Nyt en tiedä mitä taas ajatella, en haluaisi kuulla vastauksena mitään, olet idiootti vaan ihan rehellisiä kunnon vastauksia.
Meillä anoppila on ainoa paikka jonne voidaan viedä muksu jos joskus haluttaisi omaa aikaa. Me ollaan äijän kans oltu jo jonkun aikaa yhdessä ja nyt on mennyt huonommin ja voisi tämä yhteinen aika, vain me kaksi tehdä hyvää. Mutta anoppi ei millään ota meidän lasta hoitoon, aina menee muut lapsenlapset edelle. Miehen veljellä on tuore suhde ja siitä pari muksua, anoppi katsoo kyllä niitten perään, että siellä iskä ja äiti saa omaa yhteistä aikaa. Välillä oikein ottaa päähän kun kysyn lapsenvahtia, niin selittää, ettei voi kun sinne pitää mennä, että ne saa hoitaa parisuhdettaan. Voi helvetti, että se särähtää korvaan.
Ei tietysti ole anopin tehtävä hoitaa muksua, mutta joskus se olisi kyllä paikallaan varsinkin kun meillä jatkuvasti puhutaan eroamisesta. Eikä meillä ole todellakaan ketään muuta ketä ottais muksua. Ajattelenko asiasta ihan päin persettä?
Väillä tulee näitä kiukkupäiviä ja päätän, etten koskaan enää kysy siltä.
Meillä anoppila on ainoa paikka jonne voidaan viedä muksu jos joskus haluttaisi omaa aikaa. Me ollaan äijän kans oltu jo jonkun aikaa yhdessä ja nyt on mennyt huonommin ja voisi tämä yhteinen aika, vain me kaksi tehdä hyvää. Mutta anoppi ei millään ota meidän lasta hoitoon, aina menee muut lapsenlapset edelle. Miehen veljellä on tuore suhde ja siitä pari muksua, anoppi katsoo kyllä niitten perään, että siellä iskä ja äiti saa omaa yhteistä aikaa. Välillä oikein ottaa päähän kun kysyn lapsenvahtia, niin selittää, ettei voi kun sinne pitää mennä, että ne saa hoitaa parisuhdettaan. Voi helvetti, että se särähtää korvaan.
Ei tietysti ole anopin tehtävä hoitaa muksua, mutta joskus se olisi kyllä paikallaan varsinkin kun meillä jatkuvasti puhutaan eroamisesta. Eikä meillä ole todellakaan ketään muuta ketä ottais muksua. Ajattelenko asiasta ihan päin persettä?
Väillä tulee näitä kiukkupäiviä ja päätän, etten koskaan enää kysy siltä.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Mutta siinä hän menettelee väärin jos hoitaa kuitenkin muita lapsenlaopsiaan.
Pitää olla tasapuolinen, tai kokonaan hoitamatta kuten minä olin.
on päätäntavalta omissa asioissaan, sanomisissaan ja tekemisissään. Hänen ei ole pakko kuunnella miniän ohjeita ja toiveita.
Hoitaa ketä tahtoo ja milloin hänelle sopii. Se on oikein !
sosiaalitoimen lastenvalvojaan. Heillä pitäisi olla (ainakin keski-Suomessa) lista varamummoloiksi ilmoittautuneista. Ystäväni perheellä ei ole ketään ja he saivat avun näin.kuulivat asiasta päiväkodilla. Nyt perheellä menee ok. Pelkäsivät aluksi, että heitä aletaan syynätä,muttei mitään ole ollut.
olisikin hieno juttu. Joskus kun olisi hienoa päästä syömään ja leffaan. Edes kerran vuodessa, ei ole paljoa vaadittu, ainakaan mun mielestä.
Anoppi kyllä aina puhuu että ottaa lasta, mutta eipä se sitten koskaan toteudu. Muutaman kerran on käynyt niin, että kun olen ollut töissä niin mieheni on ollut lapsen kanssa, silloin anoppi on soittanut, että mies veisi muksua sinne. Ja mä olen suoraan sanottuna katkera, koska mulla ei ole koskaan omaa aikaa eikä miehen kanssa sitä yhteistä aikaa. Välillä mietin, että vihaako anoppi mua niin paljon, ettei ota muksua niin, että sitä aikaa tulisi...en tiedä...nyt vaan v....aa
mieti teitä. soita sinne ja kysy. Sillä ystäväni perheellä varamummulaan pääsee noin 3 vkon välein yöksi, joskus käyvät muutenkin kylässä koko konkkaronkka, joskus vain muksut esim. uimahallissa tän varamummun kanssa.
mitä kaikkea SPR:n ja seurakunnan ystävätoiminta nykyään tarjoaa. Heillä pitäisi olla ystävätoimintaa, joka on maksutonta.Diakonit yleensä hoitavat yhteydenotot, eli on vaitiolovalvollisuus. Unohden äskeistä viestiä kirjoittaessani.
miettiä anoppia. Mun täytyykin ottaa selvää noista varamummuista.
Anoppi ei oo vienyt koskaan meidän muksua uimaan, mutta on kyllä kertonut silmät ilosta vilkkuen kuinka ihanaa hänellä ja apilla on ollut uimassa ja kylpylöissä toisten lasten kanssa. Sillä miehen veljen vaimolla on aikaisemmasta avioliitosta kaks muksua ja niitäkin anoppi ja appi hoitaa näiden kahden muun lisäksi.
Välillä tää on vaan niin helkutin epäoikeudenmukaista. On myös paha mieli meidän muksun kannalta kun se selvästi kärsii kun mummu ja pappa aina hehkuttavat näitä muita kuinka ihania ja eteviä ne on.
Kun mitään omaa aikaa? Sellaisen kuvan tilityksestäs saa!
Eikä mistään omasta ajasta.
Eikö mieleesi ole koskaan tullut, että voisit palkata kotiisi jonkun hoitamaan lastanne?
Ei se nyt niin valtavan kalliiksi voi tulla.
Vai onko sinulla jokin erikoinen syy, jonka vuoksi et voi toimia näin?
Yleensä sanotaan, että vasta lapsen tulo yhdistää parin, syntyy perhe ja yhteenkuuluvaisuuden siteet tiukkenevat.
Mites nyt noin, että lapsi erottaa vamhemmat ja pitäisi "parisuhdetta hoitaa" ilman mukulaa? Eroa puuhataan. Ei se voi olla lapsen vika!
Kyllä lapsi pysyy omassa sängyssään ja nukkuu pitempään kuin vanhempansa. Olette toistenne kainalossa sievästi sohvalla vaan. Minne sitä ihminen kotoansa parisuhdetta lähtee hoitamaan?
Kapakkiin?
No joo, joo.
kysyisi.
Mielestäni anoppi kyllä kohtelee teitä väärin, siis eriarvoisesti muihin nähden. Ihmettelen todella mikä siihen on syynä.
Kuitenkaan en usko, että tällä asialla olisi mainittavaa merkitystä parisuhteenne parantamiseksi.
Ihminenhän hakee kaikkeen epäonnistumiseensa syntipukkia ja sinä olet nyt valinnut helpoimman tien, eli anopin. Anoppiahan näistäkin kirjoituksista päätellen usein pidetään kaiken pahan alkuna.
Ei se kuitenkaan läheskään aina ihan niin mene. Parisuhteenne huononemisen syyt ovat varmasti tiedossasi ja tuskin itsekään uskot, että ne pohjimmiltaan paranisivat, vaikka saisittekin jonkin yhteisen ravintolaillan tai muun vastaavan.
Silti minä olen sinun puolellasi, koska en voi ymmärtää anopin käytöstä. Tasapuolisuus ennen kaikkea suhteessa lapsiin ja lastenlapsiin on mielestäni ehdottoman välttämätöntä.
Älä nyt kuitenkaan takerru tähän anoppiasiaan, vaan yrittäkää selvittää suhteenne todelliset ongelmat. Jos teillä jatkuvasti puhutaan eroamisesta, niin tyhmempikin käsittää, että sellaisen on loputtava, tai sitten kertakaikkiaan tehtävä pesäero ennenkuin tulee lisää lapsia.
Sitä yhteistä aikaa kyllä varmasti joskus pystyy itsekin hankkimaan. Ilman rahaa ei tietenkään selviä, mutta ehkäpä voisitte sen verran tinkiä joistakin muista menoistanne. Sittenhän näkisitte onko sillä parisuhteeseen mitään merkitystä.
Ja kun varmasti haluaisit hiukan purkaa anopille tunteitasi, voisit kertoa siitä hänelle sopivassa tilaisuudessa, kun hän kertoo veljen parisuhteen hoitamisesta.
Anoppi-parallasi ON JO kädet täynnä lastenhoitoa, kuulethan sen itsekkin? Ja sinä vielä kuormittaisit kamelin selkää?
Ei sitten yhtään ole käynyt mielessä, että anoppisikin kaipaisi lepoa? ja ehkä jotain loma-matkaa?
Miksette te ota muksua mukaan teidän juttuihinne, niin me tehdään, niin on kivempaakin, lapsen kanssa voi tehdä monenmoisia juttuja kun vain on mielikuvitusta. Kaikki teatteri-reissut, ja tapahtumat ollaan käyty, säädylliset ravintolat, ja hotellit, ja kylpylät.
Ei se taitais sun äijäs sua yhtään sen hempeemmin kattella vaikka olisitte kahden? Taitaa se erota kumminkin. Ei siinä joku yksi yhteinen aika sitä pelasta, sen pitäisi olla elämäntapa muutos.
Mitenkä sinä tunnut noin ideattomalta ihmiseltä, vaikka kyseessä on sun parisuhtees? Ei anoppi voi siitä vastuussa olla, SINÄ OLET.
Palkaa lapsenvahti, ihan rahalla, tai ota muksus kavereita joskus yökylään, ja sitten toisinpäin, niin saat sitä vapaata aikaa. Siinä nyt muutama idea.
etten osaa ilmaista sanoja "paperilla". Moni nytkin sai sen käsityksen, että syytän anoppia. En syytä. Ei se anopin vika ole.
Sinulle "eräs anoppi"- olen absolutisti, en käy kapakassa. En ole käynyt moneen vuoteen. Siihen ei ole muuta syytä, kuin en tykkää alkoholista.
Kyllä meillä lapsi on kaikessa mukana- Kyse oli siitä, että jos edes kerran vuodessa pääsisi leffaan ja syömään. ihan rauhassa.
Sinä ITSEKÄS!
Sellanen sä todellakin olet. Joo se on kiva reissaa muksujen kanssa mutta ETKÖ sä TAJUA SITÄ ET ME VANHEMMAT TARVITAAN EDES VÄLILLÄ KAHDEN KESKISTÄ AIKAA!!! EI JU*****TA. Sä oot just sellanen tyypillinen äiti joka on vaan lasten kanssa ja jos sulla on mies niin sekin varmaan haluisi edes joskus olla oman emäntänsä kanssa. Jos on vaikeita kauhu kakaroita kotona ni kyllä se lepo ois välillä hyvä asia ettei tule näitä masennuksia ja ku lehdestä aina lukee ku äiti tai isä tappanut lapsena. Kyllä muakin vi*****is jos anoppi on vaan koko ajan muiden lasten kanssa mutta ei meidän. Ja harvoin jos pyytää että voisiko anoppi katsoa lapsia ni huh huh..ja varsinkin kun ei ole muita vahteja. Ei se oo tän äidin vika ku saarnaat sille että anoppisikin kaipaa lomaa. Mitä anoppi ite koko ajan hoitaa muiden muksuja. Tää äitinä oleminen ei oo välillä mitään herkkua!!!! Tai no sulle varmaan on.. ANNA MIEHELLESKIN AIKAA JOS SULLA SELLASTA EDES ON..
Kyllä olet.
Tämänhän halusit kuulla, oikeaa mielipidettäni asiasta tuskin haluatkaan...
Meillä tosiaan aivan sama tilanne..tosin anoppini hoitaa toisen poikansa neljää lasta ja auttaa rahallisesti lasten äitiä(he ovat eronneet) lasten äiti ei ole ollut töissä yli 15vuoteen sillä hänellä on edellisestäkin liitostaan kaksi isompaa lasta...Ja me jotka olemme omaisuutemme rehellisellä ahkeralla työllä hankkineet emme ole saaneet edes joululahjoja..itse ostamme kyllä aina kaikille lapsille ja mummuille ja papoille synttäri ja joululahjat. Anoppini siis satsaa kaikki rahansa tämän toisen pojan lapsiin ja exään. Katkera ja kateellinen olen TOTTAKAI kukapa e olisi tässä silanteessa minä olen leijonaemo joka haluaa lapsille saman kohtelun kuin toisillekkin he eivät ole mitenkään eriarvoisia. Mielestäni anopin kannattaisi miettiä myös meitä ja antaa meille se yksi lapsivapaa päivä vuodessa olemmahan sentään aviossa ja meidän tarvitsee saada välillä hoitaa parisuhdettamme, meillä kun sellainen vielä on. Mutta mutta mielummin anoppi sitten antaa ex miniälleen aikaa juosta baareissa huo**amassa kuin ottaa meidän lapsia mummulaan kylään..reilua!
miettinyt, että jos mekin erottais ni sais meidän muksut saman kohtelun
Oletko tullut ajatelleeksi että ehkäpä anoppisi on enemmän huolissaan niistä avioero lapsista kuin teidän lapsistanne.
Anoppisi luottaa siihen että teidän lapsillanne on säälliset olosuhteet, ottaa noita erolapsia hoitoonsa pitääkseen yhteyttä yllä ja nähdäkseen millaiset näiden elin-olot ovat.
sairaus. Se on nykypäivää.
Itse olet lapsen tehnyt ja oman elämäsi päättäjä.
Niin on mummukin.
Jos joku vastahakoisesti ottaa lapsesi hoiviinsa, niin miten voit luottaa, että hän lapsen hyvin hoitaa? Sitä suuremmalla syyllä, jos viet lapsen sinne väkisin ja vaadit apua.
Hommaa joku ulkopuolinen lapsenlikaksi. Mitä menet tyrkylle. Lapsikin siitä kärsii, kun vanhenee ja huomaa olevansa toista luokkaa kuin serkkunsa.
Koskahan ihmiset huomaavat, etä kemiat eivät synkkaa aina, vaikka oltaisiin miten suku. Ei siinä merkitse ikäerotkaan mitään. Voihan olla, että lapsesikaan ei pidä mummusta ja osoittaa sen surutta.
Lapset eivät teeskentele.
Olenko liian itsekäs, (jokainen voi jatkaa ketjua miten haluaa), kun haluan mieheni kanssa viettää kesälomani kuten olemme suunnitelleet?
Ap:lla on ongelmia lastenhoidon kanssa, koska anoppi ei hoida lastenlapsiaan tasapuolisesti, vaan suosii muita. En muista milloin me olemme viimeksi pyytäneet palveluksia anopilta ja apelta, se kun on yleensä toisinpäin, pari kertaa olemme kaivanneet autoapua, kun kerran automme sammui moottoritielle, ja toisella tapahtui kolari.
Meillä anoppi ja appiukko suunnittelevat omia menojaan, lastensa ajan kustannuksella, eilen soittivat taas miehelleni, pyyntö mielessään. Kysyivät, milloin meillä on kesäloma, kun he ovat suunnittelleet matkaa, ja meillähän olisi silloin meidän kesälomamme aikana hyvää aikaa vahtia heidän kahta koiraa.
Mikä tässä yhtälössä on vialla? He ovat eläkkeellä, koirakennelit on keksitty, mutta ei, kun heidän pitäisi meidän lomamme aikaan juuri mennä käymään ulkomailla. Ei sitten tullut heille yhtään mieleen, että mekin ehkä haluaisimme kesälomamme aikana matkustaa ulkomaille, ei tullut mieleen sitten yhtään. Kun kysyvät, milloin lomamme on, niin heti perään, he ajattelivat mennä ulkomaille, ei meillä saa omalla lomalla olla samoja ajatuksia. Heidän asiansa on tärkeämpi, tai siis koirien vahtiminen.
Aiemminkin tullut ilmi. Olemme tervetulleita, vain pyhinä, jouluna, äitien- ja isienpäivinä, Kun viemme jotain, ja silloin kun he tarvitsevat koiranvahtia. Miehelläni on muitakin sisaruksia, joilla muuten on omatkin koirat, eivätkä appilan koirat pärjää niiden kanssa, kun ovat tottuneet eksklusiiviseen hoitoon. Vain koirat huomataan, lapsilla ja niiden puolisoilla niin väliä.
On tietenkin tosi itsekästä, että haluaa viettää kesälomansa miehensä kanssa, on tietenkin tosi itsekästä, kun ei halua viettää viikkoa miehen vanhempien koirien kanssa. Minusta lomailu appilassa ei ole lomailua ulkomailla, vaikka se toisesta maailmasta onkin kotoisin.
Ap:lle. Minä en veisi lapsiani anoppilaan, ollenkaan, jos ei kerran hoideta muutenkaan siellä. Enkä auttaisi missään asiassa.
Miniä ja nuorempi polvi ei saa olla itsekästä, se oikeus on varattu heitä vanhemmille.
pyydetään, kun ovat reissuillaan, että kissa täytyy käydä ruokkimassa 2 kertaa päivässä ja postilaatikko tyhjentää joka päivä.
Mä en suostu kissaa ottamaan meille, koska olen allerginen.
Onko sun anoppi yhtään miettinyt, että mikä vaiva niistä koirista on?
Meille kanssa soitetaan aina kun tarvis digiboxia säätää tai asentaa joku muu laite. Talon maalauksessakin soitettiin meille. Mutta ei koskaan tälle veljelle jonka kakaroita hoidetaan joka jumalan viikonloppu.
olen kanssa miettinyt tätä vaihtoehtoa, että yksinkertaisesti, en taida viitsiä olla yhteydessä.
Me asutaan silti tässä liki ja anoppi ja appi vanhenee koko ajan, eli me ollaan ne keneltä pyydetään apua.
Niin nii, kyllä koirasta on vielä enemmän harmia kuin lapsesta.
Itsekkyys huipussaan, kerrassaan.
Ei pidä hankkia koiraa, jollei voi sitä kokonaan hoitaa.
Ei myöskään lapsia.
Ei pidä koskaan turvata vieraan apuun, ei missään asiassa. Ensinnäkin joutuu kiitollisuudenvelkaan. Toiseksi, oma apu on annettava vastapalvelukseksi ja usein juuri silloin, kun itselle ei käy.
Eikä oikeastaan koskaan käy. Omissa asioissa on tarpeeksi.
Aina joku sanoo, että toista on suosittu. Parasta on, ettei mene siihen mukaan ollenkaan. Antaa muiden hoidattaa lapsensa ja koiransa keskenään. on paljon helpompaa elämä, kun ei aloita koko kierrettä.
Isovanhemmat voivat tutustua ja oleilla lapsenlapsen kanssa myöhemminkin. Kun lapsikin jo on isompi ja osaa nauttia kyläilystä, mennä ja tulla omatoimisesti, ja hoitaa itsensä.
Ei kaiken tarvitse tapahtua lapsen ensimmäisenä elinvuonna.
Muka parisuhteen hoitoa! Herraijjumala sentään. Parisuhteeseen kuuluu koti, lapset ja yhdessäolo.
Ja jos on koira kotona, niin samaa sakkiahan sekin on.
Se, jolle vastasitte. Niin, anoppila voisi mennä lomalle, JA ottaa koirat mukaan. Koiratkin tarvii lomaa.
eläimiä. Etkä tainnut oikein lukea juttua kunnolla??? kannattais keskittyä lukemaansa niin tietää mistä puhutaan.
Vielä lisää. Itse kun tykkään pitää kotini siistinä, niin ei paljon innosta nukkua anoppilassa sängyssä, jossa koiratkin nukkuvat. Niiden tassuja ei pyyhitä sisälle tullessa, ja karvoja, ja likaa on lattialla. Kun ottaa anopin pesemän pyyhkeen kuivausrummusta, se on täynnä koirankarvoja, kuten muutkin pyykit. Ei innosta epäsiisteys. Koirat osa perhettä. Pah.
vai sieltä sanan ja toisen täältä?
oletko KOSKAAN vienyt lapsiasi hoitoon????
Anoppi ottaa isona loukkauksena, jos sanoisin, että ne on vain eläimiä. Ne on perheenjäseniä, heille, joilla omat oikeudet. Jos ne olisi vain elämiä, riittäisi kerran pari päivässä pissatus, mut ei. He vaatii, että me vahditaan niiä 24 tuntia 7 päivää. kun koirat herättää klo 4 aamulla aamupisulle, sinne on mentävä.
Aivan kuin sanoisin jollekin äidille, et sun lapset on vain kakaroita.
Minun lapseni ovat jo itsekin vanhempia.
Mutta kun he olivat pieniä, ei minulla ollut ketään sopivaa lapsenlikaksi.
Puistotädillä olivat, ja sehän oli maksullista toimintaa. Mutta sain käytyä asioillani sillä aikaa. Myöhemmin leikkikoulussa, kuten silloin sanottiin. Ja silloin menin jo itse töihin, joten lapset joutuivat selviytymään keskenään avain kaulassa.
Niin se meni vielä 60-luvulla.
Yhden, siis yhden kerran, pyysin vanhaa tätiäni meille lapseni seuraksi, kun hän oli oksennustaudissa, ja toisella lapsella oli silmälääkäri, jonne oli viikkojen jonotus.
Vanha tätini istui nojatuolissa ja sanoi katsoneensa ihmeissään, kun oksennustautinen lapseni kiisi vessaan oksentamaan ja kiipesi jälleen sängylle nukkumaan.
Mitä tarkoitat "sanan sieltä, toisen täältä"? Ei pidä kirjoittaa niin pitkästi, ettei sitä jaksa lukea.
Parisuhteen vetäisin mukaan tuon toisen valittajan innoittamana. Arvelin, että parisuhdeasia on joka perheessä kuitenkin pinnalla näinä tv-sarjojen aikoina.
että mitä te vastasitte, tai siis miehes, siihen koiranvahtimispyyntöön?
Toivon mukaan kieltävästi tai vähintäänkin epämääräisesti, kun kirjoituksestasi paistaa että koiranvahdinta ei kiinnostaisi?
Anoppilassahan voidaan ihan naiivisti kuvitella että heidän koiransa teillä on suuri ilo teille ja lapsille...
No ohhoh! Ja höpöhöpö. Menette sinne koiran vahdiksi, voittehan silti olla yhdessä perheenä. Menette paikan päälle, asutte siellä anopin ja apen kämpässä ja syötte jääkaapin ja pakastimen tyhjäksi. Huollatte koirat ja siistitte vähän paikkoja kun lähdette -PALJON edullisempi tapa viettää perheloma kuin jossain ulkomailla. Ja jos anopilla ja apella vielä kunnon kämppä, lääni, piha ja grilli niin en ymmärrä tuota narinaa. Vähän asennetta nyt peliin vaan.
Anoppilaan ei muuten kutsuja tule, paitsi juuri näissä tilanteissa, kun He tarvitsevat apua, harvemmin kaipaavat seuraamme muutoin. Paitsi kun tarvitsevat mielipidettä auton huollosta, mistä halvimmat varaosat. En koe lomaa anoppilassa lomana, herääminen kello 4 aamulla koiria pissattamaan ei ole lomaa, ja ruoka, se meidän pitäisi ostaa itse, ja koiran karvoissa nukkuminen ei ole lomaa sekään.
ei vastannut juuta eikä jaata, ja soittivatkin heti muulle sukulaiselle ja hän lupautui vahtimaan koiria. En hihkaise riemusta vielä, koska anoppilassa tuppaa suunnitelmat muuttumaan, ehkä toinen matka tiedossa meidän ajan kustannuksella kesällä. Minä en mene.
Tiedän tunteesi, kaikki kun ei koirista niinkään tykkää. Meillä käy ystävän koira silloin tällöin hoidossa, en sitä kuitenkaan joka kerta ota kun pyydetään.
Aina sen jälkeen on joka paikka täynnä koiran karvoja, niitä on petivaatteissa asti, vaikka koiraa en sänkyyn päästä. Kauhea siivous urakka aina sen jälkeen.
Meille anoppi ja appi soittaa AINA kun tarvivat apua, me ei kuitenkaan koskaan pyydetä mitään.
Ne ei koskaan soita, ihan, että mitä kuuluu tyyliin, aina kun sieltä soitetaan, tiedetään, että jotain tarvitaan.
Kerran pyysin apua, en saanut, nyt en pyydä, en anna.
Minulle on turha valittaa, ettei voinut silloin tulla, anteeksi nyt, mutta kun oli este silloin. Minulla on este kanssa, Aina.
Mukuloille sanon, että sinne ei mennä, muistakaa se.
Kun ei tultu silloin, niin ei kelpaa enää ikinä. Ne vihaa minua, sen kaikesta huomaa. Minä en ole mikään ovimatto,, minä en mene lähellekään, soitelkoot ja laulekoot vaikka joka päivä puhelimessa. Muksut puhuu sinne, huutelen, että lopeta jo, tule pois puhelimesta.
Kyllä ne nyt olisi niin mielin kielin. Mokomatkin.
Mutta se on kerrasta poikki. Minä olen periaatteen ihminen.
se miniä vai anoppi?
Samat sanat, ja vielä lisää. Noiden koirien kanssa ei voi mennä juuri minnekään, koska niille ei ole turvavaljaita autossa. Kaupassa ja kaupungilla voisi käydä vain toinen meistä, toinen valvoisi koiria kotona. "Loma" merkitsisi nököttämistä muiden asunnossa, koirien armoilla, koirien aikataulun mukaan elämistä. Heräilemistä keskellä yötä.
Kukaan ei osaa kohdella kaikkia tasapuolisesti, turha vaatiakaan.
Jokaisella on suosikkinsa...
sen etä lupasi ja sitten odottelimme kotona turhaan.
Toisella kertaa lupasi olla kotona, mutta sitten oli vaan pimeät ikkunat vastassa.
Kauhea pakkanen, eikä päästy rappuunkaan lämmittelemään kun oli ne summerit.
Kylmä reisu kaikenkaikkiaan, ymmärsin olla kysymättä enää.
Vaan väsynyt äiti ja siitä täydet sympatiat. Mutta kuten sanoit; anopilla ei ole mitään vastuuta hoitaa lasta tai ole muuten holhousvastuussa. Surullista, mutta se on hyväksyttävä. Ei yhtään sen enempää kuin ne muut ihmiset, jotka eivät asu lähellänne. Ja nämä on näitä asioita, jotka on vain hyväksyttävä. Samalla se anoppikin hyväksyy sen, että hänen ja lapsenlapsensa välit voivat jäädä etäisiksi loppupeleissä, jos keskittää lapsenlapsi aikansa muihin lapsiin. Te saitte lapsen (teitte päätöksen ja toimitte) ja nyt tämä on kestettävä. Anoppi teki päätöksen ja hänen myös se kestettävä. Voiko johtua lapsen pienestä iästä? Ehkä sitten isompana ottaa joskus kyläänkin.
Mutta tämän suremisen sijaan keskittyisin etsimään muita keinoja, että itsekin jaksaisitte; ei siis kukaan ystävä ole paikalla? tai ostaa hetkeksi lastenhoitaja vahtimaan (ilmoituksia jne näkyy aina kaikkialla) jos vaikka menisitte ulos syömään? Entäs nämä muut lastenlasten vanhemmat? Oletteko tekemisissä jonkun toisen lapsiperheen kanssa ja voisitte silloin tällöin ottaa hetkeksi lapset heiltä vahdittavaksi ja he tekisivät teille samoin?
Nyt katse vaan pois anopista ja etsimään ratkaisua muualta ja kysymään apua. Helposti se elämä keskittyy lapsen ympärille, mutta teidän parisuhteenne on kaiken perustana. Sitä on vaalittava, että kestää arjen rasitukset.
ettei niitä muita hoitajia ole. Joskus olen käyttänyt mll:n hoitsuja, että olen päässyt hammaslääkäriin, se on kuitenkin sellainen meno mikä täytyy hoitaa.
Noista muista vastauksista päätellen, joku siellä miettii, että ajattelen lasta riesana, se on väärä luulo. Lapsi on minulle kaikki kaikessa. Kun lapsi syntyi, niin meille kävi niin, että lapsi meni kaiken edelle. Mies käy harrastuksissa 3-5 iltaa viikossa, minä en ole "vaatinut" itselleni vapaa iltoja, mutta niinkuin sanoin, kerran vuodessa olisi kiva päästä syömään, niin, että joku muu sen ruoan laittaa ja tiskaa kanssa. Ja olisi joskus kiva syödä niin, ettei olisi niitä kaatuneita maitolaseja ym. Ihan suomeksi sanottuna- edes kerran vuodessa lämmin ruoka, jota ei ole kaiken tohinan keskellä joutunut lämmittämään mikrossa uudelleen, kun se on jo kertaalleen päässyt jäähtymään.Ei mun mielestä paha unelma, mutta välillä niin mahdoton.
Voisiko niitä Mll:n hoitajia saada siksi aikaa myös, että kävisitte jossain tekemässä jotain hauskaa/syömässä? Kannattaa tutustua kaikkiin mahdollisiin lastenhoitajapalveluihin ja ilmoituksiin. Naapurissakaan ei ole sellaista puolitutuksi käynyttä tyttöä, joka olisi luotettava ja rahan tarpeessa? No yksi vaihtoehto on laittaa ilmoitus jonnekin.
Ja puhut miehesi kanssa, jos yhdessä keksisitte jonkun keinon paremmin.
Ja tosiaan ei ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä tai ottaa noita syyllistäviä vastauksia itseensä! Vanhemmat kokee ihan tarpeeksi muutenkin syyllisyyttä mitä oudoimmista asioista, kun se lapsen hyvinvointi on niin tärkeä. Mutta yksi asia, joka on hyväksi lapselle, on myös iloiset vanhemmat - ei ne loppuunajetut. Tosiaan käänny miehesi puoleen ja puhu tästä asiasta rakentavassa ja hyvässä mielessä, että kaipaat yhteistä aikaa ja voisitteko keksiä jotain, niin sinäkin jaksaisit sitten paremmin. Sellaisen parisuhdepiristysruiskeen olette kumpikin ansainneet. :)
Surffaas nyt ainakin netistä lisää tietoa lapsenvahtimahdollisuuksista. Varmasti joku keino löytyy kun oikein etsii ja tutustuu palveluihin.
Joo ja sulla ei sitten oo yhtään kavereita tai tuttuja jotka katsoisivat muksua illan/ja yön? tai jos kavereillasi on lapsia ettekö voi vuorotella että otatte ne joskus ja he omanne? entäpä se toinen perhe, joka on anopin suosiossa, eikö he voi ottaa myös teidän muksuanne illaksi?
Mites se lapsenne on opetettu, meinaan sekin on yksi kysymys miksi en ainakaan itse ottaisi tiettyjen henkilöiden lapsia vahdittavaksi?
Ja vielä tuohon, minkä takia annat miehesi käydä harrastuksissa 3-5 iltana viikossa ja itse nysväät kotona päivät pitkät ja teet aina ruoan? Itse en ikinä suostuisi tuollaiseen, ei ihme että alkaa elämä vähän kuluttamaan naista. Olisi syytä sysätä se muksu miehelle ainakin yhdeksi illaksi viikossa ja ottaa omaa aikaa siihen. Täytyyhän sen ukonkin oppia tulemaan toimeen sen lapsen kanssa.
Maksullista apua vaan sitten niihin lapsenhoito-ongelmiin jos ei edes niitä ystäviä ole.
Kyllä mulla on ystäviä ja tuttuja. Asiat ei aina ole noin yksinkertaisia. Sieltä on tietysti hyvä huudella, kun et tästä tilanteesta tiedä mitään.
Miten estän miestä menemästä? Sidon kiinni patteriin vai? nalkutan, huudan??? se vasta hyvää tekeekin parisuhteelle.
Kirjoituksestasi päätellen, sinulla ei ole parisuhdetta eikä myöskään lapsia.
Ja mitä lapsen kasvatukseen tulee, niin lapsi on kyllä hyvin kasvatettu, ei mikään hurjapää. Kyllä aina kun anoppilassa käydään, niin kehuu kuinka kiltti lapsi on.
Se varmaan vaan ei sitten muuten tykkää.
jos on esim. muuttanut uudelle paikkakunnalle työn perässä, ei ne ystävät muuta mukana. Kotiäidit taas tutustuvat lähinnä kollegoihin, joilla sama uupumus ja tarpeet. Lisäksi ulkopuoliset lapsenvahdit on todella kalliita käytettäväksi,ei tavallisen lapsiperheen tulot päätä huimaa opinto- ja asuntolainojen jälkeen.
On helppo sanoa,etten itse ikinä suostuisi moiseen. Hah, niin itsekin joskus luulin, ennenkö tiesin. Enkä silti päivääkään antaisi pois!
Tosiasia kuitenkin on se, että anoppisi ei ole velvollinen hoitamaan lapsenlapsiaan.Kaikki on kiinni tahdosta. Eipä hän taida olla kiinnostunut edes omasta lapsestaan=pojastaan, jos ei halukas auttamaan tätä selvytymään avioliittonsa hankalasta vaiheesta. Teidän täytyy vain hyväksyä hänet sellaisen kuin on ja muokata oma käytöksenne häntä kohtaan samanlaiseksi. Kysy neuvolasta osaisivat neuvoa teille lastenvahtia.
se hoitaa mutakin lapsenlapsia muttei teidän se osoittaa suosionsa sillä ja on ihan p'rseestä koko akka. Eli et oo itsekäs vaan se eukko on "rumasana".
Itse en viitsi vaivata ketään omilla asioillani. Silloin kun tarvitsin koiralle hoitoa, vein koirahoitolaan ja se maksoi, mutta tiesipä koiran olevan hoidossa eikä sukulaisten riesana. Koira kuoli vanhuuteen, joten sitä ei ole ollut enää moneen vuoteen. Uutta koiraa en ota.
Anoppi ilmoitti ennen kuin edes oli lapsia, ettei niitä aio hoitaa. Sanoin etten sellaista edes suunnitellut. Jos tarvitsisin hoitajan, tilaisin maksullisen hoitajan kotiin. Oma äitini taas haluaisi hoitaa lapsenlapsia, mutta hän on vielä aktiivisesti työelämässä. Vaihtoehdoksi jäisi maksettu lastenhoitaja perheen ja suvun ulkopuolelta.
että mummulaan viedään hoitoon. Normaali mummu kyllä tykkää silloin tällöin vahtia lastenlapsia. Se on aivan normaalia, eikä sen pitäisi olla mitään "vaivaamista". Itse aijon, sitten kun niitä lapsenlapsia siunaantuu, niin hoitaa niitä, että vanhemmilla olisi joskus muutakin elämää, kuin paskavaippoja 24/7. Koira on täysin eriasia kuin lapsi, niitä ei voi edes verrata keskenään. Jos joku muuta väittää, niin sellaisella ei edes lapsia ole.
No minkäs teet? Olet ainakin yrittänyt tarjota lastasi hoitoon moneen
kertaan, mutta ilmeisesti anoppi ei ole hänestä kiinnostunut?
Anoppi on valintansa tehnyt. Homma hoitajat muualta ja anna anopin
puuhata muiden lastenlasten kanssa. Ei sinullakaan ole mitään velvoitetta
tyrkyttää hoitoon lasta, jota ei sinne kaivata. Anoppi saa
sitten syyttää ihan itseään, jos parin vuoden päästä huomaa, etteivät
lapset halua olla heille vieraan anopin kanssa missään tekemisissä. Olkoot
sitten jatkossakin vain muiden lasten kanssa.
Lapsesta voi tietysi aluksi tuntua kurjalta kun häntä ei mummo kaipaa ja
voi ihmetellä mitä hänessä on vikana serkkuihin verrattuna, mutta
pääsee varmasti nopsaan siitä yli, eikä kaipaa "mummia" pätkääkään.
Oli minullakin niin, että äidin äiti oli hyvin läheinen, mutta isän
äitiä en koskaan kaivannut. Ei meille koskaan muodostunut sellaista
suhdetta, että olisin osannut kaivata.
Kuten moni on sanonut: Anopilla ei ole mitään velvollisuutta hoitaa
lapsianne. Se on ihan hänen oma valintansa. Kunhan vain ymmärtäisi, että
muita lapsia suosimalla hän etäännyttää teidän lapsenne itsestään.
Minua ihmetyttää nuo kommentit, joissa vittuillaan parisuhteen hoitamisesta
ja käsketään menemään joka paikkaan lapsen kanssa. Minusta kun on
täysin ymmärrettävää, että vaikka se lapsi olisi millainen kullanmuru,
niin kyllä aikuiset ihmiset kaipaavat välillä aikaa ilman sitä lastakin.
Joko vanhemmat ihan kahdestaan, tai aikuisten ystävien seurassa.
Ei niitä lapsia joka tapahtumaan voi raahata mukaan. Kyllä välillä
kaipaa muutakin kuin että joka päivä ja ilta pyörii pelkkien lasten ehdoilla.
Muutama ilta vuodessa ilman lapsia ei mielestäni ole millään tavalla
itsekästä, vaan täysin normaali toive. Ja entä sitten, vaikka haluaisikin
joskus käydä yökerhossa ja nauttia vähän alkoholia? Ei kai lapsen
saaminen sitä tarkoita, että täytyisi loppuelämä muumioitua kotisohvalla ja Puuhamaassa?
Koko ritirampsu toteaa, että nyt olisi heti saatava lapsenlikka, että saatte parisuhteenne korjatuksi, ja että anoppi tähän on velvollisin puuttumaan.
Nyt kyllä kysymys kuuluu, että miten arvelet yhden yhteisen ja rauhaisan illan (ja yön) korjaavan parisuhteenne?
Kyllä sinä nyt panet liian paljon toiveita sille vapaahetkellenne.
Suhteessanne on muukin pielesä kuin se, ettette ole päässeet kahdestaan viihteelle pitkiin aikoihin. Jos kaikki olisi kunnossa, mieskin haluaisi olla kanssasi ja lapsen kanssa kotosalla.
Jos järjestätte parisuhdevapaan, niin sitten vaan jännitätte, että paraneeko nyt parisuhde vai ei. Kumpikin yrittää välttää kaikkea, mikä aiheuttaisi eripuraa, ja niinpä ette ainakaan pystyisi puhumaan vakavasti mistään tärkeästä parisuhteessanne. Yrittäisitte kaikin voimin pitää hauskaa.
Kuvitteletko, että olette sitten kuin kyyhkyläiset jälleen, kun tulette kotiin?
Jos olette, kauanko auvoa luulet kestävän? Mies menee jälleen harrastuksiinsa, sinä keität soppaa ja heijaat lasta.
Mikä muuttui?
Anoppi saisi varmaan syyt päällensä siitäkin, että parisuhde ei parantunut. Jännititte liikaa sitä, selviääkö muori lapsenhoitohugista, kun ei ole ennen ollut lapsen kanssa kahdestaan.
asiaa, mietimpä tota. Kiitos kun annoit ajattelemisen aihetta =)))