pyysin PIIPAHTAMAAN kahvilla kun ollaan nyt saatu kolmas muksu...joo,no ne lähti nyt vasta (tai pihas vielä ihmettelevät) eli olivat PIIPAHTAMASSA kahvilla 4,5tuntia,oon ihan loppu,ja vituttaa...piti vaan valittaa vähä...mut vois neki VÄHÄ miettii ettei sitä jaksa vielä oikeen..mut eeeeeeeeeeiiiiiiiiii!!
huhhu
anoppia ja appia
81532
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ne kylään, vaan joka pennun jälkeen?
Pitäsit säännöllistä yhteyttä.
eihän sitä ole kohteliastakaan heti ovesta ulos rynnätä, sumpit naamaan ja baanalle?
Ensin kutsut vieraita ja sitten valitat vierailusta.
Hyi helvetti! Häpeä itseäsi! jos osaat....
Niin ne ei viitsi edes vaivautua takkia riisumaan. Me asutaan 2 km päässä ja miehen veli perheineen asuu 300km päässä, siellä kyllä käydään kuukausittain ja ollaan oikein yökylässä. Meillä ne ei käy edes muksun synttäreillä. Jos joskus vahingossa eksyvät niin ovat ovella 2 min ja häipyvät.
Jos olet juuri tullut sairaalasta kotiin vauvan kanssa,tajuan tunteen.Ei sillon mitään jaksais,hyvä kun hymyillä. Toisaalta, pyysit itse.
Jos asuvat lähellä ja voivat tulla usein,tajuan, mutta ei sitä tietysti matkojen päästä näillä nykyhinnoilla kauheasti ajella.
Oma äitini kuuluu tuohon sarjaan, joka ei ymmärrä "piipahtaa", niinpä maratonivierailut ovat tosi harvakseltaan. Anoppi asuu naapuritalossa ja tulee kun melki käsken :-) On kyllä oiva apu ja auttaa jos pyydän. Kurjaa onkin mieheni muiden sisarusten luulot,että orjuutan anoppia lastenhoidolla, kun emme oikeasti kysy kun jos on todella pakko. Että murheensa kullakin. Voimia sinulle!
automatkan päässä,käyvät n.kerran viikossa normaalisti,tai me niillä..halusin olla kohtelias ja ajatella heidän,ja ukkoni,tunteita ja pyytää kahville edestakas kun muitakin sukulaisia on käynyt piipahtamassa ja kattomassa uutta vauvaa...muut ovat hyvin ymmärtäneet etteivät viivy ikuisuuksia näin ekat päivät sairaalasta kotiuduttuani..mut ei appivanhemmat,grr...
Kuule, joskus sattuu vahinkoja, ettei huomaakaan ajan kulumista.
Ihmisiä ne anopit ja apetkin vaan on.
Eiks sinulle itelle oo KOSKAAN käynyt silleen vieraisilla tai biletyksissä, että aika vaan lentää kuin siivillä ja hups! kello onkin paljon.
Aattele, ne on ihastuneet ja nähneet kolmannen lapsenlapsensa, juotu kahvit ja muuta pölinää ja tarinaa pidetty...
voi olla että niitäkin harmittaa sisimmältään...
Tapahtuiko tässä nyt korvaamaton vahinko? Tottakai väsyttää ja ollaan kaikki myötätunnossa puolellesi.
Se vaan, että ei me kukaan aina niin täydellisiä olla, ja joskus sitä VAAN ei kertakaikkiaan mieti tai ajattele...
edes ne appelatkaan.
Jos muuten ovat ihan ok porukkaa, niin miten ihmeessä tuo voi noin kovasti päähän ottaa. (Itselläni myös kolme lasta...)