Arvostaa miehen toiveita?
Miesten pitäisi aina arvostaa ja oikein tykätä kaikista niistä ihmissuhdejutuista ja ihanuuksista mitä nainen haluaa. Nainen haluaa että mies oikein pitää siitä paskasta.
Mutta miten paljon nainen pitää oikeasti miesten jutuista tai antaa oikeasti arvoa miehisille jutuille. Ei niin paskan vertaa.
Ollaanko nyt vaan niin, että leikitään että pidetään toisteme jutuista eikä niin että oikeasti pitäisi pitää niistä.
Mies voi tuoda kukkia ja huomioida ja olla niin romanttinen ja kaikkea paskaa, kunhan nainen ei vaan vedä sitä "oikeiden tunteiden oiekuteen"
ja
Nainen voi olla hyväksyvinään kaiken sen miehisen paskan, mitä se nyt sitten onkaan.
Miesten pitäisi aina arvostaa ja oikein tykätä kaikista niistä ihmissuhdejutuista ja ihanuuksista mitä nainen haluaa. Nainen haluaa että mies oikein pitää siitä paskasta.
Mutta miten paljon nainen pitää oikeasti miesten jutuista tai antaa oikeasti arvoa miehisille jutuille. Ei niin paskan vertaa.
Ollaanko nyt vaan niin, että leikitään että pidetään toisteme jutuista eikä niin että oikeasti pitäisi pitää niistä.
Mies voi tuoda kukkia ja huomioida ja olla niin romanttinen ja kaikkea paskaa, kunhan nainen ei vaan vedä sitä "oikeiden tunteiden oiekuteen"
ja
Nainen voi olla hyväksyvinään kaiken sen miehisen paskan, mitä se nyt sitten onkaan.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Voihan se noinkin olla, mutta silloin se juttu ei toimi.
Miksi kaikkea pitäisi yleensäkään yrittää arvottaa ja arvostaa?
Mun mielestä jokaisella on omat juttunsa. Se mikä on "okei" mutta josta ei itse diggaa... mun mielestä sellaisen voi antaa olla. En mä ole mitenkään erityisesti arvostanut naisten omia juttuja joita ne tekee sikäli kuin niistä mulle itselle ole iloa tai hyötyä ollut. Jos naiset haluaa puhua naisjuttuja omissa kekkereissään ja askarrella samalla vaikka joulukortteja se on heidän asiansa.
Yleensäkään sellaisen pakkonoteeraaminen joka ei itseä kiinnosta on typerää mielestäni. Enkä itsekään koe kaipaavani naisen huomiota omille äijäjutuilleni; jos kiitoksen saan siitä että olen tuonut kotiin ja perannut kaappiin valmiiksi sen parikiloisen kuhan niin se on enemmän kuin tarpeeksi noteeraamista kalareissuni suhteen. En minä kiitoksesta tai kunnioitusta omia juttujani tee :D
Tosta naisen huomioimisesta... ootko koskaan koittanut olla huomioimatta? :) Ei se naista tapa että se joutuu elään aikansa ilman romantiikkaa ja sensellaista; toki sillekin on aikansa ja tilansa ja kannattaakin panostaa mutta ei hemmetti, kuka sitä nyt lähtee väenväkisin itsestään taikomaan jotain mitä ei tunne?
Ainakin itse huomioin naista silloin kun se minusta tuntuu oleelliselta. Ah, rakastuneena ja rakkaudessa se on suorastaan automaattista. En koe koskaan "valinneeni toimia näin koska nainen vaatii" - okei, kyllähän nuo joskus ovat vihjanneet ja silloin on tullut mietittyä asiaa ja todettua että totta tosiaan, nyt itseasiassa voisikin järkkää jotain kivaa. Ja sitten sen on tehnyt ihan omastakin halusta ilman mitään pakkofiiliksiä, se mitä nainen tekee kinutessaan on se "herättäminen" ajatteleen asiaa.
Siis, miksi alentaa itsensä tohon juttuun, seuraileen sitä minkä kokee toisen vaativan - eikä seurata sitä minkä itse kokee haluavansa antaa? Siinä pelaa vaan itsensä ulos äkkiä, oma motivaatio loppuu ja sitten kaikki onkin ohi.
Jos miehestä ei tunnu että nyt olis aika jotain niin sitten ei ole aika sille. Nainen saa vaatia mutta ei siihen tarvi vastata, etenkään jos ei sillä erää halua.
Ja sama toisinpäin, ei naisenkaan ole mikään pakko taipua miehen ohjattavaksi ja hinkujen toteuttajaksi ellei siltä tunnu.
Se mikä on yhteistä tahtoa on se mikä kannattaa tehdä. Muu on sitten omaa juttua johon toisella oikeastaan ei ole asiaa tai tarvettakaan puuttua kunhan pysytään niitten hyvien rajojen sisällä siinä mitä yksilöinä tehdään.
miestä mä en osais arvostaa parisuhdemielessä varsinkaan, eli jätän semmoiset väliin. Ei paljon suklaat, kynttilät ym. lohduttais.
Onkin lähinnä siitä että naiset haluavat toistuvasti ja järjestään kaikkea sellaista mitä hyvin harva mies (luullkseni) tarjoaa.
Elämä mikä ei ole yhtä huomioimista ja tunteiden spekulointia ei ole yhtä kuin elämä, missä ei ole tunteita ollenkaan. Jotenkin tuntuu että naiset ylikorostavat tunteiden merkitystä elämässä. tunteen ne ovat kellä tahansa, ilman niitä ei olisi mitään. Ei edes sotia.
Eli voisiko laittaa niin että miehet voisivat olla olevinaan tunteikkaampia kuin ovat ja naiset taas vähän tunteikkaampia kuin ovat? OK?
sanoa että "naiset vähän VÄHEMMÄN tunteikkaampia kuin ovat.".
Kiittihei.
"Onkin lähinnä siitä että naiset haluavat toistuvasti ja järjestään kaikkea sellaista mitä hyvin harva mies (luullkseni) tarjoaa. "
Eiköhän tuo mene tasan molemmin puolin.
"Elämä mikä ei ole yhtä huomioimista ja tunteiden spekulointia ei ole yhtä kuin elämä, missä ei ole tunteita ollenkaan. Jotenkin tuntuu että naiset ylikorostavat tunteiden merkitystä elämässä. tunteen ne ovat kellä tahansa, ilman niitä ei olisi mitään. Ei edes sotia. "
Juu, en minäkään halua koko ajan spekuloida tunteilla, itseasiassa en lainkaan. En myöskään vaadi jatkuvaa konkreettista huomioimista enkä itse jaksaisi koko ajan huomioida miestä tai ylipäätään ketään muutakaan. Ei siitä ole kyse. Sitä vaadin kuitenkin, että mies ottaa mut huomioon edes ajatuksentasolla niissä asioissa, mitkä liittyvät parisuhteeseen. Aika helvetin moni asia muuten liittyy... Mua ei kiinnosta mies, jonka lokeroon nr. 17 minä kuuluisin.
Eivät naiset ylikorosta tunteiden merkitystä muiden kuin miesten ajatuksissa. No, ok, joskus minäkin saatan ihmetellä naisten tapaa vääntää asiasta jotakin muuta kuin se onkaan. Naisille se tulee kuitenkin luonnostaan, joten mikäs sinä olet arvioimaan sitä, ovatko naiset ylitunteellisia? Yhtä hyvin voisi sanoa, että miehet aliarvioivat tunteiden merkitystä elämässä ja pihtailevat niiden ilmaisua. Siis muiden kuin negatiivisten tunteiden.
Ei kannata olla olevinaan mitään muuta kuin on. Kannattaa valita vähemmän tunteita korostava nainen itselleen. Ainiin mutta pahus vaan - sehän muistuttaakin sitten ihan liikaa miestä... voi voi.
"Naisille se tulee kuitenkin luonnostaan, joten mikäs sinä olet arvioimaan sitä, ovatko naiset ylitunteellisia? Yhtä hyvin voisi sanoa, että miehet aliarvioivat tunteiden merkitystä elämässä ja pihtailevat niiden ilmaisua."
Näin juuri, kun vain kumpikin osapuoli tajuaisi että ei kannata läheteä sotajalle jokaisen sellaisen itseä häiritsevän pikkuasian takia, niin olisi hyvä.
Mutta olen jotenkin ajatellut että naiset ovat kyllä hanakkaampia vaatimaan suhteessa että miehen pitää olla toisenlainen kun taas toisinpäin en ole niin paljoa kuullut. Toki tiedän nämä miehet jotka väkivalloin pakottavat naiset tietynlaisiksi, mutta kun puhutaan sivistyneestä mielipiteenvaihdosta, niin yleensä se on nainen,joka nalkuttaa että miehen pitää olla jotakin.
Voisiko päätellä että koska nainen ei ole luontaisesti laumaeläin muiden naisten kanssa, niin tästä koko ongelma johtuu? Kun miehet taas tykkäävät aidosti ja oikeasti olla yhdessä.
Naiset eivät metsästä yhdessä, heillä ei ole siis yhteishenkeä? (ja nyt ei puhuttu sukupupuolisesta metsästyksestä)
mä tykkään kyllä viettää aikaa kavereiden kanssa ihan aidosti ja nimenomaan porukassa henki on erityisen hyvä.
Mulla on ollut kokemusta miehestä, joka olisi halunnut mun olevan jotenkin erilainen ja joka yritti muuttaa mua. Mä luulen, että nuo muuttamishalut lähtee siitä, ettei ole tyytyväinen itseensä. Esim. "alempiarvoinen" mies yrittää usein alentaa naisen omalle tasolleen.
Mut joo, ehkä suurin osa naisista ei tosiaankaan viihdy sohvaperunamiehen kanssa. Mitä iloo semmoisesta on, ellei itse satu olemaan sohvaperunanainen. Ongelma on siis siinä, että kaltaisensa eivät kohtaa. Jostain syystä sohvaperunamies haluaa itsestään ja muista huolta pitävän aktiivisen naisen itselleen, mutta ei vaadi itse itseltään samaa...
"Miesten pitäisi aina arvostaa ja oikein tykätä kaikista niistä ihmissuhdejutuista ja ihanuuksista mitä nainen haluaa. Nainen haluaa että mies oikein pitää siitä paskasta."
Ongelma on kun ei kiinnosta ihmissuhdejutut, eikä kiinnosta kukatkaan..ongelma siis on se, että en mahdu miehen luomaan kuvaan siitä mitä naisten pitäs mukamas olla.
Itse teen parhaani, jotta arvostaisin myös miehen toiveita. En varmaan ole onnistunut siinä aivan täysin, olen tehnyt paljon virheitäkin tämän suhteen mutta parhaani teen ja koko ajan oppii lisää.
Yksi mitä olen oppinut vuosien saatossa on antamaan miehelle omaa tilaa. Mies saa mun puolesta vetäytyä jonnekin omaan paikkaansa ilman mua jos siltä tuntuu. Aikaisemmin mä otin tuon loukkauksena itseäni kohtaan mutta nyt ymmärrän että jos mies esim kierähtää auton alle ja touhuaa siellä tuntikausia kädet rasvassa tai lähtee metsään vesuri olalla koko päiväksi, niin se on miehelle jonkinlaista terapiaa eikä multa pois eikä se tarkoita ettei mies halua olla mun kanssa tai että ylipäätään mikään olisi vialla.
Mun tuntemat naiset kyllä ottaa mun käsityksen mukaan miestensä toiveet huomioon, jotkut jopa ehkä liiankin hyvin. Yhden ystävän elämä kun etenee lähes pelkästään miehen tahdon mukaisesti ja ystäväni on valmis muuttamaan kaiken sovitun jos mies napauttaa sormiaan. Täyttä totuuttahan minä en tietenkään voi tietää mitä toisten parisuhteissa tapahtuu mutta tuon käsityksen olen ainakin saanut.
"Yksi mitä olen oppinut vuosien saatossa on antamaan miehelle omaa tilaa."
Uuuuughhhaagaga. Rakastellaanko? :D
Pakkohan se on jollain viisas nainen palkita... :D
Siitä viisaudesta niin tiedä mutta aika loistavat palkinnot sulla ainakin on tarjota :)
Ei mut oikeesti. Toi mitä kirjoitit edelliseen viestiin... ihana nainen. Oikeesti, toi on sit täsmälleen se oikee vastaus "Mitä mies tahtoo (tai tarvii)" kysymykseen. Tai ainaskin että mitä mun kaltainen mies tahtoo :D
Toi käyttäytymismalli johtaa nimittäin siihen että jos kyseessä on tosirakkaus niin se mies herää aina siitä hommastaan ja ajastaan kelailemaan naistaan, vähän etäisyyttä... ja sitten kuminauhalla takas. Miehelle elämä on aina lähtöä. Lähtöä puidenkaatoon. Lähtöä autonkorjaukseen. Lähtöä kavereiden kanssa. Lähtöä kalaan. Mutta just toi ajan ja tilan antaminen, se venyttää parisuhteen myös noiden lähtöjen yli ja mahdollistaa sen olennaisen; paluun. Miehen luonne on mennä ja saapia. Mut miehen tahto naiseen on se että niitä palaamisia on aina tasamäärä tai yks enemmän lähtöihin nähden. Aina. Siksi mieskin kokee sen jatkuvuuden, nainen ehkä toivoo enemmän sellaista jatkuvaa "läsnäolemista"... mutta se jatkuvuus, se voi toteutua ehdottomasti myös miehelle ja mies tuntea sen oikeaksi ilman että suhde kuristaa häntä.
Toi sun tekstis pitäis pistää vaikka naisten logiikkaan siskoille opiksi.
Se mitä toteat naisista ja siitä että he myötää miestänsä usein liikaa. Varmasti totta. Mä ainakin toivon että mun nainen ottaa myös omansa ja tarvitsemansa, sekä minusta että omasta ajastaan. Ihan varmaa on että se velvoittaa välillä myös minua, mutta olkoon se sitten niin, en mä muuta odottaisikaan toimivalta suhteelta.
Kannattaa tietää mitä haluta ... ja palkita... :D
Tässähän menee melkein sanattomaksi... :)
Tietenkään ei saa yleistää, mutta tuo sun kuvaus lähtemisestä sopii itseasiassa erittäinkin hyvin muutamaan mieheen, jotka tunnen/tunsin läheisesti. Se on ollut mulle aika kova paikka oppia tuo tilan antaminen miehelle, mä itse kun olen suhteessa niin läheisesti ja täysin ja kaipaan nimenomaan sitä toisen läsnäoloa mistä mainitsit. Enkä taida olla ainoa nainen, joka on samankaltaisen ongelman kanssa painiskellut... :)
Fyysinen poissaolo kun ei tarkoita henkistä poissaoloa. Kaikista pahinta mun mielestä on tunne, että toinen on vieressä muttei kuitenkaan läsnä. Antamalla tilaa mä tajusin, että mies tulee itseasiassa lähemmäs nimenomaan henkisesti kun en vaadi sitä fyysistä läsnäoloa jatkuvasti.
On mulla aina ollut omat juttunikin, mutta pikkuhiljaa mä opin ottamaan ne omat jutut eri tavalla, nauttimaan niistä jotenkin uudella tavalla. Niistä saa ihan eri tavalla irti kun niitä ei tee miehen kautta. Tarkoitan sitä, että menen vaikka pelaamaan tennistä, koska haluan ja tykkään siitä, en sen takia että nyt voin mennä koska mieskin sattuu olemaan poissa kotoa.
Nyt annan itselleni 160cm tilaa ja painun unten maille... Kauniita unia :)
Jep. Unille minunkin pitäisi suunnita. Taidan vaan mennä pidemmille torkuille palstan kannalta kun kuopus tulee huomenna viettämään talvilomaa kanssani pitkälle ensi viikkoon, joten täällä kiekuminen taitaa jäädä sivulauseiden varaan jos sitäkään.
Mutta sinulle - naiselle - kauniita unia; sulkia ja munia... :)
että unista tulee kauniita :)
Harmi palstan kannalta kun pidät taukoa mutta sulla on niin paljon parempaa tekemistä että hyvä sulle. Viettäkäähän rentouttava loma, ja muistakaa aina välillä pistää vähän ranttaliks :)
oikeasti niin silloin kyllä arvostaa toisen toiveitakin.
Koskee siis kumpaakin osapuolta parisuhteessa. Ei vain naista tai ei vain miestä.
Mutta. Rehellinen pitää olla. Toista ei saa kehua tms vain miellyttämisen vuoksi.