Psykopaatin

Mutta onko hän psykopaatti? Psykopaattisesti käyttäytyvien määrä taitaa olla isompi kuin oikeiden psykopaattien?

(tämmöinen vanha klassikko...)

Entäs se kiusaajani sitten? Tuossa jutussahan oli hienosti kerrottuna kaikki hänen tapansa toimia. Hän oli samaa maata kotona, työssä ja kaveripiirissä. Aviopuolisoa jos joku meni ääneen säälimään, puolustus oli valmiina: "Itsepä on osansa valinnut!" Lapset ja kotieläimet tuskin olivat osaansa valinneet, mutta saivat saman kohtelun.

Työpaikalla hän puhui jokaiselle erikseen pahaa muista, kertoi eri versioita omista asioistaan, ja ilmeisesti kuvitteli hallitsevansa työyhteisöä. Helvetti pääsi valloilleen, kun kiusaaja huomasi, että muut ovatkin hyvää pataa keskenään "hänen selkänsä takana". Kaipa tajusi valheidensa paljastuneen ajat sitten ja senkin, että hän juonitteluilleen myös naurettiin.

Kun hänen konstinsa eivät minuun tehonneet, eivätkä muihinkaan, hän kovensi otteitaan. Lähdin pois siinä vaiheessa, kun seuraavaksi kovempi keino olisi ollut fyysinen väkivalta, ellei peräti tappo. Niin koville kiusaajaa otti se, että muut olivat tajunneet, mikä hän on, mutta pitivät silti pokkansa ja "sietivät" häntä. Minuun hän keskittyi varmaankin siksi, että pidin muidenkin puolia, ja olin monelle eräänlainen tukihenkilö.

Esimiehiä tämä kiusaaja piti pihdeissään heistä keräämillään arkaluonteisilla tiedoilla, joten ketään ei kiinnostanut puuttua kiusaajan toimiin. Vuosien varrella oli työntekijät vaihtuneet useaan otteeseen, ja sitä pomot sitten jaksoivat lämpimikseen ihmetellä, mikä ihmisiä nykyään vaivaa, kun eivät juuri vuotta kauempaa halua samassa paikassa pysyä.

(Pohdintaa?)

Olen lukenut vuosien saatossa parikymmentä (ihan suomalaista) kirjaa aiheesta työpaikkakiusaaminen. Niissä hämmästyttää ainakin 3 asiaa: niitä on kirjoitettu niin paljon, niissä toistuu samanlaiset tapausselostukset, niissä on niin vähän keinoja, mitä kiusaamisen lopettamiseksi voisi tehdä.

Viimeksi luin Brita Jokisen kirjan "Kiusaaja keskellämme" (Kokemuksia ja selviytymistarinoita vaikeasta ihmissuhteesta), joka laajentaa kiusaamisen käsitettä myös muille elämänalueille. Olin pitkän aikaa hyvin hiljaa kirjan luettuani. Nyt vasta lopulta tajusin, että kiusaaja on kiusaaja omista lähtökohdistaan ja kiusaaminen on hänen tapansa toimia ja saavuttaa itselleen jotain etua, mielihyvää tai valtaa.

Turhaan mielestäni erottelemme työpaikkakiusaajien, koulukiusaajien, auervaarojen, ilkeiden anoppien tai muiden sen sellaisten aiheuttamia ongelmia omiksi osa-alueikseen, koska pohjimmiltaan on samasta asiasta kysymys: jotkut ihmiset ovat pahoja ja/tai häiriintyneitä.

Pahaa ihmistä ei voi "normaalisti" ajatteleva ja tunteva ihminen ymmärtää, vaikka itse tunnistaisi omat pahat ajatuksensa, koska itsellä on ajatuksista niin pitkä matka toteuttamiseen. Ratkaiseva kynnys ei ylity edes vihan vallassa. Tavallinen ihminen pelästyy omia pahoja tunteitaan ja kauhistuu toteuttamisen ajatustakin, siinä missä paha ihminen pistää jo hihat heilumaan.

Jos joka kerta, kun työterveysasemalle tulee työpaikkakiusattu, kutsuttaisiin myös se kiusaava osapuoli tarkastukseen, voisivat tulokset olla hämmentäviä. Kuka tahansa voi joutua kiusatuksi, mutta kiusaajia yhdistää kenties samat sairaalloiset piirteet ja tunnevammaisuus.

Kiusaajiin pitää puuttua, koska nämä ihmiset ovat käveleviä katastrofeja, missä ikinä ovatkin. Yksi kiusaaja ehtii elämänsä aikana sairastuttaa monta tervettä ja aiheuttaa inhimillisen kärsimyksen lisäksi taloudellisia tappioita niin yrityksille kuin yksityisillekin, ellei hänen toimiansa pysäytetä.

Kiusaajan raivoa on liian vaikea yksinään kenenkään kohdata, siksi hänen tekoihinsa puuttumista ei saa sälyttää yhden ihmisen harteille kerrallaan, vaan häntä on puhuteltava, tutkittava ja käsiteltävä useamman ihmisen tiimillä. Jos kiusaaja ei tähän suostu, häneen voitaneen soveltaa normaaleja työnjohdollisia toimenpiteitä.

..siltä, että pomoni on psykopaatti. Hän käyttää kätyreitä, hajoittaa ja hallitsee. Työntekijät voivat pahoin, tulosta ei synny.

Lainattua:

"99 prosenttia ihmisistä ei ole psykopaatteja. Kaikki ikävästi käyttäytyvät ihmiset eivät ole psykopaatteja. Älä nimitä ketään psykopaatiksi. Psykopaatin kyseenalaisen arvonimen voi saada vain psykiatrilta mielentilatutkimuksen perusteella. Nykyään tuntuu olevan tapana leimata eri mieltä olevia tai muuten vain vaikeiksi koettuja ihmisiä psykopaateiksi. Oikeasti psykopaatin titteli edellyttää raskaita ja dokumentoituja ”ansioita”."

Niinpä... jokainen kiusaaja on automaattisesti joku psykopaatti. Kyllä sen ääneen sanovan kannattaisi ensin vilkaista peiliin.