Alan olla tosi kypsynyt mieheeni, hän on ns. laiska. Eli käytännössä kaiken hoidan minä,vaimo.Hän kyllä tekee "ohjattuna" mutta kaiken toteutuminen ja kokonaisvastuu on minulla. Hän kyllä huolehtii, että omat työasiat sujuu. Ilmoitusluontoisia asioita on vaan , että tulen tänään vasta illalla tms. Itsellänikin olisi töissä monesti sellaista joka pitäisi tehdä loppuun, mutta minä olen aina se , joka joustaa omista asioista, koska lapset on haettava jne. Lisäksi kun hän tulee töistä , hän ensimmäisenä menee sohvalle makaamaan ja torkkuu siinä noin tunnin, sitten lukee noin tunnin päivän lehtiä , joita itse en ole ehtinyt vilkasemaankaan...minä huolehdin ruuat, pesut, koiran, yms.
Siksi tämä vuodatus, tänään minulla on kuumetta ja hän ei oma-aloitteisesti edes lähtenyt koiran kanssa lenkille, kaikki pitää pyytää.
Viikonloput hän lähinnä nukkuu, ja on tietokoneella, kotona paljon tekemättömiä ns. miesten töitä...
Alkaa jurppia tämä kaikesta vastuussa oleminen...
Lähinnä tämä aiheuttaa tunnetta , että tekisi mieli päästä vähän tuulettumaan...
tällaista tämä elämä on, huonomminkin voisi olla, asiat on kutakuinkin muuten ok. Mutta jotenkin tulee sellainen fiilis, että mulla on tosi laiska mies....
Siksi tämä vuodatus, tänään minulla on kuumetta ja hän ei oma-aloitteisesti edes lähtenyt koiran kanssa lenkille, kaikki pitää pyytää.
Viikonloput hän lähinnä nukkuu, ja on tietokoneella, kotona paljon tekemättömiä ns. miesten töitä...
Alkaa jurppia tämä kaikesta vastuussa oleminen...
Lähinnä tämä aiheuttaa tunnetta , että tekisi mieli päästä vähän tuulettumaan...
tällaista tämä elämä on, huonomminkin voisi olla, asiat on kutakuinkin muuten ok. Mutta jotenkin tulee sellainen fiilis, että mulla on tosi laiska mies....
Vastaukset 2
Vanhimmat
tästä miehesi kanssa? Tai jätä sitten osa töistä tekemättä... Eiköhän miehesi alkaisi pyykkiää pesemään kun huomaa ettei ole enään puhtaita vaatteita yms...
Harmituksen määrä lisääntyy vuosien mittaan, jos mikään ei muutu, vaikka kuinka yrittäisi puhua. Laiska mikä laiska. Erohan siitä sitten lopulta tuli, kun olin uupunut enkä enää jaksanut katkeruuteni lisääntymistä. Eron jälkeen oli helpompaa, ei tavinnut enää olla vihainen siitä, kun aikuinen ihminen ei ymmärrä hoitaa osaansa yhteisistä tehtävistä.