tappaa intohimo parisuhteessa on todeta tyytymättömyys naisen johonkin fyysiseen ominaisuuteen. Esim. naisystävä on kuulemma liian lyhyt/pitkä, laiha/lihava, joten tämä siis koituu "pienoiseksi miinukseksi suhteessa". Tällaisen kommentin kuuleminen totisella äänellä yhden ainoankin kerran saa katseeni automaattisesti siirtymään muihin miehiin. Niihin, joiden oletan hyväksyvän minut sellaisena kuin olen (olisipa se heissä sitten totta tai ei).
Intohimo ei säily suhteessa, jossa tuntee olevansa ei-se-kaikista-sopivin vaihtoehto. Kuten tiedetään, ei ole yhtä ainoaa oikeaa ulkonäkömuottia sille, miltä naisen/miehen tulisi näyttää, vaan hyvinkin monet ihmiset ovat toisilleen ulkoisilta ominaisuuksiltaan varsin mahdollisia kumppaniehdokkaita. Eli kovin helposti ihminen ei tule ajatelleeksi, ettei olisi parisuhteessa ollessaan toiselle "se sopivin vaihtoehto". Vain siinä tapauksessa tullaan ajatelleeksi niin, kun jostakin fyysisestä ominaisuudesta huomautetaan. Tämä on kaiken pahan alku intohimon jatkuvuuden kannalta.
Kun mies tällä tavalla minulle tekee, vaikka kuinka mukava olisi muuten, en voi pitää häntä enää varsinaisesti "miehenä" (uroksena). Alan katsella muita miehiä, ja varsinkin kävellessämme illalla jossain kaupungilla, huokaisen mielessäni että kunpa minullakin olisi tuo ja tuo mies, jolla nainen on nyt samanlailla käsivarressa. Tulen mustasukkaiseksi ventovieraille naisille heidän miesystävistään, kuvittelen miesystävääni "rakastellessa" että siinä olisi joku ihan muu tyyppi, ja fantasioin saavani kadulla liikkuessani mukavilta miehiltä huomiota tuon pellen avulla jne. Eli aika pitkälle se johtaa, jos ei mies ole naisensa kehoon täysin tyytyväinen.
En pysty kokemaan ihastusta, vetoa, jännitystä (niitä kuuluisia perhosia vatsassa:) toisen seurassa, jos soitetaan suuta että on liika pitkä ja pikkaisen liika pyöreä myös. Se murskaa koko romantiikan. Siinä sitten haaveillaan muiden miesten saamasta huomiosta ja kiinnostuksesta, samalla kun pidetään nykyistä kundia varasijana. Eli että on niin kauan tuo kundi, kunnes löytää paremman... Juuri näin. On vaikeaa tosissaan arvostaa toista, kun ei saa itsekään arvostusta.
Tällainen suhde minulla on ollut. Sellainen, että olen koko sen aikana ollut ihastunut erääseen toiseen. Mieheen, joka kelpuuttaa monennäköiset naiset, on herrasmies, ehkä hieman pelurikin, mutta ainakin on miehekäs kuin mikä :) No sitten tämä senhetkinen miesystäväni on vastaavasti ollut nössö, joka ei ole osannut tehdä asioita selväksi (sanoa edes "pidän sinusta") ja kun pitää minua keholtani vieläpä epänaisellisena, alan itsekin kiinnittää huomiota kaikkeen siihen, mikä hänessä on huonoa, epämiehekästä.
Niin se ihmismieli vain toimii. Ei jaksa ihailla ketään kaltaistaan tavista, kun rääväsuuksi yllättäen paljastuu. Kaikki se hurmio ajoittuu hyvin pienelle ajalle, oikeastaan hassun minimaaliselle, kunnes toinen paukauttaa suustaan pommin. Siinä se sitten on. Koko suhde :D Tuntuu siltä, ettei paria kuukautta enempää riitä kiihkeyttä suhteeseen. Aika toivottomalta näyttää meininki.
Totuus on kuitenkin se, etteivät naiset kamalasti vaadi mieheltä (vaikka netissä kirjoiteltaisiin mitä hyvänsä, eivät kuitenkaan vaadi). Kunhan joku perusmukava suomalainen kundi siihen niin eteen mätetään ja osaa olla kutakuinkin normaalikäytöksinen (ei hauku, arvostele), niin muutaman seksikerran jälkeen nainen jo kehrää vakaasti miehen rinnalla. Ei halua lopettaa suhdetta vielä lähimainkaan siihen, vaan avoimin mielin tutustuu toiseen. Ehkäpä ajattelee toisen olevan hyvällä tuurilla jopa se Oikea. No sitten möläytellään pari kertaa epämukavia kommentteja naisen ns. "epänaiseudesta" ja nainen huomaa, kuinka pienen varassa toisen haluaminen olikin: Vain siinä, että osasi puhua naiselle nätisti.
Vinkki miehille, että naisen intohimon säilyminen suhteessa on kiinni teidän asenteestanne. Ei siitä, onko treeniaste kovempi tai paikka työelämässä korkeampi, vaan siitä että nainen voi tuntea itsensä seurassanne kauniiksi ja seksikkääksi, viehättäväksi ja omalla tavallaan ainutlaatuiseksi (jokainenhan meistä on ainutlaatuinen yksilö), toisin sanoen SINUN Naiseksesi. Jos et osoita hänelle, että hän on sinun naisesi, hän kyllästyy suhteeseen alta aika yksikön. "Mitä sitä väärän tyypin kanssa vitkastelemaan, kun maailma on täynnä parempiakin miehiä!"
Tuon tyypin, sosiaalisilta taidoiltaan ihan kömpelön, minä dumppasin. Suhteen alussa, kun hän osasi olla vielä nätisti, ajattelin suhteen mahdollisesta loppumisesta kaikkea muuta kuin että minä sen lopettaisin. No kun käytös muuttui, mukavana pitämäni ihminen muuttui silmissäni kurjaksi. Tuo on mitä hämmästyttävin esimerkki, että vaikka mies alussa näyttää ulkoisesti mukavalta, niin ei ole muutaman tietyn lauseen jälkeen sitä enää ollenkaan! Todella kummallista. Aloin nähdä hänet porsaan näköisenä, kun oli jotenkin sellainen pysty ja lyhyt nenä ja punertavat posket. Aika hassua, mutta asenne tarttuu :) Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Eli ei miehet, ei se bodaus, smokki tai miesten hajuvesi, vaan naisen kaunis kohtelu, jotta hän tulee itsensä "suojassa olevaksi" (varatuksi) ja haluaa sinua vain entistä enemmän ja enemmän :) Me mirrit kun ollaan vieläpä kaiken lisäksi sellaisia, että me kehrätään kuuluvasti (kehutaan takaisin)
Intohimo ei säily suhteessa, jossa tuntee olevansa ei-se-kaikista-sopivin vaihtoehto. Kuten tiedetään, ei ole yhtä ainoaa oikeaa ulkonäkömuottia sille, miltä naisen/miehen tulisi näyttää, vaan hyvinkin monet ihmiset ovat toisilleen ulkoisilta ominaisuuksiltaan varsin mahdollisia kumppaniehdokkaita. Eli kovin helposti ihminen ei tule ajatelleeksi, ettei olisi parisuhteessa ollessaan toiselle "se sopivin vaihtoehto". Vain siinä tapauksessa tullaan ajatelleeksi niin, kun jostakin fyysisestä ominaisuudesta huomautetaan. Tämä on kaiken pahan alku intohimon jatkuvuuden kannalta.
Kun mies tällä tavalla minulle tekee, vaikka kuinka mukava olisi muuten, en voi pitää häntä enää varsinaisesti "miehenä" (uroksena). Alan katsella muita miehiä, ja varsinkin kävellessämme illalla jossain kaupungilla, huokaisen mielessäni että kunpa minullakin olisi tuo ja tuo mies, jolla nainen on nyt samanlailla käsivarressa. Tulen mustasukkaiseksi ventovieraille naisille heidän miesystävistään, kuvittelen miesystävääni "rakastellessa" että siinä olisi joku ihan muu tyyppi, ja fantasioin saavani kadulla liikkuessani mukavilta miehiltä huomiota tuon pellen avulla jne. Eli aika pitkälle se johtaa, jos ei mies ole naisensa kehoon täysin tyytyväinen.
En pysty kokemaan ihastusta, vetoa, jännitystä (niitä kuuluisia perhosia vatsassa:) toisen seurassa, jos soitetaan suuta että on liika pitkä ja pikkaisen liika pyöreä myös. Se murskaa koko romantiikan. Siinä sitten haaveillaan muiden miesten saamasta huomiosta ja kiinnostuksesta, samalla kun pidetään nykyistä kundia varasijana. Eli että on niin kauan tuo kundi, kunnes löytää paremman... Juuri näin. On vaikeaa tosissaan arvostaa toista, kun ei saa itsekään arvostusta.
Tällainen suhde minulla on ollut. Sellainen, että olen koko sen aikana ollut ihastunut erääseen toiseen. Mieheen, joka kelpuuttaa monennäköiset naiset, on herrasmies, ehkä hieman pelurikin, mutta ainakin on miehekäs kuin mikä :) No sitten tämä senhetkinen miesystäväni on vastaavasti ollut nössö, joka ei ole osannut tehdä asioita selväksi (sanoa edes "pidän sinusta") ja kun pitää minua keholtani vieläpä epänaisellisena, alan itsekin kiinnittää huomiota kaikkeen siihen, mikä hänessä on huonoa, epämiehekästä.
Niin se ihmismieli vain toimii. Ei jaksa ihailla ketään kaltaistaan tavista, kun rääväsuuksi yllättäen paljastuu. Kaikki se hurmio ajoittuu hyvin pienelle ajalle, oikeastaan hassun minimaaliselle, kunnes toinen paukauttaa suustaan pommin. Siinä se sitten on. Koko suhde :D Tuntuu siltä, ettei paria kuukautta enempää riitä kiihkeyttä suhteeseen. Aika toivottomalta näyttää meininki.
Totuus on kuitenkin se, etteivät naiset kamalasti vaadi mieheltä (vaikka netissä kirjoiteltaisiin mitä hyvänsä, eivät kuitenkaan vaadi). Kunhan joku perusmukava suomalainen kundi siihen niin eteen mätetään ja osaa olla kutakuinkin normaalikäytöksinen (ei hauku, arvostele), niin muutaman seksikerran jälkeen nainen jo kehrää vakaasti miehen rinnalla. Ei halua lopettaa suhdetta vielä lähimainkaan siihen, vaan avoimin mielin tutustuu toiseen. Ehkäpä ajattelee toisen olevan hyvällä tuurilla jopa se Oikea. No sitten möläytellään pari kertaa epämukavia kommentteja naisen ns. "epänaiseudesta" ja nainen huomaa, kuinka pienen varassa toisen haluaminen olikin: Vain siinä, että osasi puhua naiselle nätisti.
Vinkki miehille, että naisen intohimon säilyminen suhteessa on kiinni teidän asenteestanne. Ei siitä, onko treeniaste kovempi tai paikka työelämässä korkeampi, vaan siitä että nainen voi tuntea itsensä seurassanne kauniiksi ja seksikkääksi, viehättäväksi ja omalla tavallaan ainutlaatuiseksi (jokainenhan meistä on ainutlaatuinen yksilö), toisin sanoen SINUN Naiseksesi. Jos et osoita hänelle, että hän on sinun naisesi, hän kyllästyy suhteeseen alta aika yksikön. "Mitä sitä väärän tyypin kanssa vitkastelemaan, kun maailma on täynnä parempiakin miehiä!"
Tuon tyypin, sosiaalisilta taidoiltaan ihan kömpelön, minä dumppasin. Suhteen alussa, kun hän osasi olla vielä nätisti, ajattelin suhteen mahdollisesta loppumisesta kaikkea muuta kuin että minä sen lopettaisin. No kun käytös muuttui, mukavana pitämäni ihminen muuttui silmissäni kurjaksi. Tuo on mitä hämmästyttävin esimerkki, että vaikka mies alussa näyttää ulkoisesti mukavalta, niin ei ole muutaman tietyn lauseen jälkeen sitä enää ollenkaan! Todella kummallista. Aloin nähdä hänet porsaan näköisenä, kun oli jotenkin sellainen pysty ja lyhyt nenä ja punertavat posket. Aika hassua, mutta asenne tarttuu :) Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Eli ei miehet, ei se bodaus, smokki tai miesten hajuvesi, vaan naisen kaunis kohtelu, jotta hän tulee itsensä "suojassa olevaksi" (varatuksi) ja haluaa sinua vain entistä enemmän ja enemmän :) Me mirrit kun ollaan vieläpä kaiken lisäksi sellaisia, että me kehrätään kuuluvasti (kehutaan takaisin)
Vastaukset 7
Vanhimmat
korjaus aloittajalta.
Sama juttu se on miehellä ainakin omasta puolesta. Jos nainen ilmoittaa että on seksuaalisia kiinnostuksen puutteita, sellaisia mille ei voi mitään, niin kyllähän se kaiken nopeasti tappaa.
Voiko toiseen luottaa silloin että se tyytyy vain minuun? Ei sellaisen kanssa voi tosissaan olla suhteessa.
En ainakaan omiani perustaisi sille pohjalle että toinen lähtee ennen pitkää ja tiedän sen jatkuvasti.
ja kerroit miten miehen pitää olla, mutta näemmä naiselta sitten ei vaadita mitään?
Sen kun siinä sidukkaa nappaa, rääkyy ja jätkämäisesti käyttäytyy, niin se on ihan okei, ku kerran mun pitää kelvata näin miehille ja jos olen norsu, niin silti se pitää miestä kiihottaa, ilman toiveita, heh..
Vähän se on toista tuolla maailmalla, siellä neidot tietää et on hyvä pitää huolta itsestään ja pitää ukko tyytyväisenä pedissäkin. Niillä on ne perimätiedot tallella, ei uupunut leijona jaksa muista naaraista kiinnostua, kun on hommansa tehnyt.
Mietippäs tuota ohjetta;)
"ei uupunut leijona jaksa muista naaraista kiinnostua, kun on hommansa tehnyt. "
Moni niistä miehistä joiden tiedän pettäneen jotakuta ovat ihan varmasti saaneet kotoaan hellyyttä ja rakkautta ja seksiä mielinmäärin...laadusta en sit osaa sanoa mitään.
Ehkä he ovat halunneet kokeilla jotain uusia juttuja seksiin liittyen ja niitä on ollut sit luonnollisempi toteuttaa jonkun muun kuin sen oman kumppanin kanssa.
tulee se vanha tasoajattelu. Jos haluaa ettei mies vaadi naiselta mitään (tai päin vastoin), niin pitää sitten tyytyä myös "tasoiseensa" seuraan. Olen toki sitä mieltä ettei ole korrektia sanoa toiselle olet lihava tms... se tulisi henkilön itse tajuta ja huomata(niin miesten kuin naistenkin). Antiikin Kreikassa oli sanonta ettei ole häpeä olla köyhä, mutta on häpeä jos asialle ei edes yritä tehdä mitään... ulkoista olemustaan voi parantaa rutkasti aivan tavanomaisilla toimilla ja pienellä vaivannäöllä... eikä kummempaa yleensä vaaditakaan (puhtaus, siisteys, pukeutuminen, hiukset, katsoo hieman mitä syö ja kuinka paljon ym.)
Kaunotar ja hirviö (tai komistus ja syöjätär ;)) toimii ehkä Disneyn piirretyissä mutta ei oikeassa elämässä.
Kannattaa siis itsekin miettiä mihin riman asettaa parin valinnassa ja jos sen haluaa laittaa korkealle, niin näkee sitten vähän vaivaa myös itse asian eteen.
Koska aloittaja keskittyy ulkoiseen olemukseen kirjoituksessaan niin siksi myös minäkin olen kirjoittanut siitä puolesta.. mutta se on vain yksi puoli parin valintaa, tosin usein hyvin keskeinen etenkin aluksi herättämään toisen ihmisen mielenkiinnon.. Itse en ainakaan voisi kuvitella syntyvän minkäänlaista intohimoa ihmiseen jonka ulkoisesta olemuksesta en pidä olipa sitten kyseessä minkälainen persoona hyvänsä. Toisaalta kauneus/komeus käsitykset ovat hyvin erilaisia.. :)
laihduttaa.
voi tuon kun kaikki "norsut" tajuaisivat. Muutaman kilon laihduttaminen ei sitä paitsi edes ole vaikeaa, mutta kun pitää syödä hyvää ja vaan maata takapuolellaan..
huomattavasti laihduttamista vaikeampi asia on löytää (uusi) miesystävä, joka on oikeasti tykästynyt (myös ulkonäöllisesti) naiseen, eikä vain väitä näin, jos naisella on liikaa elopainoa..