Kuinkahan moni kakkonen (mies tai nainen) kehtaa kertoa omille vanhemmilleen, lapsilleen tai edes ystävilleen olevansa suhteessa ihmiseen joka on ns. varattu?
Häpeääkö kakkonen?
Osaako edes?
231348
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
..että minulla oli suhde naimisissa olevan kanssa... ja miksi pitäisi hävetä kakkosen? Jokainen varattu itse tietää mihin lähtee, kun petoksen tielle astuu.. ei siinä ole mitään häpeämistä kakkosella..
on ollut perheen tiedossa. Osallistumme yhdessä kaikkiin suku- ja perhejuhliin.
Niin tietenkin... syyhän on ykkösessä, kuinkas muuten.. hohhoijaa! Ja näkemiin.
ei tosiaankaan ole. Mieleisen asunnon löytyminen ja sen vapautuminen on vaan kestänyt muutaman kuukauden. Onneksi ensimmäinen päivä on jo huomenna :)))
Ja äitinsäkin vielä oikein ylpeä! Sairasta.
En usko, että heillä on sellaista kykyä asettua toisten asemaan, että he ymmärtäisivät hävetä.
Itsekin tiedän yhden säälittävän naisen, joka julisti suhdettaan varattuun mieheen ikäänkuin hienona asiana. Hänen äitinsäkin huuteli asiasta ylpeänä tyyliin: Kohta tyttäreni pääsee naimisiin jne.
Vähintäänkin omituista ja antaa aika selkeän kuvan koko perheen moraalista ja sen tasosta.
No, "tyttö" ei päässytkään naimisiin, vaan jäi lehdelle soittelemaan. Ihme, ettei äiti nyt huutele tyttärestään enää...
..on ykkösen paikalla...
Kyllä itse ainakin häpesin ja häpeän vieläkin. Tai paremminkin haluaisin muuttaa koko tapahtuneen. Noi tuntemukset ja sen tajuaminen, että eihän oikeasti pettäjän kanssa tule ýhtikäs mitään - yhtään mistään. Kaikki tollasessa tilanteessa loppujen lopuksi kärsii.
Niin ja kerroinko. Kyllä vanhemmalleni ja ystävilleni puhuin asiasta. Eihän siitä koskaan olisi muuten päässyt ylikään. Erityisesti vanhempani kanssa noista puhuminen oli lähes kriittistä sen suhteen (itse olin silloin toodella nuori, alaikäinen) ja varsinkin silloin kun tämä pettäjä ahdisteli puhelimen välityksellä jälkikäteen kauan kun olin päättänyt lopettaa suhteen. Silloin sitä ajatteli, että kaikki paha oli nyt siitä tullut kun typerä olin ja syyllisyys oli paha. Kun tästä puhui aikuisemman ihmisen kanssa, jolla sitä omaa kokemusta ja näkemystä asioista on, niin se auttoi ymmärtämään, että ihmiset tekee virheitä, pahimmillaan ne satuttavat toisia. Mutta koskaan tehtyä ei saa tekemättömäksi vaikka kuinka itseään ruoskisi. Onneksi tosiaan tajusi sen suht nopeaan lopettaa, valitettavasti en usko miehen lopettaneen, aina löytyy niitä yhtä sinisilmäisiä. :( Mutta virheistä myös aina opittava. Itsellä tuossa sinisilmäisyys ropisi kerta heitolla ja tiedän sen, että aina löytyy muu tie kuin pettäminen tai siinä mukana oleminen. AINA. Ja se tie on helpompi itselleen ja muille. Lisäksi kun myöhemmin itsekin sain sen petetyn osan kokea, niin siinä osasi toisaalta ymmärtää niitä muita tahoja eikä asiasta ylipääseminen ollut niin vaikeaa vaikken hyväksykään minun tekojani ja muuten tekoa itsessään.
Ja lisäksi; Joskus näitä lukiessa on todella ajatellut, että jopa ne loukkaavimmat sanat on vain verhottu vihalla ettei se suru, oma häpeä tai katkeruus satetuksi tulemisesta käy ilmi - niin ykkösten tai kakkosten taholta. On varmaan niitä paatuneitakin tapauksia, mutta uskon, että suurin osa kakkosista jossain vaiheessa suree ja häpeää toimintaansa. Siitä varmaan nuo loukkaavat viestitkin peräisin, joita joskus vaikea ymmärtää. Se suru, että on mennyt ihastumaan toisen omaan ja syyllisyys siitä, missä on mukana ovat sillä hetkellä vaikeita käsitellä.
Harvoin saa tältä palstalta lukea viestin, jonka jälkeen tulee olo, että kirjoittaja on todella kokenut sitä, mistä kirjoittaa ja yrittänyt myös ymmärtää tekemisiään.
Tuo viimeinen kappale, joka alkoi sanoilla Ja lisäksi sai minutkin ajattelemaan, että entäpä jos asia onkin noin...?
Kumma,että täällä vaan jauhetaan siitä miten kakkoset ovat ihastuneet toisen omaan......minne aina unohtuu se tosiseikka että tämä kukkona tunkiolla oleva Mies/Nainen on ihastunut toiseen vaikka on itse jo varattu. Joten olisiko aika syyllistää se joka on aloittanut salailunsa, kakkosella kun ei sellaista syytä salailuun ole.... Häpeääkin tämän tunkiokukon/kanan kannattaisi tuntea piirun verran enemmän...
Ja joku niistä katkerista tunki hokemaan sitä samaa tähänkin viestiketjuun.
Hyvä, että tänne on nyt kirjoiteltu viestejä, joissa ihmiset puhuvat rehellisesti ja käsittelevät aihetta syvällisemmin kuin riitelemällä ja haukkumalla toisiaan.
Ja Timeriinille: Jos sanon porkkana, niin kiellänkö lanttu nimisen vihanneksen olemassaolon? Tässä keskustelussa kai puhuttiin kakkosen syyllisyydestä, mikä ei mitenkään
vähennä pettäjämiehen osuutta tai syytä.
otsikosta ja ap:n kirjoituksesta, niin tämä ketju käsittelee kakkosten häpeää ja sitä onko asiasta puhunut muille. Pettäjien häpeästä voit perustaa vaikka oman ketjun, jos haluat, mutta tässä ketjussa vääjäämättä joudut törmäämään kakkosia käsittelevään tekstiin.
Kakkosen syyllisyys ja syyllisyydentunne suhteessa pettäjän syyllisyyteen? Noh, ensinnäkään en näe sitä mitenkään tärkeänä, koska vaikka pettäjä olisi kuinka syyllinen, niin ei sillä voi kakkosta mieltää syyttömäksi. Tottakai pettäjä on myös syyllinen, mutta en kokenut sitä tärkeäksi, koska aiheessa ei käsitellä sitä osaa. Lisäksi, kakkosen osan kokeneena, en näe mitään hyötyä itselleni siitä, että jotenkin kävisin läpi pettäjän syyllisyyttä. Ei se vaikuta minuun, sen käsitteleminen on pettäjän tehtävä ja auttaa juuri häntä ja sitä kautta myös petettyä. Siis sen tunnistaminen ja ehkä joskus asian hyväksymisessä. Siinä mielessä ihan hyvä olisi sellainenkin aihe olla pettäjille.
Tämä on jännä tää syyllisyyskeskustelujen kulku. Siitä muodostuu sellainen kuuma peruna, jota koitetaan heittää aina toisen syliin. Vaikka todellisuudessa kummankin tekoja vaaditaan tapahtuneeseen. Miksei sitä kuumaa perunaa voisi ihan rohkeasti ottaa hetkeksi itselleen, miettiä omia tekojaan ja onko ne oikeasti ihan puhtaita ja sellaisia, että hyväksyisi myös omalle kohdalleen sellaisen. Ilman, että asiaa vieritetään muille, koska itse siinä omassa ruhossaan ja elämässään elää. Sitten kun tuntuu sopivalta, niin heittää perunan toiselle.
Ja lopuksi, itse kirjoitin kakkosena kokemistani asioista, ainoa jonka syyllisyyttä käsittelin, oli oma itseni - jos minä jonkun syyllisyydestä saan kirjoittaa, niin onhan se nyt jo piru, jos omasta osastani en saisi kirjoittaa. Olisin ehkä ymmärtänyt paremmin nuo vaatimuksesi jos olisin jonkun muun osapuolen syyllisyydestä kirjoittanut. Tää on jotenkin surullista, että keskitytään toisten ihmisten syyllisyyteen sen sijaan, että pohditaan omaa osaa koko näytelmässä ja koitetaan ymmärtää muiden osapuolten ajatusmaailmaa. Ja sinänsä ymmärrän ihan hyvin, että huomio keskittyy kakkosiin pettäjien sijaan. Kakkoset voivat joskus olla sellaisia henkilöitä, joihin petetyllä ei ole voimaa tai mahdollisuutta ottaa yhteyttä ja kuulla tämän aatoksia asioista. Joten tämä palsta on edes yksi keino ymmärtää "kakkosen sielunmaailmaa".
Enhän voi muiden puolesta puhua, mutta kyllä sitä monesti tunnistaa noista kirjoituksista ne silloiset tunteet. Kiukkua ykköstä kohtaan. Mutta ne todelliset syyt sen tunteen taustalla olivat aluksi juuri sitä mustasukkaisuutta tai muuta sellaista, kun se haluamansa mies oi ykkösen kanssa. Niin hullua kuin se onkin. Aika sama tunne, kun riisutaan ne taustat pois, kuin silloin miksi ykkönen kokee vihaa kakkosta kohtaan niistä pettäjän ja kakkosen teoista. Tuon jälkeen alkoi se mustasukkaisuus väistymään sen tunteen tieltä, kun tajusi että missä sitä oikeasti olikaan ja mitä teki - syyllisyys. Tosin tämä itselläni alkoi sitten yhä enemmän kohdistumaan inhona itseä ja pettäjää kohtaan. Ja tästä seurasi tietenkin vääjäämättömästi se, että lopetin suhteen.
Ja kun ajattelee, niin miksi kakkonen puhtaasti muuten vain haukkuisi ykköstä ja kohdistaisi häneen negatunteita? Monissa tapauksissa kakkonen ei edes tunne ykköstä. Joten kyllä itse uskon, että monesti siellä on juuri nuo kaksi vaihtoehtoista tunnetta takana todellisuudessa. Ja ehkä siinä on myös sitä, että ne tilanteen aiheuttamat turhautumiset purataan sitten helposti siihen tuntemattomaan eli ykköseen.
Paljon näkee yhtäläisyyksiä oikeastaan noissa tunteissa kakkosten ja ykkösten kanssa. Sillä erotuksella, että ykkönen ei koe siinä mielessä sitä syyllisyyttä ja jos kokekiin, niin se on sitä alkuosaa, kun miettii miksi pettäjä tämän teki ja mitä vikaa minussa on. Ja toinen erottava tekijä on se, että se mustasukkaisuus on jotenkin todella ristiriitainen tunne, ainakin omalla kohdallani, koska sen kuitenkin tiedosti, että se ykkönenhän oli kuviossa ennen minua eikä siinä ole mitään väärää. Eli mustasukkaisuuden lisäksi vielä ehkä syyllisyyttä tuosta tunteestaan.
Eli kokonaisuudessaan oikea hyrskänmyrskä. :) Ei mikään ihmekään, että niitä paineita täällä purataan. Surullisin juttu tuossa on vaan se, että palstaa voivat lukea myös ne juuri petetyt, joiden suruun ja shokkiin ne sanat eivät auta ollenkaan vaan sen sijaan voivat pahentaa oloa.:(
että loukkasin osallisia. En tajunnut sitä ettei tässä ketjussa saa kirjoittaa mielipiteitään yleisellä tasolla vaan vain otsakkeen mukaan.
Ei minua häiritse kakkosia käsittelevä teksti ollenkaan vaan sen toisen puuttuminen noin yleisellä tasolla. Minä en ole kokenut noista yhtään roolia. Joten vielä kerran anteeksi keskustelkaa syyllisyydstänne ihan rauhassa, en enää puutu siihen.
...aika monet kakkoset kertovat suhteestaan läheisilleen ennemmin tai myöhemmin. Mites ykköset, kerrotteko te läheisillenne, että jaatte miehenne toisen naisen kanssa? Vai häpeättekö sitä?
Olen kertonut kaikille tutuilleni, ystävilleni ja melkeimpä laittanut paikalliseen sanomalehteen ilmoituksen. Mitä useampi tietää tuon kakkosen moraalista, niin parempi.
Hän ei tule unohtamaan sitä vähään aikaan, vaikka haluaisikin. Siitä minä pidän huolta. Ai kostoko?
Tietenkin....
"Mitä useampi tietää tuon kakkosen moraalista, niin parempi."
Voi elämä.
Teini-iässä minäkin syytin vain sitä toista tyttöä jonka perässä silloinen poikaystäväni/kihlattu juoksi...
Koska aikuiset ihmiset tajuaa/uskoo että niihin asioihin tarvitaan aina KAKSI.
mitä mä olen tehnyt hävetäkseni, paitsi ollut luottavainen, jollainen vaimon ei saisi olla...(?)
sellainen pikkuhutsu, jolle ei toisen perhe merkitse mitään, mut itse on olevinaa niin erinomainen vaimo ja äiti, niin sellaisesta pitää varoitella ihmisiä.
Ja kyllä mä ihan omaksi iloksenikin siitä kerron..;)
Siitä, että tunnenko häpeää, kun mieheni petti minua? Ja kerronko siitä eteenpäin ystävilleni jne.
En tunne häpeää, miksi tuntisin, en minä pettänyt.
Ja kyllä kerron kaikille kuka tuo toinen nainen oli, jonka kanssa mieheni paneskeli. Hävetköön hän. Jos osaa. Epäilen sitä kyllä.
Miehenikin on syyllinen, tottakai, mutta tässä ei sitä kysyttykään.
Kantakoon kruununsa ylpeänä loppuun asti kakkonen...
Tässähän siis e i kysytty tunteeko "ykkönen" häpeää vaan "kakkonen" (voi että näitä "numeroita", hohhoijaaaaa ) .
Ja mitäs meinasit tehdä ukollesi?
Kuohia???
Kai hänetkin julkisesti haukut huoripukiksi?
Jalkapuuhun vaan molemmat, jooko???!!!!
Opettele lukemaan näitä ketjuja järjestyksessä, pöljä.
Vastasin tuohon Richarttin kysymykseen.
kansalle!
T; Onnellinen exvaimo
Itse en varsinaisesti ole ollut suhteessa varattuun mieheen, mutta kerran suutelin erään naimissa olevan miehen kanssa vaikka tiesin hänen olevan varattu. Tosin kaikki lähti hänen aloitteestaan... Suudeltiin muutamia kertoja, mutta hänen mukaansa en voinut lähteä. Siinä kohtaa oma moraalini huusi jo niin kovasti minun tekevän vääryyttä. Jo pelkästä suutelusta koin sellaisen moraalisen krapulan, että oksat pois. Tiedä sitten millaiset omantunnontuskat olisivat tulleet jos olisin hänen mukaansa lähtenyt...
Olen asiasta jutellut kavereideni ja myös oman äitini kanssa, ja usein sanonut, ettei minulla ole mitään hävettävää, koska minä en tehnyt aloitetta enkä antanut asioiden mennä suutelua pidemmälle. Kuitenkin jossain sisimmässäni häpeän sitä, että edes annoin miehen suudella minua...