Kohtalotoverit, miten jaksatte elää liitossa, jossa toinen ei välitä kosketuksesta, ei juuri seksistä, ei välitä katsoa toista silmiin jne..?
Itse olen 10v kärsinyt näiden puutteesta. Ei auta vaikka itse on aktiivinen, asioista on puhuttu. Toiselle riittää pelkkä toisen läsnäolo, toinen taas haluaisi myös sitä fyysistä kosketusta. Jos ei olisi lapsia, olisi helpompi erota. Mutta kun ei riidellä ja saamme molemmat toteuttaa itseämme. Näin on siis aina ollut. Kun olen aktiivinen kaikki hyvin, kun en tee mitään mieskään ei tee mitään.
Itse olen 10v kärsinyt näiden puutteesta. Ei auta vaikka itse on aktiivinen, asioista on puhuttu. Toiselle riittää pelkkä toisen läsnäolo, toinen taas haluaisi myös sitä fyysistä kosketusta. Jos ei olisi lapsia, olisi helpompi erota. Mutta kun ei riidellä ja saamme molemmat toteuttaa itseämme. Näin on siis aina ollut. Kun olen aktiivinen kaikki hyvin, kun en tee mitään mieskään ei tee mitään.
Vastaukset 12
Vanhimmat
että sanot, että "näin on aina ollut" ja toisaalta että "jos ei olisi lapsia". Pyhästä hengestäkö ne teidän kakarat on siinneet vai onko jompikumpi tuonut heidät mukanaan edellisestä suhteesta?
Itseni on turha enää haaveilla/pelätä raskautta näin 39 v ikäisenä, koska seksiä on noin 2 x vuodessa ja silloinkin kesto on vähäinen. Olisit kiitollinen. Itse olen kylläkin kiitollinen, että meillä kosketellaan, halaillaan ja pussaillaan jatkuvasti.
En sanonut, etteikö meillä olisi ollut seksiä, vaan että olen aina ollut se aloitteentekijä kaikkeen fyysiseen liittyen.
Lapsistani olen toki äärimmäisen kiitollinen!
Eikö teillä mies halua lapsia? Eihän ikäsi vielä este ole.
Törmäsin juuri sinunlaiseesi naiseen. Upea nainen, herkkä, kaunis mutta liitossaan turhautunut. En ymmärrä, miten hänen miehensä voi antaa tilanteen mennä tuollaiseksi.
Voisin antaa oikean käteni tuon kultakimpaleen edestä mutta hän itse päättää mitä elämältään haluaa. En ole eläissäni edes harkinnut perheellistä naista mutta tämä sai pääni ympäri 180 astetta.
Tälläisissä tilanteissa vaimon pitäisi herättää mies keskustelemalla ja jos vaimo on oikeasti sitä mieltä että on väärän miehen kanssa naimisissa, tulisi koko asia pistää vaakalaudalle. Joskus tälläiset käännepisteet voivat antaa uuden suunnan elämässä, joskus taas joutuu toteamaan ettei ihminen muutu siitä mitä hän on. Ainakaan se ei ole hyvä tilanne, että lapset kasvavat kodissa missä äiti ja isä ovat hirveän etäisiä.
olen mies ja kaikki kosketukset, aloitteet tulevat puoleltani, vaimo ei kosketa, ei tee aloitetta, juuri katso silmiin.. täytyy aina arvata tekeekö hänen mieli sexiä, ja kun ei anna merkkiä haluistaan,, voin arvioida väärin ja saada pakit.. se syö miestä, mikä lääkkeeksi..?
katsoa silmiin, ei pidä kosketelusta eikä halimisesta, voi olla neuropsykologinen syy
itse olin e m kylmässä avioliitossa vuosikymmenet kunnes älyttiin erota
miehen kylmäkiskoisuus selvisi myöhemmin AS-diagnoosiksi
jos siitä olisimme avioliiton aikan tiennet, moni asia voisi olla toisin
Joo, varmasti syö! En tosiaankaan tiedä mikä lääkkeeksi. Oletko kysynyt miksei häntä haluta?
Meillä yhtenä syynä on miehen arkuus ja se ettei lapsuudenkodissa ole kosketeltu. On oppinut lapsena väistämään ja varomaan muita ihmisiä. Eikä siis edelleenkään uskalla tulla lähelle toista. Minulle se vaan tarkoittaa sitä, ettei toinen rakasta.
Jos tiedät miehen taustat ja mitä tämä toiminnallaan viestii, miksi tulkitset häntä omien ennakkoluulojesi perusteella?
Kun tiedät ettei mies tarkoita sitä mitä sinun mielestäsi tuollaisella sulkeutuneisuudella "pitäisi tarkoittaa"...
menen halaamaan ja pussailemaan miestäni päivittäin, ja monesti teen sen väkisin, joten mieheni jo alistuu siihen hyväntahtoisesti. Jos en tee sitä moneen päivään, rupeaa mieheni ihmettelemään, luulee hän, että minulla on toinen.
En minä jaksa odotella niitä hellyyden osoituksia, minä itse toimin ja saan siitä tyydytyksen. Joka päivä suikkaan monta kertaa, siinä samalla kun katsotaan telkkaa. Opeta miehesi kaipaamaan kosketustasi. En tiedä toimiiko tämä, mutta kannattahan sitä kokeilla : )
Miehen tunteilla ei sitten ole mitään väliä?
Tuohan kuulostaa juuri oikealta kompromissilta."Hyväntahtoisesti alistuu":-) Kaipaa, jos ei kuulu muutamaan päivään haleja...
Meillä ei tuota kompromissia saanut yrityksestä huolimatta aikaan; riuduin hellyydenpuutteessa lähes kolmekymmentä vuotta, ennenkuin tajusin lähteä koko suhteesta...
Miksi pitää yrittää muuttaa toinen mieleisekseen, olisiko ollut parempi valita oikea?
Pitäisi varmaan tajuta lähteä ajoissa...
Kyllä tuntuisi kylmältä elää liitossa, jossa ei kosketeltaisi, otettaisi syliin,hyrrrr...tai tehtäisiin sitä vain velvollisuudesta tai tavan vuoksi. Lähtisin kyllä pian sellaisesta....