Tapasin miehen netissä ja olemme tapailleet nyt pari viikkoa tiiviisti. Sänkyynkin jo meninmme kolmansilla treffeillä. Eilen tajusin, että minä olen ollut enimmäkseen se, joka ottaa yhteyttä. Mies on tekstannut spontaanisti pari kertaa ja soitellut muutaman kerran, mutta niitä osasin odottaa, koska oli luvannut. Hän on kyllä ehdotellut tapaamisia, joten eivät kaikki ole minun aloitteestani. Pelästyin omaa käyttäytymistäni niin, etten nyt osaa enää ollenkaan suhtautua asiaa järkevästi. Minusta on tullut kontrollifriikki, enkä haluaisi olla sellainen. Onko mitään enää tehtävissä ja onko hyvä ottaa asia puheeksi hänen kanssaan? Jos miehet haluavat olla metsästajiä, niin tässä saalis on alkanut ajaa takaa metsästäjä-parkaa...
Liian innokas
Rexona
214518
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
sama täällä. Miesten mies on oikeasti kauhuissaan, kun minä ahdistelen häntä ja sekös minua tympäisee. Olenko minä todella niin kauhea? Minä ujo ja epävarma, enkä edes mikään saalis, vaan pupu pää pensaassa. Tässä vielä se, ettei mies oikeestaan tee mitään. Ei spontaanisti eikä mitenkään. Siinä ajattelin, et häiritään nyt samaan syssyyn sitten kundi hermoromahduksen partaalle. Jos homma menee metsään, niin meneepähän sitten kunnolla.
Välillä tulee melkein sellaisia ärtymyksen tunteita, kun turhauttaa niin kunnolla.
Varmaan teen kuin entinenkin kuski, että karjaisen jo ovelta, et pidä tunkkis sitten. Tätä mä pelkään, jos tää vielä kauan jatkuu. :)
No mullahan on asiat sitten hyvin tuohon verrattuna. Mies sentään tekee jotain.
Olen ihmetellyt itsekin, miten tässä näin pääsi käymään, että rupesin aloitteelliseksi vaikka en ole sitä juuri harrastellut. Ehkä sen vaan huomas, että tää vois olla tässä niin kummasti sitä itsevarmuutta sit jostain löyty. Vai onko sitten tyhmyyttä?
kai se on lähinnä sitä ärripurrikiukkusuutta, ääretöntä turhautumista, missä tulee tehtyä vähän milloin mitäkin. mut pakko kai miehille on kaapin paikkaa näyttää, kun se ei itsekkään osaa sitä tehdä. Tyhmyyttä tai ei, mitä väliä sillä on. Yks hailee sille, joskus vaan alkaa tympästä yli äyräitten. Siinä ei paljon mietitä sillon.
Kumma juttu, et pitää vähän kuin tollasen negatiivisen asian kautta saada se hirvee apinanraivo päälle, et nyt mä hermostun ja teen tälle asialle jotakin!!! Mutta en mä olen väittänytkään, että olisin rationaalinen.
Kuulostaa siltä että olette molemmat rakastuneita tai ainakin ihastuneita.
Jos ihmettelette mitä tuossa on käynyt niin ilmeisesti teillä on aiemmin sellaisia kokemuksia että mies soittelee kokoajan teidän peräänne ja te vastaatte silloin kun huvittaa. ja nyt kun kohdalle on osunut tilanne jossa mies ymmärtää mitä tapahtuu ja teitä viedään kuin pässiä narussa niin ette tiedä mitä tehdä :)
Onnea vain molemmille!
Ja löysin itseni, olen ollut aina se joka odottaa että mies tekee aloitteen, soittaa, tekstaa yms... Jos ei tee sitä niin kohautan olkapäitä ja jatkan matkaa :)
Nyt sitten tapasin ja tutustuin mieheen joka kyllä alkuun oli se aktiivinen ja soitteli yms. Mutta jotenkin jossain vaiheessa musta tuli se joka soittaa, tekstaa, kirjoittelee s.posteja. Millon, missä vaiheessa, miksi????
Kai se on jonkin sortin ihastumista tai kiinnostusta.
Kysyin mieheltä että häiritseekö häntä mun soittelu ja viesteily, ei kuulema haittaa ja vastaa kyllä puheluihini, puhutaan jopa tuntikin vaikka mistä. Mutta ei soita itse... Paitsi jos pyydän tai oikeastaan käsken soita mulle illalla, silloin soittaa ei muulloin.
Miehen pitää saada saalistaa ja tuntea itsensä siten mieheksi. Että on itse tehnyt valintansa ja hallitsee elämäänsä, siis että pystyy itse hoitamaan asiansa.
En itsekään halua soittaa miehelle ja ehdottaa tapaamisia tms. Mielestäni miehen tulee olla aktiivinen.
Mutta passiivisena oleminen antaa toiselle tavallaan vallan. On mukavempaa, jos pystyy itse vaikuttamaan elämänsä kulkuun myös kumppanin tapailussa, siis jopa ehdottamaan reippaasti jotain.
Myös tunne on tärkeä, jos tuntuu siltä, ettei voi soittaa toiselle sen takia, että pelkää toisen ahdistuvan liiallisesta aktiivisuudesta, niin onko sellainen ihminen oikea itselle??
Loppujen lopuksi: varmaan järkevintä on pitää yllä aika tasapuolista linjaa, kuitenkin niin, että luontainen malli näkyy. Siis: miehet pitävät enemmän yhteyttä ja siten saalistavat, naiset antavat vinkkejä, mitä haluaisivat tehdä. Mies sitten toteuttaa toiveet, jos nainen on hänelle tarpeeksi tärkeä. Yleensä mies on onnellinen siitä, että tuntee itsensä tarpeelliseksi. Ja naiset muistakaa: mies ei tajua vihjailuja (esim. "telkkarikin lojuu vielä laatikossa.."), vaan sille pitää sanoa suoraan, esim. auttaisitko minua kiinnittämään taulutelevision seinään?
Kannattaa myös muistaa se, että viisas pysyy kohtuullisissa toiveissa..
Tänään käytiin missä mennään-keskustelu ja puhuimme myös tuosta minun aktiivisuudestani. Se ei kuulemma ollenkaan haitannut. Sitten kun tuli puheeksi "suhteemme" jatko, putosi pommi. Hän ei halunnutkaan muuta kuin olla ystäviä, sanoi ettei nyt etsi parisuhdetta, on kuulemma seurustellut lähes taukoamatta koko aikuisiän. Olin puulla päähän lyöty ja oikeastaan en ollut. Tuli todella paha olo, olin mennyt hänen kanssaan sänkyynkin ja nyt se olikin yhtäkkiä merkityksetöntä. Istuimme vain hiljaa pitkän aikaa ja tulihan ne kyyneleet vaikka kuinka yritin olla näyttämättä, miltä minusta tuntui. En ollut taaskaan tajunnut, mistä oli kyse. Ja kyllä, olin häneen ihastunut. Tässä vaiheessa en voi ajatellakaan olevani hänen kaverinsa. En tiedä tuleeko sellaista hetkeä ollenkaan. Joko kaikki tai ei mitään. Saa nähdä.
Otan lainauksesi toisesta viestiketjusta pätkän sanomisiasi "Hän kuitenkin kertoi, ettei nyt halua seurustella kenenkään kanssa ja haluaisi olla vaan kaveri. Tällä hetkellä se tule kysymykseen, koska tunnen oloni huijatuksi ja minua hävettää, koska oletin hänen haluavan seurustella"
Tämä ei ole ehkä sitä mitä haluat kuulla juuri nyt, mutta niin se vain menee että aina ei homma natsaa kohdalleen. Et voi olettaa että muutaman viikon yhdessäolon jälkeen mies yhtäkkia haluaa parisuhteeseen kanssasi. Jos sinulla on tuollainen ajatus päällä niin tulet pettymään vielä useasti tulevaisuudessakin. Ei se että on sänkyynkin menty tarkoita sitä että nyt on pakko alkaa seurustella. Jos molemmat sitä tahdoitte niin hyvä niin, mutta jos kyse oli jostain muusta sinun puoleltasi niin et voi vaatia mieheltä silti mitään...
Jos mies uskoisi kunnolla siihen että teillä voisi olla yhteistä tulevaisuutta keskenänne niin ei se että hän on ollut koko aikuisikänsä parisuhteessa merkkaisi niin paljoa. Kyllä hän silti haluaisi jatkaa tapailua ainakin seurustelun tasolla. Itse olen juuri samanlaisessa tilanteessa eli olen ollut parisuhteessa koko aikuisikäni ja nyt mietin hyvinkin tarkkaan ennenkuin siihen alan uudestaan. Sanon toki sen tapailemilleni naisille hyvinkin aikaisessa vaiheessa enkä vain pudota pommia kuten sinulle kävi, mutta kaikki miehet nyt eivät vain osaa olla hienovaraisia.
Toki parempi tietysti näin kuin että hän olisi oikeasti johtanut sinua harhaan eli väittänyt jotain ihan muuta kuin mitä hänellä oikeasti oli mielessä...
Tunteet on mennyt aika lailla laidasta laitaan eilisen ja tän päivän aikana. Ensin olin järkyttynyt, sitten pettynyt, surullinen, vihainen, sitten vaan otti päähän ja nyt minua lähinnä hävettää koko juttu. Ensinnäkin se miten käyttäydyin koko jutun aikana ja sitten kun tämä asia tuli ilmi. Ja mitä tulee tuohon pettymiseen josta mainitsit, niin sitä on kyllä tapahtunut niin monesti aiemmin, juuri sen takia, että olen alkanut kuvittelemaan kaikenlaista aivan liian aikaisin. Siitä ei ole vaan niin helppo päästä irti. Luulisi, että olen jo ottanut opikseni.
Nyt kun tämä suurin häpeän tunne tästä haihtuu, niin voin kuvitella olevani hänen ystävänsä. Mutta ei sen aika ole ihan vielä.
Osaisitko sanoa, onko ihstukseni sinunkaltaisesi mies?
kun olimme tapailleet noin kuukauden, mies sanoin, että ei halua alkaa seurustella nopeasti. Minut se pysäytti ja olin aivan varma, että meidän juttu oli siinä. Sanoin kuitenkin takaisin, että en minäkään halua alkaa seurustella nopeasti ja mies sanoi, että se on hyvä asia.
Tapailumme jatkui kuitenkin tuon "välikohtauksen" jälkeen aivan niin kuin ennenkin. Tapaamme vähintään kerran viikossa. Mies ei kuitenkaan melkein ikinä soita minulle ja se pelottaa. Mies ei myöskään ehdota tapaamisia. Vasta viime aikoina alkanut ehdottamaan joitakin tapaamisia.
Nyt minua on kuitenkin neljän kuukauden jälkeen alkanut painaa, mitä mies minusta oikein ylipäätään haluaa. Olenko joku hoito? Miksi hän ei halua seurustella kanssani?
Ehkäpä he ovat joskus olleet teidän asemassanne eli ovat olleet yhteydenottajan asemassa ja koittaneet saada naista kiinnostumaan ja ovat saaneet pettyä lopulta.. näin käynyt minulla muutamaan otteeseen että olen ollut naiseen jatkuvasti yhteydessä ja nainen vähemmän minuun.. ja lopulta nainen sanonut että olen liikaa kiinni ja suhde loppunut siihen.
Joten olen oppinut että täytyy todella olla hieman välinpitämätön jotta näkee että miten nainen reagoi..
Käydessämme missä mennään-keskustelua en ottanut puheeksi, että haluaisin hänen kanssaan seurustella, vaan hän itse sanoi, että ei juuri nyt pysty aloittamaan uutta suhdetta ja on sitoutumiskammoinen. Voisin siis lisätä omaan kommenttiini, että "oletin hänen haluavan seurustella JOSSAIN VAIHEESSA". Ei tästä nyt ota enää erkkikään selvää...
ollaan niin näppäriä olettamaan ja minusta tuntuu että miehet jopa joskus käyttävät sitä hyväkseen, heh oletan ;)
Kun nainen luulee että suhde etenee, mies haluaakin vain seksiä ja luulee että ollaan samalla aaltopituudella.
Tähän ikään mennessä olen huomannut että paras sanoa suoraan omista tuntemuksista, silloin ei tule oletuksia puolin eikä toisin.
Paha sitä on mennä arvaamaan mitä jonkun päässä liikkuu. Voi toki olla että kyse on tuosta mistä tuo toinen sinulle vastannut puhui.
Oikeassa olet että jos liian nopeasti alkaa vaatimaan mieheltä jotain niin se voi ajaa hänet karkuun. Mutta kyllä minusta jo noin neljän kuukauden jälkeen uskaltaisit kysyä häneltä suoraankin. Siis ilman mitään vaatimuksia mutta siis siinä mielessä että mitä hän teidän suhteeltanne odottaa...
Olisikin se vain niin helppoa kysyä. Olen joutunut pettymään jo niin useasti juuri sen takia, että olen ollut liian innokas. En vain haluaisi pilata tätä ja pelästyttää miestä.
sen, että se mikä on luotu kestämään, niin se kestää :) Suhteen alku voi olla nopea tai hitaastilämpenevä, mutta kantava voima on se, että säilyy halu olla yhdessä sen toisen kanssa.
Halusin sanoa, että olen oppinut ettei toisten asioista voi valitettavasti tietää kaikkea :( Eli pääpointti on se, ettei teillä jostain syystä ollut sitä kantavaa voimaa sen miehen kanssa. Miksi kaikki loppui ja vedättikö joku vai ei, on oikeastaan toisarvoista spekulointia. Tai ei toisarvoista vaan sellaista, jota et ehkä koskaan voi saada kokonaan selville. Voi olla, ettei mies tiennyt itsekkään kunnolla, miksi hän jätti sinut. Tai jos tiesi, niin huomaat myöhemmin, että periaatteessa syyllä ei ole väliä, vaan pointti on se, ettette sopineet yhteen. Tämä tuskin lohduttaa sinua tässä tilanteessa. Mutta halusin sanoa omasta kokemuksestani, että jos et olisi antanut palaa miehen kanssa kuten teit, niin ehkä olisit katunut sitäkin myöhemmin. On lahja ja vahvuus osata näyttää tunteensa ja välittäminen toisesta, vaikka toinen ei voisikaan sitten vastata itselle samalla tavalla. Taisitte siis olla tunteiden näyttämisen ja aktiivisuuden suhteen ja parisuhdehalujenne suhteen liian erilaisia. Toista ei saa ahdistaa, mutta ei sitä kiinnostustaan voi loputtomasti väännellä ja käännellä toisen säästämisen toivossa. Se on toisen asia, jos ei voikkaan vastata toisen tunteisiin. Fiksu ihminen sanoo kyllä, että jos välittää ja tykkää mutta ei osaa sanoa tarkemmin vielä että kuinka paljon.
Tuo on niin urpoa kyllä, että ekana katsellaan naisia tai miehiä ja sanotaan sitten, ettei haluta seurustella. Taitaa olla kiinni siitä, ettei kohde ollut oikea, muttei viitsi sanoa sitä.
Uutta putkeen ap. Kiinnostunut mies pitää yhteyttä oma-aloitteisesti.
alkaminen mikään sen kummempi asia ole kuin ettei tapailla muita ja katotaan miten yhdessä alkaa mennä. Seurustelusta erotaan, jos se ei toimi. Todellakaan mitään 4kk odoteta, korkeintaan kuukauden voin tapailla kevyemmin ja ihmetellä.
Ikävät tosiasiat, miehet haluaa metsästää ja hän ei ole sinusta riittävän kiinnostunut. Tapa millä hän toimii (tai jättää siis toimimatta)kertoo sen. Jätä se.
Se asia nyt on kuitenkin jo ratkaistu ja toivotaan, että opin tästä tällä kerralla,kun aiemmin ei ole mennyt jakeluun.
Tässä viestiketjussa "Nainen, joka on oppinut" kirjoittaa asiaa. Eli miehetkin ovat ihmisiä, aika tunteellisiakin, ja heille päätösten tekeminen on aivan yhtä vaikeaa kuin naisillekin. Eli jos mies sanoo että tykkää, muttei halua suhdetta, se aika usein myös kirjaimellisesti tarkoittaa sitä. Ei kannata liimata toiseen ihmiseen liikaa omia odotuksia tai toivottavia ominaisuuksia; kannattaa pikemminkin tutustua siihen ihmiseen, joka toinen on. Vaikka itse haluaisikin kovasti aloittaa parisuhteen, niin täytyy muistaa, että suhteen pitkäjänteisen toimivuuden kannalta on tärkeää, että molemmat osapuolet ovat mukana touhussa vilpittömällä mielellä ja aidolla tahdolla. Eli ei ehkä aina olekaan paha, vaikka toinen sanoisikin että "ei nyt" tai että haluaisi jatkaa vielä pari kuukautta kaveripohjalla.
Omista odotuksista kannattaa kuitenkin puhua jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Eli haluaako pariutua vai etsiikö pelkästään kevytsuhteita tms.