viisi ihanaa vuotta sitä oltiin yhdessä kunnes hän päätti ettei enää halua olla kanssani. Ero tuli kesällä ja se ottaa edelleen koville... hän on kyllä mennyt elämässä eteenpäin (uuden naisen kanssa), mutta helppoa kai se on jos hänellä ei enää ole tunteita minua kohtaan. samaa ei valitettavasti voi sanoa minusta. Näin juuri sellaista unta missä exäni oikein suuteli uutta naista edessäni ja hieroi suolaa haavoihini ja kävin samantien oksentamassa. Tajusin että rakastan häntä vieläkin.
Onkohan ketään muita, joille ero touhut olisi yhtä vaikeita kuin minulle...? että näinkin pitkän ajan jälkeen tuntuu vielä näin kurjalta? Ja mistä sitten tietää mikä on normaalia erosurua ja mikä menee jo sen verran överiksi että kannattaisi jo hankkia ammattiapua??? Onko tästä enää mitään mahdollisuuksia selvitä omin avuin?
Onkohan ketään muita, joille ero touhut olisi yhtä vaikeita kuin minulle...? että näinkin pitkän ajan jälkeen tuntuu vielä näin kurjalta? Ja mistä sitten tietää mikä on normaalia erosurua ja mikä menee jo sen verran överiksi että kannattaisi jo hankkia ammattiapua??? Onko tästä enää mitään mahdollisuuksia selvitä omin avuin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
joka kanssa käy läpi eroa rankemman kautta. Minä voin myös välillä pahoin kun ajattelen entistä poikaystävääni. Erosimme syksyllä ja luulen että vielä menee aikaa ennenkuin olen päässyt tapahtuneen yli. kokeile ensin jutella paljon kavereiden kanssa, se auttaa yllättävän paljon.
Me oltiin 11 vuotta yhdessä. Ex teki reissu hommia. Ero tuli viime syksynä. Mies ei tiennyt mitä elämältä haluaa (ei tiedä tällä hetkelläkään)ja halusi miettiä.Hän oli jäänyt minulle " kiinni " 3 kertaa naispuolisen työkaverinsa kanssa.
Hän väitti, että he ovat vain ystäviä, mutta eipä ollut mikään yllätys, että he kävivätkin mukamas eron jälkeen seurustelemaan.
Tämä nainen on parikymppinen ja ex nelikymppinen. Itse olen kolmekymppinen.Tämäkin häiritsee minua valtavasti, että hän vaihtoi noin paljon nuorempaan ja otti heti hänet minun tilalle ja asumaan meidän entiseen yhteiseen kotiin.Minkä olin hankkinut meille vain ½ vuotta aikaisemmin.
Minulle se 3 kertaa oli liikaa kaikkine valheineen. Minulle ero oli/on todella kova pala vieläkin. Ymmärsin kuukauden päästä siitä, että rakastan häntä kaikkine huonoineen puolineen. Hän ei enää välittänyt minusta yhtään. No hänellähän oli jo uusi minun tilalla.
Tein typeriä asioita saadakseni hänet takaisin siinä onnistumatta.Olen puhunut ystävilleni ja ex kanssa. Olen itsekin miettinyt menemistä ammattiauttajalle. Kävin seurustelemaan kuukauden päästä erosta ja ollaan oltu yhdessä kohta 4 kk. Olen miettinyt,että kävinkö seurustelemaan liian nopeasti, koska olen vieläkin kiinni ex. En kuitenkaan haluaisi olla yksin.
Minulla pyörii päässä kaikenlaisia sekalaisia asioita/tunteita.Täältä on ollut suuri apu minulle ja myös parisuhdekirjoja olen käynyt läpi. Minun on jotenkin niin h****tin vaikeata käsittää tätä.
Olen juuri kokenut saman kuin sinä(ex vaihtoi puolet nuorempaan)ja tällä hetkellä tuntuu että elämä loppuu tähän.Rakastan häntä vielä aivan mielettömästi ja niin hänkin sanoo että on tunteita minua kohtaan ja että ei tämä ole helppoo hänellekkään.Tämä tyttö kun tuli vielä tuolta Aasin puolelta ni tietää kyllä mikä tyttö sieltä tuli!3 kk viisumin sai ja nyt pelkään että menevät naimisiin ja sitten vasta elämäni kyllä pysähtyy lopullisesti.Tuntuu niin pahalta kun miettii että olimme 20v. yhdessä eikä ollut mitään puhetta naimisiin menosta,kysyn vaan itseltäni että olenko tämän kaiken ansainnut??!!Toki meilläkin on niitä ylä ja alamäkiä ollut eikä viimeiset vuodet ole mitään ruusuilla tanssimista ollut mutta en olisi tätäkään toivonut.Sen verran tunnen exäni että ei hänelläkään mikään hyvä olo ole tästä ja on sen minulle myös sanonut.Talon ostimme vajaat 2v. sitten jonka sisustin meille mieleiseksi,tuntuu niin pahalle että siellä huushollaa nyt joku muu ja minä istun yksinäni uudessa asunnossani jota en tunne edes kodiksini.Toki minulla ystäviäkin on mutta ei sellaisia joille kertoa näitä asioita.Miten päästä tästä kaikesta yli?Odotanko vain rauhassa miten heillä käy eli lähteekö tyttö takaisin kotimaahansa ja odotan että exäni palaa luokseni??Surraan ja itketään muutakaan emme tällä hetkellä voida tehdä.Jaksamisia sinulle!!!!!
vaikka sinänsä tuntuu pahalta sanoa että helpottaa lukea muiden tuskasta mutta on se ihan kiva tietää että ei ole yksin tuntemuksiensa kanssa. Ja teillä on takana vielä pidemmät suhteet niin yritän uskotella itselleni että oli hyvä että hän jätti minut nyt eikä 10 vuoden päästä... mutta on se vaan niin vaikeaa hyväksyä sitä että hän ei enää välitä minusta vaan uudesta naisestaan... ja ehkä kaikista vaikeinta on luopua siitä unelmasta mikä minulla oli tuosta suhteesta eli siitä että oltaisi eletty yhdessä elämän loppuun asti... ='(
että olet voinut yleensä alkaa seurustelemaan noin nopeasti, itse olin tossa vaiheessa vielä lähes työkyvytön. Reilu puoli vuotta erosta/jätetyksi tulemisesta olin valmis tutustumaan uuteen ihmiseen ja vasta nyt puolen vuoden tuntemisen jälkeen voin ehkä kutsua tätä seurusteluksi