Vaimon kanssa suunnitellaan ositusta ja tasingon määrää. OK-talomme voisi jäädä vaimolle jos saisin osuudestani edes kutakuinkin markkinahinnan. Vaimo on pyytänyt kaveriltaan (kiinteistövälittäjä) hinta-arvion, mutta haluaisin toisen arvion ja varmistaisin näin hinnan oikeellisuuden. Tähän vaimo ei kuitenkaan suostu, vaan sanoo yhden arvion riittävän :( Jos emme pääse kiinteistön arvosta keskinäiseen sopimukseen, voinko johonkin pykälään vedoten esim. vaatia talon myyntiä, jolloin oikea hinta olisi se minkä joku ulkopuolinen suostuu maksamaan? Talo on molempien nimissä, eli omistetaan tasan puoliksi.
kiinteistön arvo
hankalaa...
122508
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Senkun pyydät toisen hinta-arvion. Se ei ilmeisestikkään vaimollesi sovi, mutta mitä sitten?
Jos vielä teet asian kunnolla, ja pyydät kirjallisen&virallisen arvion mustaa-valkoisella, niin se on jo aika pitävä hinta-arvio kiinteistöstä. LKV:t ja tavarantarkastajat noita tekevät, maksavat kyllä... mutta osituksessa on helposti niin isoista summista kysymys, että voidaan puhua pierusta ja saharasta.
...juu, olet oikeassa, mutta vaimo on päivät kotosalla, ja epäilen, että jos ilmestyn sinne arviomiehen kanssa, saattaa heittää hänet pihalle? Tai ainakin aika älämölö syntyy, yritän ainakin ensin suostutella, mutta jos ei onnistu niin pakkomyynti kai sitten on ainoa keino?
onhan se sinunkin kotisi, ja saat viedä sinne ilman vaimosi lupaa omia vieraitasi, aivan kuten vaimosikin. Johan nyt on markkinat! Vaimoko teillä kaikesta määrääkin?
Ole nyt mies ja pistät sen vaimon kuriin edes siksi aikaa kun kiinteistöä arvioidaan. Tuskin vaimosi alkaa mitään riehumaan, vai onko pahapäinenkin tapaus kyseessä?
Toimi nyt tilanteessa ehdottoman asiallisesti mutta päättäväisesti. Ilmoitat etukäteen koska olet tulossa arviomiehen kanssa asuntoon. Jos nousee älämölö niin lähde vaikka kävelylle.
Milläpäs se vaimo sen arviomiehen ja sinut oikeasti heittäisi pihalle? Pahasuisia ihmisiä on, mutta se kannattaa arvioitsijalle etukäteen kertoa. Jos käy kiinni tai uhkaa väkivallalla, niin sehän on poliisiasia sitten eli rikosilmoituksen paikka.
Tietenkin voit pyytää vaikka kymmenen arviota kodistanne josta omistat puolet. Eikä sinun ole pakko pitää mitään niistä oikeana hintana, jokainen saa hinnoitella omaisuutensa kuinka tahtoo.
Ei, sinun ei tarvitse suostua ehdotettuun lunastushintaan, eikä hänen tarvitse suostua sinun vaatimukseesi. Täysin sovittavissa oleva asia, siinä missä muukin kaupankäynti on.
Voit vaatia taloanne myyntiin, hänen ei tarvitse suostua siihen. Ellei suostu, ei synny myyntitoimeksiantoa ja vielä vähemmän kauppoja mahdollisen osatajan kanssa.
Ellette pääse sopimukseen... voit/voi/voitte hakea oikeuden määräämää pesänjakajaa (joka sitten maksaa kummallekin tuhansia, mutta niin maksaa kiinteistövälittäjäkin joka kaupat järjestää). Tai jatkatte kuten nytkin...
Kiitokset viestieistä... ei kovin helppoa ole tuo hinnanmääritys. Ja 10% heittokin on kymmeniätuhansia. Entä oikeuden määräämä pesänjakaja? Voiko hän sanoa jonkun summan ja se on siinä, vai veivataanko edelleen??? Yksinkertaisempaa olisi kun olisi aina vaan asunut vuokräkämpässä ja jättänyt talot ja mökit yms. ostamatta ...kele!
käyvän hinnan määritteleminen on pitkälti sopimusasia, kun kerran ulkopuoliselle ei olla myymässä. Oikea hintahan on se minkä joku ostaja tiettynä ajankohtana talosta suostuu maksamaan. Talon puolikasta tuskin kukaan ulkopuolinen on valmis ostamaan eli se kannattaa pitää mielessä, jos haluaa lunastaa toisen puolison osuuden talosta. Jonkunlaista osviittaa saa, kun tutkii oman asuinalueen omakotitalojen lähiaikoina toteutuneita kauppahintoja. Ei nekään mitään lopullisia totuuksia ole, mutta antaa suuntaa neuvotteluille. Vertailuun vaikuttaa tietysti talon kunto, varustelu, tontin koko, sijainti...
Pesänjakaja kaiketi ensin yrittää neuvotteluratkaisua ja sitten vasta hankkii tavalla tai toisella hinta-arvion asunnosta. Sitten se on siinä ja siihen on teidän molempien suostuttava.
Oikea hinta on se mikä saadaan. Sitä taas ei tarkasti tiedä ennenkuin kämppä on myyty. Jos sopua ei synny, niin pesänjakaja hoitaa asian, ottaa välistä siivun, talo myydään ja jaatte rahat. Ei jää jossittelua.
Jos sopua yhteisen omaisuuden jaosta ei saada aikaan edes asianajajien avustuksella, voi kumpi tahansa hakea pesänjakajaa, joka tuskin siinä vaiheessa enään sovittelee vaan myy kaiken.
Palkkioiden jälkeen jäävät rahat jaetaan puoliksi ja asia on sitten "pihvi".
Itsellä ko. prosessi käynnissä ja saadut kiinteistöarviot ja omat näkemykset eroavat todella rajusti (n.20%). Vielä yritän asiasta keskustella, jos ei tuota tulosta => pesänjakajalle ja myyntiin. Tod. näköinen myyntihinta on jokin niistä saamistani arvioista (5kpl), mutta toisen ei sitä tässä vaiheessa tarvitse hyväksyä/ymmärtää.
Se mitä tästä kaikesta sitten minulle jää käteen on paljon katkeruutta ja vihaa toista kohtaan, koska koen hänen ilkeyttään ajavan minut pois rakentamastani kodista...
...Kun taloa myydään ei kai mikään estä eroavia tarjoamasta siitä talosta jotain itsekin? Tällöin saisi pitää sen, mutta olisi perusteet myös hinnalle...
Joo, katkeraa on luopua talosta jonka itse on perheelleen vuosien aikana rakentanut. Toisaalta niihin seiniin ei voi rakastua ja ehkä onkin viisaampaa pistää vanhat katkeratkin muistot lihoiksi ja aloittaa uudestaan.
Katkeruus ja viha on jokatapauksessa syytä unohtaa, koska oma elämä ei jatku ennenkuin tuo on tapahtunut.
Mikäli se torppa menee myyntiin niin ei kait mikään estä itse tekemästä ostotarjousta, ovela voisi vaikka hyötyä muutaman roposen tilanteesta.