että vaimonne voisi olla sekä vaimo, ystävä että rakastajatar?
Miksi haette ulkopuolelta sitä minkä voisitte saada kotoannekin?
Ihan oikeasti teillä on kaikki työkalut jos vain käyttäisitte niitä oikein.
Jokainen vaimo haluaisi huomionne sekä arvostuksenne myös naisina, lastenne äiteinä ja elämänkumppaneina.
Jostakin syystä vaimosta tulee synnytysten jälkeen vain se äiti tai jokin kotona vahtiva pirttihirmu.
Jopa lapsettomat miehet pitävät vaimojaan "vihollisinaan" ???
Mikä sen tekee? Arkielämäkö? Onko miehet kyvyttömiä yhdistämään arjen ja romantiikan sekä seksin ja arjen?
Arki on parisuhteiden pahin koettelemus ja yleensä tämän arjensietokyky on miehillä vähäisempi.
Miksi haette ulkopuolelta sitä minkä voisitte saada kotoannekin?
Ihan oikeasti teillä on kaikki työkalut jos vain käyttäisitte niitä oikein.
Jokainen vaimo haluaisi huomionne sekä arvostuksenne myös naisina, lastenne äiteinä ja elämänkumppaneina.
Jostakin syystä vaimosta tulee synnytysten jälkeen vain se äiti tai jokin kotona vahtiva pirttihirmu.
Jopa lapsettomat miehet pitävät vaimojaan "vihollisinaan" ???
Mikä sen tekee? Arkielämäkö? Onko miehet kyvyttömiä yhdistämään arjen ja romantiikan sekä seksin ja arjen?
Arki on parisuhteiden pahin koettelemus ja yleensä tämän arjensietokyky on miehillä vähäisempi.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mies on ikuinen metsästäjä myös naisten suhteen.
Naisen vietteleminen on saalistusta ,siinä voi
kokea omahyväisyyttä saaliin suhteen. JOS se
on komea tai varakas, hyväilee onnistuminen sitä
meidän itsetuntoa. Terv: Alpertti
Miksi sitten mies avioituu jos pitää kuitenkin metsästää?
Eikö mies ymmärrä että avioliitto = sitoutuminen toiseen ihmiseen? Tiedämme että avioliitto monen naisen kanssa ei ainakaan vielä täällä Suomessa ole mahdollista ja vaihtoehtohan on olemassa.
Olla vapaa ja metsästää...
pyykit pitää pestä ja sukat parsia
Kiitos
Miehenä koetin elää naisen kanssa,koetin olla hellä ja herkkä 12 vuotta mut monoa sain silti! mut silti vika oli kait minussa????
Erittäin hyvä kysymys.Minä omasta mielestäni olen
tehnyt juuri näin.Minulla ei siksi ole kavereita,
koska elin vaimolleni ja perheelleni. Nyt vaimoni
kääntää selkänsä ja olen yksin, onneksi on lapset.
Ostin motskarin ja odotan kesää,ehkä ei tarvitsekaan
ajella yksin.
Minusta homma toimii,jos ei tartte edes pohtia tollasta. Siis,että molemmat pitävät huolen toistensa huomioimisesta. Noin minä sen toivoisin olevan,mutta ei,totuus on toinen. Vaimoni odottaa minun olevan aloitteellinen ja huomioivan kaiken mahdollisen,mutta en ole tehnyt niin,koska sillä ei pitkälle pötki. Sama työ sama palkka toimii tässäkin asiassa. "Palvelija" en ole,ellei itseänikin kohdella samoin ja niin että se tulee jotenkin yllättäen. Se on piristävää. Lasten ja velkojen yms vuoksi tässä menee eteenpäin,vaikka suhde ei toimi yksipuolisten odotusten vuoksi. Vanha ei näytä oppivan tavoistaan ulos,mutta olen hereillä,josko kohdalleni sattuisi oikealainen nainen. Metsästys ei ole luonteelleni sopiva tapa,vaan ehkäpä hennot verkot,jotka hidastavat vastaatulijoita.
tässä on järkeä,,, pohjaksi,,,
"Miksi haette ulkopuolelta sitä minkä voisitte saada kotoannekin?"
Miksi petäjä pettää? Siinäpä kysymys. Ehkä heillä on oman itsetuntonsa kanssa pahoja ongelmia.
"Arki on parisuhteiden pahin koettelemus ja yleensä tämän arjensietokyky on miehillä vähäisempi"
Oman kokemukseni mukaan se on naisilla vähäisempi, ainakin itselle on sellaisia tapauksia sattunut vastaan että heti petetään kun on tylsempi hetki kotona.
miehetkö vain???.mun vaimo jota olen yli kaksi kymmentä vuotta pitänyt rehellisenä ja vain minua rakastavana ihmisenä.jätti vahingossa tietokoneensa auki ja sieltäpä sattui silmiin..aikataulu .
Silloin mulle voi soitella ihan ilman kyselemättä..kyllä mä sanon jos on huono aika.
Olin ja epäillyt kun lähetti mut kauppaan vähän keksityn ostoksen varjolla,,no kun soitin kaupasta niin puhelin oli varattu ja kun tulin kotiin hänpä puhui pesuhuoneessa vielä pitkään silleen ettei kukaan kuule. Mun oli kurkattava puhelindata ja vieraan miehen tekstiviestissä luki että voitko sä puhua nyt,,keksi jotain.Kyllä mun vaimo taitaa olla myös rakastajatar ,,,jollekin toiselle miehelle.
Ilmeisesti itse ko. asioissa epäonnistunut kirjoittelee noin.
Jos et itse osaa olla miehellesi sekä vaimo että
rakastaja niin se taitaa olla sinusta itsestäsi kiinni.
Kukaan oikea mies ei tuota 'duaali-ominaisuutta'
vaimossaan halveksi.
ei mies minekää kotoo me metsälle,jos vaimokin jaksaa yritää,jos kaikki yksipuolista ,,,ketä jaksaa kiinostaa,,kauan
Hei!
Nostan sinulle hattua kommentistasi meitä naisia/äitejä/ puolisoa/elämänkumppania kohtaan. On hienoa kuulla että joku ajattelee noin. Kaunis kiitos tästä mielipiteestä.
syytät miehiä,naisethan ne on kaiken pahan alku ja juuri
Jokainen vaimo siis haluaa huomion mieheltään mutta kuvitteletko sen huomion olevan automaattisesti vaimon osalle lankeava etuus?? SUURIN OSA MIEHISTÄ ON HALUKKAITA PITÄMÄÄN oman NAISENSA TYYTYVÄISENÄ JA ILOISENA. Parisuhteessa asiat tapahtuvat molempiin suuntiin. On toki miehiä joista ei ole vielä tullut miehiä vaan jääneet teiniaikoihin kiinni jatkamalla "suuria valloituksia"
Se että vaimosta tulee pirttihirmu, kuten itse mainitsit, niin ehkä naisen käytös on keskeisessä asemassa sitä muokkaamassa. Naiselle kun on lupa käyttäytyä juuri siltä miltä tuntuu, vedoten "no minusta tuntui siltä"
Minä en ole hakenut enkä hae seksiä tai muutakaan jännitystä (mitään nykyistä parisuhdettani uhkaavaa)vieraista. Sitä samaa kodinulkopuolella olevaa hyvää muuten hakee myös naisetkin.
Olen kokenut tähän mennessä koko elämän helvetin(paitsi lapsen kuoleman) tähän mennessä ja minä olen se joka arkea on meillä vienyt eteenpäin ja yrittänyt piristää, vaimo on keskittynyt minun arvosteluun ja syyllistämiseen. Joten arjensietokyky ei ole miehillä huonompi, vaan kyseessä on yksilölliset erot.
Tiedän useita miehiä jotka ovat arjessa voimakkaammin kiinni kuin heidän puolisonsa.
En tiedä mihin muuhun ajatuksesi perustat kuin kokemukseesi mutta on toisenlaistakin elämää olemassa.
Älä muutu katkeraksi.
sanoa, että en tiedä mikä olen miehelleni. Meillä ei ole lapsia, yhdessä ollaan oltu kahdeksan vuotta, joista naimisissa neljä. Minä olen alusta asti yrittänyt järjestää yhteistä aikaa ja vaalia romantiikkaa ja nimenomaan koittanut keksiä juttuja, joista myös mieheni pitää, ei vain itseäni varten. Kyllä hän on kiitollisena ottanut vastaan, mutta vastaavasti hän ei ole jaksanut vaivautua. Kyllä muistaa perinteisesti synttärit ja hääpäivän, mutta joskus kaipaisi yllätyksiäkin sekä pientä vaivannäköä - että huomaisi toisen miettineen mistä juuri minä pitäisin. mutta ei.
Nyt ollaan ajauduttu siihen, että minä en jaksa enää yrittää ja hellyys ja yhteys väliltämme on hiipunut, hän on kertonut olevansa tilanteeseen tyytymätön.. niin olen minäkin. Juteltiin tässä pari kuukautta sitten asiasta, että miksi tähän pisteeseen on ajauduttu ja hän tunnusti pitäneensä minua ehkä itsestään selvyytenä ja ettei oikein ole jaksanut panostaa. Mutta rakastaa ja haluaisi saada asiat kuntoon,,,, itse en vaan tiedä miten saisin hiipuneet tunteeni enää syttymään.
Tässä tarina oli lyhykäisyydessään, asiaan sisältyy paljon muutakin, joka on vaikuttanut niin, että olen lannistunut. En koe olevani koskaan tarpeeksi hyvä tai riittävä, aina on jokin asia huonosti. Täydelliseksi en itseäni väitäkään,mutta arvostusta kaipaisin.
jos neljässä aviovuodessa saat selville ettei sun ja miehesi suhde toimi niin kannattaa vetää omat johtopäätökset,,,,erotkaa ja eti se mies joka saa sut oikeasti eloon ,olemaan onnellinen jne:
mietittykin, ja onneks ollaan siitä pystytty sen kummemmin riitelemättä keskustelemaan. Että jotain positiivista! Molemmat nyt kypsytellään ajatusta ja kerätään rohkeutta.. enhän minäkään ole hänelle se nainen, jonka hän haluaa tehdä onnelliseksi, joten ei hänkään onnelline ole.
olin ennen mutta pääsimpäs pintää syvemmälle: en puolusta pettämistä, mutta kyllä se on tietyissä tapauksissa ihan ymmärrettävää. ja tarina alkaa näin: parisuhde loistaa ne ensimmäiset vuodet kun on rakkautta, hellyyttä ja sitä seksiä, sitten mennään naimisiin kun on niin ihanaa ja halutaan elää loppuelämä yhdessä.
naimisissa ollaan, ja tulee se muksukuume. perheeseen syntyy lapsi, ja ykskaks äiskän huolenpidon, hellyyden ja rakkauden kohde vaihtuu miehestä lapseen. mies on naiselle huonekalu pikkuvauva-ajan, ja kun vaimo ei ole valmis joustamaan ollenkaan lapsenhoidosta tai omasta levosta/rentoutumisesta, jää mies vain perheen elättäjäksi ja ihmiseksi jolle voi välillä motkottaa ja valittaa ja purkaa omaa väsymystä. ei hellyyttä, ei seksiä. vaimo ei halua hellyyttä mieheltä koska kaikki energia on mennyt lapseen, koska lapsesta on tullut se silmäterä, jota paapotaan yöt ja päivät. HALOO! avioliitto on nimenomaan sitä joustamista varsinkin jos muksuja hankitaan, ja jos vaimo ei ole valmis joustamaan lapsen hoidosta siihen miehen kansa yhdessä olemiseen, niin se on sama asia kuin miehestä olisi tullut yhdessä hetkessä uudestaan sinkku!
äidit aina puhuu että kun väsyttää, masentaa, ei huvita, eijaksa jnejnejne, niin mikä velvollisuus miehellä silloin on kuunnella kiltisti siinä vierellä?? ei miehen tarvitse kärsiä siitä,jos nainen itepäisesti hoitaa lastaan yksin, ei jousta miehen suuntaan ja syyksi sanoo ne kootut "en jaksa nyt" -selitykset. ja kappas vaan, mies onkin jo vieraissa.
tästä todisteena on aviomiesten/isien salaiset seuranhakuilmoitukset netissä, joissa usein lukee "olen naimissa, meillä on pieni lapsi ja avioliitostamme on kadonnut seksi kokonaan", joo, lapsi vähentää kumppaneiden yhteistä aikaa, muttei sen tarvitse kokonaan kadota. näin vain käy kun ei osapuolet osaa joustaa!!