Muutama tunti netissä,sitten kirjastoon hakemaan lukemista.Sieltä limppujonoon sapuskan jakeluun,suomessa ei ole enää varaa ostaa ruokaa työttömyyskorvauksesta kuin pakon edessä.Eikä muuten metrolippuakaan,täytyy toivoa etteivät sinikellot satu ratsaamaan.
Illalla kun duunarikaverit menevät kuppilaan,täytyy jättää väliin.Ei huvita mennä istumaan seuraksi kuivin suin.Eikä velkaa viitsi tehdä saatika juoda toisten tarjoamana.
Sossuun hakemuksen teon jätän viikonlopun askareeksi.
Samaa samaa kituuttamista tulee olemaan huhtikuun puoleenväliin asti ennenkuin pääsee liksoille.
Illalla kun duunarikaverit menevät kuppilaan,täytyy jättää väliin.Ei huvita mennä istumaan seuraksi kuivin suin.Eikä velkaa viitsi tehdä saatika juoda toisten tarjoamana.
Sossuun hakemuksen teon jätän viikonlopun askareeksi.
Samaa samaa kituuttamista tulee olemaan huhtikuun puoleenväliin asti ennenkuin pääsee liksoille.
Vastaukset 9
Vanhimmat
omituinen tapaus,yleensä pe aamuna työttömät menevät sossun kautta alkoon
Siis nyt olet aika pahasti sekoittanut palstalla vakiona provoilevat ja aidosti työttömät toisiinsa...
Vai että sossun kautta Alkoon... Heh heh...
3.Linjan Erityis-sosiaalitoimisto maksaa käteisenä toimeentulotuet niin haluaville.
Aika paljon sielläpäin tenukeppejä majaileekin.
Minä kävin työttömänä Alkossa joskus jopa joka päivä. Ne viinat taas menivät yhdelle eläkeläiselle ja minä sain hakupalkan siitä. Ilmeisesti Hakiksen Alkon luona norkoilevat alkkiksetkin haetuttavat viinansa muilla. Alkoholin myynti päihtyneelle kun on kiellettyä.
hain itsekin alakerran ukolle viime vuonna lähes päivittäin kassin kaljaa viereiseltä essolta.Kantopalkka kympin molemmin puolin ja pari kaljaa päälle,valitettavasti ukko sai häädön:(.Siinä meni tienestit!
Siinä mielessä poikkeava että vien joutilaan muijani rautatieasemalleja aloitan viikonloppulesken elämän.
Käyn marketissa ja Alkossa.
Suunnittelen syömiseni.
Kuntosalilla 1,5h.
Itse valmistettu lounas.
Iltapäivänokoset.
Jonkun toimintatäyteisen "kulttuuritallenteen" katsominen.
Vanhojen sosiaalisten kontaktien elvyttely ja/tai uusien luominen on illan ohjelmassa.
Saa nähdä mihin päädytään.
50 ikä rajoittaa vaihtoehtoja.
Sunnuntain illalla palaan normaaliin rutiiniin.
Nojoo. Muutama tunti netissä, sitten alkoon ostamaan puolison luottokortilla viinaa kolmeksi päiväksi.
En käy kuppiloissa kun ei ole tuttuja hesassa. Olen asunut eripuolella kotomaata sekä ulkomaillakin. Tutut levällään. Puhelimella joskus tavoittelen.
Eilen soitti vanha työkamu pikkupienissään. Kerroin olevani mahdollisesti kuolemansairas. Piti vitsinä asiaa, löin luurin korvaansa.
Kalenterissa ensikuulle yksi kirurkinen operaatio sekä käräjänoikeus. Maaliskuulle ei mittään. Huhtikuulle neurologin tutkimukset.
Työhommia en ole isommin edes ajatellut, nyt on yks parinkympin homma tilauksessa. Teen sen tässä viikonlopulla freelanser-kortilla. Ei ole jaksuuta alkaa kauppaamaan mitään, jos joku vanha poka pyytää jotain niin teen.
Juopottelu on hyvä harrastus, ja halpakin.
Tänään vapaata, huomenna töissä. Jossain vaiheessa pitäisi tehdä sossuun hakemus. Mutta mistä tietää milloin soviteltu päiväraha tulee maksuun kun ei tiedä milloin toiseta työpaikasta tulee palkka, joten helmikuun tuloksi pitää merkitä vain ensimmäisen duunin palkka, jotain viisikymmentä euroa.
Sossuun pitää hakemus viedä nyrkkipostissa ehkä keskiviikkona, kun töiltä kerkiää ja sattuu olemaan kotipuolessa.
Julkista liikennettä en käytä, kun siihen ei ole varaa ollut pitkään aikaan. Pyörällä joka paikkaan. On sitä paitsi nopeampaa eikä narkkarit käy kimppuun, kuten metrossa.
Viinaan ei ole tietenkään varaa, ryyppääminen on ihan ylellisyyttä, joka on jäänyt kaukaiseen historiaan aivan niin kuin ravintolassa syöminenkin.
Millähän minä maksan vuokrani kuun lopussa? Ensimmäisen työn palkka ei riitä mihinkään, toka työn palkka tulee ensi kuun puolivälissä, samoin soviteltu päiväraha.
Samaa kituuttamista on kunnes minut haudataan.
Puoliso reippaana töihin, itellä aamukaffet puoli kahdeksalta, sitten lehtien lukua ja säätietoja netistä, ja tätä notkumista täällä...
Kohta varmaan ulos katselemaan tuulta ja sadetta, sitten pesukonetta päälle, lukemista, ensi viikon suunnittelua (saa taas vähän lisätietoa, onko töitä tai kurssia tulossa, pitää sitten päättää, mitä tekee jos tuleekin huti). Ruuanlaittoa iltapäivällä, kun siippa tulee kotiin. Sitten mutustellaan ja jutustellaan ja pian on taas ilta ja mennään tutumaan.
Ei käy aika tavallisesti pitkäksi, kun kaikenlaista kotipuuhaa ja muuta askartelua on, mutta rahanpuute rassaa ja aina vaan enemmän kuluu aikaa laskujen maksun ja ostosten suunnitteluun, mutta eipä tässä mitään erityistä hätää ole, kun puoliso on töissä ja itsellä ansiosidonnainen vielä vähän aikaa juoksee. Kattotaan sitä sitten syssymmällä, onko suu jo ihan mutrulla. Toivottavasti tärppää sen työn kanssa...