Kun riidellään miehen kanssa hänellä on tapana sanoa tosi rumia asioita minusta ja alkaa kehuskella entisillään. Esim. Sun alapääs on rumin mitä olen koskaan nähnyt, ole tyytyväinen, että joku ylipäänsä pystyy sun kanssa tuleen sänkyyn. Sä olet todella sairas, jos et anna miehelles aina kun se haluaa, mee hoitoon, ett opit miestä ymmärtämään. Mulla on kuule ollut yli viiskymppinen muija ja silläkin on alapää tiukempi kuin sulla ja ymmärsi miestä, antoi aina kun pyysi.
Tai haukkuu kaikki läheiseni. Esim. Toivottavasti äitis kuolee tautiinsa, kun on niin paska akka (hänellä on syöpä ja hoidot menossa). Isäs on olevinaan niin kaiken osaava, kuolis pois, ei kävis sunkaan nurkkia kyttäämässä(isäni tulee mielellään auttamaan rempassa, koska on eläkkeellä ja tykkää puuhastella)
Omasta mielestäni riidassakin on rajat. Vaikka kuinka suututtaisi, niin tiettyjä asioita ei sanota, koska ne ovat niin pahoja, että jäävät ikuisuuksiin alitajuntaan.
En tiedä miten tästä pääsee eteenpäin, koska mies lupaa aina, ettei hän enää tee niin, mutta suuttuessaan, tekee sen kumminkin.
Tai haukkuu kaikki läheiseni. Esim. Toivottavasti äitis kuolee tautiinsa, kun on niin paska akka (hänellä on syöpä ja hoidot menossa). Isäs on olevinaan niin kaiken osaava, kuolis pois, ei kävis sunkaan nurkkia kyttäämässä(isäni tulee mielellään auttamaan rempassa, koska on eläkkeellä ja tykkää puuhastella)
Omasta mielestäni riidassakin on rajat. Vaikka kuinka suututtaisi, niin tiettyjä asioita ei sanota, koska ne ovat niin pahoja, että jäävät ikuisuuksiin alitajuntaan.
En tiedä miten tästä pääsee eteenpäin, koska mies lupaa aina, ettei hän enää tee niin, mutta suuttuessaan, tekee sen kumminkin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Miehelläsi täytyy olla todella huono itsetunto. Tuollainen ei ole ollenkaan sallittavaa. Mielestäni kannattaisi vakavasti harkita eroa. Itse seurustelin 3 ja puoli vuotta ja siitä viimeisen vuoden kuuntelin lehmä-huora-kusipää-idiootti-vuodatusta kunnes mies vielä petti ja jätin hänet. Monet kerrat on takaisin itkenyt mutta päätös pitää. Erosta on melkein puolitoista vuotta ja nyt minulla on ihana, hellä ja rakastava mies.
Voimia sinulle!
mullekii kun riidellään niin mies saattaa sanoa että "turpakii huora" ja "jono paljon parempia muijia odottaa mua" jne.... ja myöntää täytyy että kyllä satuttaa
ei voi olla totta et tollasia miehiä on olemassa...vaikka muistan hyvin kuinka isäni haukkua äiti, mutta ei sentään noin pahasti! jättäkää haukkujat ja ettikää kunnon herrasmiehet! niitäkin on.
olla liian kiltti? Ei tollast tartte kuunnel?
Kattois ukkos vaan omia värkkejään ja olis hiljaa..
Mä antaisin sinuna kenkää ja käskisin ukon hommata itellee piukkap*llun jos kerta asia on näin hänen mielestää.. Ota kova kovaa vastaan eli anna tulla vastaväitteit esim. tuo et se sanoo et sul iso värkki niin sano ettei senkää vehkees oo hurraamist jne... jos viel pystyt rauhallisena sanoon niin johan ukko on ihmeissään.. ;)
Suoraan sanottuna karmeita juttuja ukkosi suustaan päästelee....HUH!
Suoraan sanottuna, tiedätkö mitä aiheutat itsellesi kuuntelemalla moista?
Ja oikeassa olet siinä, että riidassakin (tai siinä etenkin) on rajat, jotka monissa pareissa toinen ikävä kyllä ylittää, ja ylittää ylittämästä päästyään, nimenomaan juuri sen rakia kun toinen pitää niistä rajoista kiinni (been there).
Miehesi lupaa olla sanomatta/tekemättä asioita silloin, kun ei ole riita menossa, mutta rikkoo lupauksensa riidan aikana. Johtuen siitä, että riidassa tunteet käyvät kuumina ja moni menettää malttinsa täysin, joten lupauksillakaan ei siinä vaiheessa ole enään merkitystä... Miten siis selvitä tilanteesta? Kuten joku muukin sanoi, pistämällä kovan kovaa vastaan. Miehesi riidan aikana unohtaa lupauksensa, mutta usko huviksesi, että kun pistät kovan kovaa vastaan, sen hän muistaa sekä riidan jälkeen että seuraavan riidan aikana, eikä suinkaan kestä sitä itse, toiset ihmiset eivät usein edes "tajua" mitä riidan aikana puhuvat. Se ei tarkoita sitä, että se pitäisi antaa anteeksi ja kärsiä itsekseen.
Tuollaisista loukkauksista on vaikea selvitä yhdessä eteenpäin kovin pitkään, nimittäin anteeksi ne voi antaa, mutta unohtaminen on lähes mahdotonta, ikävä kyllä.
Oikeastaan lähinnä tulee mieleen, että jos osoitat miehellesi kuinka epäluotettava hän on, saattaa...huom. saattaa käydä niin, että hän muistaa osoittaa luotettavuuttaan myös seuraavan riidan aikana, ja on sanomatta vastaavia asioita...Uhhuh...paha mieli on sinun puolestasi, ei kenenkään pitäisi joutua kuulemaan tuollaista :( Etenkään siltä josta välittää. Toinen, mikä vaatii sinulta paljon, etenkin tilanteessa jossa olet kuunnellut noita juttuja, on yksinkertaisesti se, että vetäydyt kylmän rauhalliseksi, ja sanot rauhallisen kylmästi, että nyt tämä paska saa riittää, ilman puolusteluja tai selityksiä, yksinkertainen, yksi lause, ja annat hänen huutaa itsekseen. Tilanne vaatii kylmää päätä, ja suoraan sanoen (kertauksena omasta elämästä), jos kumppani on väkivaltainen, saattaa myös yllyttää. Se, minkä se saa aivan varmasti aikaan, on vastareaktio, joka väkivallattomalla ihmisellä on pysähtyminen ja pelästys siitä, onko mennyt liian pitkälle. Ja anteeksiantoa tai sinne päinkään, ei ennen kuin mies todella ymmärtää mitä riidassa heittelee.
En ehdota, tai suosittele eroa kenellekään, mutta itsesi takia suosittelisin miettimään, pystytkö koskaan unohtamaan sanottuja asioita? Voin kertoa, että ne menettävät merkityksensä jonkun muun kanssa, mutta niin kauan kuin asiat sanonut mies on vierelläsi... mitä pidempään tilanne jatkuu, sitä enemmän alat vähitellen itsekin uskoa niihin, ja lopulta on olo kuin maan matosella, jonka tämä "uljas prinssi" on "hyvää hyvyyttään" "suojiinsa" ottanut...
Voimia sinulle, paljon. Ikävä että miehelläsi vaikuttaa olevan erittäin huono itsetunto, kun kokee asiakseen yrittää lytätä sinua :(
Pitkä kirjoitus, mutta jos haluat loukkauksia heittää takaisin, niin niitäkin on muutama kokeiltu fraasi, kuten... "kerro lisää, lupaan etten kuuntele", "mukava kun haluat jakaa fantasioitasi, mutta ikävä kyllä olen itse suuntautunut enemmän miespuolisiin"
Valitettava totuus on, että olet hyvin oikeassa. Olemme yrittäneet puhua asiasta, olen sanonut miehelle, että nuo asiat loukkaavat minua todella syvältä ja toivon, että hän ei enää sanoisi noin. Seuraavassa riidassa - ja monta kertaa sen jälkeen - hän taas käytti samoja vanhoja konsteja. Kun taas jälkeen puhuttiin asiasta, hän sanoi, että tottakai hän hermostuksissaan sanoo taas niin, koska tietää, että ne loukkaavat ja hän haluaa vihaisena loukata.
Ja olen valitettavasti yrittänyt myös tuota toista kautta eli antanut samalla mitalla takaisin. Olit oikeassa, ne ovat olleet verisiä loukkauksia hänelle, joita hän ei anna anteeksi minulle, joista hän muistuttaa minua kerta toisensa jälkeen ja jotka hän on myös kääntänyt minua vastaan niin, että väittää nyt, ettei hän sanoisi minusta pahasti, jos itse en olisi hänestä sanonut pahasti. Kun sanon, että hänhän sen aloitti, hän vain toteaa, että entäs sitten, sinä jatkoit, sinun syysi.
Myöskään hiljaisuus ei ole hyvästä. Annoin hänen pari kertaa huutaa ja riehua ihan rauhassa sanomatta itse sanaakaan. Sen seurauksena hän rikkoi astoita keittiöstä ja toisella kertaa rikkoi kirjahyllyn ovet.
Minulla ei tunnu olevan konsteja saada hänet ymmärtämään. Silti hän on hyvä mies, kun on hyvällä tuulella.
Itse olisin lähtenyt jo aika päiviä sitten. Tämä on vain oma mielipiteeni, mutta jos tavaroita jo särkyy, niin voitko olla varma, ettei hän seuraavaksi käy sinuun käsiksi?? Minua on muutaman kerran huoriteltu syyttä nykyisessä avioliitossani ja lähellä on ollut jo, etten ole nostanut kytkintä. Syytöntä haukkumista ei kenenkään tarvitse kestää, sillä se on henkistä väkivaltaa. Syynä on todennäköisesti miehen huono itsetunto, mutta jos tilanne ei korjaannu puhumisella, niin ei siihen aikakaan auta.
Jossain vaiheessa, kun ihminen on tarpeeksi paljon ladellut (erittäin pahoja, kuten teillä)loukkauksia, ei hän yksinkertaisesti enään "pysty" ottamaan syytä niskoilleen, asiat ovat yksinkertaisesti jo niin pahoja, että tuntuu paremmalta selittää niiden olevan haukutun syytä.
Et paljon kirjoittanut millaisia riitoja teillä on, mutta useimmiten parisuhteen riidoista löytyy tietty "kaava", kun sitä katsoo objektiivisemmin, ajalla jolloin ei ole riitoja. Kaava on yleensä sama, vaikka aiheet vaihtelevat ja variaatioita tulee (joskus rikotaan tavaroita ja joskus "vain" huudetaan).
Jos voidaan puhua "hyvästä" tavasta riidellä, se on sellainen kun molemmat riitelevät samalla tavalla ja kumpikin tuntee olonsa turvalliseksi riidankin aikana. Teillä näin ei ole, ja se kaava pitäisi saada ensimmäiseksi katkaistua.
Katkaisua voi yrittää siten, että yksinkertaisesti kaivat mieleesi pari riitaa yksityiskohdittain (tai niin paljon kuin muistat), ja kirjoitat ne ylös. Lähdet kirjoittamaan siitä kohtaa kuin muistat, ja seuraat kuin punaista lankaa, missä kohtaa riita menee "yli". Mieti myös, miten itse haluaisit riidellä (huvittava lause sinänsä, kuka _haluaa_ riidellä?), ei siis sitä, mikä toivoisit olevan riidan lopputulos, vaan tapa. Miehelläsi ei vaikuta olevan itsehillintää, mitä katkaisuun tarvitaan, joten sinä joudut olemaan se joka tekee muutoksen riitaan. Kun seuraat riidan kaavaa aikana jolloin itselläsi ei ole tunteet ja ajatukset riidassa, löydät katkaisupaikan helpommin, ja huomaat mikä laukaisee miehessäsi sen "ylimenovaihteen". Juuri ennen sitä sekuntia on aika katkaista riita, keinolla millä hyvänsä. Ikävä kyllä, tilanne vaatii sen, että joudut nielemään oman ylpeytesi ja pitämään ajatukset sisälläsi, mutta ehkä siten vähitellen opitte keskustelemaan asiat, eikä varsinaisia riitapurkauksia enään tule. Mieti miten olette sopineet riidat, jos se on esim. kuten monilla, sovintoseksiä, voisit siirtyä suoraan siihen ennen sitä hetkeä kuin miehesi menettää malttinsa.
Hiljaisuus sinänsä on yksi tapa riidellä, mutta usein enemmän yllyttää toista, sen sijaan että lopettaisi riidan.
Tuntuu kohtuuttomalta, että toinen saa riidan aikana sanoa mitä mieleen välähtää, ja itse pitäisi pitää mölyt mahassaan...mutta niin se vain on, ja usein on naisen osa olla se "ymmärtävä" ja "joustava" osapuoli, joka selvittää riidan jo ennen kuin sitä edes tulee. Ihmisen kanssa, joka ei suostu riitelemään, on aika mahdotonta riidellä.
Se, että miehesi rikkoi astioita ja kirjahyllyn ovet, on lopulta monille normaali reaktio. Tavallaan riidan kaava olisi voinut kääntyä siinä. Tavan muuttaminen vie oman aikansa, ja hinta voi olla puoli kalustoa, mutta oppi on se, että toinen ei yksinkertaisesti riitele, eikä sitä muuta edes se, että asunto on säpäleinä ja piste...joten miksi siis riidellä kun hinta riidasta on niin kova?
Jos riidat ja puheet riidan aikana ovat jatkuneet samanlaisina pitkään, ei muutos tapahdu hetkessä eikä yhden riidan aikana, ja ikävä kyllä sinä joudut olemaan se, joka pitää malttinsa ja tiukasti kiinni uudesta "kaavasta", kunnes se iskostuu myös miehesi mieleen.
Ehdottaisin siis seuraavaa: etsi riidan kaava, sen oikea katkaisukohta ja keino millä sen katkaiset (useimmiten katkeaa varmasti kun teet jotakin miestäsi miellyttävää), paina se mieleesi ja muista se seuraavan riidan aikana.
Jos riidat syntyvät jostakin, mitä sanot tai haluaisit tehdä tms. mieti miten saisit tahtosi läpi käyttämällä muuta keinoa, kuin sitä mikä aiheuttaa riidan.
Jälleen pitkä kirjoitus... suosittelisin myös miettimään, pystytkö koskaan unohtamaan tai olemaan ajattelematta sanoja mitä miehesi on sinulle sanonut...ikävä totuus on, että haavat paranevat, mutta sanat jäävät muistiin :(
Suru pois silmistä ja elämää eteenpäin, et ole millään tavalla mitätön, vaan erittäin fiksu nuori nainen :)
tuohan on henkistä alistamista. miehelläsi taitaa olla syystä tai toisesta huono itsetunto jota purkaa suhun. ja jos hän on aina luvannut ettei jatka enää ja siitä huolimatta sitä tekee, tarkoittaa se sitä ettei se tule loppumaan IKINÄ. tuo ei ole mitään sinua kunnioitamista mitä suhteessa tulee olla, lopeta suhde ja hanki joku muu joka sua arvostaa.
Olin samanlaisen haukkujan kanssa naimisissa 15 vuotta eikä se muuttunut.
Muistan hyvin viimeisen kunnon haukkumistilanteen. Olin silloin jo lähtöpäätökseni tehnyt sisälläni. Odotin uuden asunnon vapautumista ja lasten kanssa olin asiaa hiukan varovasti valmistellut, mutta en vielä ollut kertonut asiasta miehelleni. Kun mies aloitti haukkumisensa, mikään ei satuttanut, ja hänkin huomasi muutoksen. Lopetti ihmeissään, jolloin sanoin rauhallisesti, että hauku vaan nyt vielä kun voit, ei se mitään. Olen päättänyt lähteä joka tapauksessa ja kohta ei ole ketä haukkua. Miten sinä sitten pärjäät?
Avioeron harkinta-ajan aikana kokeiltiin myös yhteen palaamista, mutta hän ei tosiaan pystynyt muuttumaan, joten kokeilu jäi muutamaan päivään. Ehkä jokin kunnon terapia tai vastaava olisi voinut auttaa. En tiedä, kun ei mies suostunut edes perheneuvolaan lähtemään.
En ole hetkeäkään katunut lähtemistä. Nykyään on uusi ja tosi kiltti mies. Ei ole ollenkaan tuollaisia ongelmia. Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa: joko kestät tai lähdet. Voimia jatkolle, kumpaan ratkaisuun nyt sitten päädytkin!
Voi hyvä ihminen. Miksi sinä suostut kuuntelemaan tuollaista. Et kertonut onko teillä mahdollisesti yhteisiä lapsia vai mikä sinua estää lähtemästä. Ei ole oikein antaa haukkua itseään. Älä myöskään alennu hänen tasolleen ja aloita hänen haukkumistaan. Silloin et olisi yhtään häntä parempi.
Jaksamasta sinulle ja pidä pää pystyssä. Sinä olet arvokas ja hyvä ihminen vaikka miehesi ei ilmeisesti sitä tajuakkaan.
Olen itse hyvin vahva ja itseppäinen ihminen ja mieheni on myös itseppäinen muttei näköjään yhtä vahva kuin minä ja siksi saan myös kuulla haukkuja , mollausta, alistusta ja mittani on tullut täyteen ja ilmoitin että nyt saa riittää.
Mieheni lähti pariksi päiväksi pois ja joi rahamme niin kuin yleensä ylimääräisille rahoille käy. Kun nälkä tulee saapuu mieheni kotiin kuin ei koskaan olisi mitään tapahtunutkaan.
Mieheni on ihana mutta alkoholi pilaa hänet jota hän itse ei myönnä.
Kun puhun aiheesta hän suuttuu ja alkaa etsimään vikaa minusta konstilla millä hyvänsä.
Ei se muutu!!!!
Tiukat säännöt tai ero!!!!
itse aijon vaatia miestäni nyt hoitoon ja jos ei suostu niin jään yksin lasten kanssa mielummin kuin kuuntelen kuinka huono ihminen olen vaikka tiedän etten ole.....
en kuuntele enää paskaa enkä aijo katsoa kun mies juo meidät vararikkoon vaikka hän on todella ihan selvinpäin mutta niitä päiviä on liian vähän =(
Lähde ja äkkiä. Minulla oli täsmälleen sama tilanne ja päätin erota. Se oli elämäni paras ratkaisu. Nyt minulla on uusi täysin raitis mies. Se hoitoon meno on ihan yhtä tyhjän kanssa, tiedätkö, että hoitoon menneistä vain 1 % todella saavuttaa raittiuden. Ja sekin vaatii ihmiseltä tosi pitkän terapian ja todellisen halun muuttua. Harva todella siihen pystyy. Tiedätkö, että alkoholistiperheessä ei sairas ole vain se, joka juo, vaan koko perhe on sairas. Oletko kuullut läheisriippuvuudesta? Alkoholistille vaimo on vain kaiken rettelöintielämän MAHDOLLISTAJA. Vaikka tuntuu pahalta, mutta älä jatka enää!!!!!!
lyhyesti: eroa. Vanhana tätinä voin sanoa kokemuksesta, että tuo ei edes iän myötä parane. Jos alat "panna pahemmaksi" eli arvostelet miehesi seksikuntoa ja ulkonäköä, et arvosta enää itseäsikään. Miehellä, jota ei voi kunnioittaa, EI TEE MITÄÄN.
Miksi olet tommosen tyypin kanssa ?
Sehän on jo ihmisarvoa alentavaa suostua tuohon.
tärkeä sinun on tietää että vika on selvästi miehesässi.Hänellä on ilmeisiesti omia ongelmia, ja yrittää sekoittaa sinunielenrauhaass haukkumalla sinut ja lähipiirisi koska hän on oikeasti kateellinen.Älä hyväksy tälläistä käytöstä.
Oman kokemuksen kautta tiedän että jos toinen ihminen kauan hokee tälläistä, pikku hiljaa itse antaa ajatukset mennä samaan suuntaan ....mutta silloin hän on voittanut!
JOs haluat kirjoitella lisää tunteistasi niin mejlaile!
[email protected]
Sain taas kuulla kaikenlaista totuutta itsestäni. Sanoin miehelle, että osaisit edes pyytää anteeksi, mutta hän on sitä mieltä, että minä hänet provosoin puhumaan kaikkea tuota sontaa, joten hänen ei tarvitse pyytää anteeksi. Sanoin, että ainakin pitää jättää läheiseni pois tästä. Niinpä mies sanoi, ettei ole heitä koskaan haukkunutkaan, ja kysyi onko pääni ihan sekaisin, kun keksin tuollaisia juttuja. Ei hän pyydä anteeksi, jos ei ole niin sanonutkaan ja nyt hänen mukaan minun olisi korkea aika tutkituttaa pääni.
En taida enää kauan jaksaa.