Jos profiili ei vaikuta aivan kauhealta ja pari viestiä on vaihdettu, niin ei muuta, kuin kahville.
En halua vatvoa elämääni läpeensä edes ystävieni kanssa. Miten sitten jonkun täysin tuntemattoman. Eka tavataan ja puhellaan niitä näitä. Jos olemus (siis ei ulkonäkö) vaikuttaa sopivalta niin sitten voidaan jutussa edetä johonkin suuntaan. Muuten se on kiitos tapaamisesta ja morjens!
Eikä tässä pieni jäykkyys tai jännittäminen arviotani pääse pilaamaan. Meikäläisen seurassa sulaa tarvittaessa vaikka rautakanki. =)
En halua vatvoa elämääni läpeensä edes ystävieni kanssa. Miten sitten jonkun täysin tuntemattoman. Eka tavataan ja puhellaan niitä näitä. Jos olemus (siis ei ulkonäkö) vaikuttaa sopivalta niin sitten voidaan jutussa edetä johonkin suuntaan. Muuten se on kiitos tapaamisesta ja morjens!
Eikä tässä pieni jäykkyys tai jännittäminen arviotani pääse pilaamaan. Meikäläisen seurassa sulaa tarvittaessa vaikka rautakanki. =)
Vastaukset 4
Vanhimmat
olikaan?
Mutta totta. Eikun tapaamaan. Tapaaminen tosin on hankalaa jos toinen asuu vaikka 200 km:n päässä. Ei ihan pelkän kahvikupin takia jaksaisi lähteä sellaista matkaa, todetakseen ekan viiden minsan sisällä että kiitti ja moi.
Johan sä olet varma itsestäsi - että sulaa tarvittaessa rautakankikin. Liekö lipevää käytöstä vai luontaisesti sulavaa charmia?
Samaa mieltä aloittajan kanssa.
Myyntimies. Lisäksi vielä luonnostaan helppo ja höveli luonne. Harva pysyy kuoressaan kovinkaan pitkään.
Pointtini on se, ettei turhaan kuluttaisi aikaa kirjoitteluun. Eikä tarvitsisi heti ruveta kertomaan henkilökohtaisia asioita.
Parempi sopia tapaaminen vaikka jollekkin päivälle töiden päätteeksi ilman sen kummempaa kikkailua. Siinä sitten jutustellaan mukavia maailmanmenosta. Äkkiä siinä huomaa mistä puusta keskustelukumppani on veistetty.
Mitään sadan kilsan päässä asuvaa en edes tapaisi. Liian hankalaa, tuli hommasta jotain tai on tulematta.
mä oon vieläkin ns. sinisilmänen ja luotan ihmisiin , niin kauan ennen kun sitten joku sen luottamuksen pettää.mulla kävi niinpäin että kolmen päivän aikana varmaan molemmat tilitti elämästään ne pääkohdat, mese keskusteluja käytiin sinä aikana varmaan 30 tuntia, ja ei ollu hiljasta hetkeä. välimatkaa on just se 100 km , mutta ei haitannu tapaamista. nyt tapaillaan pari kertaa viikossa ja se tuntuu hyvältä. ollaan sen verran aikuisia ettei tarvitse olla koko aikaa kun paita ja peppu ja luottamus pelaa.