Mulla on kamala ongelma. Oon seurustellu kaks vuotta maailman ihanimman kundin kans enkä aio jättää häntä koskaan, mutta ensimmäistä kertaa koko seurustelun aikana mulle on tullu tunteita toista ihmistä kohtaan.
Me tavattiin kesän alussa tämän toisen kundin kanssa ja alettiin kirjeenvaihtoon koska meillä oli samanlainen ajatusmaailma.. Siitä se sitten lähti Ja nyt me ollan ihastuttu toisiimme ja textaillaan ja soitellaan ja käytiin kahvillakin.. huomenna menemme uimaan.
Tää kundi tietää että olen varattu ja olen sanonut hänelle etten lupaa mitään tulevaisuudesta, mutta hänellä on tunteita minua kohtaan, ja hän toivoo että jättäisin poikaystäväni. Poika on niin erilainen kuin poikaystäväni, mä suorastaan himoitsen häntä!Välillämme ei ole vielä tapahtunut mitään konkreettista mutta...
Mulla itkettää, en ole koskaan pettänyt ketään ja tää tuntuu tosi pahalta. Mun toive ois suudella edes kerran tätä uutta tuttavuutta mut se ei varmaankaan jäisi siihen.. Oonko mä aivan täys jakorasia jos mä seuraan tunteitani...
Ppikaystävääni en halua jättää.
Me tavattiin kesän alussa tämän toisen kundin kanssa ja alettiin kirjeenvaihtoon koska meillä oli samanlainen ajatusmaailma.. Siitä se sitten lähti Ja nyt me ollan ihastuttu toisiimme ja textaillaan ja soitellaan ja käytiin kahvillakin.. huomenna menemme uimaan.
Tää kundi tietää että olen varattu ja olen sanonut hänelle etten lupaa mitään tulevaisuudesta, mutta hänellä on tunteita minua kohtaan, ja hän toivoo että jättäisin poikaystäväni. Poika on niin erilainen kuin poikaystäväni, mä suorastaan himoitsen häntä!Välillämme ei ole vielä tapahtunut mitään konkreettista mutta...
Mulla itkettää, en ole koskaan pettänyt ketään ja tää tuntuu tosi pahalta. Mun toive ois suudella edes kerran tätä uutta tuttavuutta mut se ei varmaankaan jäisi siihen.. Oonko mä aivan täys jakorasia jos mä seuraan tunteitani...
Ppikaystävääni en halua jättää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Paha probleemi sinulla. Olet sen verran nuori, että onhan sinun maailmaakin nähtävä, älä siitä itseäsi tuomitse.
Mutta ajattele myös tätä uutta ihastustasi. Hän on kiinnostunut sinusta ja taatusti loukkaantuu, jos ensin etenet ja sitten et jätäkään poikaystävääsi. Kerro siis hänelle, että poikaystäväsi on Se Oikea etkä aio jättää häntä koskaan. Muuten arvelen, että sinun on "kiellettyä hedelmää" vähän maistettava. Älä kerro tätä hairahdustasi kuitenkaan poikaystävällesi.
Se on vähän niin, että teet mitä vain, se jollakin tapaa vaikuttaa vakisuhteeseesi. Jos olet uskoton, tunnet syyllisyyttä ja pidät itseäsi huonona kumppanina. Mutta jos pidättäydyt, vaikka intohimosi sanoo muuta, voit tiedostamatta olla katkera poikaystävällesi siitä, että hän kahlitsee sinua liikaa. Tämäkään ei ole hyvä.
Neuvoisin noudattamaan tunteitasi tämän uuden kundin suhteen, mutta siten, että otat sen kokeiluna sen suhteen, miltä tuntuu olla uskoton. Ehkä opit jotakin siitä, miten tärkeä poikaystäväsi sinulle on ja kuinka HALUATKIN oikeasti olla hänelle uskollinen.
Kyllähän se niin on että et taida molempia saada, jolloin toisen on ennemmin tai myöhemmin jäätävä. Jos kerran aiot jatkaa poikaystäväsi kanssa, miksi kidutat itseäsi ja tätä toista tapailemalla ja lietsomalla liekkiä tietoisesti? Lisäät vain ikävääsi tätä toista kohtaan, puhumattakaan siitä että lisäät omaa syyllisyyttäsi poikaystäväsi suhteen. Lopeta vielä kun voit, jos taas et voi niin kerro edes poikaystävällesi missä mennään. Suhdeseikkailut kai kuuluu nuoruuteen, mutta älä aloita jo noin nuorena valehtelua ja pettämistä.
Jompi kumpi.. Jos et poikaystävääsi aio jättää, niin sitten neuvoisin jättämään tämän uuden ystäväsi.. Tiedän, se sattuu varmasti.. Mieti, kumpi on sinulle tärkeämpi..
Taivu yhteiskunnan tahtoon. Kristillisen moraalin hiljainen ääni vainoaa sinua kuolemaasi asti jos poikkeat kaavasta. Kiellä oma ihmisyytesi. Älä edes juttele kenekään kanssa. Älä ajattele muita. Miehesi rakastaaa sinua ikuisesti vaikka sinusta tulisikin moraalisi loistava kansikuva, kyllästynyt, elämän haluton, tylsä, tiukkapipo.
Täten saavutat taivaspaikan ja kumppanisi jakamattoman huomion lopun elämääsi.
NOT!!!
Elämä on elämistä varten
Ei, älä taivu yhteiskunnan tahtoon. Kristillisen moraalin ääni ei vainoa. Et kiellä omaa ihmisyyttäsi. Voit jutella ihan kenen kanssa haluat. Voit ajatella ihan mitä mieleen tulee. Miehesi rakastaa sinua tai ei. kenenkään ei tarvitse ola moraalin loistava kansikuva. Eikä kyllästynyt, elämänhalu on ihmisen perusvaisto ei sitä ihan helpolla tukahduteta, tylsä tuskin tulet olemaan. Aina voi ostaa väljemmän pipon :)
Jaksa en puhetta taivaspaikoista, joten ei siitä mitään
Elämää elät teit sitten mitä tahansa.
Mutta oli kristillistä tai ei mutta minä olen huomannut yhden todella hyvän sanonnan:
Tee muille kuten toivot itsellesi tehtävän.
Oli mikä tahansa moraalinen tai ihan mikä tahansa dilemma, niin tuo helpottaa ratkaisun tekemistä huomattavasti.
ja jos mietit pettämistä niin pyydäpäs miestäsi tai naistasi menemään baariin, viettelemään sieltä jonkin hoidon ja tuoda se kotiin naitavaksi ja kattele komeron oven raosta että miltä se itsestä tuntuu. Monesti tämän onnistuu tekemään ihan pelkästään ajatuksen tasolla, mutta monesti elävä esimerkki antaa parhaimman tuntuman. En suosittele kuitenkaan elävää esimerkkiä. Ihmisellä on ihmeellinen mielikuvitus ja toivokaamme kaikki että se riittää.