ENTÄS

Tiedän tuon tunteen! Itse olin lähes samassa tilanteessa pari vuotta sitten. Takana 19 v yhdessä oloa, mies melkein 10 v vanhempi kuin itse olen. Päällisin puolin oli kaikki kunnossa eli kaikille esitettiin, että hyvin menee. Todellisuudessa olin ollut onneton jo pitkään. Miehen kanssa ei ollut enää muuta yhteistä kuin lapset, emme puhuneet mistään muusta keskenämme kuin työstä ja lapsista, emme käyneet yhdessä missään ja mieheni kovin kärkkäästi arvosteli tekemisiäni ja sanomisiani ja etsi syyn riitoihin aina minusta. Nostin kissan pöydälle monesti, mies ei halunnut ymmärtää eikä puhua. Sitten kävikin baarissa samoin kuin sinulle. Se onkin sitten kokonaan toinen kertomus, ukkomies...
Ota rohkeesti asia esille, kerro että olet onneton. Mieskin voi olla, vaikka ei sitä välttämättä halua myöntää ja tunnustaa. En ehkä kuitenkaan kertoisi heti tuosta uudesta miehestä, varsinkaan kun ette ole suunnitelleet tulevaisuutta yhdessä.
Kokemuksesta tiedän, että ero ottaa koville, puolin ja toisin. Kannattaa ajatella etenkin lapsia. Lapset kärsii, jos vanhemmat ei rakasta ja kunnioita toisiaan. Vaistoavat kaiken. Omat lapseni tuntuvat nyt, kun erosta on puolitoista vuotta, hyvin tasapainoisilta ja onnellisilta. Yhteishuoltajuus toimii hyvin. Ja ex-puoliso näyttää ja kuullostaa siltä, että ero oli oikea ratkaisu. Itse en ole päivääkään katunut päätöstäni. Ihmetellyt vain, että miksi kärvisteltiin niin kauan huonossa suhteessa.
Jokainen tekee omat ratkaisunsa. Kannattaa kuunnella sydämensä ääntä, vaikka tietääkin loukkaavansa toista. Kyllä päivä paistaa aikanaan kaikkiin risukasoihin.

kun selkeästi lähdet ajatuksesta että katkaiset vanhan suhteesi ennen kuin ajattelet uutta.

Tsemppiä Sinulle...