Hei kaikki anopit ja apet ja ehkä nuoretparit!
Kysyisin mielipidettänne siitä, kuuluuko appivanhempien järjestää/avustaa nuoren perheen asunto?
Olemme joutuneet syytöksen kohteeksi miniän puolelta, ettemme ole mieheni kanssa järjestäneet tilavampaa asuntoa poikani perheelle, johon kuuluu kaksi lasta.
Tähän mennessä nuoripari on asunut vuokralla (=180 euroa/kk) omistamassamme asunnossa.
Miniä on tuskastunut asunnon ahtauteen (58 neliötä).
Hän on tuonut voimakkaan sanallisesti esille, että olemme velvolliset järjestämään heille tilavamman asunnon.
Pojallemme ja miniälle on tullut asuntoasiasta kovaa erimielisyyttä.
Miniä katsoo poikamme puolustavan vanhempiaan, koska tämä sanoo, ettei asunnon järjestäminen kuulu meille.
He riitelevät usein asunnon hankinnasta. Nyt miniä on muuttamassa kotoa pois.
Miniämme sanoi meille, että tilanne on minun ja mieheni syytä, koska emme ratkaise heidän asunto-ongelmaansa ja tällä tavoin rikomme heidän liittonsa.
Tämä asunnon ahtaus on ollut kuuma peruna noin kolmen vuoden ajan, ja on puhjennut nyt kukkaansa.
Olemme selittäneet tosi nätisti, että meillä ei ole taloudellista halua myydä asuntoa ja ostaa isompaa heidän käyttöönsä.
Poikamme sanoo tällä hetkellä, että vaimonsa voi lähteä aivan vapaasti kotoa jos haluaa, ja tuohan käytännössä merkitsee avioeroa.
Meillä on kauhea syyllisyys päällä ja kävimme keskustelua sunnuntaina miniän kanssa. Hän ei ole peräytynyt kannassaan milliäkään.
Selitimme, että koska meillä on muitakin lapsia, emme voi tukea yhtä lapsista yli muiden.
Miniä sanoi laskeneensa, että olemme tukeneet heitä auttamalla opiskeluissa.
Ja että olemme olleet erään lapsemme omakotirakennuksella talkootyössä. Ja että hänen miehensä on täten jäänyt vähemmälle.
Poikamme itse oli taas toista mieltä tästä ja sanoi, ettei halua muiden sisaruksiensa kateuden kohteeksi, jos myisimme asunnon ja ostaisimme isomman heidän käyttöönsä.
Ihmettelin miniälle, että miksi me ikäänyneet ottaisimme velkaa ja alkaisimme maksaa asuntoa, jota emme itse käytä.
Meillähän on oma kotimme, tosin velaton.
Miniä sanoi, että se "kakkosasuntomme", missä he asuisivat, olisi periaatteessa meidän omistuksessamme, ja sen vuoksi voisimme maksaa lainaa.
Olen aika pyörällä päästäni. Olen valvonut kaksi yötä melko tarkkaan. Kysyisin, miten muissa perheissä ja suvuissa järjestellään ja autetaan nuoria lapsiperheitä.
Kuinka pitkälle auttamisessa mennään?
Missä kohtaa loppuu aikuisten lasten isien ja äitien vastuu?
Tunnetasolla minulla on hirvittävän syyllinen olo, koska en halua lasten kärsivän mahdollisesta tulevasta avioerosta.
Kysyisin mielipidettänne siitä, kuuluuko appivanhempien järjestää/avustaa nuoren perheen asunto?
Olemme joutuneet syytöksen kohteeksi miniän puolelta, ettemme ole mieheni kanssa järjestäneet tilavampaa asuntoa poikani perheelle, johon kuuluu kaksi lasta.
Tähän mennessä nuoripari on asunut vuokralla (=180 euroa/kk) omistamassamme asunnossa.
Miniä on tuskastunut asunnon ahtauteen (58 neliötä).
Hän on tuonut voimakkaan sanallisesti esille, että olemme velvolliset järjestämään heille tilavamman asunnon.
Pojallemme ja miniälle on tullut asuntoasiasta kovaa erimielisyyttä.
Miniä katsoo poikamme puolustavan vanhempiaan, koska tämä sanoo, ettei asunnon järjestäminen kuulu meille.
He riitelevät usein asunnon hankinnasta. Nyt miniä on muuttamassa kotoa pois.
Miniämme sanoi meille, että tilanne on minun ja mieheni syytä, koska emme ratkaise heidän asunto-ongelmaansa ja tällä tavoin rikomme heidän liittonsa.
Tämä asunnon ahtaus on ollut kuuma peruna noin kolmen vuoden ajan, ja on puhjennut nyt kukkaansa.
Olemme selittäneet tosi nätisti, että meillä ei ole taloudellista halua myydä asuntoa ja ostaa isompaa heidän käyttöönsä.
Poikamme sanoo tällä hetkellä, että vaimonsa voi lähteä aivan vapaasti kotoa jos haluaa, ja tuohan käytännössä merkitsee avioeroa.
Meillä on kauhea syyllisyys päällä ja kävimme keskustelua sunnuntaina miniän kanssa. Hän ei ole peräytynyt kannassaan milliäkään.
Selitimme, että koska meillä on muitakin lapsia, emme voi tukea yhtä lapsista yli muiden.
Miniä sanoi laskeneensa, että olemme tukeneet heitä auttamalla opiskeluissa.
Ja että olemme olleet erään lapsemme omakotirakennuksella talkootyössä. Ja että hänen miehensä on täten jäänyt vähemmälle.
Poikamme itse oli taas toista mieltä tästä ja sanoi, ettei halua muiden sisaruksiensa kateuden kohteeksi, jos myisimme asunnon ja ostaisimme isomman heidän käyttöönsä.
Ihmettelin miniälle, että miksi me ikäänyneet ottaisimme velkaa ja alkaisimme maksaa asuntoa, jota emme itse käytä.
Meillähän on oma kotimme, tosin velaton.
Miniä sanoi, että se "kakkosasuntomme", missä he asuisivat, olisi periaatteessa meidän omistuksessamme, ja sen vuoksi voisimme maksaa lainaa.
Olen aika pyörällä päästäni. Olen valvonut kaksi yötä melko tarkkaan. Kysyisin, miten muissa perheissä ja suvuissa järjestellään ja autetaan nuoria lapsiperheitä.
Kuinka pitkälle auttamisessa mennään?
Missä kohtaa loppuu aikuisten lasten isien ja äitien vastuu?
Tunnetasolla minulla on hirvittävän syyllinen olo, koska en halua lasten kärsivän mahdollisesta tulevasta avioerosta.
Vastaukset 29
Vanhimmat
En voisi kuvitellakaan, että appivanhempani tai omat vanhempani järjestäisivät meille uuden kodin!!!
Kyllä se on jokaisen parin omalla vastuulla. Avustaa voi toki omien voimiensa/varojensa mukaan tasapuolisesti kaikkia lapsia.
Tuo kuulostaa niin uskomattomalta, että mieleeni tulee, kirjoititko ketunhäntä kainalossa? Mutta todennäköisesti olet ihan tosissasi, sillä muuten olet tosi taitava kirjoittaja.
Joten asiaan. Lopeta heti itsesi kiusaaminen poikasi perheen asioilla. Vaikka poikasi olisi ainoa lapsenne, teillä ei olisi velvollisuutta hoitaa hänen perheensä asumisongelmia. Toki akuutissa hädässä voi ja on hyvä auttaa, mutta siitä teillä ei ole kyse. Ja kun poika ei ole ainoa lapsenne, niin sitäkin suuremmalla syyllä. Olettehan toisen lapsen omakotityömaan "korvaukseksi" antaneet pojan perheelle mahdollisuuden asua edullisesti ja voisivat toki jatkaa siinä ilmeisesti edelleen, jos ei olisi tilapulaa.
Ongelma ei tunnu olevan edes tuossa asumisessa sinänsä, vaan kuulostaa siltä, että miniällä on jotain muita ongelmia. Joko hän ei jostain syystä tule toimeen oman itsensä kanssa, tai sitten ongelmia on avioliitossa muuten. Mutta jos miniän oletetaan olevan tervejärkinen normaali yksilö, hän ei voi esittää teille tuollaisia vaatimuksia. Tervejärkinen normaali itsestään vastuussa oleva ja itseään kunnioittava ihminen ei oleta voivansa elää appivanhempiensa siivellä. Kuka sitten on se, joka toteaa, mitkä ovat miniän todelliset ongelmat, on eri asia.
Jos pojan perhe tarvitsee isomman asunnon, on heidän se hankittava itse. Niin toimivat normaalit perheet. Jos rahaa isompaan ei ole, sitten pärjätään pienemmässä, kunnes rahaa on riittävästi. Ei siitä ole kovin kauan, kun kolmiota pidettiin isona perheasuntona ja nykyään se ei tunnu riittävän kenellekään, vaan mieluummin pitäisi olla 200-neliöinen omakotitalo.
Takaisin pääasiaan. Tuli pojallesi avioero tai ei, se ei ole sinun syysi eikä ansiosi. Lopeta syyllisyyden kanssa kärvistely, sillä tavalla pystyt pitämään oman päänuppisi kirkkaana ja auttamaan niillä keinoin, joilla voit ja haluat. Pysy erossa asuntoasiasta, koska muuten pääset välikäteen, jossa et voi voittaa. Auta puhumalla ja kuuntelemalla, kun sitä tarvitaan, mutta muuten jätä nuoret selvittämään elämänsä käytännön ongelmat itse.
Kiitos kauniista sanoistasi. Melkein itku pääsi kun luin.
Olen jotenkin herkistynyt ja rasitettu, ilmeisesti miettinyt liikaa tätä asiaa.
Toisaalta järjellisesti olen käsittänyt, että emme voi olla liikaa vastuussa ja toisaalta oudot "hoivavaistot" ovat tehneet tepposet.
Olen antanut valtaa ristiriitaisille päätelmille.
Ehkä olen jostain syystä ylisyyllistynyt noiden pienten lastenlasten tähden.
Täytyy ottaa kuitenkin selkeästi järki käteen ja hieman kovettaa tunteitaan.
En todellakaan voi mitään, jos ero tulee tämän vuoksi. Aikuiset lapset ovat toden totta vastuussa avioliitostaan ja sen jatkamisesta itse.
Kiitos sinulle vielä kerran!
Ette ole millään mittarilla velvolliset kustantamaan aikuisten lastenne asuntoa tai elintasoa.
Miniäsi arvomaailma on täysin häiriintynyt kuten nykyisten prinsessa-miniöiden on, "minulle kaikki muut olkoot ilman", sehän on näiden nyky miniöiden arvomaailma.
Jos ero tulee on miniäsi YKSIN siihen syyllinen, ette te eikä poikanne.
Onko poika jotenkin vielä huoltajuudenne alainen vai miksi ihmeessä teillä olisi mitään vastuuta kustantaa heille uusi asunto? En nyt ymmärrä yhtään ja vaikka onkin taloudellisia vaikeuksia, niin ei sekään pakota aikuisten ihmisten vanhempia kustantamaan yhtään mitään - ne velvollisuudet ohi jo. Aluksi tuli ajateltua että onko kyseessä provo, koska jos kaksi lasta siunaantunut, niin pitäisi jo jonkinlaista vasuuta omasta itsestään osattava kantaa.
Tehän olette auttaneet jo todella paljon pojan perhettä - tuo vuokra on todella pieni ainakin omalla asunnollani (viimeisin vuokra-asuntoni oli vajaa puolet pienempi ja yli tuplasti kalliimpi).
Ei teidän tarvitse kantaa huonoa omatuntoa, olette auttaneet todella hienosti poikasi perhettä ja se on vain hyväksi oppia ottamaan vastuuta itsestään myös taloudellisesti - kyllä niitä isompia asuntoja voivat he itse vuokrata. Nyt alat nukkumaan yösi hyvin omatunnoin. :)
En nyt osaa kyllä yhtään ymmärtää, onko heillä jotain erityistekijöitä että olisi syytä jotenkin heitä noin paljon avustaa? Yleensä perheen on pakko olla oppinut kantamaan itse vastuuta ja itselleni ei tulisi mieleenkään vaatia keneltäkään, appivanhemmilta tai omiltani, tuollaisia asioita.
Ilmoitatte vaan kylmän rauhallisesti, että jos ei kelpaa teidän edullisessa asunnossa asua, niin voi ihan vapaasti muuttaa pois! teillähän on oikeus vaikka myydä se asunto, sillä omistatte sen. Miniältä tuollainen on röyhkeää hyväksikäyttöä vaatia asuntoa teiltä.
Ja jos miniä haluaa isompaa asuntoa, niin miksi ei katseet käännyt hänen vanhempiensa puoleen? Sekin tosin olisi aivan yhtä älytöntä, sillä lasten asuntoasiat ei pitäisi kuulua teille mitenkään.
Hyvä anoppi!
Unohda moiset syytökset. Kenelläkään ei ole tuollaisia velvollisuuksia hankkia asuntoa aikuiselle ihmiselle tai pariskunnalle, mitä viestissäsi kuvaat. Kuulostaa aivan siltä, että miniäsi on poispilattu ja toisista hyötyä haluava ihminen. Olet aivan asiallisesti perustellut ja selittänyt asian miniällesi. Poikasikin on oikeassa.
Aikuinen ihminen tehköön itse asioidensa eteen töitä, jos jotakin haluaa. Korostan, appivanhempien painostamista ei lasketa työksi.
Nyt, Hyvä anoppi, pää pystyyn! Olet oikeassa ja tiedät sen itsekin.
Hyvää kevättä ja tsemppiä!
Kiitos sinulle ja kaikille vastanneille.
Oma realiteetin tajuni on tainnut hieman nyrjähtää, käsitän sen vastauksista, jotka saattavat minut takaisin raiteilleni.
Nyt voin jo rauhoittaa itseäni ja lähteä "linjaamaan" ja pitämään päätökseni asunnon suhteen siitä, että emme ainakaan syyllisty näistä vaatimuksista.
Emme voi mitään miniän ratkaisuista ja olkoon hän halutessaan vapaa lähtemään avioliitosta.
Periaatteessahan sen kestävyys ei kuulu ollenkaan meille, vaan on poikamme ja miniän oma asia.
Et voi kantaa taakkaa kenenkään muun parisuhteesta kuin omastasi. Ja uskon, että loppujenlopuksi tuollaisilla asuntojen ostamisilla ym. joutuisi lopulta kierteeseen, josta kärsisi kaikki. Kun se poika lähetettiin pesästä pois maailmaan, niin ei voi lopulta kuin seurata vierestä ja toivoa parasta kuten, että oppii perheineen kustantamaan oman elämänsä. Aina saa auttaa, mutta ei sitä voi vaatia kukaan. Te teette ihan oikean, kaikille loppupeleissä hyvän ratkaisun näin.
Miniä ei tule antamaan koskaan teidän enää tavata lapsenlapsianne, ja niin voi käydä isällekin On nimittäin kokemusta noin häijystä naisesta.Voimia sinulle raskasta tulee olemaan jos ei taivu narsistin tahtoon...
voi hyvinkin niin käydä, mutta silloin on isän hyvä olla alusta asti valppaana,eli jos yksikin tapaaminen hankaloituu,heti yhteys lastenvalvojaan. Nykyisin ei onneksi tuomioistuimet juurikaan myönnä yksinhuoltajuuksia.Ei edes silloin kun se olisi lapsen edun mukaista.
No kuulostaa kyllä aika uskomattomalta, että vanhempien muka pitäisi rahoittaa
nuoren pariskunnan elämää ja on muka vanhempien syytä, että
liitto on huonossa jamassa.
Taitaa miniä olla melkoisen rahanahne ja toisia hyväksikäyttävä tyyppi?
Onko hän joku lellitelty rikkaan perheen kersa, vai eikö hän ihan oikeasti
tajua, että he ovat ensisijaisesti ihan itse vastuussa taloudestaan
ja asumisestaan ja vanhempien apu on ihan vapaaehtoista, eikä
mikään velvollisuus? Ilmeisesti tyttö yrittää syyllistää toisia
omista ongelmistaan, tai on niin poispilattu, että luulee että kaikilla
on velvollisuus häntä elättää ja lelliä?
Uskomaton nainen. Jonkun täytyisi herättää se pikkuprinsessa ja kertoa
että aikuinen ihminen on ihan itse velvollinen elättämään itsensä ja vanhemmilla
on oikeus päättää ihan itse että mihin rahansa käyttävät.
Kyllä kaikki perheet hankkii asuntonsa itse. Pankista asuntolaina ja näin,jos on terve ja työkykyinen. Lueppa oireet,minkälainen ihminen on narsisti.
Luulin mieheni exän olevan ainoa laatuaan maailmassa, mutta onhan se toinenkin ahne appivanhempia kynivä miniä olemassa! Onneksi sinulla on fiksu poika, mieheni ei tajunnut erota ennenkuin kahdenkymmenen vuoden helvetin jälkeen
Kuulostaa kamalalle! En ikinä kehtaisi pyytää anopilta ja apilta tuommoisia, enkä edes omilta vanhemmiltani! Minulle on ollut kunnia asia pärjätä omillaan.
Olisiko liian paha jos sanoisitte perheelle että olette päättäneet myydä asunnon/antaa toisille vuokralle paremmalla hinnalla? Siten heidän olisi pakko alkaa ottamaan vastuu omasta elämästä ja hyvinvoinnista.
Kuulostaa vähän siltä että heitä/miniää on paapottu ja kaikki on tuotu aina valmiina eteen. Ystäväpiirissäni on tämmöinen henkilö, joskus toivon todella että hänelle tulee ongelma jota äiti tai iskä ei pystykään hoitamaan!
Olet saanut hyviä vastauksia, jotka ovat vahvistaneet sen, minkä sinä itse alunperinkin tiesit oikeaksi. Eli aikuisten lasten ja heidän puolisoitten asuntoasiat eivät kuulu vanhempien vastuulle.
Haluan lisätä yhden näkökulman. Mielestäni tekisitte pojalle ja pojan perheelle karhunpalveluksen, jos hommaisitte heille isomman asunnon. Heilllä ei ole oma elämä nyt sellaisessa hallinnassa, kuin mitä sen kuuluisi aikuisilla ihmisillä olla. Avun lisääminen vain heikentäisi tätä tilannetta.
Jos poika ja miniä haluavat yrittää, niin heillä on mahdollisuus saada asiansa kuntoon. Toki emme voi tietää, mitä miniällä on taustalla, kun hän näin oudosti vaatii teiltä ja syyllistää.
Apua lisäämällä ette kuitenkaan auttaisi vaan estäisitte heidän mahdollisuutensa "kasvaa" ja selvittää asiansa ja välinsä.
Voi olla, että he päätyvät eroon, mutta teidän syytänne se ei ole missään tapauksessa. Jos miniä ajattelee niin, niin ajatelkoon, mutta olkaa vahvoja siinä minkä tiedätte oikeaksi.
Sinulla on monta tukijaa tällä palstalla.
ps. olen miniä, mutta en vielä anoppi
Onpa tökeröä käytöstä miniältänne. Tosin ymmärrän että asunto alkaa käydä ahtaaksi. Teinä kyllä kannustaisin poikaanne ottamaan miehen vastuun ja etsimään sopivamman kokoista kotia perheelleen. Taustalla voi olla tietenkin myös se, ettei poikanne "kehtaa" muuttaa pois teidän omistamastanne asunnosta. Pelkää ehkä loukkaavansa teitä ja on nyt kahden tulen välissä. Perheensä ja teidän.
Kannustakaa poikaanne hankkimaan yhdessä miniän kanssa isompi vuokra-asunto.
Kertomuksesi kuullostaa kyllä aika pöyristyttävältä ja onkin saanut paljon myötätuntoa. Muutamaa asiaa ihmettelen, miksi poikasi jäi perheineen omistamaanne asuntoon aikoinaan, miksi hän ei hankkinut omaa asuntoa tai mennyt vuokralle vieraalle? Miksi vuokra on noin alhainen? Jos aikuinen lapsi ei itse kykene huolehtimaan itsestään tai perheestään niin onko se vanhenpien asia. Jos poikasi haluaisi jatkaa avioliitossaan niin olisi aika itsenäistymiseen eikä asua vanhenpien "nurkissa", sitähän tämä on kun asuu vanhenpiensa omistamassa asunnossa ja lähes ilmaiseksi. Mitä sitten jos miniä haluaakin isomman asunnon ja sanonut sen puolisolleen, tämä taasen ei ole halukas lähtemään pois näin edullisesta asumismuodosta joten miniä onkin kääntynyt vaatimaan teiltä tätä säilyttääkseen avioliiton. Paras kait kaikille osapuolille olisi että ottaisit poikasi ja miniäsi puhutteluun ja sanoisit että nyt on aika kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi ja etsiä oma punkka markkinahinnoin. Se vaati kyllä aikamoista uskallusta ja syyllisyyden tunteiden sietoa. Kokemusta tästä on.
Minne miniä sitten muuttaa, kun kerran haluaa eron tämän asuntoasian vuoksi?
Onko hänellä vieläkin edullisempi asunto tiedossa. Isompi ja halvempi?
Meillä on velaton omistuasunto, jonka yhtiövastike on n. 300 euroa. Mistä 180:llä ylipäätään minkäänlaista asuntoa voisi havitella?
Onhan kahden lapsen kanssa vaikea asua pienissä tiloissa, mutta kyllä jokaisen pitää itse asuntoasiansa hoitaa. 58 neliöä on sitä paitsi kolmioksikin riittävä. Kokemusta on.
Miniäsi on niin väärässä kuin olla voi.
On poikasi kovilla, kun joutuu tuollaiseen välikäteen. Miniäsi toivoisi, että vaihtaisitte asuntoa, ja he pääsisivät asumaan teidän tilavampaan asuntoonne. Sitä hän kadehtii.
Sinä olet joka tapauksessa viaton kaikkeen riitaan, mitä tästä asiasta poikasi perheesä käydään.
Parasta olisi, jos poikasi ja hänen vaimonsa hakisivat kaupungin vuokra-asuntoa. Tilavaa.
miksi _hänen_ vanhempansa eivat hanki heille isompaa asuntoa?
Eihän kenenkään vanhemman velvollisuus ole hankkia aikuisille ihmisille mitään asuntoja. Jos ei vanha kelpaa, niin muuttakoon tyytymätön miniä pois.
Kyllä miniän pitää olla tarkkana, koska hän tietenkin säästää omille lapsilleen asunnot. Nyt on jo kaksi lasta.
Kyllä pitää olla joka penni harkinnassa, että saa kummallekin kyllin isot lukaalit.
Siinä se syy on. Miniää pitää kunnioittaa. Hän uhraa kaikkensa. Ja panee appivanhempansakin uhraamaan.
Olikohan aloitus joku provo?
Minäkin olen miniä, mutta en ole vaatimassa keneltäkään yhtään mitään. Itse me maksamme asumisemme ja itse olemme velkamme ottaneet, jotta olemme oman asuntomme voineet hankkia. Emme halua olla muista ihmisistä riippuvaisia ja kaikkein vähiten anopista. Me elämme omaa elämäämme ja muut omaansa. Näin on parasta ja oikeudenmukaista.
Sopu sijaa antaa. Meidän perhe asui monta vuotta 38 neliön kaksiossa. Meillä ei ollut saunaa eikä edes parveketta, saati sitten hissiä ja kyse kuitenkin kerrostalosta. Kaikesta selviää, jos vain itsellä on siihen tahtoa.
Siis otatte vuokraa 180 e/kk? Ilmeisesti yhtiövastike.
Jos poikanne ja vaimonsa olisivat fiksuja, he säästäsivät nyt pari-kolmesataa kuussa ja ostaisivat isomman asunnon pankkilainalla. Nythän se kannattaisi.
Jos he joskus joutuvat muuttamaan isompaan ja kalliinpaan, on työlästä sitten enää aloittaa velanmaksu.
Ilmeisesti miniänne pitää selvänä, että nykyinen asunto on pojan perintö. Kun se myydään, ja te ostatte (ja maksatte) isomman, kasvaa heidän períntöouutensakin. On ilmiselvää, että miniä katsoo olevansa yksi perijöistä.
Joillakin on röyhkeyttä niin paljon, että pystyvät pitämään edellisen sukupolven omaisuutta omanaan jo ennen vanhusten perunkirjoituksia. Kannattaisi teidän tehdä hyvin huolellinen testamentti, sillä tämän miniän vuoksi perikuntanne saattaa joutua ilmisotaan aikanaan.
Kääntykää asiantuntijan puoleen ja laatikaa asiakirja heti.
Vaikka poikasi eroaisikin, voisi miniä "lastensa parasta ajattelevana äitinä" syöksyä perimään joka tapauksessa.
Usein perintöriidat johtuvat perijöiden puolisoiden ahneudesta.
Kyllä jokainen aikuinen hankkii asuntonsa itse! Olemme mekin asuneet opiskeluaikoina ahtaasti 2 lapsen kanssa kymmenkunta vuotta 48 neliön kaksiossa. Parvisängyt ja kerrossängyt on keksitty. Nyt ollaan 3 lapsen kanssa kolmiossa ilman tuon taivaallista tuskaa. eläkööt tulojensa mukaan! Ei tulisi pieneen mieleen puhua vanhemmille tai appivanhemmille noin.
Syy ei ole sinun!!! Nosta kuin kissa häntäsi, toivota tulevalle ex-miniällesi onnea uuteen elämäänsä, jos kerran lähtee.
Enkä ole mikään kultalusikkasuussa syntynyt,eronnut olen itsekin ja uudessa liitossa, mutta kyllä ne eron syyt on parisuhteessa eikä vieraissa.
joten en toista, omat mielipiteeni samanlaisia, pyydän tässä vain, että pitäisit meitä ajantasalla tapahtumien kulusta, tämä sai ainakin minut kiinnostumaan.
Pää kylmänä vain ja eteenpäin :)
Oikein onkin ollut ikävä häntä tässä välissä. Hienosti kirjoitettu provo!
No huhhuh ja höpöhöpö. Vastaan "nuorena parina".
EI TODELLAKAAN! Appivanhempien, isien tai äitien, kummin kaimojen tai kenenkään ei kuulu avustaa tai vielä vähemmän ostaa valmiiksi kenellekään, edes lapselleen, asuntoa. Aivan pöyristyttävää sanon minä.
Nuori pari saisi olla hyvin onnellinen että on voinut asua noinkin edullisesti vuokralla, vaikkakin ehkä nyt pieneksi tuntuvalta asunnossa. Pitäisi miniänkin ymmärtää (miten hänet on oikein kasvatettu?) että jokainen on vastuussa elämästään, ja kun niitä lapsia tekee tai jättää tekemättä, on myös asunto ja leipä itsensä vastuulla. Velvollisuus on siis heillä itsellään ja täysin kohtuutonta tuollainen vihjailu appivanhempien velvollisuudesta. Menisivät töihin ja ottaisivat itse asuntolainaa jos suurempaa kämppää haluavat, tai sitten vaan maksamaan suurempaa vuokraa. Elämä on. ja syytä oppia jo tässä vaiheessa, miten he oikein tulevat lapsensakin kasvattamaan? aikooko miniä sitten ostella jokaiselle lapselleen asunnot ja ottaa asuntolainat? niin varmaan joo.
Te olette jo lapsenne tehneet ja kasvattaneet. Te olette asuntonne hankkineet ja maksaneet ja kasvattaneet lapsenne siinä. Tuskin siis vanhempannekaan osti teille asuntoa(?) ja vaikka olisivat ostaneetkin niin ei se sitä tarkoita että teidän pitää jatkaa perinnettä. Ajat ovat muuttuneet ja tavat ja rahan arvo eri.
Miksi miniä ei pyydä rahaa ja asuntoa omilta vanhemmiltaan? hehän vasta tuolla ajatusmallilla olisivatkin velvollisia elättämään lapsensa...
Turhaa kannat vastuuta mahdollisesta erosta, jos niin käy niin olisi se tullut joku kerta vastaan kumminkin jostain toisesta aivan uskomattomasta syystä. Onneksi poikanne on asiasta "järjissään". Kysypä miniältä kuinka monen muun hän tietää muka ostaneen lapsille isomman asunnon? perusteet kouluttamiseen jne. ovat ihan typeriä, samat lähtökohdat ovat olleet pojallanne ja varmasti menisitte myös heidän omakotitaloprojektiin auttamaan jos alkaisivat rakentamaan. Voit tarjota tätä apua vastineeksi.
Kysymykseesi vielä vastaten, miten lapsia on tuettu. Omat vanhempani ovat 555-60 vuotiaita, samoin avomieheni. Pientä muutaman satasen rahoitusta olemme saaneet silloin tällöin tai esim. joululahjaksi. Koskaan emme kuitenkaan ole olleet rahallisesti riippuvaisia vanhemmista, opiskelujen ohessa on käyty töissä ja opiskelujen jälkeen edelleen. On asuttu aina vuokralla ja vuokra opiskelujenkin aikaan oli 600 euroa, joten tuo 180 euroa/kk on todella vähän ja jos itselläni olisi joskus ollut tuohon mahdollisuus olisi se jo ollut todella mahtava juttu. Vanhemmat eivät ole ostaneet asuntoja vaikka niillä nyt joten kuten varaa olisi ollutkin. Ei ole edes ajateltu asiaa niin ja vielä vähemmän että kehdattaisiin edes pyytää! Säästöjä on kerrytetty omista tuloista ja niistä satunnaisista avustuksista. Toki avustusta on ollut muussakin muodossa, joskus ruokana, joskus vanhoina huonekaluina jne. Kaikkea sisustukseen ei ole tarvinnut ostaa itse ja sitä mukaa sitten uusittu kun tuntuu hyvältä. Kovasti säästetään asuntoon ja kun se ostohetki tulee niin vanhemmilta ei aiota pyytää apua. Todennäköisesti haluavat ehkä sijoittaa muutaman tonnin mutta se on heidän päätettävissään. Häitä ei ole vielä aloitettu suunnittelemaan mutta nekin toteutetaan aivan omalla budjetilla. Budjettia alkaa jo olemaan kivasti joten ei tarvitse nipistellä niin hirveästi, ja kun jotkut puhuvat että vanhempien pitää maksaa häät niin sekin tuntuu aivan epätodelliselta - pakkoko on järjestää joko sellaiset joihin ei ole varaa tai mennä naimisiin juuri 18 täytettyään kun ei ole rahaa?? Lapsia ei ole vielä, mutta laskennallisesti pärjättäisiin siinäkin omillaan. Olemme 27 ja 30, ja todellakin tuli ensimmäisenä mieleen että liekö miniäsi reilu parikymppinen kun tuollaisia lapsellisuuksia juttelee? Aikuistua voisi ja alkaa selviytymään omillaan.
Ainoastaan parikymppinen voi olla noin ääliö, että vaatii teitä hankkimaan heille asunnon. Voi luoja!! JOS tuo todella pitää paikkansa, niin miniä tarvitsee ammattiauttajaa, eikä muuta..