Kuulostaa ehkä hieman erikoiselta kysymykseltä, mutta milloin parisuhteessa on se tilanne, ettei enää kannata jatkaa? Mitkä ovat ne merkit?
Itse kärsin nykyään päivittäin. Lähes kaikki toisen osapuolen piirteet ärsyttävät, toimintatavat eivät kohtaa, kinaa tulee joka asiasta. Olemme seurustelleet 4 vuotta.
Omassa päässäni mietin aina tarkkaan, miten ja mistä hankin oman asunnon ja selviänkö rahoillani. Joskus sitten kun otan puheeksi tilanteemme, ja sen, että onko enää järkeä, päätyy keskustelu mahdolliseen eroamiseen ja erikseen muuttamiseen. Silloin minulle iskee paniikki. "Ei mitään sittenkään en haluakaan erota, anteeksi että edes alotin nämä puheet!"
Mieheni on ensimmäinen vakava seurustelukumppanini, ja elämä ilman häntä tuntuu kuitenkin erittäin pelottavalta. Ainahan hän tuossa on ollut, suhteemme kesti jopa pitkän välimatkan jossain vaiheessa.
Kun ei osaa olla ilman eikä yhdessä. Myös jotkut käytännön asiat, kuten miehen lapseen liittyvät asiat saavat joskus riitoja aikaan. Samoin se, että mies ei enempää lapsia, minä haluan jossain vaiheessa. Tähän asti olen vain ajatellut, että "jossain vaiheessa" minulla on mies, jonka kanssa lapset hankin. Mutta aika tikittää.
Mieheni saa minut kuitenkin nauramaan. Meillä on myös hyviä hetkiä. Stressi töissä ja ajoittaiset rahahuolet pistävät pinnan kiristymään. Samoin uhmaikäinen lapsi ja "teini-ikäinen" koira.
En tiedä, millainen on normaali parisuhde. Onko se niin ihanaa kuin elokuvissa? Onko parisuhteessa enemmän hyviä vai huonoja päiviä?
Kannattaako yrittää vai lähteä?
Itse kärsin nykyään päivittäin. Lähes kaikki toisen osapuolen piirteet ärsyttävät, toimintatavat eivät kohtaa, kinaa tulee joka asiasta. Olemme seurustelleet 4 vuotta.
Omassa päässäni mietin aina tarkkaan, miten ja mistä hankin oman asunnon ja selviänkö rahoillani. Joskus sitten kun otan puheeksi tilanteemme, ja sen, että onko enää järkeä, päätyy keskustelu mahdolliseen eroamiseen ja erikseen muuttamiseen. Silloin minulle iskee paniikki. "Ei mitään sittenkään en haluakaan erota, anteeksi että edes alotin nämä puheet!"
Mieheni on ensimmäinen vakava seurustelukumppanini, ja elämä ilman häntä tuntuu kuitenkin erittäin pelottavalta. Ainahan hän tuossa on ollut, suhteemme kesti jopa pitkän välimatkan jossain vaiheessa.
Kun ei osaa olla ilman eikä yhdessä. Myös jotkut käytännön asiat, kuten miehen lapseen liittyvät asiat saavat joskus riitoja aikaan. Samoin se, että mies ei enempää lapsia, minä haluan jossain vaiheessa. Tähän asti olen vain ajatellut, että "jossain vaiheessa" minulla on mies, jonka kanssa lapset hankin. Mutta aika tikittää.
Mieheni saa minut kuitenkin nauramaan. Meillä on myös hyviä hetkiä. Stressi töissä ja ajoittaiset rahahuolet pistävät pinnan kiristymään. Samoin uhmaikäinen lapsi ja "teini-ikäinen" koira.
En tiedä, millainen on normaali parisuhde. Onko se niin ihanaa kuin elokuvissa? Onko parisuhteessa enemmän hyviä vai huonoja päiviä?
Kannattaako yrittää vai lähteä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos kuuntelet itseäsi, osaat kyllä itse vastata kysymykseesi. Kukaan meistä ei voi tietää mitä sinä tunnet ja mitä olet valmis kestämään.
luulen että suhteessa olisi hyvä olla enemmän positiivisia puolia kuin kärsimystä.Olisinpa lähtenyt itse ennen lapsia.Jos siltä todella tuntuu niin älä jää,voittehan pysyä ystävinä ja katsella miten sinkku elämä menee tai jotain mikä lievittää eroahdistusta
Kannattaa huolehtia siitä, että huolehdit itse omasta onnellisuudestasi. Ethän oleta, että mies huolehtii sinun hyvinvoinnistasi ja jos olet tyytymätön, se on aina miehesi vika, ei sinun?
Ainahan pitkässä suhteessa joku piirre toisessa ärsyttää, joinain päivinä ne kaikki piirteet. Kun huolehtii omasta hyvinvoinistaan, molemmilla on omaa aikaa ja nauttitte välillä yksinolosta ja olette erillään, niin sitten on paremmat lähtökohdat lähteä arvioimaan, ovatko nämä ärsyttävät piirteet vain parisuhteen arkipäiväistymistä, vai oikeasti syy erota?!
Varmasti tuota päätöstä ei voi tehdä kukaan muu kuin sinä itse. Tuntuu kuitenkin että elämäsi on aika ok. Meitä on paljon joita mies pettää ja on narsistinen piru ja silti ei mittari ole tullut täyteen, tai voimat on viety ettei jaksa lähteä. Omillaan toimeentuleva onneton.
Jos mietit eroa kokoajan, useammin viikonaikana niin sitten kannattaa jo harkita eroa vakavissaan. Mutta onko teidän suhde mennyt tylsäksi? lähtekää käymään jossain reissussa..ei tarvi olla ulkomaila. Puhukaa niistä ajoista kun näitte =) mikä kumppanissa oli sellasta mihin ihastuin.
Tehkää yhdessä asioita.
KAIKISSA suhteissa tulee välillä kausia jolloin tulee tunne, että nyt kyllä eroan. Ne menee yleensä ajan kans ohi ja ovat ihan normaaleja tunteita. Eikö omat vanhemmat ja sisaruksetkin joskus ärsytä? miksi ei oma kumppani?
saa olla toisesta riippuvainen ja terveellä tavalla pitääkin, mutta omillakin jaloilla pitää osata seisoa. Eihän koskaan tiedä vaikka sairastuu tai tapahtuu onnettomuus ja kumppani kuolee. Pitää osata huolehtia itsestään eikä antaa toisen tehdä kaikkea. Tasapaino kaikessa hyväksi vain.
Tämmönen mielipide mulla. Älä nyt heti heitä hanskoja tiskiin. :)
niin kuin on jo todettu,,,sinun pitää
miettiä sitä itsesi kanssa,kuuntele
sydäntäsi,huonossakaan suhteessa ei ole
hyvä olla se syö henkisesti,,,
sitä ei kannata miettiä ,miten selviää
rahallisesti,,,,kaikki järjästyy aina
jotenkin,,en sano että on helppoa,,,mut
jokainen on siintä selvinnyt,,
parempi olla yksi kuin kaksin yksin,,,
niin se vain menee,,,
mieti ja puntaroi tilanne ja sen mukaisesti
toimi,,,ja sen voin sanoa et varmaankin ,,
moni pohtii ihan samaa asiaa,,,,uskaltaako
vai ei,,,,,,
Sekin on totta, että nuori voi olla vain
yhdenkerran,ne päivät eivät palaa takaisin,,
kello armottomasti,tikittää,,eteenpäin,,,