Ei pidä paikkaansa! Olen märehtinyt eroa jo 10 kk ja tämä tunne vaan pahenee koko ajan. Tajuan vasta nyt miten paljon häntä todella rakastin ja olo on aivan kauhea... nyt vasta alan tajuta sen etten tule enää koskaan olemaan hänen kanssaan koska hänellä on jo uusi tyttöystävä... mietin vaan että mitä siinä naisessa on sellaista jota minussa ei ollut kun hän ei enää rakastanutkaan minua... Ja kuinka ero voi hänelle olla niin helppo juttu? Vaikka hän olikin se joka jätti niin eikö viiden vuoden yhdessäolo merkannut mitään että sen voi tuosta vaan unohtaa ja alkaa seurustelemaan toisen kanssa!? Minä vihaan sitä miestä varmaan ythä paljon kuin rakastankin!!! ja haluan että hän saa ansionsa mukaan ja tulee joskus itsekin jätetyksi niin tietäpähän miltä tuntuu!!!!!!!
Haluaisin kostaa hänelle mutta valitettavasti se ei taida olla mahdollista...
Haluaisin kostaa hänelle mutta valitettavasti se ei taida olla mahdollista...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Heti kun lopetat vihaamisen, hyväksyt ikävät asiat tosiasioiksi ja annat anteeksi, on sinunkin mahdollista päästä irti tuosta "kierteestä".
Kokemusta omaavana (jätettynä) tiedän tarkkaan kuinka paljon sattuu, raastaa ja viiltää koko ajatus että ex-llä on uusi ja hän on taas rakastunut.
Luota minuun kun kerron että parhaiten pääset yli kun väkisin annat exällesi anteeksi. Silloin sinäkin olet vapaa ja asiat alkavat korjaantua.
Tsemppiä, muista että elämme vain yhden kerran ja se kerta sisältää suuria ja pieniä pettymyksiä myös tulevaisuudessa joten anna pettymysten ja surun tulla ja kerää niitä lisää ;) Siinä sivussa se onni tulee kaupan päälle.
antamaan anteeksi... Miten voisinkaan kun kukaan ei ole ikinä loukannut minua niin pahasti. Minä olin koulukiusattu ja olen pystynyt antamaan kiusaajillenikin anteeksi mutta tämä... ei vaan voi, oli se niin verinen loukkaus... Ja miksi tuollainen kusipää edes ansaitsisi minun anteeksiantoani?!
Ensi siis tiedä lohduttaako tämä yhtään,mutta yksi asia on varma: Menipä tuo mies minne vaan ja olipa kenen kanssa tahansa, hän on aina se sama kusipää. Ja tiedätkö mitä, hän myös tietää sen....
Jos hän joskus sulle vielä sanoo, että kaipaa sinua tms. älä sorru siihen, sillä syy miksi hän voi sinua kaivata on, että hän jätti sinut eli ei halunnut olla kanssasi. Tämäkin on klisee, mutta tyylikäs suhtautuminen eroon on, että lähtee pois pääpystyssä, itsekunnioitus tallella kohti uusia seikkailuja.
Jonkin aikaa tuntuu tosi pahalle,mutta keksi tekemistä, sellaista jota et yhdistä mihinkään, mitä te teitte yhdessä, siis uutta. Kyllä se menee ohi. Sure silloin kun surettaa,mutta älä asetu kynnysmatoksi tai anele. Hän ei ole sen arvoinen, vaikka siltä joskus tuntuukin.
Sori mutta en tiedä onko äidinkielen ymmärtämisessäni jotain vikaa.. Kirjoitit: "Jos hän joskus sulle vielä sanoo, että kaipaa sinua tms. älä sorru siihen, sillä syy miksi hän voi sinua kaivata on, että hän jätti sinut eli ei halunnut olla kanssasi. Tämäkin on klisee, mutta tyylikäs suhtautuminen eroon on, että lähtee pois pääpystyssä, itsekunnioitus tallella kohti uusia seikkailuja."
En tajua mitä tarkoitat sillä, että syy miksi hän voi sinua kaivata on että hän jätti sinut.. Siis hän kaipaa koska jätti? Täh? Eikö silloin ala päätös kaduttaa ja siksi kaipaa vai?
Ohi tai ohi, syy-seuraus -tilanteestahan siinä on kysymys. Miksi siis ollaan tuossa tilanteessa? Kun mies jätti. Siis, kaduttaahan sitä miestä silloin,jos se takaisin vonkaa, tietenkin. Joo, mutta miksi siinä tilanteessa ollaan, no kun se tuuliviiri ajatteli, että se toinen on nainen on parempi. No, siinä toisessakaan ei sillä kertaa miellyttänytkään kaikki mitä uuteen pakettiin kuului. No, vanha onkin siis parempi, ajattelee hän, ja tulee pyrkimään katuvaisena takaisin, kaivaten ja ikävöiden (just joo)... kunnes taas tulee kohdalle uusi, jonkas kanssa voisi sittenkin kokeilla... ja taas mentiin. Tätä minä vaan yritin sanoa :) Ehkä se oli liian syvällisesti ja filosofisesti pohdittu..... Siihen katumukseenhan minä en nimittäin usko, se voisi olla vaikka yksinäisyyttä ... Nooh, nää on tällaisia pohdintoja vaan. Ei mitään vakavaa...
takaisin pyytelee, ovat sen verran kauan jo olleet yhdessä sen toisen naisen kanssa... mutta en minäkään kyllä siihen alentuisi että takaisin hänet pyytäisin ihan jo senkin takia että pidän yllä sellaista kulissia että olen muka todella onnellinen yksin vaikka todellisuus on jotain ihan muuta... ja sehän tässä vaikeaa onkin. haluaisin kertoa miehelle kuinka paljon häntä vihaan mutta jos kertoisin, näyttäisin sen että eromme todella sattuu minuun...
Minä suosittelen näyttämään tunteet. Ei siinä ole mitään menetettävää mutta onhan ainakin ollut itselleen ja toiselle rehellinen, eikä mikään vaikutelmaa -olento.
toihan on ihan normaalia, ole vain tyytyväinen että olet ihminen jolla on tunteita ja kyky rakastaa,muutehan sä olisit jo unohtanut
viisi vuotta ja en unohda. olin se joka jätti vaikka rakastinkin häntä, mutta en voinut antaa anteeksi tekoja mitä hän teki. hän aneli minua takaisin ja vannoi mutta olin jo liian rikki, en voinut antaa itseni murtua lopullisesti.