Olen yh.äiti. Olen tavannut reilut kaksi vuotta sitten lapsettoman poikamiehen. Suhteemme toimii
ihan mukavasti, lukuunottamatta ns. luurankoja, jotka putkahtavat tavan takaa esiin entisestä suhteestani. Avioliittoni oli lähes kaikin puolin raastava, paljon mm. henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa, pettämisiä, pitkittyneitä kaljailtoja yms.Loppuaikoina itsekkin ns."kostoksi" kävin vieraissa, tosin ex:ni tietämättä.
Kuitenkin nykyään minut saataa toisinaan vallata suunnaton pelko ja ahdistus, adrenaliinin suunnaton ryöppäys kun siippani lähtee olusille. Hän ei ole koskaan pettänyt lupauksiaan ja muutenkin luotan häneen täysin, mutta silti tuo ahdistus hyökkää kimppuuni. Miten saisin murennettua luurangot vaarattomiksi. Avopuolisolleni olen selittänyt köyttäytymistäni, mutta ei se oloani helpota.
Olenko pimahtamassa.
ihan mukavasti, lukuunottamatta ns. luurankoja, jotka putkahtavat tavan takaa esiin entisestä suhteestani. Avioliittoni oli lähes kaikin puolin raastava, paljon mm. henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa, pettämisiä, pitkittyneitä kaljailtoja yms.Loppuaikoina itsekkin ns."kostoksi" kävin vieraissa, tosin ex:ni tietämättä.
Kuitenkin nykyään minut saataa toisinaan vallata suunnaton pelko ja ahdistus, adrenaliinin suunnaton ryöppäys kun siippani lähtee olusille. Hän ei ole koskaan pettänyt lupauksiaan ja muutenkin luotan häneen täysin, mutta silti tuo ahdistus hyökkää kimppuuni. Miten saisin murennettua luurangot vaarattomiksi. Avopuolisolleni olen selittänyt köyttäytymistäni, mutta ei se oloani helpota.
Olenko pimahtamassa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostaa ihan normaalilta. Juuri tyypillinen yh, jota menneisyyden varjot vainoavat ja kaappien kolina tuntuu rasitteelta.
Olet jo ottanut ison ja tärkeän askeleen oikeaan suuntaan, kun olet kertout nykyiselle kumppanillesi siitä, että sinua ahdistaa. Luottamuksen rakentaminen on pitkä prosessi ja nyt on tärkeää, että pidät kiinni uudesta kumppanistasi, vaikka joskus tuntuisikin siltä, että koko juttu meinaa hajota käsiin ja "pimahdus" uhkaa. Ei sitä niin vain sormia näpäyttämällä unohdeta vuosikausia kestänyttä väkivaltaa.
Rakentaminen on aina vaativampi tehtävä kuin rikkominen. Oletko harkinnut sellaista vaihtoehtoa, että menisitte perheneuvojalle tai yksityisen psykologin kanssa keskustelemaan? Alan ammattilainen voisi osata asettaa oikeat kysymykset solmujen availua varten ja ihanteellisin tilanne olisi, jos nykyinen kumppanisi lähtisi mukaan keskusteluihin. Silloin teitä olisi kaksi ottamaan niskalenkkiä niistä luurangoista.
Aikaa ja aikaa se vaatii. Itse olen eronnut yli neljä vuotta sitten ja kyllä niitä vanhoja juttuja vieläkin joskus putkahtelee pintaan. Omien havaintojeni mukaan vahvin ase luurankojen murentamiseen on tunnustaa niiden olemassaolo ja hyväksyä se, että ahdistaa. Jos yrität kieltää tunteesi, ne vain kärjistyvät ja murenemisen sijaan rangot lujittuvat.
Olen itse yh äiti. ihan edustavassa kuosissa, hyvä vaki duuni löytyy yms.
Miten ihmeessä yh seurustelee?? en ole vieläkään käsittänyt miten toimitaan?
missä vaiheessa lapsi tulee mukaan? vai olisiko mahdollista, että täytyy bongailla yli 35v, että ne osaa huomioida myös lapsen?
No jospa bongailisit eronneita miehiä
joilla myös lapsia
niin olisitte samalla lähtöviivalla
Itse olen 35v. ja kumppanini lähentelee 40:tä.
Kai se on yksilöllisitä ja suhteesta, lapsesta riippuvaa missä vaiheessa esittelee miehen lapselle ja tietysti toisinpäin.
Minua on onnistanut miehen suhteen, kunhan vain luurangot kolisisivat pois.