Tapasimme joulukuun alkupuolella, ja molemmista oli mukavaa ja viihdyimme toistemme seurassa todella paljon. Mulla alkoi tulla tunteita aika voimakkaasti tätä naista kohtaan, ja kerroinki hänelle niistä eräänä perjantain iltana pari viikkoa sitten. Siitä alkoi naisen viilentyminen, kertoi olevansa tunnevammainen ja että tykkää kyllä mutta ei tarpeeksi ja ei halua jatkaa ku ei halua loukata kun epäilee että tunteet ei riitä. Naisella takana suhde jossa oli korvia myöten rakastunut, ja joutui pahasti loukatuksi ja sieltä jääny kalvamaan takaraivoon että ei uskalla antaa tunteille valtaa. Alku oli niin huumaavaa että sen perusteella meistä olisi tullut mahtava pari, mut minkäs teet. Nyt olemme erossa naisen toiveesta ja mietinkin kuinka saada naisen pää käännettyä ja valettua uskoa häneen että antais mennä. Itse pakahdun tähän olotilaan, kun kerkes luulla jo kaikkea. antakaa vinkkejä
tunteet pelissä
rikki
6940
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itselläni on hieman sama tilanne kuin naisellasi, joten voisin ehkä yrittää hieman antaa toista näkökulmaa?
Elikkäs, vielä viime vuoden puolella olin onnellisesti kihloissa elämäni miehen kanssa ja sitten se tapahtui. Tuli ero, kihlaus purkautui ja lupaus rakkaudesta katosi. Olen siitä melko hyvin päässyt jo yli, tapaillut jo muita miehiä ihan vain vapaammassa suhteessa etten ketään laastarina käyttäisi. Hieman yli viikko sitten kuulin tapailemaltani henkilöltä jotain sen suuntaista, että hän haluaisi ehkä edetä vakavammalle tasolle, harkita yhteistä tulevaisuutta. Tietynlainen sitoutumispelko räjähti heti sisimmissäni ja suhteemme laatu on viilenemään päin, tosin kyllä varmaan kavereina pysymme. Ajatuksena kuitenkin oli, etten halua taas uudestaan pettyä, enkä käyttää vahingossakaan toista laastarina ja satuttaa. Ehkäpä naisesikin pohtii samankaltaisia asioita? Älä missään nimessä mene ahdistamaan häntä jatkuvalla painostuksella vastauksesta ja päätöksestä, se voi tehdä lopun hyvältä vaikuttavalle suhteellenne! Rauhallinen eteneminen, niin kuin "katsotaan päivä kerrallaan"- ja "ei tämän tarvitse olla vielä niin vakavaa"-kommentit voivat lievittää tuota "pakokauhun" tapaista.
Muuten et voi oikein kuin odottaa, mutta toivotaan parasta! :)
Kiitos viestistäsi, avasi silmiäni aika paljon.
Mut musta tuntuu et mä olen jo ehkä ahistanu liikaa, ja voin vain toivoa että aika korjais asiaa. Me katsos seurusteltiin jo ja nyt ei olla
enää yhdessä. Mä en tiennyt et se ei oo päässy
"yli" edellisistä tunteistaan, ja hiillostin häntä
jos olisin tiennyt asian oikean laidan niin aivan armasti oisin antanut aikaa ja rauhoittanut tilannetta. Kysyinkin että olinko puheillani pelottanut hänet ja vastas että ei. Hän kertoi vasta viikko sitte asiasta ja lupasin antaa aikaa,
ja hän miettikin vkonlopun yli ja kertoi päätöksestä. Nyt annan hänen rauhassa selvitellä
tunteitaan ja laittaa pään kuntoon, niinkuin itse ilmaisi asiaa. Ollaan edelleen hyviä ystäviä mutta mietin oisinko jossain vaiheessa vaikka ystävänpäivänä ilahduttaa häntä kukkakimpulla ja onkia vähän että onko kaikki senssit menny.
Hän kyllä myönsi että ku pää alkas olla kunnossa ni vois kattella uudemman kerran juttua. Ja meneehän se aikka ystään lahjana jos ei muuta.
Piru vie ku sitä on niin malttamaton. Mitäs luulet onko ajan hukkaa koko homma? h
On ajanhukkaa koko homma. Minulla on ollut vuoden ja 8kk. samanlainen suhde. Minä olen varma tunteistani ja rakastunut, vieläkin. Hän huopaa ja soutaa. Vielä viime viikolla oli ostamassa minun kanssa yhdessä taloa, sitten viikonloppuna romuutti koko elämäni ja lähti Turkuun jonkun naisen luo. Oli kylläkin jo alku viikosta käynyt galleria sivuillaan ilmottamassa olevansa poikamies (sen tiedon löysin vasta tänään).Hän oli siis eronnut ja jättänyt minut minulle ilmoittamatta. Vielä sunnuntaina tullessaan naisensa luota tuli minun luo ja kehui kuinka kiva nähdä. Nyt kun totuus on paljastunut olen aivan rikki. Onko enään elämää...toivoa ei enään ole.
En osaa sanoa oisko tuo vain ajanhukkaa, kun en henkilöä sinänsä tunne. Mutta jos vain maltat, saatetaan kärsivällisyytesi palkita, toisaalta voi siinä huonomminkin käydä. Hyvä että olet huomannut rauhoittaa kyselyä, hän varmasti arvostaa asiaa eikä se enää vaikuta hänen päätökseensä.
Ei kai sulla kuitenkaan pahemmin kiirettä ole tuon asian kanssa? Itse odottaisin kärsivällisenä, aikaa voi mennä kauan. Jos hän päättää olla kanssasi, asiat menevät mukavasti, mutta jos hän päättääkin toisin, voitte varmaankin silti pysyä ystävinä, eikä ystävistäkään haittaa liene? Siihen asti kaikki on mahdollista, kunnes hän varmasti sanoo ei.
Kukkasista ei koskaan ole haittaa, varsinkaan ystävänpäivänä. :) Voit varmaan ohi mennen udella, mutta jos hän näyttää ahdistumisen merkkejä kyselyistä, pitäkää vain mukava päivä yhdessä. Ehkäpä jo siinä vaiheessa tiedät onko teillä yhteinen tulevaisuus.
Koeta pärjäillä... :)
Ihan vaan kokemuksen syvällä rintaäänellä että jos vähänkään on tunteita, niin se ystävyys tulee olemaan suurin helvetti, mihin ihminen voi joutua! Ystävinä voidaan olla, jos kummallakaan ei ole tunteita, tai todella todella lieviä, mutta tämä aloittaja valitettavasti kuullostaa juuri minulta pari vuotta sitten.
Oltiin aloittelemassa suhdetta, erossa rikkoutunut nainen ei ollut valmis, jäin ystäväksi siihen vaikka oli tunteita... suuriakin häntä kohtaan. Ajattelin että pikkuhiljaa voisi edetä ja ystävänä pysyy ahistamatta siinä mukana. Eli siis aloittaja ei ajattele naistaan puhtaasti ystävänä, vaan elättelee toiveita ja siinä tunteet vaan kasvaa toisella... niin minulle kävi. Naiset yleisesti lähtevät näköjään tähän ollaan kaverieta juttuun, mutta olkaa tarkkoja ettei toisella ole mitään tunteita! Minä näet siinä kaveruudessa rikoin itseni aivan palasiksi ja toipuminen tuosta "kaveruudesta" on vieläkin päällä pahasti... vuoden jälkeen. Kaveruus kesti yli vuoden ja siitä toipuminen näköjään pidempään, kuin kaveruusaika :( Sen vaan sanon että mitään hirveämpää en ole koskaan kokenut, kuin tuon ihastuneena kaveruuteen jäämisen!!! Kun naiset ajattelee etteivät halua satuttaa toista ja ollaan vaan kavereita, niin ihastunut tyyppi siinä kuviossa... ette voi pahemmin sitä satuttaa kuin noin.
Jeps, elikkä ystävyys on aika raastavaa, jos toinen elättelee koko ajan toiveita, molempien puolelta. Itse koin samanlaisen tilanteen tasan vuosi sitten, kun mies oli ihastunut, jopa rakastunut minuun ja mulla ei mitään tunteita.
Otin hetken miettimisaikaa, kunnes päätin, ettei suhteellamme ole tulevaisuutta. Kuitenkin sanoin selvästi, ettei meistä voisi tulla mitään, mutta pysytään ystävinä. Oli se vaikeaa, molempien puolelta, kun itse tiesi, että toisella on tunteita ja iteltä ei vastakaikua heru. Rikoin sen tyypin aika pahasti, mutta pyysin anteeksi ja puhuimme asiat selviksi. Nyt hän on yksi parhaista ystävistäni, ilman taka-ajatuksia. :)
Voithan sä odottaa vaikka sinne ystävänpäivään, mutta sen jälkeen (jos vastausta ei ole tullut) pyydä että puhutte asian selväksi, koska muuten sinuun sattuu. Kerro, ettet voi elää ilman tietoa, koska muuten elättelet toiveita koko ajan ja silloin et voi olla vilpittömästi ystävä. Jos hän ei halua suhdetta, suosittelen pientä välimatkaa, että pystyt toipumaan rakastumisestasi. Asioista saa ja pitää puhua ääneen, sehän on terveen parisuhteen perusta, eikös?
Toivotaan parasta! Jaksamista...