kuin hiiri käärmeen edessä - en saa repäistyä itseäni irti.
Taloudellisesti jos tilanteeni olisi hyvä (olisi rahaa pakollisiin asioihin otettavissa heti) voisin lähteä vaikka päivässä, nyt tilannetta hankaloittaa rahan puute.
Pelottaa myös, mitä mies voi tehdä minulle, lapselleni, kostaa - mitä vain. Yhtä hyvin voi olla, ettei tee mitään, mutta monet kerrat olen kuunnellut mitä hän VOISI tehdä - pelottaa.
Te, jotka olette tällaisesta helvetistä elävinä selvinneet, kirjoittakaa - mieluiten mailina ! Haluaisin saada "rohkaisua" toisten elämästä omaani. Uusi asuinpaikkakunta on "katsottu", pitäisi löytää asunto, saada rahaa muuttoon ja muuhun.
Kirjoittakaa!
[email protected]
Taloudellisesti jos tilanteeni olisi hyvä (olisi rahaa pakollisiin asioihin otettavissa heti) voisin lähteä vaikka päivässä, nyt tilannetta hankaloittaa rahan puute.
Pelottaa myös, mitä mies voi tehdä minulle, lapselleni, kostaa - mitä vain. Yhtä hyvin voi olla, ettei tee mitään, mutta monet kerrat olen kuunnellut mitä hän VOISI tehdä - pelottaa.
Te, jotka olette tällaisesta helvetistä elävinä selvinneet, kirjoittakaa - mieluiten mailina ! Haluaisin saada "rohkaisua" toisten elämästä omaani. Uusi asuinpaikkakunta on "katsottu", pitäisi löytää asunto, saada rahaa muuttoon ja muuhun.
Kirjoittakaa!
[email protected]
Vastaukset 1
Vanhimmat
Valitettavasti en voi kirjoittaa, kuinka olen selvinnyt henkisesti väkivaltaisesta suhteesta, koska elän sitä edelleen. On tosi vaikea päästä irti ja syy siihen on, että on löydettävä itsestään luonteenlujuutta pysyä päätöksessään lopettaa suhde. Ja jos mies on uhkailija niin, pelko on takaraivossa koko ajan siitä, josko hän kumminkin toteuttaa nuo uhkaukset.
Olen itse käynyt perheneuvolassa - yksin - jotta saisin ajatukseni selväksi ja kyllähän sieltä saa apua. Ja vähintäänkin tunteen, että ei ole aivan mielenvikainen itse. Mutta pahinta on se, että myös terapeutti sanoo, että jos ei osaa itseään repäistä irti ja suhtautua tunteettomasti sekä itkuihin että uhkailuihin, niin joutuu entistä syvemmälle suohon ja alkaa vähitellen voida itse henkisesti niin huonosti, että tarvitsee apua.
Koeta olla kuulematta noita uhkailuja ja lähde. Jos mies tekee jotakin typerää, niin asiahan on sitten poliisijuttu.