Sanokaahan nyt viisaammat ja jo ehkä muutaman eron kokeneet pari vinkkiä mull emiten jaksaa eteenpäin kun 2,5 vuotta kestänyt seurustelu ajautui tuuliajoille... Suurin ongelma on siinä että pitäsikö mun yrittää olla ystävä tämän týypin kanssa (hän ainakin haluaa) vai pitäisikö olla vihainen tälle ihmiselle, sillä hän kuitenkin teki jotain joka on saanut sydämeni rikki. Itse en osaa sanoa että nielenkö ylpeyteni ja alan rakentamaan toimivaa ystävyys suhdetta tämän henkilön kanssa vai lähdenkö täysin omille teille hänestä mitään välittämättä, tekihän hänkin minulle niin? Eli jos jollakin elämää kokeneella henkilöllä olisi antaa jotain vihjettä että mitä sitä tekisi, itse olen jo päässäni monelaisia ideoita muodostanut, mutta jotenkin vain tarvitsen vielä saada varmistusta siihen että onko päätökseni oikea...
auttakkee
joutenolija
2353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
....sitä päättää just nyt? Jos nyt tuntuu pahalta niin ei kannata varmaan leikkiä ystävyyttä, mutta eihän se sitä tarkoita että asialla olisi ikuisesti merkitystä, että olisit ainiaan vihainen? Toisaalta jos isket keskusteluyhteyden iäksi poikki et voi tietää haluaisitko myöhemmin vaikka keskustella mieltäsi vaivaavista asioista tms... Etkö voi vaan erota, antaa pölyn vähän laskeutua ja katsoa asiaa sitten uudestaan? Ei se yhteydenpito ja ystävyys muutenkaan koskaan ole noin vaan "päätettävä" asia, yleensähän siinä käy miten käy, riippuen ihan siitä onko kahdella ihmisellä mukavaa ja haluja pitää yhteyttä... ystävyys joko muodostuu tai sitten ei muodostu.
Nyt on tosiaankin aika vaikea tehdä mitään päätöksiä, istuttiin juuri tuossa exän kanssa taas alas ja juteltiin asioista, oli itselle suuri helpotus huomata että en kaivaannut häntä enää lainkaan niinkuin kaipasin aina meidä seurustelun aikana, tunsin häntä kohtaa vaan symatiaa, tämän vuoksi ajattelin tosiaankin kokeilla jospa hänestä vielä saisi tosiaankin hyvän ystävän, mutta silti on takraivossa koko ajan pelko että mitä sitten jos tunteeni taas herääkin tai mitä sitten jos en kestäkkään nähdä häntä toisen henkilön kanssa? Omasta mielestä aina parempi ettei jätä mitään vihaa itsensä sisälle ja sopii kaiken minkä vaan pystyy, nyt omasta mielestä pidän itseäni jopa aikuiseksi kasvaneena kun pystyin suhtautumaan tähän asiaan aika asiallisesti, en antanut vihani tulla sen eteen etteime voitaisi olla ystäviä, ehkä se viha vielä joskus purkaantuu niin etten jaksa exää enää edes nähdä tai sitten, mutta mielummin teen sen näin päin, kuin aloittaisin nyt jo sen vihaamisen, tai jotain, päässä on vieläkin erotsta kuitenkin niin huono mieli että jopa tämä teksti on ihan sika sekavaa, no toivottavasti sain pointtini esitettyä tai vastaavaa