Viimeisilläni raskaana eli lapsi tulossa maailmaan näinä päivinä,noh asumme mieheni kanssa eri asunnoissa mutta lähellä toisiamme ainakin toistaiseksi ja nyt ainakin minun osaltani alkaa mitta olla niin täynnä että voi kyllä unohtaa yhteiselon jos tämä on meno.
Kaikkea paskaa saanut tämän suhteen ja varsinkin raskauden aikana kokea en jaksa edes mennä yksityiskohtiin.
No tänään oli lähtö sairaalaan lähellä ja siis saattaa olla nyt yölläkin ajankohtaista sillä suppareita tulee kokoajan ja limatulppakin irronnut,mutta miestä ei saa kiinni.
En ole saanut koko iltana kiinni,ties missä taas menossa ja aamulla varmaan selityksenä "nukahdin sohvalle" tai puhelin jäi duuniin tai muuta vastaavaa vaikka totuus on että hän on ulkona bilettämässä tai jonkun hempukan kanssa viettämässä iltaa.
Äitini ja hänen siskonsakin soittelivat pitkin iltaa hänelle tuloksetta ja tässä on mies joka kerjäsi ja aneli minua tekemään hänen kanssaan lapsen. Lupaili vaikka mitä jos teen lapsen hänelle että on aina tukena ja blaah blaah blaah,kuka ääliö mies lähtee ulos kun tietää että viimeistään viikonloppuna pitää mennä sairaalaan synnyttämään ja että vauva voi tulla koska vain eikä edes vastaa puhelimeen.
Nyt on luottamus mennyt täysin tuohon mieheen ja vituttaa niin saamaristi ettette uskokaan. Olishan se pitäny arvata että yksin tässä ollaan loppuunasti sitten häntä kiinnostaa kyllä esitellä vauvaa kaikille ja kehuskella lapsellaan.
Vittu mikä äijä,esikoinenkin todella pieni..ei todellakaan ollut mukavaa kärsiä suppareista kun toinen pieni siinä vierellä ihan hädässä miettii onko äiti kunnossa ja silittää äitiä kun isää ei saada kiinni mistään...
Näin meillä,toivottavasti muilla ihmisillä paremmin.
Ehkä saan nyt unta kun olen päässyt purkamaan tätä vitutusta...
Kaikkea paskaa saanut tämän suhteen ja varsinkin raskauden aikana kokea en jaksa edes mennä yksityiskohtiin.
No tänään oli lähtö sairaalaan lähellä ja siis saattaa olla nyt yölläkin ajankohtaista sillä suppareita tulee kokoajan ja limatulppakin irronnut,mutta miestä ei saa kiinni.
En ole saanut koko iltana kiinni,ties missä taas menossa ja aamulla varmaan selityksenä "nukahdin sohvalle" tai puhelin jäi duuniin tai muuta vastaavaa vaikka totuus on että hän on ulkona bilettämässä tai jonkun hempukan kanssa viettämässä iltaa.
Äitini ja hänen siskonsakin soittelivat pitkin iltaa hänelle tuloksetta ja tässä on mies joka kerjäsi ja aneli minua tekemään hänen kanssaan lapsen. Lupaili vaikka mitä jos teen lapsen hänelle että on aina tukena ja blaah blaah blaah,kuka ääliö mies lähtee ulos kun tietää että viimeistään viikonloppuna pitää mennä sairaalaan synnyttämään ja että vauva voi tulla koska vain eikä edes vastaa puhelimeen.
Nyt on luottamus mennyt täysin tuohon mieheen ja vituttaa niin saamaristi ettette uskokaan. Olishan se pitäny arvata että yksin tässä ollaan loppuunasti sitten häntä kiinnostaa kyllä esitellä vauvaa kaikille ja kehuskella lapsellaan.
Vittu mikä äijä,esikoinenkin todella pieni..ei todellakaan ollut mukavaa kärsiä suppareista kun toinen pieni siinä vierellä ihan hädässä miettii onko äiti kunnossa ja silittää äitiä kun isää ei saada kiinni mistään...
Näin meillä,toivottavasti muilla ihmisillä paremmin.
Ehkä saan nyt unta kun olen päässyt purkamaan tätä vitutusta...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Älä soittele miehen perään! Sitähän se vaan toivoo. Nyt hommaat vaikka mummon hoitamaan esikoistasi jotta tilanne rauhoittuu. Ei ole kiva pikkuihmisen ihmetellä peloissaan miksi äiti on kipeä ja vihainen.
Sitten käyt synnyttämässä kaikessa rauhassa ja nautit elämästäsi uuden vauvelisi kanssa.
Äläkä missään vaiheessa soittele tuommoisen miehen perään. Kyllä se aikanaan rupeaa soittelemaan ja vinkuu huomiotasi. Sitten annat kuulla kunniansa!
Jos ei älyä parantaa tapojaan, niin anna mennä. Ei tuollaisella miehellä tee yhtikäs mitään.
Mutta voihan olla, että miestäsi myös pelottaa uuden vauvan saaminen, eikä hän osaa purkaa jännitystään muuten kuin riekkumalla vieraissa. Huono selitys kylläkin, mutta voisit ehkä myös yrittää jutella miehesi kanssa, mistä moinen käyttäytyminen voi johtua.
Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi ja voimia jatkoon! :)
Eihän mies yhtäkkiä muutu siaksi. Miten kaikki aikaisemmat sopimukset ja toisen huomioon ottamiset ovat toimineet? Miten on sitoutunut esikoisen hoitoon? Eikö nämä asiat pitäisi keskustella jo ennen kuin uutta lasta ruvetaan tekemään? Miksi sitoutua sikaan?
mutta oliskohan jo aikoinaan kannattanut kattoa mihin veneeseen nousee?Tottahan se nyt vituttaa,muttei auta itku markkinoilla.Säälittää vaan se ettei sullakaan älli pelannut jo alkuvaiheessa?Mikä ihme siinä on että lähdetään(varsinkin naiset) kaikenlaisten luusereiden matkaan ja parin vuoden päästä ollaan että "ohhoh,kuinkas kävikään?" Luulisi edes itsesuojeluvaiston pelaavan jo heti alkuun...mutta ei niin ei....sinne vaan mennään syvään suohon tarpomaan ja loppupeleissä vingutaan kakarat kintuissa pyörimässä että "on
tää niin rankkaa".
Kukin valitsee tiensä,turha vinkua jälkikäteen,oma vika!
Huhhuh! onneksi olen onnekas,ei tarvitse katua,eikä vinkua!
t:kaukaa viisas,onnellinen,rakastunut,lapsekas,kahden lapsen äiti ja huom.VAIMO !
Ei se ihan noinkaan aina mene! Oma mieheni muuttui/ näytti todellisen paskamaisen luonteensa vasta kun tulin raskaaksi.
Seurusteltu oltiin jo neljä vuotta ennen lasta.
Voimia alkuperäiselle!
Onnea sulle, että olet ihan vaimoksi asti ylennyt. Varmasti muutkin ratkaisusi ovat olleet häikäisevän nerokkaita! Mutta mikset ole miehesi vieressä, vaan valvot koneella kommentoimassa muiden tuskaa?
joka ei ole aviomiehesi ja sitten valitat, että miestä ei kiinnosta edes niin paljon, että vastaisi kännykkään?
Et ole sitten koskaan tullut ajatelleeksi, että ensin avioliitto ja sitten vasta lapset? Minusta olet itse syyllinen tuohon tilanteeseen. Tulevaisuutesi on selvästi yksinhuoltajan tulevaisuus, joten valmistaudu pahimpaan. Tuskin "miehesi" tulee tuosta sen kummemmaksi. Jättää sinut toisen naisen tähden, avioituu ja hankkii sitten vaimonsa kanssa pesueen.
niin me yksinhuoltajathan ollaan sitten alinta kastia yhteiskunnassa,se että on yksinhuoltaja ei merkkaa yhtään mitään. Niin monet elää onnettomasti avioliitossa että ei se sormus nimettömässä ole mikään onnellisuuden tae.
Itse en ole naimisiin halunnut mennä vaikka mies kosinut sillä en ole kokenut sitä tärkeäksi. Mies halusi lasta jos luit kunnolla niin minä olin se osapuoli joka ei lasta halunnut sillä minulla oli jo entuudestaan lapsi. Minähän olisin ollut moraaliton huora jos olisin abortin tehnyt miehen mukaan.
Joo saa mies etsiä vaimon itselleen ja tehdä vaikka miljoona lasta hänen kanssaan mutta fakta on se että jos mies on narsisti niin tulee hänen todellinen luonteensa esille oli hän sitten avo/avioliitossa.
Ja miehen narsistisuus on tullut esille raskauteni myötä joten sitäkään en ole voinut ennustaa,suhteessa ollaan oltu pitkään mutta ei kaikissa suhteissa tarvitse heti muuttaa yhteen ja mennä naimisiin.
lasta en mennyt tekemään vaan ehkäisykapselini teho lakkasi oltuaan lähes 3v käsivarressa vaikka niiden piti vaikuttaa se 5v että joskus voi kuule käydä niinkin että ehkäisy pettää ihan kuin sterilisaatiokaan ei ole 100%.
Lapset eivät aina tule silloin kun niitä odottaa tai haluaa mutta aborttiin en ole pystynyt ekan enkä tokan kohdalla sillä loppujen lopuks ei ole mitään ihanempaa kuin oma pikku kullan nuppu :)
Minulle on yhdentekevää olenko yh vaiko en,kyllä se mies voi vaimonsa ja lapsensakin jättää toisen naisen takia jos on jättääkseen ja nyt eletään 2000-luvulla ja yksinhuoltajana oloo ei merkitse sitä että elämä on ohi ja ramaptaan vaan sossussa.
Ainakaan minun kohdallani tuo ei pidä paikkaansa,4v olen ollut yh omasta tahdostani sillä esikoisen isän kanssa sovittiin että helpompaa näin kuin että meillä olisi yhteishuoltajuus ja tämä toiminut meille. Vakituisessa työssä olen ollut jo pitkään ja tälläkin hetkellä saan ihan äitiysrahaa joka on aika lähelle sitä omaa palkkaa eikä ole tarvetta juosta sossussa.
Yh ei merkitse elämässä epäonnistumista,yksinhuoltajuuteen voi olla niin monta eri tekijää ettei se yksinään ole syy leimata tai luokitella ihmistä. Itse olen matkustellut enemmän kuin monet perheelliset tai sinkut matkustaa niin yksin kuin esikoiseni kanssa että nyt en ihan ymmärrä tuota sinun "varaudu pahimpaan" läppää,ei todellakaan ole elämä ohi jos on lapsia tai on yh.
tärkeintä on, että sulla on pää kasassa ja sydän paikallaan itseäsi ja lapsiasi varten. Menkööt renttu mihin vaan, jos ei ole sun arvoinen =)
Olen samaa mieltä sen kirjoittajan kanssa joka neuvoi ettet enää soita perään, oletko jo saanut vauvan, jos olet niin onnea.
Olen ollut saman tyylisen miehen kanssa naimisissa 20 vuotta, kolme lasta olen saanut, vanhin armeijassa nuorin 5v. en ole lähtenyt vaikka varmasti olisi pitänyt, mutten siitä enää itseäni syytäkään. Lapsista on tullut ihan kivoja fiksuja nuoria, siis näistä vanhemmista, pikkuisesta ei tietysti vielä tiedä.
Tällä sepustuksella koitan sanoa ettet syyllistäisi itseäsi vaikka täällä jotkut ovat kovin kärkkäitä paremmuudessaan sua alas painamaan. Tee elämästäsi lasten kanssa onneellinen, jos miehesi ei näe sitä onnena anna kulkea omia polkujaan rinnallasi tai täysin erikseen kumpi sinusta paremmalta tuntuu ja koeta olla katkeroitumatta niin huomaat jonain päivänä että olet vahva nainen. Se päivä voi kyllä olla miehellesi kauhistus. Olet ajatuksissani.